Pääkuva keskeltä sarkaa tulevalta ojalinjalta kuvion huonoimmasta kohdasta, toinen kuva vanhan sarkaojan varresta.
ELY on käsitellyt ojitusilmoituksen ja todennut vesiensuojelutoimet riittäviksi. ELY on kuitenkin lähettänyt hankkeesta tiedon PEFCille, koska metsävaratietojen mukaan 6 ha kuvio on kitumaata, ja PEFC aikoo tarkastella asiaa tämän vuoden auditoinnissa.
Laitan myös kartan, jossa alla laserkeilaus, jotta voidaan pohtia kohdetta tarkemmin parlamentin voimin.
Karttakuva jäi vähän turhan pieneksi. Oma arvioni on siis, että kuvion itäosa, josta kuvat ovat, on ojitettu valunnan suuntaan (kaakosta luoteeseen) ja että tämän vuoksi erityisesti keskimmäisellä ojalla ei ole ollut kuivatukseen mitään merkitystä.
Kuvion länsiosassa olevat lonkerot ovat parempaa metsää kuin kuvio muuten, siellä on käytännössä sellaista täystiheää mutta hiukan erikokoista T2-02-metsää.
Mitä mieltä parlamentti on seuraavista kysymyksistä:
1) minkä verran puusto kasvaa kuutioita per vuosi nyt tai tulevaisuudessa
2) onko kuvio kunnostusojituskelpoinen
3) onko ojituksen suunta ollut väärä
4) mitä PEFC:in tarkastelu käytännössä tarkoittaa
5) kun kuvio on kuvanoton jälkeen kuitenkin tuhkalannoitettu, niin ei kai sitä tuhkaakin tarvitse alkaa keräämään pois 😀
Muistetaan sitten kommentoitaessa taas, että kohde ei sijaitse Etelä-Hämeen lehtokeskuksen alueella vaan Pohjanmaalla.
1) Liian vähän,että mitään kannattaisi tehdä,vasen kuva
2)Ed.kuva ,en ojittaisi.
Kuva oik. Jos puustoa olisi edes kuvan vas.puolen mukaisesti ja laadullista,harkitsisin. Muutoin en.
Eipä ole kitumaassa kasvu juuri muuttunut paremmaksi. Ojan penkoilla vain ja se ei riitä . Syy voi olla tietysti ojien väärä suuntakin; niskaojakin puuttuu. Tarvittaisiin vaa’itus tasaisella suolla ennen kunnostusojitusta jota ei menisi sekin hukkaan. Antasin olla ojittamatta. Sillä tuhkalla jos kasvu paranee , niin hyvä on.
Ely siis toimii täysin ulkopuolisen PEFC:n urkkijana. Aika outoa.
Jospa tämä sisältyy johonkin sopimukseen PEFC-viranomaiset välillä.
Tuon kitumaan saa kasvamaan erittäin hyvin, kun sopivasti kuivaa ja ravinnetaloutta voi aina parantaa.
Kolmas kuva kertoo, että ojanvarret kasvaa. Olisiko turvetta metrin verran. Jos minulla ja vanhat ojat 50 m välein, niin kaivaisin välille 2 ojaa lisää syvyydeltään 2 m niin, että kivennäismaata saisi ojan molemmille puolille pintaan ja täyttäisin samalla ojan pohjaa luiskista, että ojan syvyydeksi tulisi 1m. Ojamaat kun levittää tasaisesti ojan molemmin puolin, niin nyt elävä pintakerros jää ojamaiden alle, siitä riittää sen lahotessa ravinteita myös pitemmäksi aikaa. Näin on tullut tehtyä monet hehtaarit ja mänty kasvaa,
Kaikki Suomen soiden kuivatusojitukset on tehty puoliksi väärin eli väärin ojitettu, sillä ojamaat on kauhan kokoisissa paakuissa ojan vierellä, jotka vain luovuttavat hiilensä takaisin ilmakehään.
Ojamaiden levittäminen tasaiseti ojan molemmin puolin kuntan päälle antaa pikänajan lannoituksen kuntan hitaasti hajostessa ojamaiden alla.
