Kylla Jessea nyt harmittaa, motti-matti saanut eraksi metsan elavan. Jessen mielipiteet tuntien siina on syyllistytty suureen rikokseen. Metsastyshan on hanen mukaansa likipitaen rikollista toimintaa jossa ammutaan viattomia luontokappaleita.
Ainakin Kanadan intiaanit käyttivät ennen majavan lihat ruuakseen ja erikoisesti hännästä valmistettiin maukas keitto. Nykyisestä intiaanien käyttötavoista en ole tietoinen majavanlihan suhteen. Mutta hirvestä ottavat parhaat ruhonosat ja jättävät loput susille.
Olen ampunut ja syönyt satoja jäniksiä. Majavaruuan kokeilut jäivät hyvin vähiin, ei kun koirille. Neuvoja oli vaikka ja mitä, mutta miten erotat ohuissa kerroksissa olevat lihat ja rasvat.
Jänisrasvaa ei ole vielä tullut vastaan vaikka kuinka heitä syöttäisi ja hellisi, eivät ne rasvoitu puuruuasta ja seuran kauroista huolimatta. Tuoreimmat haavat kaasin tunti sitten, en kuitenkaan majaville, nehän kaatavat itse. Jänis ei siihen pysty.
Jänis ja majava ruokana ovat yhtä kaukana kuin pannari ja siitä saatava tuote!
Muuten siellä H-vallassa, onko muistettu myös kotoperäisiä eläimiä. Muutama hyvä haavan latvus paljostaan ei olisi liikaa.
Majava oli noin tuhat vuotta sitten tärkeä saaliseläin. Siitä saatiin tärkeää vientituotetta joka oli painoltaan kultaa arvokkaampaa. Hausjärvi saanut siitä nimensä.
Näitä ja muita juttuja pääsen kertomaan samaan aikaan kun palstan valiot on koolla siellä Savon maalla. Hakkaavat halkoja ym mukavaa. Valitettavasti jo syksyllä sovittu retki muinaisten hämäläisten ”suolameren satamaan” Porvooseen. Toinen hämäläisten satama oli Ulvilassa. Toivottavasti tapaamisia on jatkossakin. Ja aikataulut sopii paremmin.
Kuvaa katsellessa tuli mieleen vanha uskomus. Isäni oli kuullut vahoilta miehiltä, että silloin ennenvanhaan aikaan luonnonnittyjä raivatessa hiottiin kirvestä aina välillä majavan leukaluulla teroituksen jälkeen. Uskottiin, että majavan raivaamat rantaniityt eivät vesoitu!
Ja sama asia tuli aina mieleen katsellessa vastarannan tulvaniittyä, jota keväisin huuhteli tulvavesi.
Ensolainen evakko voi olla huoleti. Juuri tuo talttahammas hoiti ruokinnan myös kotoperäisille jo syksyllä.
Lumien tultua köhjäsin hiukan uudelleen näkösälle. Kyllä kuori on maistunut.
Minun kantani majaviin kyllä on varmasti tullut selväksi. Mitään siirtoistutettujen suurta sympatiaa en tunne mutta en niidenkään perässä ole fanaattisesti silti juossut tuhoamisaikeissa. Nyt tulee keväällä ojien perkaus ja uskon että majavaongelmakin pieneksi aikaa rauhoittuu. Kyllä ne hetken taas saa uusia patoja pääväyläänkin urakoida.
Trvetuloa majavat tänne pohjoiseen!!! Voin kustantaa kaivinkoneen avuksi entistämään niiitä heinäjänkinä viimeksi hyötykäytössä olleita majavalampia. Merkit olivat selviä majavien töistä. Kun ojitimme näitä entisiä umpeenkasvaneita lampia, niin mudan seasta löytyi teräväpäisiä kantoja. Myös mahtava haaparunko kaukana suon rannasta. Sitäkään ei ollut sahattu, eikä kirveellä kaadettu vaan jyrsitty terävillä talttahampailla hyvin, hyvin kauan sitten. Rakentaisisimme tornin suosaareen ja sieltä voisimme sitten katsella miten padonrakentajat entistäisivät ojitettua heinäjänkää ja monipuolistaisvat luontoa kosteikkoalueeksi.
