Tämän tilan metsät ovat yleensä kiitettävän kiviset. Liekö Luojalle tullut kuitenkin joku laskuvirhe, kun tilan yhteen nurkkaan n 7 hehtaarin alalle on viskelty kiviä ylenmäärin?
Tämän tilan metsät ovat yleensä kiitettävän kiviset. Liekö Luojalle tullut kuitenkin joku laskuvirhe, kun tilan yhteen nurkkaan n 7 hehtaarin alalle on viskelty kiviä ylenmäärin?
Täähän näyttää ihan samalta,kuin meidän metsässä janakkalassa
Luoja on painissa jäänyt hopealle, siksi täällä tuollaisia kutsutaan pelloiksi.
Taitaa olla tuo ensimmäinen kuva metsälain 10 pykälän kohde 7.
Tuollainen palsta oli käsittelyssäni Toivakassa 1990- luvun alkupuolella. Naputtelin sinne useamman hehtaarin aukon. Hiukan ihmettelin ,että on puusta pulaa ,kun ei meinannut saada motoa mahtumaan kivien sekaan. Oli vähän rinnettäkin ja mäen päällä lampi , joka jäi aukon sisälle. Kymppipykälistä ei tuohon aikaan ollut hajuakaan. Tehtiin aukko rajoja myöten siihen ,mihin se oli merkitty. Kernaasti olisin jättänyt puut pystyyn , mutta siihen ei annettu mahdollisuutta. Tuli vain mieleen ,miten uudistaminen onnistuu.
Uudistamista minäkin ihmettelen. Ehkä kelpaa Metsolle.
Pirunpelto, eli muinainen Ancylus- tai Litorina-kauden aikainen rantakivikko. Kymppipykäläkohde, koeta saada suojeluun että saat ympäristötuen tuosta.
Onko nuo pintakiviä sorikon päällä vai kallion päällä?
Enpä ole kaivanut. Viereisen mäen päällä pistää kallio esiin. Arvaus on, että moreenin päällä. Näillä tienoilla ei soraa näe. N 3 km:n päästä on jo hiekanottopaikka. Sinne on kaiketi tämän tienoon hienommat ainekset paljolti kerääntyneet.
Suojellen, kun muutama puusukupolvi lahotetaan päälle, niin ei ole kivikosta jälkeäkään. Kotona oli sellainen muutaman aarin avolouhikko (ei sammalta kivien päällä) vielä 70-luvulla. Mutta kun siinä ei ole mitään metsätaloutta harrastettu ja pihlajaa, haapaa ja muuta lehtipuuta kivien välistä tunki ja paikalleen lahoi, nyt ei päällepäin tahdo muusta ympäristöstä erottaa, kuin kituliaan risukon perusteella. Pinta vähän saman näköistä kuin noissa kuvissa.