Kuvasarja naapurin metsästä, kun kerättiin talkoilla tuulenkaatoja polttopuuksi.
Kohde kivikkoinen harjanteinen moreenikangas,joita nykyisin pidetään kelirikkoajan hakkuisiin soveltuvina.
Koneet oli telat ja ketjut päällä jauhanut ajouran( 4,5-5,0 metriä leveät ) puolelta puiden juuren muussiksi kiviävasten, jolloin yksi rivi puita oli kaatunut ensimmäisessä myrskyssä tuulenalta.
Surullista katseltavaa… ”kelirikko” leimikot pitää valita todella huolella, itsellä vastaavanlainen kokemus menneiltä vuosilta… Nykyään kelirikkona hakataan omissa metsissä vain päätehakkuita, harvennukset on saanut odottaa kuivempia kelejä..
Eikö 5 metriäkään nykyisille koneille riitä.
Minun ratkaisu olisi siirtyä talvella tehtäviin harvennuksiin, eikä toimia konemiesten/teollisuuden ehdoilla ja pilata metsät.
Usein pyörät jauhavat syvemmät raiteet siksi, että ajatetaan munta kertaa samoja raiteita. Ajouraverkko pitäisi suunnitella niin, että siinä on ”ajoura”, jota pitkin kuljetetaan kaikki puut ja keruu-urat, joita pitkin ajetaan vain kerran – kaksi.
On kammottavia ajouria nähty, jossa kaikki urat ovat satojen metrien pituisia ja niitä on ajettava päästä päähän joka kuormaa varten.
On turhaa luuloa, että ketjut ja telat syövät syvät raiteet. Ilman ketjuja/teloja pyörä uppoaa paljon syvemmälle, mutta ajokertoja pitää vähentää.
Ihan hyvä kuva . Vastaavia saa helposti myös talvella hakatuista riukuuntuneista kohteista . Kun puulla ei ole kunnon elävää latvusta , ei ole juuriakaan . Ainakin paalumainen pääjuuri puuttuu . Tällaiset puut kaatuvat itsekseen ennemmin tai myöhemmin hakkuutavasta tai ajankohdasta riippumatta .
Varsinkin joku vuosikymmen sitten huolimattomasti istutetut avojuuriset männyt kaatuilevat helposti harvennuksen jälkeen .
Nykyisin tilanne on jo parempi , jos taimen kasvupaikka on valittu oikein(ei kiven päälle) ja perkauksista huolehdittu
ajallaan .
Puuntuotosmielessä (puuston määrä ja puiden laatu) ala-arvoinen metsä ainakin minun silmissäni. Luonnon monimuotoisuuden kannalta tuo metsä myös aivan onneton. Voihan se olla, että koppelo löytää tuolta pesäpaikan, mutta epäonnistumisen riski pesinnässä on erittäin suuri.
Yleensäkin nämä kuvat mäntymetsistä, joita näissä lukijan kuvissa esitetään, ovat lähes aina laadultaan enintään keskinkertaisia.
Ylitiheä männikkö on päästetty pilalle, joten siitä ei koskaan tule kunnollista talousmetsää.
Jos tavoitteena on, että sellainen puusto pysyy pystyssä päätehakkuuseen asti (n 200 vuotta), niin ei pidä mennä metsään lainkaan sahan, kirveen, eikä ajokaluston kanssa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Onko kaatuneet puut ajouran varressa ja juuria katkennut?
Kuvasarja naapurin metsästä, kun kerättiin talkoilla tuulenkaatoja polttopuuksi.
Kohde kivikkoinen harjanteinen moreenikangas,joita nykyisin pidetään kelirikkoajan hakkuisiin soveltuvina.
Koneet oli telat ja ketjut päällä jauhanut ajouran( 4,5-5,0 metriä leveät ) puolelta puiden juuren muussiksi kiviävasten, jolloin yksi rivi puita oli kaatunut ensimmäisessä myrskyssä tuulenalta.
Surullista katseltavaa… ”kelirikko” leimikot pitää valita todella huolella, itsellä vastaavanlainen kokemus menneiltä vuosilta… Nykyään kelirikkona hakataan omissa metsissä vain päätehakkuita, harvennukset on saanut odottaa kuivempia kelejä..
Tuossa sen näkee reilut ajourat metsiin.
Eikö 5 metriäkään nykyisille koneille riitä.
Minun ratkaisu olisi siirtyä talvella tehtäviin harvennuksiin, eikä toimia konemiesten/teollisuuden ehdoilla ja pilata metsät.
Usein pyörät jauhavat syvemmät raiteet siksi, että ajatetaan munta kertaa samoja raiteita. Ajouraverkko pitäisi suunnitella niin, että siinä on ”ajoura”, jota pitkin kuljetetaan kaikki puut ja keruu-urat, joita pitkin ajetaan vain kerran – kaksi.
On kammottavia ajouria nähty, jossa kaikki urat ovat satojen metrien pituisia ja niitä on ajettava päästä päähän joka kuormaa varten.
On turhaa luuloa, että ketjut ja telat syövät syvät raiteet. Ilman ketjuja/teloja pyörä uppoaa paljon syvemmälle, mutta ajokertoja pitää vähentää.
Ihan hyvä kuva . Vastaavia saa helposti myös talvella hakatuista riukuuntuneista kohteista . Kun puulla ei ole kunnon elävää latvusta , ei ole juuriakaan . Ainakin paalumainen pääjuuri puuttuu . Tällaiset puut kaatuvat itsekseen ennemmin tai myöhemmin hakkuutavasta tai ajankohdasta riippumatta .
Varsinkin joku vuosikymmen sitten huolimattomasti istutetut avojuuriset männyt kaatuilevat helposti harvennuksen jälkeen .
Nykyisin tilanne on jo parempi , jos taimen kasvupaikka on valittu oikein(ei kiven päälle) ja perkauksista huolehdittu
ajallaan .
Puuntuotosmielessä (puuston määrä ja puiden laatu) ala-arvoinen metsä ainakin minun silmissäni. Luonnon monimuotoisuuden kannalta tuo metsä myös aivan onneton. Voihan se olla, että koppelo löytää tuolta pesäpaikan, mutta epäonnistumisen riski pesinnässä on erittäin suuri.
Yleensäkin nämä kuvat mäntymetsistä, joita näissä lukijan kuvissa esitetään, ovat lähes aina laadultaan enintään keskinkertaisia.
Ylitiheä männikkö on päästetty pilalle, joten siitä ei koskaan tule kunnollista talousmetsää.
Jos tavoitteena on, että sellainen puusto pysyy pystyssä päätehakkuuseen asti (n 200 vuotta), niin ei pidä mennä metsään lainkaan sahan, kirveen, eikä ajokaluston kanssa.