Kiitos tarjouksesta ”jees h-valta”. On niin pitkä matka, että siirretään ainakin toiseen kertaan hakureissu. Mahtaisikohan saada apua tutkijoilta, jotka majavia sirtelevät? Ymmärrän hyvin negatiivisen suhtautumisen, jos maastonmuodot ovat sellaiset, että majavat aiheuttavat metsätuhoja laajalti. Kanadanmajavia en minäkään haluaisi mailleni, vaan niitä eurooppalaisia, jotka aikoinaan täällä asustivat ja patojansa rakentelivat. Minä voisin antaa majaville heinäjänkääni vaikkapa kymmenkunta hehtaaria. Maaston muotokin kun sattuu olemaan sellainen, että kivennäismaat ovat korkeammalla ja alue on kuin järvi saarineen korkeampien maiden keskellä.
Majavanistutusta tarkemmin ajatellen, ensin pitäisi kasvatta niille lehtipuuta ravinnoksi. Ympäristön puusto on nimittäin havupuuta, lähinnä mäntyä kasvavaa.
Niinhän se on, ketuttaa kuin pientä oravaa kun käpy on jäässä ja hampaat huonot, silloin kun nostaa majava vedet talousmetsään. Omakohtaisia kokemuksia on istutus kuusikon tuhoutumisesta turvepellolta. Sitkas sissi majava on, korjaa padon yön aikaan kun päivällä on saanut purettua.
Nyt tosin mietinnän alla on yhteiselämä, kunhan saan koneen palstalle jolla saa tehtyä sopivia pengerryksiä ja vedenpinnan korkeuden säätöjärjestelmän. Niin ettei vesi pääse tuhoamaan lähellä olevaa männikköä. Reilu hehtaari odottelee kosteikoksi muuttamista. Sinisorsat ja tavit olivat mielistyneet majavan aikaansaannoksiin. Pajut ovat saaneet ”kyytiä” majavan toimialueelta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Yks tuholainen vähempi.40cm haapoja oli kaadellu.
Haavan murhaaja sai ansionsa mukaan!
Kerrohan saaliin kohtalo, lihat ja nahka!
Arvokas riistaeläinhän se on.Lihat, nahka ja kallo talteen tietysti! Ja häntä naulattiin navetan seinään.
Hyvä Motti-Matti.
Olen aikanaan ampunut muutaman majavan, kaikki ei mennyt kuitenkaan ihan kunniakkaasti.
Liha pitäisi nimenomaan ottaa talteen, jos ei omille niin tuttujen koirille. Ihmiselle kelvolista se ei ole.
Kylla Jessea nyt harmittaa, motti-matti saanut eraksi metsan elavan. Jessen mielipiteet tuntien siina on syyllistytty suureen rikokseen. Metsastyshan on hanen mukaansa likipitaen rikollista toimintaa jossa ammutaan viattomia luontokappaleita.
Ainakin Kanadan intiaanit käyttivät ennen majavan lihat ruuakseen ja erikoisesti hännästä valmistettiin maukas keitto. Nykyisestä intiaanien käyttötavoista en ole tietoinen majavanlihan suhteen. Mutta hirvestä ottavat parhaat ruhonosat ja jättävät loput susille.
Ei sitä koirille passaa nuin herkullista lihaa syöttää.Sitä ei juuri jäniksen lihasta erota.
Eri mieltä MOTTIMATTI
Olen ampunut ja syönyt satoja jäniksiä. Majavaruuan kokeilut jäivät hyvin vähiin, ei kun koirille. Neuvoja oli vaikka ja mitä, mutta miten erotat ohuissa kerroksissa olevat lihat ja rasvat.
Jänisrasvaa ei ole vielä tullut vastaan vaikka kuinka heitä syöttäisi ja hellisi, eivät ne rasvoitu puuruuasta ja seuran kauroista huolimatta. Tuoreimmat haavat kaasin tunti sitten, en kuitenkaan majaville, nehän kaatavat itse. Jänis ei siihen pysty.
Jänis ja majava ruokana ovat yhtä kaukana kuin pannari ja siitä saatava tuote!
Muuten siellä H-vallassa, onko muistettu myös kotoperäisiä eläimiä. Muutama hyvä haavan latvus paljostaan ei olisi liikaa.
Majava oli noin tuhat vuotta sitten tärkeä saaliseläin. Siitä saatiin tärkeää vientituotetta joka oli painoltaan kultaa arvokkaampaa. Hausjärvi saanut siitä nimensä.
Näitä ja muita juttuja pääsen kertomaan samaan aikaan kun palstan valiot on koolla siellä Savon maalla. Hakkaavat halkoja ym mukavaa. Valitettavasti jo syksyllä sovittu retki muinaisten hämäläisten ”suolameren satamaan” Porvooseen. Toinen hämäläisten satama oli Ulvilassa. Toivottavasti tapaamisia on jatkossakin. Ja aikataulut sopii paremmin.
