Tuo ei kylläkään miltään reikäperkaukselta näytä. Tuossahan on lahmattu kaikki lehtipuut nurin. Itse operoin reikäperkausta kymmeniä hehtaareja vuosittain.
Onko kyseessä istutusala, näkyy olevan sekä kuusta että mäntyä?
On ilmeisesti perustettu virheellisesti vanhan kuusikon pohjalle.
Odotettavissa massiiviset juurikääpätuhot, jotka sitten kuusenkirjanpainajat viimeistelevät (ja muut kiertoviljelyä ymmärtämättömiä holtittomien sorkkaeläinlaiduntajien peesareita vainoavat riesat).
Kukahan se harrastaa sorkkaeläinlaidunnusta? Nyt selvisi sekin , miksi hirvet viihtyy Antonin (tai perillisten) tiluksilla.Taimikoihin on jäänyt liikaa lehtipuita M.O.T. 🙂
Aika omituinen metsä tuosta kyllä varttuu. Liian harvassa kasvaa mäntyjä joista tulee leveitä tassaleita ja kuuset taas näyttää jo valmiiksi aneemisilta. Hirvethän kuolisi nälkään jos tuollaisia kaikki kasvattelisi. Mistä sitä suorittavakin ne seitsämän pakastearkkua sitten täyttää.
Tulee tästä kommentoinnista mieleen, että metsän kuvaaminen on todella vaikeata. Kaikki on eri sävyjen vihreää ja jos kuvassa ei ole jotain mittakeppiä tai perspektiiviä ei hahmota, on metsän kasvun arviointi melkoista arvailua.
Minä näe tässä melko harvan kuusi/ mäntytaimikon. Jos siinä jotain muutakin on, niin Hiihtoniilo voisi tarkentaa.
Vaikea kuvata tälläista hakkuualuetta hyvin kännykkäkameralla.
Tässä on esimerkki kuva rehevän maapohjan koivikon niittauksesta maahan, jossakin nurkassa pakko tehdä vain reikäperkaus kun havupuut kuolleet heinikkoon ja koivikkoon. Aikaa menee muuten aika paljon kun kävelymatkakin kohteelle n 500m, aukea noin 800m pitkä ja kesäloma lyhyt.. On erittäin vaikea saada kuvaa taimitiheydestä, mutta tosiaan joku 4000…5000 havupuuta löytyy kuiteskin koivuviidakon niittauksen jälkeen-
Koivut olivat siis jättäneet alle kuuset jotka eivät erottuneet enää lainkaan ja aika tuskaista, mutta aina läpi sahatessa havupuut löytyivät. Mutta 3ha vei aikaa 18..25h, todella hankalakulkuista aluetta pitkässä heinikossa.
Alkuunsa havupuun taimikkoa ei näkynyt sankassa hiesuvipelikössä lainkaan. Kuusen latvat olivat vielä suhteellisen terveitä ja alkuunsa liian harvaan tehty mätästys on tuottanut tähän kohtaan täydennystä siemen syntyisestä männikköstä, kiitos naapurin reunametsän. Muualla aluetta taimitettu männylle, ja siellä siis pelkkää mäntyä. Hyvää sekametsä tähän saataneen syntymään, mun kokemuksen mukaan perkuun takia. Mutta jos hiesukoivikkoa ei olisi hoidettu olisi tullut mahdottoman tiheä koivuviidakko. Vaatii uudelleen perkauksen aika pian mun kokemuksella näillä rehevillä suopohjilla…
Metsän kuvaaminen on tosiaan vaikea laji. Itse en ole kertaakaan saanut taimikosta yksityiskohtia näkyviin ja kuten pari päivää sitten julkaistuista ensiharvennusmännikköä esittävistä kuvistani huomaa, treenit on varttuneemmassakin metsässä kesken. Nostankin aiheeseen liittyvän vanhan viestiketjun keskustelupalstan puolella ylös. Juttuun liittyvässä Metsälehden artikkelissa on hyviä asioita pohdittavaksi. Onhan kuvaaminen ja sen opettelu mukavaa puuhaa, kun ei hommaa liialla kunnianhimolla ja itsekriittisyydellä pilaa.
