Vanhojen miesten kuoleva lajihan tämä on. Osanottajista Ilomantsin SM- kisassa viikon päästä suurin osa on sarjassa M60 jossa on 109 osanottajaa. Yleisessä ja 50-vuotiaissa on yhteensä saman verran väkeä (59 ja 50), 70-kymppisissä 56. Ja 80 täyttäneitä on 16. Alle 20-vuotiaita on vain 28 ja naisia kaikissa sarjoissa (N-N65) yhteensä 37. Vuonna 2003 samalla paikkakunnalla oli 794 osanottajaa – nyt vain 355. Koska nyt on kaksi lajia eli kaksi starttia, hiihto ja hiihtely jossa aika ei merkitse mitään kertyy kahtena päivänä yhteensä 686 osallistumista ja laskennallisesti eri kilpailijoita on nyt noin 410-420 henkilöä.
Ilmastonmuutosko lienee osasyynä, muutamina talvina ei lunta ole riittänyt monellakaan paikkakunnalla. vastaan – Oulun piiristähän minä.
Paljon on metsien miehiä osallistujissa.
Hirvenjuoksu oli alkuun kansanlaji . Opeteltiin ampumaan ja arvioimaan matkaa , vähitellen tuli mukaan kilpaurheilullisuus ja kilpakalusto eriytyi metsästyskalustosta . Pikkuisen olen harkinnut palaamista hirvikävelyyn ja ampuisi aivan metsästystukkisella kiväärillä hirvenmetsästyksen tueksi .
Komea saalis palkintokaapissa eikä ole varmasti tullut ilmaiseksi. Itse innostuin aikanaan hankkimaan sportterin ,jotta voisi osallistua kisoihin. Siihen aikaan ,kun omistin koiran ja olin paremmassa kunnossa ,ase keikkui mukavasti mukana valjaissa . Pitäjätason kisoissakin taisi tulla kolmen vuosikymmenen aikana enemmän mitskuja ,kun että ei olisi tullut . Pari vuotta sitten myin hyvän palvelijan nuoremmalle ,metsästystä vasta aloittelevalle kaverille. Sitten oli siirtyminen kevyempään vakioaseeseen . Kakkossija lohkesi silläkin pitäjän kisoissa. Vanhenevalle miehelle ominaisuudet riittävät ja mikä tärkeintä ,sitä on kevyempi kanniskella. Lisäksi kiikarin irtottamisen jälkeen on aseessa valmiiksi avotähtäimet huonoja olosuhteita varten.
PS. Pulttilukollakin ehtii. Kokeiltiin kerran kaverin kanssa kolmea laukausta yhteen juoksuun(4,2sek). Viisi kuudesta osui renkaisiin ja yksi lipsahti vähän ulkopuolelle. Parilaukauksia liikkuvaan kuvioon tulee kokeiltua useamman kerran kesässä . Suoravetolukkoinen olisi ko hommaan huomattavasti parempi ,kun käyttämäniTikan m65/308.
Uuden sääntömuutoksen jälkeen kilpailuihin voi osallistua vaikka pienoiskiväärillä. Sillä kosiskeltiin nuorisoa mukaan mutta kuten edeltä näkyy niin alle 20-vuotiaita on vain 29 eli noin 8 prosenttia osanottajista.
Ei kannata epäillä lukumäärää. Hyllyjen pohjat ovat täynnään mitaleja – eiväthän ne siitä kuvassa näy. Onhan tuossa pitkästi toistasataa hopealusikkaakin ja osa on käytössä. Ja hopeoituja lautasia puolensataa pinoissa. Eri aikoina ovat palkinnot olleet erilaisia kunnes muoti muuttuu.
Hippo Hiihto – tuntematon laji minulle. Mutta on siellä Kekkosen itsensä antama lusikka Suomen ensimmäisien broilereiden kasvattamisesta 4H-kerholaisena – 100 kappaletta Kestilän maatalousnäyttelyyn jossa Urkki kävi puheilla aitaukseni ääressä. Munat taisi diplomaatit salakuljettaa Englannista.
Hieno on palkintokokoelma.
Nuo osallistuja määrät ovat historiaa, eikä niihin ole paluuta. Itse ennustin, jo muutama vuosi sitten murtomaahiihdon tulevaa romahdusta. Aktiivisten harrastajamäärät ovat romahtaneet 80-90-luvulta. Toivottavasti edessä ei ole totaaliromahdusta mäkihypyn tavoin.
