Kauden viimeinen risusavotta takana.
Ensimmäinen kuva sekä raivaamaton kuva otettu noin suurinpiirtein samasta kohdasta kuvion reunalta.
Loput etäämpää. Jospa moto pääsisi nyt työskentelemään.
Kauden viimeinen risusavotta takana.
Ensimmäinen kuva sekä raivaamaton kuva otettu noin suurinpiirtein samasta kohdasta kuvion reunalta.
Loput etäämpää. Jospa moto pääsisi nyt työskentelemään.
Metsänhoito
Olisi voinut raivata jo aikaisemmin, niin alikasvoskuuset olisivat paremmassa kasvukunnossa.
Samaa mieltä ed. kommentoijan kanssa. Mutta parempi silti myöhään jos silloinkaan.
Ihtellä on tulossa n. 15v. myöhästynyt (sattuneesta syystä) vastaavan metsän 1. harvennus. Siellä isoimmat kuuset koivujen alla on jo tukkipuukokoa ja latvat paikoin melko paljon kärsineet. Laatuharvennuksena se on tehtävä ja parhaat puut jää toivonmukaan tähteelle puulajista riippumatta.
Siinä on näköjään haluttu kasvattaa tähän mennessä vain hiilijalanjälkeä. Valitettavan tuttu näky. Työtä paljon , mutta tuloja vähän. Valitettavan harvoin tuodaan ilmi korkeaa korkoprosenttia (10 tai yli) viivästyneen työvaiheen aiheuttamista lisäkustannuksista vuotta kohden.
…ja viimetipan ennakkoraivaus on monesti yhtä tyhjän kanssa. Joku on kuvitellut tekevänsä hyvän työn , mutta työvaikeus hakkuun kohdalla ei ole merkittävästi alentunut.
Niin, tavallaan suorittava oikeassa. Ammattiraivaajahan juoksee hel….listä kyytiä homman läpi ja rahastaa maksimi tilin tuollaisesta. Kun raivaukselta ei kuitenkaan vaadita mitään ammattitaitoa tulos on juuri tuollainen. En väitä olevani kova raivaaja hehtaareissa mutta väitän että minun jäljiltä jokaisen pystyyn jäävän puun juureen on motosta risuton näkymä. Eli ei tuollaista rungon viereen kaatoa kuten kuvissa. Sahausvaiheessa nuo heittävät moton ketjun laipalta mennen tullen. Tai sitten suorittava jättää törkeän pitkän kannon josta taas tulee mutinaa.
Ehkä suorittavan pitäisi uudelleen verrata ensimmäistä ja viimeistä kuvaa. Onhan näkyvyys nyt olennaisesti parantunut. Onhan tyvillä toki risua paljon, mutta silti.
Jos raivattavaa on paljon niin kyllä siitä vaan aikamoinen ”patja” maahan tulee…
Hyvinhän tuo on raivattu, ei ole jätetty raivuujätettä ristiin-rastiin konkeloon jätettäviin puihin…
Poistettavaa puuta kun on vierivieressä ei runkojen tyviä saa millään risuista vapaaksi. Kaadetut rungot pituudeltaan 5-8 metristä keskimäärin.
Oikea oppinen ennakkoraivaus tehdään noin puolesta vuodesta vuoteen ennen hakkuuta, jotta rungot painuisivat maahan.
Tämäkin kohdalla hakkuu olisi hyvä tehdä vasta ensi talvena. Näitä aikatauluja ei tekijät kuitenkaan päätä.
Ennakkoraivaushan tehdään sen takia, että mopokuskin on helpompi valita jäävät / otettavat puut.
Kun joutava risu on katkaistu tyvestä, se helposti painuu kouran alla maata vasten, eikä haittaa kouran työskentelyä.
Jos vaikka Jeessin pikkutilhissä ketju lennähtää pois laipalta, niin mopo-kouran terälaitteen ketju ei samanlaisella risulla lähde pois päältä. Ketju on hieman karheampaa kaliberia ja tuntuvasti kireämmällä kuin pienessä M-sahassa.
Toki ennakkoraivaus pitäisi pyrkiä tekemään ainakin yhtä talvea ennen hakkuuta, jolloin lumi ja yleensä sääolot painavat risut alemmas.