Ojamaiden levittäminen tai huiskiminen lisää myös taimettumiselle altista muokattua pintaa eli siinäkin mielessä olen samaa mieltä kuin Kurki.
Pitäisi tonkia jostain esiin jokin vanha suonojitusopas ja perehtyä aihepiiriin itsekin vähän paremmin. Lähinnä tulee mieleen, että vaativatko erilaiset turpeet erilaisia ojatiheyksiä, vai onko kyse vain suuntausvirheestä.
Sarkaleveys on tosiaan noin 50 metriä. Ojamaat ovat voineet aikoinaan taimettua nopeammin ja paremmin, mutta siltikin on hiukan mysteeri, miksi keskisaran puusto on niin paljon jäljessä. Kuivatus ei näytä onnistuneen.
Paikkatietoikkunan tarjoamassa vuoden 1954 ilmakuvassa luonnontilaisella nevalla on paikoitellen harvakseltaan pieniä puita, mutta kaikki kuvissa näkyvät puut ovat kuitenkin selvästi vasta ojituksen jälkeen syntyneitä.
Jos kuitupuun ja energiapuun kasvatus tuottaa jotain – edes mielihyvää, niin kannattaa ojittaa ja puuhata. Jos tavoite on kasvattaa tukkia, kannattaa panostaa jonnekin rehevämmälle kivennäismaalle.
Kyllä asia käytännössä noin on.
Tällä saitilla kovastikin puolusteltujen korkojen,nna ym. katelaskelmien vaikuttavuutta mitattaessa kun esitetynlaiset kohteet voi hyvällä omallatunnolla lakaista luonnontilaansa. Ojitus eka kuvan kaltaiseen puuttomaan suohon on ollut siihen aikaan täysi susi ja lisäpaukut eivät kannattavuutta paranna: ei ole puita!
Panostus sen sijaan reheville kivennäismaille on todellakin järkevintä.
Muistutan edelleen kommentoijia siitä, että molemmat kuvat ovat aivan samalta suolta.
Kuten kartalta ilmenee, alue on periaatteessa tasainen ja hissuksiin kallellaan kohti luodetta. Koko alueella on todennäköisesti aivan samanlainen turvekerros ja aivan samanlainen ravinnetasapaino. Olennainen ero on se, että toinen kuva on ojan varresta ja toinen keskeltä sarkaa.
Mitä sitten korkoprosentteihin tulee, niin tällä hetkellä talletukselle saa korkoa alle prosentin. Jos vajaa 300m täydennysojaa per hehtaari muuttaa saran keskiosan taimikkopuuston ojanvarsikuvan kaltaiseksi nuoreksi kasvatusmetsäksi jollain aikavälillä, täydennysojituksen noin 250 euron hehtaarikustannus tulee kyllä katetuksi. Esimerkiksi 40 vuoden kuluessa 250 euroa kasvaa 1 % korkokannalla vain 372 euroksi, ja jos niskaojan ym sisältävä täydennys- tai korjausojitus nostaisi alueen kokonaisuudessaan varputurvekankaaksi, puuston arvo voisi hyvinkin olla 40 vuoden kuluttua enemmän.
Tapion metsänhoitosuosituksissa on taulukko jonka avulla voi haarukoida kunnostusojituksen kelpoisuutta.
Katsele PEFC:n kriteerejä. En muista ulkoa mitä siellä sanotaan kitumaan ojittamisesta. Yleinen ilmapiiri on kuitenkin yhä enemmän kunnostusojitusten vastainen. Niiden sijaan tarjotaan jatkuvaa kasvatusta, mutta kitumaalla puusto ei riitä haihdutukseen. Vähintään ojavesien vesiensuojelutoimet pitää hoitaa säntillisesti eikä päästää niitä suoraan vesistöihin.
Periaatteessa ongelmia on kaksi.
1: Laserkeilattu metsävaratieto ei erota suolla olevaa kehityskelpoista taimikkoa suolla olevasta kituvasta käkkärämänniköstä.
(Muutenkin taimikoiden kohdalla lukee, että tarkista tiedot, tai sitten taimikon kehitysvaiheet on laskettu uudistushakkuun tietojen perusteella – tässähän sellaista ei tiedetä tehdyn.)