Lätkä, futis, salibändy yms. joukkuelajit valtaavat yhä enemmän harrastajien osuutta pienenevien ikäluokkien keskuudessa. En tiedä onko se edes huono asia, kunhan nuoriso vain liikkuisi jossakin lajissa. Huolestuttavin suunta on totaali liikkumattomien määrän räjähdysmäinen kasvu.
MJO:n luettelemat joukkuelajit ovat tuttuja perhessämme 80-luvulta alkaen. Neljä palloilulajien harrastajaa on pitänyt isän ja äidin liikkeellä kesällä jalkapallon ja talvella jääkiekon merkeissä. Lapset(jo aikuiset) ovat saaneet pysyvän kipinän liikkumiseen. Nykyään elintärkeä verkostoituminenkin on päässyt hyvään alkuun joukkuelajien parissa. Myös kyky toimia yhdessä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi on kehittynyt vuosien myötä. Näistä seikoista voi tuntea lievää ylpeyttä heidän puolestaan .Ammuntaharrastusta olen koettanut pitää miespuolisten perheenjäsenten piirissä yllä viemällä kavereita haulikkoradalle ainakin kerran kesässä . Metsästys ei kiinnosta poikia lainkaan. Tunsin aikoinaan kinnostusta ampumalajeihin ,mutta perhe ajoi harrastusten edelle . Pienimuotoista kisailua toki harrastan edelleen omaksi iloksi ja taidon ylläpitämiseksi.Kilpailutominta on hiipunut pahasti näilläkin kulmilla.
Hyvän ”rekipään” omaavat harrastaa nykyisin lumilautailua sen eri muodoissaan; mäkihyppyyn ei riitä harrastajia enää Suomessa. E-urheilu ja muu kännykän näprääminen vie nykynuorisolla mielenkiintoa ja harrastajia myös perinteisimmiltä fyysisemmiltä lajeilta. On niitä muitakin uusia lajeja tullut liikuntalajeiksikin ; mm. parkour ja alamäkiajot maastopyörillä.
Itse jäin ”golfkoukkuun” 90-luvun lopulla. Siinä saa kyllä liikuntaa ja hikiliikuntaakin, jos helteellä pelaa. Nuorempana kävin hirvimetsällä mutta koirametsästykseen siirryttäessä se aseen kanssa tornissa vahtaaminen jäi.
Reikäpäisyyttäkin varmaan pitää olla myös, kun pyöritään väkkäränä lumikouruissa ja hyppyreissä.
Lainelautailua täällä korvaava purjelautailu oli varsinkin 80-luvulla muotia. On vielä tallessa sen aikainen sportmallinen surffilauta. Nykyään melotaan sup-laudoilla verkkaisemmin.
Ihan mielenkiintoinen laji.Tuli joskus kokeiltua.Ennätyksekseni jäi 1110 Kajaanin kevätkisassa joskus 1980 luvulla.Aseena oli pienoiskivääri diopteritähtäimillä.Siinä Kajaanin kisassa oli ase vapaa matka kuitenkin 100m.Muistini mukaan ampumatulos jotain 550.Piekkarilla ok ja diopteritähtäimet.
Nythän siellä ammutaan jopa kaliberilla .177 jossa reikä on samaa kokoa kuin ilmakiväärissä ja luodin paino parissa grammassa. Ei vain taida osumat näkyä enää kiikarissa 100 metrin etäisyydeltä. Aikoi osa ( minäkin mietiskelin) lopettaa tuon pikkuisten kaliberien sallimisen jälkeen. Tosimiesten lajihan se olikin kun piti hirviasetta käyttää. Jotkut jopa tykkäsivät ”kyttyrää” kun rynnäkkökiväärin patruuna sallittiin takavuosina, tosin silloinkin vain jos se ammuttiin riittävän pitkästä piipusta. Nyt sallitaan sitten käytännössä rekyylittömien aseiden kilpaileminen hirviaseiden seassa.
Kovassa puuskittaisessa tuulessa ei noilla leluilla juuri mitään tee…
Valitettavasti kuolevia lajeja ovat sekä hirvenhiihto että -juoksu. 1980-luvulla piirin kisoissa oli yli 200 kilpailijaa ja SM-kisoissa n. 1000 kilpailijaa (ja silloin oli vielä piirikohtaiset osanottajakiintiötkin), nyt päästään vain niihin lukuihin mitä pystykorvat tuolla edellä kertoi. Nuoria ”käy” mukana, mutta kovin harva jatkaa lajia sen pidemmälle. Hankala siellä on yksittäisten nuorten mukana ollakaan, kun lähes kaikki muut kilpailijat ovat ikämiessarjan ”puolihörhöjä” (joihin kuulun itsekin). Itse olen harrastanut lajia yli 40 vuotta ja ihan hyvä se kuntoilulajina on ollutkin.
