Kuvan kohta on kertaalleen raivattu . Etualalla näkyvät pihlajanraipat ovat pysyneet kurissa hirvien ansiosta .
Kasvukisan hävinneet männyt puolestaan kelpaavat hirville normaalikasvuisia paremmin ja koivujen katveessa erityisesti .
Olisi mukava talutella Jesse katsomaan tuota paikkaa ihan livenä . Aikalailla värilliset okulaarit pitää olla , jos väittää kyseistä taimikkoa loppuunsyödyksi . Sattui vain tällä kertaa sopivasti kaikki keskeiset hirvituhoon vaikuttavat tekijät samaan kuvaan .
Toisessa päässä näkyy myös hirvien hyödyllisyys kuusivaltaisessa taimikossa , kun ovat listineet pihlajia matalammaksi . Kuva ”hirven syömä koivikko” vieressä kasvaa kuusikko , jonka lehtipuunperkuussa hirvilaumat minua aikoinaan oivallisesti avustivat …ja se koivikkokin näyttää tänä päivänä erittäin hyvältä .
No kyllä siinä vaan melkolailla aukkoinen kohta näyttäisi taimikossa olevan vaikka ne hirvet nyt ovatkin ”hoidossa” niin kovin auttaneet suorittavan puheittn perusteella. Aukkoisen kohden koosta ei toki kuvasta pysty sanomaan
Varjostetut männyt maittaa hirville, se lienee selvä asia. Puulla ei ole resursseja tuottaa hirven mielestä pahanmakuisia haitta-aineita ja näin käy.
Taimikonhoito-ohjeet vaihtelee asian tiimoilta. Toiset kehottaa raivaamaan kaiken lehtipuun pois männyntaimikosta, jotta hirvet eivät viihdy paikalla, toiset taas kehottaa jättämään lehtipuun, jotta elukat sitten söisivät niitä jättäen männyt koskematta. Ilmeisesti tieteellisiä tutkimustuloksiakin asiassa on suurin piirtein saman verran puoleen ja toiseen.
Sanoisin. että tärkein seikka on lehtipuun (kuvan tapauksessa koivu) ja männyn koko toisiinsa nähden. Kasvussa tappiolle jääneet männyt tuntuvat olevan hirven mielestä maukkaita. Vastaavasti silloin, kun männyt ovat metsikön kärjessä kilpailussa ylöspäin, kajoaa hirvi mieluummin lehtipuihin ja parhaimmillaan maistelevat vain männynoksia parantaen näin puun laatua.
Kuvan koivut ovat mielestäni hyviä. Hyvin täydentävät kuusivaltaista taimikkoa. Omilla mailla joutuisin kyllä sydän kylmänä odottamaan ainakin kolme vuotta, että sattuuko hirvi paikalle ja katkaisee kaikki kolme koivua keskeltä poikki.
Noin harvassa taimikossa rehevällä kasvupaikalla ei muutaman koivun aiheuttaa varjostus ole ongelma, eikä koivut ei ole hyviä. Oikean puoleisimmassa on mutkaa n. puolen metrin korkeudella, keskimmäisessä reilussa metrissä ja vasemman puoleinen on muuten vain lenko. Voi olla, että mutkat loivenee puun järeytyessä, mutta laadukkaaksi ei puuaines silti enää muutu. Motokuski saattaa mennä vipuun, mutta totuus paljastuu jalostusvaiheessa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Mänty on tosiaan mennyt hirville kuin häkä heinäkuun loppupuolelta lähtien. Oli sitten varjossa tahi auringossa.
Kuvan kohta on kertaalleen raivattu . Etualalla näkyvät pihlajanraipat ovat pysyneet kurissa hirvien ansiosta .
Kasvukisan hävinneet männyt puolestaan kelpaavat hirville normaalikasvuisia paremmin ja koivujen katveessa erityisesti .
Tuohan on käytännössä loppuun syöty ja tuhottu koko metsä.
No ei todellakaan.
Olisi mukava talutella Jesse katsomaan tuota paikkaa ihan livenä . Aikalailla värilliset okulaarit pitää olla , jos väittää kyseistä taimikkoa loppuunsyödyksi . Sattui vain tällä kertaa sopivasti kaikki keskeiset hirvituhoon vaikuttavat tekijät samaan kuvaan .
Toisessa päässä näkyy myös hirvien hyödyllisyys kuusivaltaisessa taimikossa , kun ovat listineet pihlajia matalammaksi . Kuva ”hirven syömä koivikko” vieressä kasvaa kuusikko , jonka lehtipuunperkuussa hirvilaumat minua aikoinaan oivallisesti avustivat …ja se koivikkokin näyttää tänä päivänä erittäin hyvältä .
No kyllä siinä vaan melkolailla aukkoinen kohta näyttäisi taimikossa olevan vaikka ne hirvet nyt ovatkin ”hoidossa” niin kovin auttaneet suorittavan puheittn perusteella. Aukkoisen kohden koosta ei toki kuvasta pysty sanomaan
Tiedä sitten, miltä nuo koivut 20 vuoden kuluttua näyttää. Laadukasta puuta ei niistä kuitenkaan saada. Oli sitten syynä hirvi, lumi tai joku muu.
Varjostetut männyt maittaa hirville, se lienee selvä asia. Puulla ei ole resursseja tuottaa hirven mielestä pahanmakuisia haitta-aineita ja näin käy.
Taimikonhoito-ohjeet vaihtelee asian tiimoilta. Toiset kehottaa raivaamaan kaiken lehtipuun pois männyntaimikosta, jotta hirvet eivät viihdy paikalla, toiset taas kehottaa jättämään lehtipuun, jotta elukat sitten söisivät niitä jättäen männyt koskematta. Ilmeisesti tieteellisiä tutkimustuloksiakin asiassa on suurin piirtein saman verran puoleen ja toiseen.
Sanoisin. että tärkein seikka on lehtipuun (kuvan tapauksessa koivu) ja männyn koko toisiinsa nähden. Kasvussa tappiolle jääneet männyt tuntuvat olevan hirven mielestä maukkaita. Vastaavasti silloin, kun männyt ovat metsikön kärjessä kilpailussa ylöspäin, kajoaa hirvi mieluummin lehtipuihin ja parhaimmillaan maistelevat vain männynoksia parantaen näin puun laatua.
Kuvan koivut ovat mielestäni hyviä. Hyvin täydentävät kuusivaltaista taimikkoa. Omilla mailla joutuisin kyllä sydän kylmänä odottamaan ainakin kolme vuotta, että sattuuko hirvi paikalle ja katkaisee kaikki kolme koivua keskeltä poikki.
Noin harvassa taimikossa rehevällä kasvupaikalla ei muutaman koivun aiheuttaa varjostus ole ongelma, eikä koivut ei ole hyviä. Oikean puoleisimmassa on mutkaa n. puolen metrin korkeudella, keskimmäisessä reilussa metrissä ja vasemman puoleinen on muuten vain lenko. Voi olla, että mutkat loivenee puun järeytyessä, mutta laadukkaaksi ei puuaines silti enää muutu. Motokuski saattaa mennä vipuun, mutta totuus paljastuu jalostusvaiheessa.