2: Kunnostusojituskelpoisuuden tai -tarpeen määrittelyssä on sellainen ajatuksellinen bugi, että maaperän ravinnepitoisuutta ja kasvu- eli puuntuotoskykyä arvioidaan sillä kasvavan puuston perusteella. Tämä on tietysti ihan ok, jos vesitalous on kunnossa, mutta mitäs sitten, jos se ei ole?
Vesiensuojelu on hoidettu hyvin, poistin vain pääosan siihen liittyvistä merkinnöistä kartalta, jotta se olisi selkeämpi. Ojat päättyvät muutenkin kartan länsiosassa, jonka jälkeen vesi etenee satoja metrejä luonnonvaluntana rinteessä ennen päätymistään Savonjokeen.
Meillä on valtatien varressa entiselle avonevalle kehnohkon ojituksen avulla saatu ilmeisesti hankikylvöllä ylitiheä männyntaimikko.
Se on siinä kitunut 50 vuotta, ensin se energiapuuhakattiin, järeimmistä rungoista opetuslapset tekivät kuitupöllejä.
Kohta sen jälkeen Tielaitos kaivoi aika ison laskuojan, joka viisata kyllä tuli täydelliseksi niskaojaksi, männikkö piristyi ja se on harvennettu toisenkin kerran.
Metsä on täystiheä pikkutukkikoossa oleva männikkö, mutta tukkilaatua ei juurikaan löydy, tyvimutkan ja lenkouden takia.
Puusto on kasvanut niin hitaasti – ja vain kuitua, että periaatteessa hoitotoimenpiteet ovat tuottaneet korkeintaan plus/ miinus nolla tuloksen.
Kunnostusojituskelpoisuuteen tarvitaan, että puusto on selvästi hyötynyt edellisestä ojituksesta ja puusto elpynyt hyvään kasvuun . Tuossa ei ole.
1 %:n tuotto-odotus onkin nyt ”sopiva” , kun jo inflaatio% on yli 4 .
Ei tuollaisen kohteen kunnostusojituksessa ole mitään järkeä. Jos ensimmäinen kierros on tuottanut tuon verran räkämäntyä, niin epäonnistumisen todennäköisyys seuraavallakin kierroksella on melkoinen.
Taloudellista tarkastelua tässä kohteessa ei edes kannata vaivautua tekemään, kun lopputulos on ilmeinen. Tässä kohtaa voisi todeta vanhan viisauden, ettei siasta saa ajokoiraa hieromalla. Sama näiden onnettomien soiden kanssa. Paljon enemmän harmia alajuoksulla kuin hyötyä yläjuoksulla.
Voithan tehdä kannattavuusvertailun näinkin:
Kunnostat nykypalstan omaa työtä, ojitusta, tuhkaa, lantaa 500-700 eur/ha.
Ostat parempaa metsäpohjaa kivennäismaalta ja maksat Pohjanmaalla 1500-2500 eur/ha.
”os vajaa 300m täydennysojaa per hehtaari muuttaa saran keskiosan taimikkopuuston ojanvarsikuvan kaltaiseksi nuoreksi kasvatusmetsäksi jollain aikavälillä, täydennysojituksen noin 250 euron hehtaarikustannus tulee kyllä katetuksi. Esimerkiksi 40 vuoden kuluessa 250 euroa kasvaa 1 % korkokannalla vain 372 euroksi, ja jos niskaojan ym sisältävä täydennys- tai korjausojitus nostaisi alueen kokonaisuudessaan varputurvekankaaksi, puuston arvo voisi hyvinkin olla 40 vuoden kuluttua enemmän.”
Paljonko voit hakata 40 vuoden kuluttua? Käsittääkseni se on merkityksellisintä. Huomioiden että maat kantaa ja miettien että käyttääkö kuviokohtaista hintaa vai ns kesihintaa.
Kts. lisätietoa: https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/ojituksen-kunnostus/paatoksenteko
Merkityksellinen on siis oletettu tuleva hakkuutulo ja kuinka kauan sen saavuttaminen kestää. Jos kohde oli jo valmiiksi lannoitettu tuhkalla, saattaisi olla juuri ja juuri kannattavan rajamailla vetää vielä keskelle sarkoja uudet ojat mikäli saa luvan.