Itse olin yhtenä vuonna ammunnanvalvojana hirvenhiihdon SM kisoissa. Pitkät oli päivät kun radalla seisoin ammuttajana muistaakseni torstai – sunnuntai. Ammuntasuorituksia taisi olla tuhannen paikkeilla. Kyllä nuo kisat olivat silloin vielä ”jousissan” mutta nuoria oli tosi vähän jo tuolloin. Nyt ei taida kaikki piirit enää saada kunnolla metsaruuskisojaan järjestettyä.
Tulipahan kaappiin pari mitalia lisää. Hirvenhiihtelyn suomenmestaruus ikäkausisarjassa suomenennätyspisteillä ja suurmestariluokkaan oikeuttavalla tuloksella 1138. Suurmestarin luokan saavuttamisesta saa ihan erityisen merkin. Tähänastinen suomenennätys parani 10 pisteellä. Toinen mestaruuslätkä tuli joukkuekilpailusta Oulun piirin joukkueessa johon nuo pisteet luonnollisesti vaikuttivat.
Nyt ilmeisesti ollaan uran huipulla ja suomenennätysmies ainakin seuraavan vuoden ajan. Pyssyllä 7-8 metrin sivutuulessa 8 kymppiä, ysi ja seiska eli 96 pistettä. Paremmin ei ampunut kukaan muu 331 kilpailijasta. Muutamia muitakin 96 pisteen tuloksia 96 nähtiin mutta kympithän ne ratkaisevat. Hyvin näin reilusti kahdeksannella vuosikymmenellään olevalta harrastajalta. Vai mitä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Paljon on palkintoja, Mistä päin suomea? Tuttu Vanha mies harrastaa samaa.
Vanhojen miesten kuoleva lajihan tämä on. Osanottajista Ilomantsin SM- kisassa viikon päästä suurin osa on sarjassa M60 jossa on 109 osanottajaa. Yleisessä ja 50-vuotiaissa on yhteensä saman verran väkeä (59 ja 50), 70-kymppisissä 56. Ja 80 täyttäneitä on 16. Alle 20-vuotiaita on vain 28 ja naisia kaikissa sarjoissa (N-N65) yhteensä 37. Vuonna 2003 samalla paikkakunnalla oli 794 osanottajaa – nyt vain 355. Koska nyt on kaksi lajia eli kaksi starttia, hiihto ja hiihtely jossa aika ei merkitse mitään kertyy kahtena päivänä yhteensä 686 osallistumista ja laskennallisesti eri kilpailijoita on nyt noin 410-420 henkilöä.
Ilmastonmuutosko lienee osasyynä, muutamina talvina ei lunta ole riittänyt monellakaan paikkakunnalla. vastaan – Oulun piiristähän minä.
Paljon on metsien miehiä osallistujissa.
Ei taia tuhatta tulla vaikka kaikki hippohiihtomitallitkin mukana…
Paljon on tarvittu aikaa ja lyijyä tuon kokoelman kerryttämiseen. Kunnioitettava saavutus.
Hirvenjuoksu oli alkuun kansanlaji . Opeteltiin ampumaan ja arvioimaan matkaa , vähitellen tuli mukaan kilpaurheilullisuus ja kilpakalusto eriytyi metsästyskalustosta . Pikkuisen olen harkinnut palaamista hirvikävelyyn ja ampuisi aivan metsästystukkisella kiväärillä hirvenmetsästyksen tueksi .
Komea saalis palkintokaapissa eikä ole varmasti tullut ilmaiseksi. Itse innostuin aikanaan hankkimaan sportterin ,jotta voisi osallistua kisoihin. Siihen aikaan ,kun omistin koiran ja olin paremmassa kunnossa ,ase keikkui mukavasti mukana valjaissa . Pitäjätason kisoissakin taisi tulla kolmen vuosikymmenen aikana enemmän mitskuja ,kun että ei olisi tullut . Pari vuotta sitten myin hyvän palvelijan nuoremmalle ,metsästystä vasta aloittelevalle kaverille. Sitten oli siirtyminen kevyempään vakioaseeseen . Kakkossija lohkesi silläkin pitäjän kisoissa. Vanhenevalle miehelle ominaisuudet riittävät ja mikä tärkeintä ,sitä on kevyempi kanniskella. Lisäksi kiikarin irtottamisen jälkeen on aseessa valmiiksi avotähtäimet huonoja olosuhteita varten.
