Ojat on tien peruslähtökohta ja kuvassa pojamaa on kantavaa. Liikennettä kannattaa rajoittaa n. 2 viikkoa, ettei tiehen synny vetisiä uria.
Lanaus tiellä on hoidettu mallikkaasti, kun tie on alkanut kestää lanatraktorin. Lanausta kannattaa toistaa tien kuivumisen ja muodon säilyttämiseksi, se on halpaa tien hoitoa.
Jos tielle on tulossa raskasta rekkaliikennettä, niin silloin voi harkita ne murskeasiat, kantava ja lanauskerros.
Tiestön merkitys on tärkeä juuri nyt kun metsäteollisuus on tehnyt investointi päätöksiä eri puolelle Suomea.
Pääöksellä lienee painoarvoa myös valtion suuntaan, uudella hallituksella on myös näytön paikka, kun raaka-aineet tehtaille on pienempien teiden varsilla.
Tämä tie näyttää vielä jokseenkin asialliselta, mutta mitä taas tänä keväänä olen näitä lanailtuja kelirikkoteitä ajellut, niin hyvältä ei teiden yleiskunnon kehitystä ajatellen nykymeininki näytä. Kuopat kyllä saadaan tasattua tilapäisesti, mutta jo viikon päästä alkaa olla urat tiessä, ja niissä vesi seisoo. Parin viikon jälkeen on uudet kuopat ilmaantuneet, jos sateet jatkuu. Ja kun vesi ei pääse valumaan ojaan, niin se imeytyy tierunkoon ja pehmentää sen.
Soratien hoidossa olisi ensiarvoisen tärkeää saada tienpinnan profiili sellaiseksi, että vesi valuu suoraa päätä ojaan. Profiililtaan kunnossa olevan tien pinnanhoitoa voidaan lanaamalla tehdä, mutta jos tien poikkileikkaus on valmiiksi lähes tasainen, niin lanaaminen pidemminkin tasoittaa sitä entisestään ja alkaa vieläpä syntyä reunapalteita, jotka toimivat patoina, eikä vesi varmastikaan pääse tien pinnalta suoraan ojaan valumaan. En tiedä sitten, onko lanakuskeissa eroja, mutta itselleni on semmoinen vaikutelma syntynyt, että hyväksi työjäljeksi katsotaan urheilu- tai lentokentän pintaa muistuttava lopputulos.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tiessä leveyttä,mutta pintamaterialin suhteen kaipaa kallimursketta ,niin myös lanaaja saa teriin kunnon tarpeet tienmuodon pyöristykseen.
Ojat on tien peruslähtökohta ja kuvassa pojamaa on kantavaa. Liikennettä kannattaa rajoittaa n. 2 viikkoa, ettei tiehen synny vetisiä uria.
Lanaus tiellä on hoidettu mallikkaasti, kun tie on alkanut kestää lanatraktorin. Lanausta kannattaa toistaa tien kuivumisen ja muodon säilyttämiseksi, se on halpaa tien hoitoa.
Jos tielle on tulossa raskasta rekkaliikennettä, niin silloin voi harkita ne murskeasiat, kantava ja lanauskerros.
Toivottavasti uusi hallitus ymmärtää jakaa vähistä rahoistaan osan yksityistie sektorillekin
Tiestön merkitys on tärkeä juuri nyt kun metsäteollisuus on tehnyt investointi päätöksiä eri puolelle Suomea.
Pääöksellä lienee painoarvoa myös valtion suuntaan, uudella hallituksella on myös näytön paikka, kun raaka-aineet tehtaille on pienempien teiden varsilla.
Tämä tie näyttää vielä jokseenkin asialliselta, mutta mitä taas tänä keväänä olen näitä lanailtuja kelirikkoteitä ajellut, niin hyvältä ei teiden yleiskunnon kehitystä ajatellen nykymeininki näytä. Kuopat kyllä saadaan tasattua tilapäisesti, mutta jo viikon päästä alkaa olla urat tiessä, ja niissä vesi seisoo. Parin viikon jälkeen on uudet kuopat ilmaantuneet, jos sateet jatkuu. Ja kun vesi ei pääse valumaan ojaan, niin se imeytyy tierunkoon ja pehmentää sen.
Soratien hoidossa olisi ensiarvoisen tärkeää saada tienpinnan profiili sellaiseksi, että vesi valuu suoraa päätä ojaan. Profiililtaan kunnossa olevan tien pinnanhoitoa voidaan lanaamalla tehdä, mutta jos tien poikkileikkaus on valmiiksi lähes tasainen, niin lanaaminen pidemminkin tasoittaa sitä entisestään ja alkaa vieläpä syntyä reunapalteita, jotka toimivat patoina, eikä vesi varmastikaan pääse tien pinnalta suoraan ojaan valumaan. En tiedä sitten, onko lanakuskeissa eroja, mutta itselleni on semmoinen vaikutelma syntynyt, että hyväksi työjäljeksi katsotaan urheilu- tai lentokentän pintaa muistuttava lopputulos.