Kuvan risukko on sahattu alas, voiko enempää tehdä? Voi, mutta siitä ei makseta. Jeessi on kunnostautunut turhan työn tekemisestä ja senkin niin huonosti, että ei voi sanoa siitä on mitään hyötyä koitunut – kenellekään.
Olen maininnut useasti ennakkoraivauksen ajoitusongelmasta. Tuossa on toki tehty ,mitä on tehtävissä, mutta kirouksia latelee motokuskin ohella myös ajokoneenkuljettaja yrittäessään varistella kourastaan sikin sokin sojottavia raippoja. Onneksi kuvassa on koivikko. Havupuut kärsivät enemmän epämääräisen kouranipun aiheuttamista kolhuista.
Tämän raivauksenkin voisi toteuttaa kunnolla tekemällä työn vuotta aiemmin lumettomissa olosuhteissa , jos taimikonhoito ei ole sattunut aikanaan olemaan töiden priorisointiasteikon kärkipäässä.
Suorittava neuvoo kun, omat metsät myynyt ja hakkuunsa onneksi päättänyt.
Kysyin ostomieheltä josko pitäisi koivu-kuusisekametsän harvennusta varten tehdä ennakkoraivaus ,niin sanoi että ei kannata koska raivaus on parempi tehdä vasta hakkuun jälkeen jotta silloin voi valita särkyneet puut pois . Niinhän se on että jotkut osaa tehdä harvennuksen paremmin kuin jotkut toiset. Sillä firman urakoitsijalla joka ko. leimikkoon tulee koneineen on homma hanskassa eikä ole hanskat hukassa.
Hyvä jälki, ittekkin tehnyt vastaavia viidakoita. päivätuotos ei nuissa herranhaltuun jätetyissä kovin iso ole…välillä tullut vain 0,4ha/6 tuntia.
Päivätahti oli keskimäärin noin 0,5 ha 7-8 tuntiin näillä lumilla.
Mukavasti siirtyi taas Puukin esimerkissä vastuu peruassioiden laiminlyönnistä ja siitä mahdollisesti seuraavasta kehnosta korjuujäljestä motokuskin harteille. Mutta jälkiä katselee ja kiroilee lopulta vain maanomistaja ja tekee sitä pitkään. Motokuskin tuska loppuu ,kun saa koneen lavetille.
Ei ihan niinkään. Kun tässä minun tapaksessa minä tiedän minkälainen leimikko (syksyllä kävin sen katsomassa paikan päällä) on kyseessä ja suorittavalla ei ole sitä tietoa. Sinun arvelut perustuu siksi vain olettamuksiiin ja mielikuviisi .
Kyllä pääsöö ny ?
Puukin kannattaa ottaa huomioon sekin seikka ,että nykyisin työkohteista lähetetään kuvia esim Woodforce-ohjelmaan. Ne ovat siellä valmiina käytettäväksi ,jos tulee kiistaa korjuujäljestä. Video palstasta ennen hakkuuta ja hakkuun jälkeen ei jätä sijaa arvailuille eikä oletuksille palstan olosuhteista .
Tuli muuten mieleen kuvankaltaisissa olosuhteissa tapahtunut eitoivottu ”öljynvaihto”Foxiin noin kolme vuotta sitten. Tuolloin läpimitaltaan viisisenttinen
raivattu koivuranka tunkeutui peruutettaessa kuolleesta kulmasta konepeiton raosta moottoritilaan seurauksena yljynpaineanturin katkeaminen ja moottoriöljyjen ryöppyäminen maastoon. Onneksi suojausjärjestelmä sammutti koneen ja isommalta vahingolta vältyttiin. Iltavuoro jäi kuitenkin tekemättä varaosia etsittäessä ja öljyt tuli vaihdettua ennen aikojaan. Kouran letkuja saa korjailla vähän väliä vastaavissa olosuhteissa. Tuore raivausjäte on aika tehokas tuholainen koneen uumeniin eksyessään.
Minä otin myös kuvia palstalta ja kun ostomies ei kannattanut ehdottamaani mahdollista ennakkoraivausta,niin mikäpä siinä, se sopii hyvin . Ei ole minun asia enää sen jälkeen puuttua yhtiön ja motokuskin sopimuksiin kuvion hakkuukelpoisuudesta.
