…koivu pitkää ja suoraa ???? Tuosta ei ainakaan vaneria olisi tullut. Mutkia oli vähintäänkin riittävästi , elävää latvustakin vain 15% rungon mitasta. Lisäksi puu oli voimakkaasti kallistunut vinoon. Sitä ennen koivu oli ehtinyt piiskata havupuut pilalle. Kuusesta oli menetetty tyvitukki(mutkia, poikaoksia) ja mänty on käytännössä menetetty hyvän laadun osalta kokonaan.
Koivu ja mänty pois. Kuusi jäi järeytymään paksummaksi kuitupuuksi.
No eipä tuo kuva sitten aivan kaikkea kerro mutta ehkä parhaat laadut tukiksi asti olisi tullut juuri koivusta. Vanhemmiten se pikkumutkaisuuskin vielä lievenee ja sitähän yleensä koivulla sallitaan. Latvus kyllä aivan ok. Siinä ei kuvakaan voi valehdella.
Nuo ratkaisut monesti juontavat myös siihen mitä puuta ostava firma haluaa. On vain vuosien mittaan tullut erään ”ostoliiton” asenne tutuksi esim. juuri koivun kanssa.
Kuitua siitä hakataan mielellään mutta tukkia ei.
Jos on jo järeämpää ja ei tarvii poistaa esim. ylispuina niin yleensä siitä jää kasvatuspuu.
Mutta tuostahan on juuri sen puoleen hyvä valita kun tulee neljä kuitutappia eikä asiaa tarvi sen kummemmin pähkäillä.
Mänty myös kuituna haluttua nyt. Kuusi nyt vain e-puuksi.
Jos minulla olisi tukkikoivikko tietäisin kyllä firman ostajaksi.
Mutta näissäkin ollaan yleensä juuri ajan hermolla nk.
Koivun olisi voinut nippanappa jättääkin latvuksensa puolesta , mutta rungon kallistuminen vinoon , johti päätökseen poistaa runko. Tämä kallistuminen on suoraa seurausta siitä , että näin tiheässä olevien runkojen juuristot eivät ole kehittyneet riittävästi suhteessa puiden pituuteen. Jos ryhmästä poistetaan pari puuta, se kolmaskin kaatuu hyvin pian lumikuorman nujertamana. Kuvan kuusella oli siis paras ennuste pystyssä pysymisen suhteen.
On hyvä pitää mielessä , että mitä pienempi latvus puulla on, sitä pienemmät juuret pitämään runkoa pystyssä.
Metsänomistus ja hoitotavat ovat kuitenkin aivan jokaisen omaa bisnesmaailmaa johon ei aivan liikaa saa kuitenkaan takertua millään käskytysmääräyksillä eikä uhkakuvilla.
Aika monille vain metsä on muuttunut toisenkäden harrastustoimeksi josta ei voi vaatia ykkösluokan tulosta. Silti se voi antaa omistajalleen lähes korvaamattomia elämyksiä. Suotakoon se heille. Ja lisätilitkin aina varmasti silti kelpaa. Vähemmälläkin hoitopanostuksella. Ja ainahan niitä tilien tarjoajia kuitenkin piisaa aika monentyyppisille metsille.
Hakkuultakaan ei sitten voitane vaatia ykkösluokan tulosta.
Jos metsänkasvatus on suurpiirteistä , on sitä myöskin hakkuu.
Niin ja elämyksiä ne ovat pettymyksetkin , monesti hyvinkin voimakkaita elämyksiä.
Jos touhu jatkuu nykyisellään niitä vieraannuttamisleirjä ei tarvita. Eläkeikä on niin kaukana , että moni ehtii kääriytyä puupalttooseen jo paljon sitä ennen. Enemmänkin olisin huolissani siitä , kuka korjaa tulevaisuudessa ne jessen energiatureikot.
Ei niitä varmaan piisaa kuin kymmenkunnaksi vuotta.
Omakasvattamissani on varhaisperkaus tehty joten mitään tureikkoja ne ei ole. Mutta e-puukohteita kyllä siistinä mallina. Varmaan jatkuu niitä sitten seuraavat kymmenen vähintään. Mitä nyt polttopuut ja jotain kuitutilejä saatan itsekkin tehdä.
Hyviä jättöpuita seuraavaan kasvatukseen. Laatu ei aivan priimaa mutta kelpaa loistavasti nykyään. Koivu kuitenkin laadukasta, pitkää ja suoraa.