PS. Pulttilukollakin ehtii. Kokeiltiin kerran kaverin kanssa kolmea laukausta yhteen juoksuun(4,2sek). Viisi kuudesta osui renkaisiin ja yksi lipsahti vähän ulkopuolelle. Parilaukauksia liikkuvaan kuvioon tulee kokeiltua useamman kerran kesässä . Suoravetolukkoinen olisi ko hommaan huomattavasti parempi ,kun käyttämäniTikan m65/308.
Uuden sääntömuutoksen jälkeen kilpailuihin voi osallistua vaikka pienoiskiväärillä. Sillä kosiskeltiin nuorisoa mukaan mutta kuten edeltä näkyy niin alle 20-vuotiaita on vain 29 eli noin 8 prosenttia osanottajista.
Ei kannata epäillä lukumäärää. Hyllyjen pohjat ovat täynnään mitaleja – eiväthän ne siitä kuvassa näy. Onhan tuossa pitkästi toistasataa hopealusikkaakin ja osa on käytössä. Ja hopeoituja lautasia puolensataa pinoissa. Eri aikoina ovat palkinnot olleet erilaisia kunnes muoti muuttuu.
Hippo Hiihto – tuntematon laji minulle. Mutta on siellä Kekkosen itsensä antama lusikka Suomen ensimmäisien broilereiden kasvattamisesta 4H-kerholaisena – 100 kappaletta Kestilän maatalousnäyttelyyn jossa Urkki kävi puheilla aitaukseni ääressä. Munat taisi diplomaatit salakuljettaa Englannista.
Hieno on palkintokokoelma.
Nuo osallistuja määrät ovat historiaa, eikä niihin ole paluuta. Itse ennustin, jo muutama vuosi sitten murtomaahiihdon tulevaa romahdusta. Aktiivisten harrastajamäärät ovat romahtaneet 80-90-luvulta. Toivottavasti edessä ei ole totaaliromahdusta mäkihypyn tavoin.
Lätkä, futis, salibändy yms. joukkuelajit valtaavat yhä enemmän harrastajien osuutta pienenevien ikäluokkien keskuudessa. En tiedä onko se edes huono asia, kunhan nuoriso vain liikkuisi jossakin lajissa. Huolestuttavin suunta on totaali liikkumattomien määrän räjähdysmäinen kasvu.
MJO:n luettelemat joukkuelajit ovat tuttuja perhessämme 80-luvulta alkaen. Neljä palloilulajien harrastajaa on pitänyt isän ja äidin liikkeellä kesällä jalkapallon ja talvella jääkiekon merkeissä. Lapset(jo aikuiset) ovat saaneet pysyvän kipinän liikkumiseen. Nykyään elintärkeä verkostoituminenkin on päässyt hyvään alkuun joukkuelajien parissa. Myös kyky toimia yhdessä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi on kehittynyt vuosien myötä. Näistä seikoista voi tuntea lievää ylpeyttä heidän puolestaan .Ammuntaharrastusta olen koettanut pitää miespuolisten perheenjäsenten piirissä yllä viemällä kavereita haulikkoradalle ainakin kerran kesässä . Metsästys ei kiinnosta poikia lainkaan. Tunsin aikoinaan kinnostusta ampumalajeihin ,mutta perhe ajoi harrastusten edelle . Pienimuotoista kisailua toki harrastan edelleen omaksi iloksi ja taidon ylläpitämiseksi.Kilpailutominta on hiipunut pahasti näilläkin kulmilla.
Hyvän ”rekipään” omaavat harrastaa nykyisin lumilautailua sen eri muodoissaan; mäkihyppyyn ei riitä harrastajia enää Suomessa. E-urheilu ja muu kännykän näprääminen vie nykynuorisolla mielenkiintoa ja harrastajia myös perinteisimmiltä fyysisemmiltä lajeilta. On niitä muitakin uusia lajeja tullut liikuntalajeiksikin ; mm. parkour ja alamäkiajot maastopyörillä.
Itse jäin ”golfkoukkuun” 90-luvun lopulla. Siinä saa kyllä liikuntaa ja hikiliikuntaakin, jos helteellä pelaa. Nuorempana kävin hirvimetsällä mutta koirametsästykseen siirryttäessä se aseen kanssa tornissa vahtaaminen jäi.
