” Nuorena vitsa väännettävä” , sama koskee raivausta. Jos antaa vesakon vankistua liikaa jo metsän taimikkoasteella , riittää ylimääräistä askaretta koko metsikön kiertoajalle .
Näin terhakka aluskasvos on kuviolla , joka on silloisen toimintatavan mukaisesti raivattu vähän liian myöhään . Ensiharvennuksen yhteydessä on myös ollut raivaustarvetta . Nyt , ennen 2-harvennusta , sama kuvio on toistunut ja toistuu vielä päätehakkuun yhteydessäkin , kuten kuvasta voi päätellä.
Keinona välttää tämä ylenmääräinen turha työ voisi olla , että keskitytään huomattavasti nykyistä huolellisemmin taimikoiden pitämiseen mahdollisimman elinvoimaisina jo hyvin varhain . Raivataan alussa liika puuaines tehokkaasti pois ja vaikka kaksi kertaa saman kesän aikana . Tämän tuloksena aikaansaatu täystiheä ja nopeasti sulkeutuva taimikko pitää huolen kilpailijoistaan ja myöhemmät raivauskerrat ovat enää pelkkää kosmetiikkaa.
Kun olisi kasvatettu alusta lähtien pimeämpänä eli taajempana pidempään tuo olisi aivan eri näköistä nyt.
Sitä lehtipuuta voi männikössäkin lisänä kasvattaa jolloin saa riittävän tiheyden ja kuivatuksen jolloin versontaa ei tule.
Jos vähänkään ymmärrät lukemaasi , on tässä menetelty juuri esittämälläsi tavalla . Tiheyttä on ollut jossakin vaiheessa todella paljon , mutta puulaji on ollut väärä . Tulos näkyy kuvassa , raivaamista on riittänyt ja riittää jatkossakin.
Enpä kyllä siltikään näe noita vesoja nyt minään suurena ongelmana. Mutta ehkä joku menettää yöunensa noistakin olemattomista. Olen jollain aloistani joissa hervennus on tehty, huomannut haapojen voimakkaan vesomisen aukkopaikkaan jossa oli valoa liikaa ja haavat oli turhaan poistettu. Josta aukko juuri johtui. Jos nekin olisi annettu harvennuksella jäädä paikkansa pitämään oltaisiin nyt edelleen puhtaassa alustassa. Muuallakin oli lehtipuita poistettu mutta ei mitään vastaavaa. Valoa se vesa tarvii ja se on silloin vain vedetty turhan harvaan eli kuten kuvasta näkyy. Kaikki lehtipuu pois ja ongelma valon myötä ”räjähtää” silmille.
Nuohan kuivana kesänä kuivuu suurin osa. Harvempi niistä edes seuraavana keväänä enää starttaa. Kanto ja juuri kun alkavat kuivua loppuu imuuttelu siihen.
Nämä vesat eivät kuivu , kun ne saavat lisää valoa harvennuksen jälkeen. Päätehakkuuvaiheessa näkymä on sama , kun kuvassa ”raivaamista riittää isältä pojalle”.
Versonta saadaan pysymään paremmin hallinnassa , kun ensiharvennuksen yhteydessä tehtävä ennakkoraivaus ajoitetaan tehtäväksi 2-3 vuotta ennen hakkuuta . Tuolloin vielä tiheässä kasvava puusto varjostaa paremmin ja estää uusien versojen kehittymisen.
Parin – kolmen vuoden päästä raivaus juhannuksen jälkeen niin homma on hoidettu. Ei enää jatkossa ongelmia. samalla voi jättää niitä riistansuojapaikkoja sopiviin kohtiin.
Tuolla viisiä turhaa raivausta kyllä piisaa. Hyvin on virta ollut tallella ja kolmen vuoden päästä taas tasainen lehtipuualusta.
” Nuorena vitsa väännettävä” , sama koskee raivausta. Jos antaa vesakon vankistua liikaa jo metsän taimikkoasteella , riittää ylimääräistä askaretta koko metsikön kiertoajalle .
Näin terhakka aluskasvos on kuviolla , joka on silloisen toimintatavan mukaisesti raivattu vähän liian myöhään . Ensiharvennuksen yhteydessä on myös ollut raivaustarvetta . Nyt , ennen 2-harvennusta , sama kuvio on toistunut ja toistuu vielä päätehakkuun yhteydessäkin , kuten kuvasta voi päätellä.
Keinona välttää tämä ylenmääräinen turha työ voisi olla , että keskitytään huomattavasti nykyistä huolellisemmin taimikoiden pitämiseen mahdollisimman elinvoimaisina jo hyvin varhain . Raivataan alussa liika puuaines tehokkaasti pois ja vaikka kaksi kertaa saman kesän aikana . Tämän tuloksena aikaansaatu täystiheä ja nopeasti sulkeutuva taimikko pitää huolen kilpailijoistaan ja myöhemmät raivauskerrat ovat enää pelkkää kosmetiikkaa.
Kun olisi kasvatettu alusta lähtien pimeämpänä eli taajempana pidempään tuo olisi aivan eri näköistä nyt.
Sitä lehtipuuta voi männikössäkin lisänä kasvattaa jolloin saa riittävän tiheyden ja kuivatuksen jolloin versontaa ei tule.
Jos vähänkään ymmärrät lukemaasi , on tässä menetelty juuri esittämälläsi tavalla . Tiheyttä on ollut jossakin vaiheessa todella paljon , mutta puulaji on ollut väärä . Tulos näkyy kuvassa , raivaamista on riittänyt ja riittää jatkossakin.
Enpä kyllä siltikään näe noita vesoja nyt minään suurena ongelmana. Mutta ehkä joku menettää yöunensa noistakin olemattomista. Olen jollain aloistani joissa hervennus on tehty, huomannut haapojen voimakkaan vesomisen aukkopaikkaan jossa oli valoa liikaa ja haavat oli turhaan poistettu. Josta aukko juuri johtui. Jos nekin olisi annettu harvennuksella jäädä paikkansa pitämään oltaisiin nyt edelleen puhtaassa alustassa. Muuallakin oli lehtipuita poistettu mutta ei mitään vastaavaa. Valoa se vesa tarvii ja se on silloin vain vedetty turhan harvaan eli kuten kuvasta näkyy. Kaikki lehtipuu pois ja ongelma valon myötä ”räjähtää” silmille.
Antaa vaan vesoa, hyvää lannoitetta. Tuskin enää haittaa hakkuulle.
Nuohan kuivana kesänä kuivuu suurin osa. Harvempi niistä edes seuraavana keväänä enää starttaa. Kanto ja juuri kun alkavat kuivua loppuu imuuttelu siihen.
Nämä vesat eivät kuivu , kun ne saavat lisää valoa harvennuksen jälkeen. Päätehakkuuvaiheessa näkymä on sama , kun kuvassa ”raivaamista riittää isältä pojalle”.
Versonta saadaan pysymään paremmin hallinnassa , kun ensiharvennuksen yhteydessä tehtävä ennakkoraivaus ajoitetaan tehtäväksi 2-3 vuotta ennen hakkuuta . Tuolloin vielä tiheässä kasvava puusto varjostaa paremmin ja estää uusien versojen kehittymisen.
Parin – kolmen vuoden päästä raivaus juhannuksen jälkeen niin homma on hoidettu. Ei enää jatkossa ongelmia. samalla voi jättää niitä riistansuojapaikkoja sopiviin kohtiin.
joko toinen raivaus vielä tänä kesänä ennen kun lehtivihreä pakenee runkoon tai roundup käsitely