Itse aiheestakin muutama sana. Jos lähtökohta tosiaan oli selkeä rästikohde, raivausteho 1 ha/pv ei minusta ole mikään huono saavutus. Hoitamattomuuden seuraukset olisivat tosiaan olleet surulliset, mutta seuraava raivaus ajoissa tehtynä onkin jo helppo juttu ensimmäiseen verrattuna ja sen jälkeen puusto onkin jo turvallisella karkumatkalla aina ensiharvennuksen ennakkoraivaukseen saakka. Asia, jota tuolla systeemillä todennäköisesti ei tarvi 30 vuotta odottaa.
Niin vaikka Hiihtoniilo on kyllä taustaltaan 50v Finlandia hiihtäjä ja vanha kestävyyskuntourheilija ei kunto kestänyt kuin max 5h/päivä tahtia tässä työssä kun lämpötilakin oli 20..26C. Ammattilaisilla on näissä savotoissa enemmän kuntoa ja tekniikka kohdallaan. Sen verran suosittelen että metsänhoito kannattaa aloittaa aina ja heti kun siltä tuntuu. Eläkeiässä kun näitä alkaa täytyy tahti on kunnon mukainen ja järki päässä-…. Koetin kuvata rehevän suopohjan metsänhoidon tarvetta jotenkin konkreettisesti…..
Kovakuntoinen ukko olet Hiihtoniilo jos tuossa kelissä raivaat 5h ja tekniikan täytyy olla kohallaan kun saanto on 1 ha.
Itte raivasin 3 päivää ja sain just sen 0,4ha/päivä, lämpöä vain n. 18 C ja kosteata. Kivennäisvettä meni enemmän kuin bensaa eli 4 litraa päivässä, ilman nestetankkausta olisi kyllä hyytynyt.
Minusta reikäperkaukset ihan turhia toimenpiteitä. Samalla sen raivaa kunnolla kun ramppaa taimelta toiselle. Tarpeeksi aikasessa vaiheessa kun perkaukset tekee niin koivikon juuriston voima jää vähäiseksi ja sitä kautta vesakoituminen vähenee jatkossa,
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tuo ei kylläkään miltään reikäperkaukselta näytä. Tuossahan on lahmattu kaikki lehtipuut nurin. Itse operoin reikäperkausta kymmeniä hehtaareja vuosittain.
Onko kyseessä istutusala, näkyy olevan sekä kuusta että mäntyä?
On ilmeisesti perustettu virheellisesti vanhan kuusikon pohjalle.
Odotettavissa massiiviset juurikääpätuhot, jotka sitten kuusenkirjanpainajat viimeistelevät (ja muut kiertoviljelyä ymmärtämättömiä holtittomien sorkkaeläinlaiduntajien peesareita vainoavat riesat).
Kukahan se harrastaa sorkkaeläinlaidunnusta? Nyt selvisi sekin , miksi hirvet viihtyy Antonin (tai perillisten) tiluksilla.Taimikoihin on jäänyt liikaa lehtipuita M.O.T. 🙂
Hiihtoniilolla oikeat otteet !
Aika omituinen metsä tuosta kyllä varttuu. Liian harvassa kasvaa mäntyjä joista tulee leveitä tassaleita ja kuuset taas näyttää jo valmiiksi aneemisilta. Hirvethän kuolisi nälkään jos tuollaisia kaikki kasvattelisi. Mistä sitä suorittavakin ne seitsämän pakastearkkua sitten täyttää.
Tulee tästä kommentoinnista mieleen, että metsän kuvaaminen on todella vaikeata. Kaikki on eri sävyjen vihreää ja jos kuvassa ei ole jotain mittakeppiä tai perspektiiviä ei hahmota, on metsän kasvun arviointi melkoista arvailua.
Minä näe tässä melko harvan kuusi/ mäntytaimikon. Jos siinä jotain muutakin on, niin Hiihtoniilo voisi tarkentaa.
Vaikea kuvata tälläista hakkuualuetta hyvin kännykkäkameralla.
Tässä on esimerkki kuva rehevän maapohjan koivikon niittauksesta maahan, jossakin nurkassa pakko tehdä vain reikäperkaus kun havupuut kuolleet heinikkoon ja koivikkoon. Aikaa menee muuten aika paljon kun kävelymatkakin kohteelle n 500m, aukea noin 800m pitkä ja kesäloma lyhyt.. On erittäin vaikea saada kuvaa taimitiheydestä, mutta tosiaan joku 4000…5000 havupuuta löytyy kuiteskin koivuviidakon niittauksen jälkeen-
Koivut olivat siis jättäneet alle kuuset jotka eivät erottuneet enää lainkaan ja aika tuskaista, mutta aina läpi sahatessa havupuut löytyivät. Mutta 3ha vei aikaa 18..25h, todella hankalakulkuista aluetta pitkässä heinikossa.