…koivu pitkää ja suoraa ???? Tuosta ei ainakaan vaneria olisi tullut. Mutkia oli vähintäänkin riittävästi , elävää latvustakin vain 15% rungon mitasta. Lisäksi puu oli voimakkaasti kallistunut vinoon. Sitä ennen koivu oli ehtinyt piiskata havupuut pilalle. Kuusesta oli menetetty tyvitukki(mutkia, poikaoksia) ja mänty on käytännössä menetetty hyvän laadun osalta kokonaan.
Koivu ja mänty pois. Kuusi jäi järeytymään paksummaksi kuitupuuksi.
No eipä tuo kuva sitten aivan kaikkea kerro mutta ehkä parhaat laadut tukiksi asti olisi tullut juuri koivusta. Vanhemmiten se pikkumutkaisuuskin vielä lievenee ja sitähän yleensä koivulla sallitaan. Latvus kyllä aivan ok. Siinä ei kuvakaan voi valehdella.
Nuo ratkaisut monesti juontavat myös siihen mitä puuta ostava firma haluaa. On vain vuosien mittaan tullut erään ”ostoliiton” asenne tutuksi esim. juuri koivun kanssa.
Kuitua siitä hakataan mielellään mutta tukkia ei.
Jos on jo järeämpää ja ei tarvii poistaa esim. ylispuina niin yleensä siitä jää kasvatuspuu.
Mutta tuostahan on juuri sen puoleen hyvä valita kun tulee neljä kuitutappia eikä asiaa tarvi sen kummemmin pähkäillä.
Mänty myös kuituna haluttua nyt. Kuusi nyt vain e-puuksi.
Jos minulla olisi tukkikoivikko tietäisin kyllä firman ostajaksi.
Mutta näissäkin ollaan yleensä juuri ajan hermolla nk.
Koivun olisi voinut nippanappa jättääkin latvuksensa puolesta , mutta rungon kallistuminen vinoon , johti päätökseen poistaa runko. Tämä kallistuminen on suoraa seurausta siitä , että näin tiheässä olevien runkojen juuristot eivät ole kehittyneet riittävästi suhteessa puiden pituuteen. Jos ryhmästä poistetaan pari puuta, se kolmaskin kaatuu hyvin pian lumikuorman nujertamana. Kuvan kuusella oli siis paras ennuste pystyssä pysymisen suhteen.
On hyvä pitää mielessä , että mitä pienempi latvus puulla on, sitä pienemmät juuret pitämään runkoa pystyssä.
MERA-kaudella nähtiin että taimikonhoito on tärkein toimenpide metsänhoidossa.
Tämäkin kuvio on jäänyt risusavotan ulkopuolelle.
Metsänomistus ja hoitotavat ovat kuitenkin aivan jokaisen omaa bisnesmaailmaa johon ei aivan liikaa saa kuitenkaan takertua millään käskytysmääräyksillä eikä uhkakuvilla.
Aika monille vain metsä on muuttunut toisenkäden harrastustoimeksi josta ei voi vaatia ykkösluokan tulosta. Silti se voi antaa omistajalleen lähes korvaamattomia elämyksiä. Suotakoon se heille. Ja lisätilitkin aina varmasti silti kelpaa. Vähemmälläkin hoitopanostuksella. Ja ainahan niitä tilien tarjoajia kuitenkin piisaa aika monentyyppisille metsille.
Hakkuultakaan ei sitten voitane vaatia ykkösluokan tulosta.
Jos metsänkasvatus on suurpiirteistä , on sitä myöskin hakkuu.
Niin ja elämyksiä ne ovat pettymyksetkin , monesti hyvinkin voimakkaita elämyksiä.
Suorittava sen sanoikin: Elämyshakkuu!
Uusi metsälaki tuo todellakin uutta tullessaan.
Leimikkoselostuksessa lukee hakkuutavan kohdalla: ”Elämyshakkuu”
Mahtuu niitäkin. Voidaan myöntää eläköityville motonkuljettajille motosta vieraantumisleirejä järjestäen.
Jos touhu jatkuu nykyisellään niitä vieraannuttamisleirjä ei tarvita. Eläkeikä on niin kaukana , että moni ehtii kääriytyä puupalttooseen jo paljon sitä ennen. Enemmänkin olisin huolissani siitä , kuka korjaa tulevaisuudessa ne jessen energiatureikot.
Ei niitä varmaan piisaa kuin kymmenkunnaksi vuotta.
Omakasvattamissani on varhaisperkaus tehty joten mitään tureikkoja ne ei ole. Mutta e-puukohteita kyllä siistinä mallina. Varmaan jatkuu niitä sitten seuraavat kymmenen vähintään. Mitä nyt polttopuut ja jotain kuitutilejä saatan itsekkin tehdä.
Jo vakiintuneen metsän hoitoa huonoinmillaan.
Turha selitellä minkään puun tarkkuudella.