Kyllä tuo metsästys on mennyt varsin näyttöpäätevoittoiseksi ainakin jahtivoudin osalta. Liikuntaa saa ainoastaan koiranohjaajat..
”rekipää ”vai reikäpää? Tyttärelläkin on monesti lauta alla ,mutta sillä lasketellaan aalloilla. Harrastus vei toiselle puolelle maapalloa.
Reikäpäisyyttäkin varmaan pitää olla myös, kun pyöritään väkkäränä lumikouruissa ja hyppyreissä.
Lainelautailua täällä korvaava purjelautailu oli varsinkin 80-luvulla muotia. On vielä tallessa sen aikainen sportmallinen surffilauta. Nykyään melotaan sup-laudoilla verkkaisemmin.
Ihan mielenkiintoinen laji.Tuli joskus kokeiltua.Ennätyksekseni jäi 1110 Kajaanin kevätkisassa joskus 1980 luvulla.Aseena oli pienoiskivääri diopteritähtäimillä.Siinä Kajaanin kisassa oli ase vapaa matka kuitenkin 100m.Muistini mukaan ampumatulos jotain 550.Piekkarilla ok ja diopteritähtäimet.
Nythän siellä ammutaan jopa kaliberilla .177 jossa reikä on samaa kokoa kuin ilmakiväärissä ja luodin paino parissa grammassa. Ei vain taida osumat näkyä enää kiikarissa 100 metrin etäisyydeltä. Aikoi osa ( minäkin mietiskelin) lopettaa tuon pikkuisten kaliberien sallimisen jälkeen. Tosimiesten lajihan se olikin kun piti hirviasetta käyttää. Jotkut jopa tykkäsivät ”kyttyrää” kun rynnäkkökiväärin patruuna sallittiin takavuosina, tosin silloinkin vain jos se ammuttiin riittävän pitkästä piipusta. Nyt sallitaan sitten käytännössä rekyylittömien aseiden kilpaileminen hirviaseiden seassa.
Kovassa puuskittaisessa tuulessa ei noilla leluilla juuri mitään tee…
Valitettavasti kuolevia lajeja ovat sekä hirvenhiihto että -juoksu. 1980-luvulla piirin kisoissa oli yli 200 kilpailijaa ja SM-kisoissa n. 1000 kilpailijaa (ja silloin oli vielä piirikohtaiset osanottajakiintiötkin), nyt päästään vain niihin lukuihin mitä pystykorvat tuolla edellä kertoi. Nuoria ”käy” mukana, mutta kovin harva jatkaa lajia sen pidemmälle. Hankala siellä on yksittäisten nuorten mukana ollakaan, kun lähes kaikki muut kilpailijat ovat ikämiessarjan ”puolihörhöjä” (joihin kuulun itsekin). Itse olen harrastanut lajia yli 40 vuotta ja ihan hyvä se kuntoilulajina on ollutkin.
Itse olin yhtenä vuonna ammunnanvalvojana hirvenhiihdon SM kisoissa. Pitkät oli päivät kun radalla seisoin ammuttajana muistaakseni torstai – sunnuntai. Ammuntasuorituksia taisi olla tuhannen paikkeilla. Kyllä nuo kisat olivat silloin vielä ”jousissan” mutta nuoria oli tosi vähän jo tuolloin. Nyt ei taida kaikki piirit enää saada kunnolla metsaruuskisojaan järjestettyä.
Tulipahan kaappiin pari mitalia lisää. Hirvenhiihtelyn suomenmestaruus ikäkausisarjassa suomenennätyspisteillä ja suurmestariluokkaan oikeuttavalla tuloksella 1138. Suurmestarin luokan saavuttamisesta saa ihan erityisen merkin. Tähänastinen suomenennätys parani 10 pisteellä. Toinen mestaruuslätkä tuli joukkuekilpailusta Oulun piirin joukkueessa johon nuo pisteet luonnollisesti vaikuttivat.
Nyt ilmeisesti ollaan uran huipulla ja suomenennätysmies ainakin seuraavan vuoden ajan. Pyssyllä 7-8 metrin sivutuulessa 8 kymppiä, ysi ja seiska eli 96 pistettä. Paremmin ei ampunut kukaan muu 331 kilpailijasta. Muutamia muitakin 96 pisteen tuloksia 96 nähtiin mutta kympithän ne ratkaisevat. Hyvin näin reilusti kahdeksannella vuosikymmenellään olevalta harrastajalta. Vai mitä.