Alkuunsa havupuun taimikkoa ei näkynyt sankassa hiesuvipelikössä lainkaan. Kuusen latvat olivat vielä suhteellisen terveitä ja alkuunsa liian harvaan tehty mätästys on tuottanut tähän kohtaan täydennystä siemen syntyisestä männikköstä, kiitos naapurin reunametsän. Muualla aluetta taimitettu männylle, ja siellä siis pelkkää mäntyä. Hyvää sekametsä tähän saataneen syntymään, mun kokemuksen mukaan perkuun takia. Mutta jos hiesukoivikkoa ei olisi hoidettu olisi tullut mahdottoman tiheä koivuviidakko. Vaatii uudelleen perkauksen aika pian mun kokemuksella näillä rehevillä suopohjilla…
Metsän kuvaaminen on tosiaan vaikea laji. Itse en ole kertaakaan saanut taimikosta yksityiskohtia näkyviin ja kuten pari päivää sitten julkaistuista ensiharvennusmännikköä esittävistä kuvistani huomaa, treenit on varttuneemmassakin metsässä kesken. Nostankin aiheeseen liittyvän vanhan viestiketjun keskustelupalstan puolella ylös. Juttuun liittyvässä Metsälehden artikkelissa on hyviä asioita pohdittavaksi. Onhan kuvaaminen ja sen opettelu mukavaa puuhaa, kun ei hommaa liialla kunnianhimolla ja itsekriittisyydellä pilaa.
Itse aiheestakin muutama sana. Jos lähtökohta tosiaan oli selkeä rästikohde, raivausteho 1 ha/pv ei minusta ole mikään huono saavutus. Hoitamattomuuden seuraukset olisivat tosiaan olleet surulliset, mutta seuraava raivaus ajoissa tehtynä onkin jo helppo juttu ensimmäiseen verrattuna ja sen jälkeen puusto onkin jo turvallisella karkumatkalla aina ensiharvennuksen ennakkoraivaukseen saakka. Asia, jota tuolla systeemillä todennäköisesti ei tarvi 30 vuotta odottaa.
Tuo raivausteho 1ha/päivä on todella kova tahti. Hatunnosto sille.
Tarkennuksesi jälkeen on helpompi ymmärtää mistä todella oli kyse eli pelastuspartionahan olet oikeasti toiminut.
Tälläistä työtä on ollut, on ja tulee olemaan ja paljon.
Erittäin hyödyllistä kun metsää hoitaa alusta alkaen.
Mikä tilanne on +10 v. päästä?
Raivuuta vaan luultavasti lisää..
Tälläistä työtä on ollut, on ja tulee olemaan ja paljon.
Erittäin hyödyllistä kun metsää hoitaa alusta alkaen.
Mikä tilanne on +10 v. päästä?
Raivuuta vaan luultavasti lisää..
Niin vaikka Hiihtoniilo on kyllä taustaltaan 50v Finlandia hiihtäjä ja vanha kestävyyskuntourheilija ei kunto kestänyt kuin max 5h/päivä tahtia tässä työssä kun lämpötilakin oli 20..26C. Ammattilaisilla on näissä savotoissa enemmän kuntoa ja tekniikka kohdallaan. Sen verran suosittelen että metsänhoito kannattaa aloittaa aina ja heti kun siltä tuntuu. Eläkeiässä kun näitä alkaa täytyy tahti on kunnon mukainen ja järki päässä-…. Koetin kuvata rehevän suopohjan metsänhoidon tarvetta jotenkin konkreettisesti…..
Kovakuntoinen ukko olet Hiihtoniilo jos tuossa kelissä raivaat 5h ja tekniikan täytyy olla kohallaan kun saanto on 1 ha.
Itte raivasin 3 päivää ja sain just sen 0,4ha/päivä, lämpöä vain n. 18 C ja kosteata. Kivennäisvettä meni enemmän kuin bensaa eli 4 litraa päivässä, ilman nestetankkausta olisi kyllä hyytynyt.
Minusta reikäperkaukset ihan turhia toimenpiteitä. Samalla sen raivaa kunnolla kun ramppaa taimelta toiselle. Tarpeeksi aikasessa vaiheessa kun perkaukset tekee niin koivikon juuriston voima jää vähäiseksi ja sitä kautta vesakoituminen vähenee jatkossa,