Alikasvoskuusikoiden varominen ja säästäminen kuuluu nykyään konekuskien norm. hakkuuohjeisiin useammin kuin ennen. Siinä auttaa harjoittelu ja sopivan kokoiset koneet. Puiden särkymisiä tulee jonkinverran ja korjuun jälkeen pitää siksi usein tehdä raivaustakin. Tilanteen mukaan toimitaan eikä samalla sapluunalla aina .
Varmaan puukin esimerkissä ei ollut kyse kuvien mukaisesta kohteesta. Jos näin oli kuitenkin niin neuvot olivat väärät. Usein Jos tehdään ylispuuhakkuu ja tarkoituksena on jättää alikasvoskuusia alle niin raivaus kannattaa tehdä vasta hakkuun jälkeen.
Minusta kuvan kohteessa on tehty hyvä raivaus ja onhan kohde nyt ihan hakattavissa alkuperäiseen tilanteeseen nähden. Kaikkihan sitä toivoo että raivaus olisi tehty vähintään vuotta aiemmin mutta aina se ei ole mahdollista. Kyllä tuo saadaan tehtyä ja kuvan lähettäjä on tehnyt hyvää työtä.
Aika naurettava tuo väite ettei kuvan kaatoja voi tehdä kuin noin. Vaikka kaataakin voi latvukset maassakin vielä vetää poikittaisella poikki ja kääntää terän avulla pois rungolta. Ja vaikka Jätkällä ei pompi päältä niin varmasti se ketju risuistaa pomppaa motonkin laipalta. Kun niitä vain sattuu. Mistä ne sitten pomppis?
Luonto on tuon tyyppisissä kohteissa aika pitkälle päättänyt mihin suuntaan lehtipuuroska kaatuu, erit. näin lumiseen aikaan. Kun on sellaista 5cm 7m koivua 10000kpl hehtaarilla niin ala tuolla lumessa sitten rämpimään ja niiden latvoja katkomaan ja kääntelemään tyveltä pois. Ihan kaikki on metsässä kankeaa kun on 30cm ja yli lunta ja reippaasti pakkasta. Se latvakaan ei heilahda hangesta noin vain. Siinäkin pitemmän päälle hajoittaa selkänsä. Eri asia jos mo:lla on aikaa asua mutta jos urakalla tekee niin saa muuta hommaa etsiä. Käyn säännöllisesti motokuskien juttusilla palautetta kyselemässä. Käytännössä aina ohje on se että tyvellä oleva tavara ei juuri haittaa jos se on jo vaakatasossa. Puut nurin lyhyellä kannolla on toive. Kuvien raivaus on hyvin tehty.
Mitä tulee eraivauksien tekemisen ajankohtaan niin ainakin minulla on siihen aika vähän sananvaltaa paitsi omissa metsissä. Puolet annetuista eraivauksista on tyyliin ”moto tulee lähipäivinä, aamulla sinne”. Osa on niin että moto on jo siellä, sinne heti. Ehkä kolmannes on niin että kaupat on juuri tehty ja tiedetään valmiiksi raivaustarve.
Markules kirjoittikin jo saman vastauksen mitä meinasin itse kirjoittaa. Lunta oli työmaalla loppuvaiheessa 40-80 cm. Raivatulle alueelle ei enää ollut asiaa.
On se ihmeellistä , että motokuskia käytetään vielä nykytiedon valossa koekaniinina leimikon raivaustarpeen suhteen ja metsurilla teetetään homma puolipakolla pahimpaan aikaan vuodesta. Pitäisi suosiolla jättää nuo kohteet odottamaan parempia aikoja.
Vielä reilut kymmenen vuotta sitten oli sama meininki isompien toimijoidenkin kohteilla ,mutta jyrkkä ei raivaamattomille työmaille sai liikettä niveliin ja jopa raivauksen ajoituksetkin alkoivat osua kohdalleen. Viime vuosina ei juuri vuotta tuoreempia raivauksia osunut kohteiksi. Raivatut kepit olivat osin lahonneet ja tiukasti maata pitkin ,joten hakkuu sujui ongelmitta. Ajokuneen kourassakaan
eivät risut haitanneet. Ihmettelen yhä ,miksi ennakkoraivauksen oikea ajoitus ei kiinnosta. Sitä en sitävastoin ihmettele , jos viimetipassa työmaalle hälyytetty metsuri tekee huonoa jälkeä ja motokuski paskantaa kiukuissaan samaan kasaan.
