Vasemmalla puolella vajaan kymmenen metrin päästä alkaa rauduskoivukoe (joka näkyy kuvassa: ”Kivalon rauduskoivikko”) ja oikealla puolella on 1989 kylvetty sankka männikkö (joka tosin on kulkeutunut hirvien ruoansulatuskanavan läpi).
Se aita on jo poistettu tarpeettomana. Puustohan on jo niin isoa ettei sitä porot enää syö. Aidan sisäpuolelle syntynyt rauduskoivikko olisi kuitenkin tullut syödyksi ilman aitaa. Porojen teholaidunnus näkyy oikein selvästi, kun ajaa pohjoisesta Pudasjärven suunnasta kohti etelää ja Kajaania. Jossain kohdassa metsissä ja ojanvarsilla alkaa taas näkyä jäkälää.
Onkohan tuota jäkälätietoa uskallettu julkaista missään. Selvästä, vahingollisesta ylilaidunnuksestahan on kyse.
Muistelen, että aikanaan – sen suuren metsäkuoleman aikaan – yksi Kuolan saasteiden tuhovaikutus oli jäkälät. Sitten joku huomasi ja kertoi, että ”tuota, tuota” itärajan poroaidan itäpuolella jäkälää on niin maar perkuleesti. Suomen puolelta on maa paljasta.
Eli poroaita esti tehokkaasti Kuolan saasteiden tulon. Taisi olla myös tutkintaa (Jalkanen?), että jäkäläpeitteen ohuus haittasi puiden kasvua aikalailla, kuten tietysti myös lumipeitteen puute tai sen tallominen.
Toisin sanoen, näyttää siltä, että tietoa on. Kukaan ei sitä kuitenkaan uskalla käyttää ja sanoa, että nyt loppuu ylilaidunnus.
Onhan sitä tullut aikojen kuluessa useaankin otteeseen mainittua näillä palstoilla tuosta porojen liian suuresta määrästä tyyliin: Itälapin rajan pinnassa kulkevan poroaidan vaikutus, Venäjän puoli on kuin ”paratiisi” ja Suomen puoli kaluttu mustalle mullalle!
Vaan eipä näitä mielipiteitä kukaan kuuntele ja ota virallisesti esille.
Kymmeniä vuosia sitten mainitsin MHY:n toiminnanjohtajalle tästä porojen vahingollisesta vaikukutuksesta, johon sain vastauksena toteamuksen, että ”älä hyvä mies vain ota kokouksessa asiaa esille, sillä jäsenistössä on niin runsaasti poromiehiä!”
Keskustelin tuolla samalla tutkimusmatkalla venäjän puolella liikkuneen (helsingin yliopiston) tutkijan kanssa. Hän kertoi raja-aidan takana jäkäläkasvuston olevan parikymmentä senttiä paksua ja pitkänkin kuivan jakson jälkeen märkää. Suomen puolella jäkälää ei näkynyt missään samoilla korkeuksilla, maa on käytännössä täysin mustalla muralla. Jopa tunturikoivujen lehdet on syöty yli metrin korkeuteen. Missään ei näy koivun taimia, joita taas muutaman kilometrin päässä venäjän puolella on enemmän kuin riittävästi (vieläpä rauduskoivua).
Eikö Metsälehteen voisi kirjoittaa tästä ylilaidunnuksen vaikutuksesta perusteellista artikkelia? Tietoa on saatavissa. Mikä estää tuomasta julki tosiasioita.
Kyllä tämä tällainen tuho luonnossa on jo niin vakava asia, että siihen pitää puuttua.
Otetaan nyt itsekukin asiaa esille sopivissa ja vähemmänkin sopivissa tilanteissa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Vasemmalla puolella vajaan kymmenen metrin päästä alkaa rauduskoivukoe (joka näkyy kuvassa: ”Kivalon rauduskoivikko”) ja oikealla puolella on 1989 kylvetty sankka männikkö (joka tosin on kulkeutunut hirvien ruoansulatuskanavan läpi).