Ojitusten kunnostamisen taloudellisuus riippuu alueen lämpösummasta, turvekankaan tyypistä ja olemassa olevan puuston runkoluvusta – siis siitä osasta, jonka arvellaan kehittyvän vähintään kuitupuun mittoihin.
https://www.metsa.fi/wp-content/uploads/2021/05/Metsanhoito-ohje_052021.pdf
Luku 10.2 ja liite. ”Kunnostusojitettavalla kuviolla on vähimmäispuuston ja rajalämpösumman täyttymisen lisäksi oltava kasvatettavaa puustoa 20−30 vuoden kuluttua uudisojituksesta vähintään 30−45 m3/ha eli puusto keskikasvun tulee olla vähintään 1,5 m3/ha/v.”
Kunnostusojituskelpoisuus on siis 1,5 m3/ha/vuosi kasvua! Kai tuo on vitsi? Pakko olla.
Tulo-odotus lienee siis noin 15 e/vuosi/ha, jos energiarankana saa osan myytyä ja joku ylipäätään ostaa 20-30 vuoden päästä pehmeän maan puuta. Aika vähään yhteiskunta tuossa kohtaa tyytyy, kun kyllä tuommoisen kokonaiskustannus (valtion ja maanomistajan maksamana summana) on kuitenkin ihan railakas. Jos joku esittelisi tuollaista rahasampoa Leijonan luolassa, niin tulisiko diiliä 🙂
Min. ha -kasvu perustuu siihen, että vanhojen ojien kuivatusvaikutus on jo heikentynyt, kasvu hyytynyt ja siksi pitäisi ojitus kunnostaa. Ihan loogiset nuo min. rajat on. Jos lisätään esim tuhkalannoitus kunnostuksen jälkeen sopivalla paikalla voi ha-kasvu moninkertaistua suht. nopeastikin.
Osaako joku sanoa, että tehtiinkö niitä hankikylvöjä aikoinaan yleisestikin? Ja mitä veikataan, ovatko saran keskellä olevat puut ojanvarsipuita nuorempia vai eivät?
Jätkän esimerkissä oli sinänsä hienoa, että metsäoppilaitos ei itse huomannut metsänsä olevan paremman kuivatuksen tarpeessa. Mitä veikkaat, olisiko kasvu ollut parempaa, jos kyseinen niskaoja olisi kaivettu aiemmin? Turvemaalle ominaisille laatuvioille emme tietenkään välttämättä voi ihmeitä, siitähän oli toisessa ketjussa juttua hiljattain, ja lisätutkimukselle olisi tarvetta.
Ensiojitusvuotta ei luotettavasti tiedetä, jostain syystä, tai ainakaan Metsäkeskus ei tiennyt. Metsään.fi väittää kuvion keskimääräiseksi puumääräksi 49m3/ha ja käytännössä haitari on varmaan ojanvarsissa 100m3/ha ja keskisaralla hyvin paljon vähemmän.
Puumäärä 40 vuoden kuluttua jos kaikki menee hyvin. Hmm. Harvennusvaraahan tuossa on vain ojanvarsilla eikä sitä harvennusta kannata välttämättä edes tehdä, mutta jos tuo olemassaoleva runkoluku nyt kehittyisi järkevästi sen 40 vuotta, niin kyllä loppupuusto voisi olla ainakin 120m3/ha, tuhka huomioon ottaen reippaasti enemmänkin.
Ojitusvuodesta vielä sen verran, että paikkatietoikkunan historiallisista ilmakuvista ei ole hirveästi apua, mutta vanhatkartat.fi:n vanhoissa peruskartoissa vuoden 1966 kartassa ojia ei vielä ole, mutta vuoden 1989 kartoissa alue on ojitettu.
Pitänee käydä lumien lähdettyä laittamassa muutamia puita nurin ja selvittää, minkä ikäisiä puut oikeasti ovat.