Osittain nämä kohteet johtuu myös henkilöstö vajauksesta toimihenkilöiden puolella. Tässä syksyllä juttelin saman alueen puun ostajan kanssa, hoidettavaa aluetta reilu 10 000ha hänellä ja kokoajan tulee lisää. Hakkuut, taimikot, istutukset, teiden hoidot ym. tulisi hoitaa.
Millään ei kerkeä kaikkia alueita käydä, 10 vuotta sitten samalla alueella oli 4 toimihenkilöä hoitamassa samat hehtaarit. Ja sen huomasi töiden suunnittelussa.
Korjuu aika kun kolkuttelee loppua, niin sillon on vaan mentävä ja tehtävä. Oli siellä vastassa paskaa tai ei.
Näin kuumat ketjut ei kuitenkaan ole täälläpäin mitenkään yleisiä. Ennemmin nopeat lähdöt tulee taimikoiden hoidoissa.
Itämaan ihme. Siis pelkkä ostohenkilökö vastaa kaikista töistä? Kyllähän korjuutyönjohtaja pitää olla aivan siihen hommaan erikoistunut, joka hoitaa puunkorjuun suunittelun ja -toteutuksen. Kaukokuljetuksen vielä eri hemmo.
Tuo 10 000 ha ei sinällään ole paljoa yhdelle ostohenkilölle, mutta JOS hänelläkin olisi työnjohtaja, niin hommat pysyisivät hanskassa.
Itämaan ihme kertoi tämän päivän todellisuudesta, eikä tilanne jatkossa ainakaan parane. Myös ostohenkilöt vähenevät, eli puukauppatarjouksia ja kauppoja tehdään kauempana metsistä pelkästään keilaustiedon pohjalta.
Myyjä hoitaa leimikon myyntikuntoon (jos hoitaa), ostaja ostaa ja korjuun kaikkine lisähommineen (mm. tarvittavat murskeen ajot) hoitaa sama vastuuyrittäjä. Niin se menee nykyään useimmilla firmoilla . Ei ole enää mitään korjuuesimiestä eikä leimikon suunnittelua ym. ellei mo itse sitä tee.
Samaa mieltä itämaan ihmeen kanssa. Noinhan se tänä päivänä menee. Yhtiö pääosin hoitaa raivaukset hyvin ja ajallaan omissa metsissä mutta on sielläkin korjattavaa. Yksityisillä enemmänkin niitä kohteita että raivaus tehdään vasta koneen edellä. Siihen ovat saaneet kuskitkin tottua. Usein raivaustarve huomataan siinä vaiheessa kun nauhoituksia tehdään, jos tehdään. Nykyään puukauppoja tehdään käymättä edes metsässä tai hyvin pienellä tutustumisella. Kuinka se tilanne voi selvitä ennen kuin joku sinne ihan fyysisesti menee asian toteamaan. Aika usein täällä sahamiehen kulkevat motojen edessä halusivat ne sitä tai ei.
Kyllä siellä ei ole jees h-valta nyt ikinä joutunut kunnon ryteikköön töihin. Jälki on väkisin huono kun on noin puhalsi päästetty, siis ei voi välttää kaatoja jäävien tyvillä.
Tai tietysti jos viettää viikon hehtaarilla mutta ei siitä kukaan maksa.
Senhän ei olisi lainkaan väliä vaikka sahamies kulkisikin koneen edellä JOS homma osataan. Toki liika tiukka väli ei suo mahdollisuutta tehdä työtään kunnolla. Mutta jos on niin kokoajan mielessä pitää se kone siellä perässä ja katsoa että se pääsee risuista esteettä joka rungolle tarvittaessa. Minä katson että joka runko on vähintään moton kouran koolta vapaa maahan asti. Alikasvostakin voin jättää kunhan se on riittävän etäällä kaadettavista. Ne ovat sitten niitä joista arvonnassa aina joku pääsee seuraavaksi puusukupolveksikin. Ne jotka eivät jää ajouran tai risukasan alle.