Kuvaa katsellessa tuli mieleen vanha uskomus. Isäni oli kuullut vahoilta miehiltä, että silloin ennenvanhaan aikaan luonnonnittyjä raivatessa hiottiin kirvestä aina välillä majavan leukaluulla teroituksen jälkeen. Uskottiin, että majavan raivaamat rantaniityt eivät vesoitu!
Ja sama asia tuli aina mieleen katsellessa vastarannan tulvaniittyä, jota keväisin huuhteli tulvavesi.
Ensolainen evakko voi olla huoleti. Juuri tuo talttahammas hoiti ruokinnan myös kotoperäisille jo syksyllä.
Lumien tultua köhjäsin hiukan uudelleen näkösälle. Kyllä kuori on maistunut.
Minun kantani majaviin kyllä on varmasti tullut selväksi. Mitään siirtoistutettujen suurta sympatiaa en tunne mutta en niidenkään perässä ole fanaattisesti silti juossut tuhoamisaikeissa. Nyt tulee keväällä ojien perkaus ja uskon että majavaongelmakin pieneksi aikaa rauhoittuu. Kyllä ne hetken taas saa uusia patoja pääväyläänkin urakoida.
Sitä ei nuo city-vihreät tajua minkälaista tuhoa tämä eläin aiheuttaa.Mulla näitä on omassa metsässä ja pakko niitä on hiukan toppuutella tuliaseella.
Motti-Matti oikeassa. Eikä niin hiukankaan. Olen ulkoistanut jahdin lähinnä innokkaille metsästäjille. Useampikin on tarjoutunut kytistä hoitamaan.
Trvetuloa majavat tänne pohjoiseen!!! Voin kustantaa kaivinkoneen avuksi entistämään niiitä heinäjänkinä viimeksi hyötykäytössä olleita majavalampia. Merkit olivat selviä majavien töistä. Kun ojitimme näitä entisiä umpeenkasvaneita lampia, niin mudan seasta löytyi teräväpäisiä kantoja. Myös mahtava haaparunko kaukana suon rannasta. Sitäkään ei ollut sahattu, eikä kirveellä kaadettu vaan jyrsitty terävillä talttahampailla hyvin, hyvin kauan sitten. Rakentaisisimme tornin suosaareen ja sieltä voisimme sitten katsella miten padonrakentajat entistäisivät ojitettua heinäjänkää ja monipuolistaisvat luontoa kosteikkoalueeksi.
Tule Aukusti hakemaan vaan. Ja itse varmaan hoidat kai vissiin elävänä pyytämisen. Ei tule ikävä.
Kiitos tarjouksesta ”jees h-valta”. On niin pitkä matka, että siirretään ainakin toiseen kertaan hakureissu. Mahtaisikohan saada apua tutkijoilta, jotka majavia sirtelevät? Ymmärrän hyvin negatiivisen suhtautumisen, jos maastonmuodot ovat sellaiset, että majavat aiheuttavat metsätuhoja laajalti. Kanadanmajavia en minäkään haluaisi mailleni, vaan niitä eurooppalaisia, jotka aikoinaan täällä asustivat ja patojansa rakentelivat. Minä voisin antaa majaville heinäjänkääni vaikkapa kymmenkunta hehtaaria. Maaston muotokin kun sattuu olemaan sellainen, että kivennäismaat ovat korkeammalla ja alue on kuin järvi saarineen korkeampien maiden keskellä.
Majavanistutusta tarkemmin ajatellen, ensin pitäisi kasvatta niille lehtipuuta ravinnoksi. Ympäristön puusto on nimittäin havupuuta, lähinnä mäntyä kasvavaa.
miksei nuita vois jossain jänkhällä seuraillakin mutta metsätalousmaalle tämä eläin ei sovi.
Niinhän se on, ketuttaa kuin pientä oravaa kun käpy on jäässä ja hampaat huonot, silloin kun nostaa majava vedet talousmetsään. Omakohtaisia kokemuksia on istutus kuusikon tuhoutumisesta turvepellolta. Sitkas sissi majava on, korjaa padon yön aikaan kun päivällä on saanut purettua.
Nyt tosin mietinnän alla on yhteiselämä, kunhan saan koneen palstalle jolla saa tehtyä sopivia pengerryksiä ja vedenpinnan korkeuden säätöjärjestelmän. Niin ettei vesi pääse tuhoamaan lähellä olevaa männikköä. Reilu hehtaari odottelee kosteikoksi muuttamista. Sinisorsat ja tavit olivat mielistyneet majavan aikaansaannoksiin. Pajut ovat saaneet ”kyytiä” majavan toimialueelta.