Siis kunnostusojitusta ja tuhkalannoitusta ehdotettu tuohon. Kustannus ehkä 2000 euroa / hehtaari (?) ja odotuksena saada noin 100 mottia puuta 30 vuodessa? Puusta ehdoton valtaosa kuitua lopputuloksena. Tuohan tarkoittaisi, että 2000 euroa muutettaisiin 30 vuodessa noin 1500 euroksi. Ihan hyvää bisnestä…
Kalliita nuo urakointitaksat tuolla Saksanmaalla. Tai missä se Horsti sitten onkaan. Kuitupuunkasvattaja on enemmän perillä hinnoista.
Paljonko maksaa tuhkalannoitus hehtaarilta?
Tuhkalannoitus maksaa maalevityksenä 350-400 eur ja lentolevityksenä 500-550 eur / ha (+alv). Irtotuhka on yleensä halvempaa kuin rakeistettu tuhka, ja sitä kannattaa ottaa, jos sattuu saamaan. Kuvan kohde on saanut talvella rakeistettua tuhkaa noin 400 eur/ha. Näin investoinniksi on täydennysojituksen kanssa tullut noin 650 eur/ha, jos ajatellaan, että maa ja suolla oleva taimikko/nuori metsä ei ole maksanut ostettaessa mitään (eikä ajatus ole aivan vääräkään).
Jos päätehakkuussa saisi vaikka 100m3 kuitua ja 20m3 tukkia, tulo olisi siinä 3200 eur, mikä on alkuinvestointiin nähden ihan ok. Muhoksen kokeissa tuli tietysti 500m3/ha puuta 60 vuodessa, joten tuo 120m3 loppupuustoa on aika varovainen arvio.
Poliittiset riskit ovat sitten mitä ovat, eli kukaan ei tiedä, miten turvemaita saa käsitellä tulevaisuudessa, mutta toisaalta on vielä varmempaa, että omistamansa turvemaan menettää, jos sitä ei hoida.
Hölmöläisen hommia noiden ojitukset ja pelaatte ainoastaan viherpiiperöiden pussiin. Risut kasaan ja rahat pois. Sitten jättää ennalleen.
Ei tuosta kannattavaa saa millään oletetulla kasvunlisäyksellä tai puunhinnan kehityksellä. Kertahakkuu enegiaksi ja jättää vaan kehittymään luonnonmukaisesti. Alkuperäinen ojitus on ollut taloudellinen virhe ja tietysti monimuotoisuuden näkökulmasta varsinkin. Ei kannata toistaa.
Täysin samaa mieltä kuin derHorst. Aikoinaan tehdyn ison investoinnin tuotto on negatiivinen, vaikka korkokantana käyttäisi nollaa. Älä nyt enää uudestaan tee samaa hölmöyttä.
Oikein tyyppiesimerkki siitä miten läpeensä typeriä monet 1960- ja 70-lukujen suo-ojitukset olivat. Taloudellisesti tuotto on pakkasen puolella, ja hyvän hilla- ja teerisuon tilalle saatiin räkämäntyrääseikkö ja alajuoksulle kirkkaiden vesien tilalle muraiset allikot.
Ensinnäkään tämä kohde ei siis – harvinaista kyllä – ole suorassa yhteydessä mihinkään vesistöön.
Toinen kysymys taloudellisesta pakkasesta on se, että joku voi kertoa, mitä rahallista hyötyä metsänomistaja saa hillan tai teeren kasvattamisesta? Minun tietääkseni hillat ovat niin sanotusti yhteistä omaisuutta ennen kun ne otetaan käteen, miksi tuottaisin niitä thaimaalaisnaisille?
Hienoa, että myös Horstille selvisi, minkä verran tuhkalannoitus ja ojitus maksavat. Jos esittelisin kuvissa hakkuuaukonpohjaa, johon teettäisin mätästyksen ja laitattaisin mhy:llä 1800 kuusentainta per ha, uudistuskustannus olisi 1300 euroa, ja se olisi kaikille ihan ok ja sankarillista toimintaa. Jos nyt tuhlaan puolet siitä sinänsä elinkelpoisen näköisen ja tiheydeltään riittävän taimikon pelastamisyritykseen, se on syntiä ja tuotto on varmasti negatiivinen.