Tolla ole tekoa panssariaidan kans. Mallia voi hakea Salpalinjalta tai Israelin ja Libanonin rajalta. 😉
Ei näissä assistentin ottamissa kuvissa näe oikein mitään erikoista, tietenkin kuvista on joskus vaikea sanoa tarkemmin.
Se aita on jo poistettu tarpeettomana. Puustohan on jo niin isoa ettei sitä porot enää syö. Aidan sisäpuolelle syntynyt rauduskoivikko olisi kuitenkin tullut syödyksi ilman aitaa. Porojen teholaidunnus näkyy oikein selvästi, kun ajaa pohjoisesta Pudasjärven suunnasta kohti etelää ja Kajaania. Jossain kohdassa metsissä ja ojanvarsilla alkaa taas näkyä jäkälää.
Miten resistanssi? Potkiiko yli aisan???
Onkohan tuota jäkälätietoa uskallettu julkaista missään. Selvästä, vahingollisesta ylilaidunnuksestahan on kyse.
Muistelen, että aikanaan – sen suuren metsäkuoleman aikaan – yksi Kuolan saasteiden tuhovaikutus oli jäkälät. Sitten joku huomasi ja kertoi, että ”tuota, tuota” itärajan poroaidan itäpuolella jäkälää on niin maar perkuleesti. Suomen puolelta on maa paljasta.
Eli poroaita esti tehokkaasti Kuolan saasteiden tulon. Taisi olla myös tutkintaa (Jalkanen?), että jäkäläpeitteen ohuus haittasi puiden kasvua aikalailla, kuten tietysti myös lumipeitteen puute tai sen tallominen.
Toisin sanoen, näyttää siltä, että tietoa on. Kukaan ei sitä kuitenkaan uskalla käyttää ja sanoa, että nyt loppuu ylilaidunnus.
Hirvien ja porojen ylilaidunnus ei ole enää tutkimuskysymys vaan poliittinen valinta.
Ja politiikasta on olematon matka salaliittoteorioihin. 🙁
Onhan sitä tullut aikojen kuluessa useaankin otteeseen mainittua näillä palstoilla tuosta porojen liian suuresta määrästä tyyliin: Itälapin rajan pinnassa kulkevan poroaidan vaikutus, Venäjän puoli on kuin ”paratiisi” ja Suomen puoli kaluttu mustalle mullalle!
Vaan eipä näitä mielipiteitä kukaan kuuntele ja ota virallisesti esille.
Kymmeniä vuosia sitten mainitsin MHY:n toiminnanjohtajalle tästä porojen vahingollisesta vaikukutuksesta, johon sain vastauksena toteamuksen, että ”älä hyvä mies vain ota kokouksessa asiaa esille, sillä jäsenistössä on niin runsaasti poromiehiä!”
Keskustelin tuolla samalla tutkimusmatkalla venäjän puolella liikkuneen (helsingin yliopiston) tutkijan kanssa. Hän kertoi raja-aidan takana jäkäläkasvuston olevan parikymmentä senttiä paksua ja pitkänkin kuivan jakson jälkeen märkää. Suomen puolella jäkälää ei näkynyt missään samoilla korkeuksilla, maa on käytännössä täysin mustalla muralla. Jopa tunturikoivujen lehdet on syöty yli metrin korkeuteen. Missään ei näy koivun taimia, joita taas muutaman kilometrin päässä venäjän puolella on enemmän kuin riittävästi (vieläpä rauduskoivua).
Eikö Metsälehteen voisi kirjoittaa tästä ylilaidunnuksen vaikutuksesta perusteellista artikkelia? Tietoa on saatavissa. Mikä estää tuomasta julki tosiasioita.
Kyllä tämä tällainen tuho luonnossa on jo niin vakava asia, että siihen pitää puuttua.
Otetaan nyt itsekukin asiaa esille sopivissa ja vähemmänkin sopivissa tilanteissa.