Antinjuntti varmasti oikeassa, ei löydy maksajaa jos työ kunnolla tehdään. Mutta jos mo omassaan tekee siihen voi kuluttaa sen viikonkin ha:lla eikä maailma siitä pahene. Lisäksi teen jopa sellaistakin että karsin maahan asti ulottuvat tiheät ”susikuuset” niin että rungolle näkee moton ohjaamosta. Aika helppo ja nopea pyyhkäistä raivurilla joka puolelta kuusta noin metrin korkeuteen se roikkuosa pois ja jättää noin 0,3m:n tapit runkoon. Ei tarvii arpoa onko rungon vieressä esim. kivi vaan näkee heti miten työvälineen rungolle sijoittaa. Tämä usein vain jättää esim. ojanvarsissa ojanpenkkojen kuusiin tarpeettoman korkeita kantoja. Ja usien niissäkin tyvitukki sentään aika muhevan kokoinen.
Vieläkö jesse raivailee 3000 runkolukuun? Eihän silloin paljon sitä raivuujätettä edes kerry…
Jos sitä raivuuta on enemmän mitä MO ehtii tekemään niin kyllä ne turhanpäiväiset puuhastelut jää pois…
Jätkälle: näin se mene, ostohenkilön hoidettava kaikki työlajit yksityisten metsien osalta. Kauas on tultu siitä, kun oli maankäyttön-, metsätalouden-, korjuun/logistiikkan ja ympäristöpuolen toimihenkilöitä samalla toimialueella.
Saattaa tulla hakkuussa pitkiä kantoja jos lunta ollut jo raivauksen loppuvaiheessa 40-80cm. Raivatessa rungot katkaistu lumen yläpuolelta kannoilla pituutta näin ollen yli puoli metriä. Näiden kantojen päälle sitten laitetaan hakatessa moton koura niin kyllä tulee hakatuille kannoille pituutta. Ei moton koura paina kantoja alas kun tässäkin kohteella niitä näyttää reilusti olevan. Tällä kohteella hakkuu kannattaa tehdä 2-3 vuoden päästä raivauksesta jotta pitkät kannot ja risukko pehmenee.
Kasper ei näin. Samat säännöt koskee talviraivauksia, kuin sulan kelin raivauksia. Eli tyvestä poikki. Ainespuiden vierellä olevat poistettavien puiden tyvet polkaistaan vielä näkyviin ja sitten poikki.
Kiveen sahauksia tulee, mutta se on vain hyväksyttävä. Pari kappaletta
vaihtoteriä mukaan.
Ei tuollaisia kantoja saa jättää kouran pudotusalueelle. Kyllä ne haittaa liian kauan jokatapauksessa. Ei liialla lumella raivuuta jos ei mitään ylimääräistä viitsitä tai keritä tehdä.
Tärkeintä nyt kuitenkin, että raivaus tuli valmiiksi ja harvennushakkuu tehdään. Tuo koivikko saadaan tuosta vielä hyvään kasvuun. Jos se olisi ollut sakeampi, niin peli olisi jo menetetty. Metsänhoito on aina latvusten hoitoa, ja tässä tapauksessa latvukset eivät ole liikaa kärsineet koivujen tiheydestä eikä aliskasvoksesta.
Olen tuollaista joskus muutama vuosi sitten kovana lumitalvena raivannut. Olihan se aika vetsitä hommaa. Kyllä siinä lyhyt päivä riitti. Joka päivä melkein tuppasi uutta lunta ja välillä tosi märkänä. Tein vielä sen moottorisahatyönä kun keräsin siitä rankojakin. Joista tosin varmaan puolet jäi maastoon. Ei vaan ihan sellaisia määriä kulu mitä noista helposti tulee.
Aika ” itämaan ihme” pitää olla että lähes 80cm lumessa tekee lyhyitä kantoja alusmetsän raivauksessa. Eli tyvestä poikki kuten itämään ihme kehuskeli. Onko järkevää tämmöinen lumen potkiminen. Omassa metsässähän voi tehdä mitä vaan vaikka potkia lunta paikasta toiseen.
Niin, mitähän tähän osaisi vielä sanoa, mielestäni en kehuskellut.
Työn tilaajalta saadaan laatuvaatimukset ja niiden mukaan on tehtävä. Mikäli ei tähän kykene on työmaa annettava muille tekijöille. Jos työmaa otetaan vastaan, tulee se tehdä niinkuin on sovittu työtilauksella.
Talvi- ja kesäraivauksilla on tähän mennessä ollut samat laatuvaatimukset.