No, okei, ei varmasti tuota yhtä hyvin kuin MT-kuusikko kivennäismaapohjalla, mutta pelkän kuitupuunkin päätehakkuuhinnoilla investointi vastaa noin 33 m3 puuta per hehtaari. Jos sarkojen väliin saadaan yhtä hyvä puusto kuin ojanvarsissa on, niin investointi on maksanut itsensä takaisin useampaankin kertaan.
Minä en kyllä ohittaisi suota enää. Kasvattaisin sen mitä se kasvaa. Jos noihin 50 m sarkaväleihin vielä lisätään parikin ojaa niin seuraava harvennushakkuu on hankala toteuttaa järkevästi. Näin vanhana konemiehenä noiden tiheästi ojitettujen soiden harvennus on haasteellinen ja varsinkin niin että niistä saadaan hyvä jälki aikaiseksi. Hyvin usein ajoura joudutaan perustamaan ojan penkalle kantavuuden vuoksi ja se on yksi parhaista kasvupohjista. On paljon harvennettuja suopohjia jotka ovat käytänössä yhden kerran harvennettu eikä sen jälkeen kelvollista puustoa ole jäänyt.
Ojaväli n.15..16 m on ihanteellinen kasvun, harvennuksen ja kantavuuden kannalta. Ojan varressa on aina parempi kasvu kuin ojien välissä ja ojien 50m etäisyydessä kuten tässä kasvu on jäänyt yksi kolmasosaan. Ajoura sopii keskelle, kun siellä on aina huonompi kasvu ja hakkuu käy nopeammin kapella saralla, kun ei tartte urkkia kaukaa ja hakattavaa riittää.
Olen joskus liikkunut Kiikalassa kangasmetsissä, jotka ovat olleet vuosikymmeniä UPM:n ja sen edeltäjien hoidossa. Niillä on alueita, joissa on ojitettu 0,5-2 ha alueita 15 m ojavälillä. Joillakin kohteilla ojikko on selvästi kampamainen, joillakin muistuttaa enemmänkin jatulintarhaa, mutta kaikki ojat purkautuvat kuitenkin jonnekin. Puustot ovat 20-30-vuotiaita.
Ojasyvyys on nyt 40-50 cm tietämissä, alun alkaen tietysti enemmän.
Epäilisin hiukan, että nämä kohteet ovat olleet pienialaisia ohutturpeisia soita, jotka on poistettu uudistamisen yhteydessä pois päiviltä aikana, jolloin niitä ei vielä kutsuttu metsälakikohteiksi.
Tiheä ojaväli on tehokas, jos vaan ojittajalla on vara maksaa. Harvoin sinne suollekaan vettä mistään lähteestä pulppuaa, vaan usein käy niin, että oja tekee ajan kanssa itsestään tarpeettoman.
”””Tiheä ojaväli on tehokas, jos vaan ojittajalla on vara maksaa. ”””
Minun ajattelu lähtee siitä, että metsänomistaja saa vuositulonsa metsästä ja elää sillä ja hänellä on tarvittavat koneet käytössä, joten kokopäivätyöstä metsissä hän saa palkkansa puunmyynneistä. Ojan hän tekee omana työnä eli se on ilmasta kuten kaikki muukin metsässä tehty työ istutus, raivaus jne. Ojasta syntyy kuluja vain koneen käytöstä, jotka saa vähennyksiin.
Kaikki oma työhän on ilmasta jos tekee sitä harrastuksena. Ei ole tietysti kiellettyä harrastamasta työntekoakaan.
No jos työlle ei koskaan laske mitään hintaa niin kyllähän se vääristää kustannusajattelun kokonaan. Lainatakseni edes mennyttä isääni niin hänkin totesi että: omalle työlle ei voi hintaa laskea kun on sitä oltava kuitenkin. Silloinhan voi tehdä vaikka töitä.
Tuosta kartasta tuli mieleen, että ELY-keskus on lähettänyt tarkistuspyynnön koska ojitusalueesi sijaitsee suojelualueen vieressä. Jos se suojeltu alue olisi metsälain perusteella suojeltu METSO-kohde niin olisi tullut MK:sta jotain kyselyä. Nyt se on tod. näk. LS-lain nojalla perustettu, niin kysely tulee tuota kautta.