Luulen niin, että nämä jalaspuut ovat jääneet taimivaihessa kaatuneen tai kaatuneiden suurten puiden alle painuksiin kuitenkaan katkeamatta ja sieltä kasvaneet sitten ylös. Kivet ovat kannatelleet kaatuneita puita niin paljon, etteivät allejääneet ole taittuneet.
Korot puiden kyljissä viittaavat siihen. että jalaspuut ovat joutuneet kärsimään kolhuja sekä hankautumia kasvaessaan .
Tällaiset puut ovat säästämisen arvoisia erikoispuita. Nauhoitukset lienevät tehtykin suojelutarkoituksesa.
Ennenvanhaan tällaisia puita säästettiin ”tarvekalupuiksi” esim ”purilaitten” jalaspuiksi.
Mahtaako noissa muuta säästämisen arvoista olla kuin erikoinen ulkonäkö? Tuskin ne luonnon kannalta muita samankokoisia puita arvokkaampia ovat. Säästöpuiksi siis ok kun energiapuuta parempaa hintaa niistä tuskin saa, eikä ne rankapinoonkaan oikein istu. Muuta syytä erityiseen suojeluun ei mielestäni ole.
En suinkaan tarkoittanut rahalla mitattavaa arvoa kun sanoin noita jalaspuita arvokkaiksi. Erikoinen muoto tekee ne minusta arvokkaiksi maisremapuiksi. Mikä lienee ollut maanomistajan mielestä säilyttämisen tai suojelun syynä?
Veikkaan, ettei heinä ole saanut noita aikaan. Niin pieni taimi, jota heinä voi painaa, oikenisi huomattavasti nopeammin kuin nyt on tapahtunut. Todennäköisesti siis mutka on saanut alkunsa hiukan varttuneemmassa taimivaiheessa tai sitten kuten Aukusti arvelee. Kaatuneen puun teoriaa tukee mutkien suunta.
Jos suurehko puu kaatuu kivien päälle ja sopivankokoisett taimet jääväy sen oksiston alle painuksiin, niin kuvittelisin silloin syntyvän näitä jalaspuita.
Tuskin heinä noita aikaan saa. Onhan maasto aika kivistä eikä kovin herkkää heinittymään. Jos tyvee katsoo niin ihan kuin olisi tuulenkaato (vast) ja sen jälkeen kasvu on oikaissut puun normaaliin kasvusuuntaan.
Kerran eräs veneitä sivuhomminaan askarrellut kaveri valitteli veneen kokkapuiden puutetta.
Sanoin, että minulla olisi yksi sellainen jätettynä polttopuurangoista. Pyysi päästä katsomaan ja kun näki, niin kysyi, että myisinkö sen hänellelle? Lupasin, jollon hän sitten sanoi tuovansa saman verran polttopuuta valmiiksi tehtyinä halkoina maksuksi minulle. Lupasin vielä, ettei tarvitse tuoda niitä halkojakaan!
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tässä kilpaileva mäntyversio keinutuolinjalaspuista. Ikää puilla varmaan 100 vuotta. Mitenkähän ne ovat syntyneet?
Kyseessä on ollut metsäpaloalue vuodelta 1911, jolle on jäänyt joitain vanhempia puita.
Luulen niin, että nämä jalaspuut ovat jääneet taimivaihessa kaatuneen tai kaatuneiden suurten puiden alle painuksiin kuitenkaan katkeamatta ja sieltä kasvaneet sitten ylös. Kivet ovat kannatelleet kaatuneita puita niin paljon, etteivät allejääneet ole taittuneet.
Korot puiden kyljissä viittaavat siihen. että jalaspuut ovat joutuneet kärsimään kolhuja sekä hankautumia kasvaessaan .
Tällaiset puut ovat säästämisen arvoisia erikoispuita. Nauhoitukset lienevät tehtykin suojelutarkoituksesa.
Ennenvanhaan tällaisia puita säästettiin ”tarvekalupuiksi” esim ”purilaitten” jalaspuiksi.
Mahtaako noissa muuta säästämisen arvoista olla kuin erikoinen ulkonäkö? Tuskin ne luonnon kannalta muita samankokoisia puita arvokkaampia ovat. Säästöpuiksi siis ok kun energiapuuta parempaa hintaa niistä tuskin saa, eikä ne rankapinoonkaan oikein istu. Muuta syytä erityiseen suojeluun ei mielestäni ole.
En suinkaan tarkoittanut rahalla mitattavaa arvoa kun sanoin noita jalaspuita arvokkaiksi. Erikoinen muoto tekee ne minusta arvokkaiksi maisremapuiksi. Mikä lienee ollut maanomistajan mielestä säilyttämisen tai suojelun syynä?
Tottakai tuollaiset erikoiset puut säilytetään maisemapuina. Eiväthän niitä valveutuneet motokuskit luonnollisestikaan kaada. Nauhat ovat vain varmuuden maksimoimiseksi.
Taimet menevat tuon muotoiseksi, kun heina painaa niita tyvesta.
Veikkaan, ettei heinä ole saanut noita aikaan. Niin pieni taimi, jota heinä voi painaa, oikenisi huomattavasti nopeammin kuin nyt on tapahtunut. Todennäköisesti siis mutka on saanut alkunsa hiukan varttuneemmassa taimivaiheessa tai sitten kuten Aukusti arvelee. Kaatuneen puun teoriaa tukee mutkien suunta.
Kaksin aina kaunihimpi.
Jos suurehko puu kaatuu kivien päälle ja sopivankokoisett taimet jääväy sen oksiston alle painuksiin, niin kuvittelisin silloin syntyvän näitä jalaspuita.
Tuskin heinä noita aikaan saa. Onhan maasto aika kivistä eikä kovin herkkää heinittymään. Jos tyvee katsoo niin ihan kuin olisi tuulenkaato (vast) ja sen jälkeen kasvu on oikaissut puun normaaliin kasvusuuntaan.
Upeita ovat! Ilman muuta säästämisen arvoisia, metsän ”maahispuita”.
Kerran eräs veneitä sivuhomminaan askarrellut kaveri valitteli veneen kokkapuiden puutetta.
Sanoin, että minulla olisi yksi sellainen jätettynä polttopuurangoista. Pyysi päästä katsomaan ja kun näki, niin kysyi, että myisinkö sen hänellelle? Lupasin, jollon hän sitten sanoi tuovansa saman verran polttopuuta valmiiksi tehtyinä halkoina maksuksi minulle. Lupasin vielä, ettei tarvitse tuoda niitä halkojakaan!