No nykyiseen valtamenetelmään verrattuna poikkeavaa on ainakin se, että tässä tien kansi ihan oikeasti muotoillaan kuperaksi. Nykyisin muodissa olevilla traktorin ”ala-lanoilla” tai vedettävillä jopa tähän tarkoitukseen suunnitelluilla lanoilla ei samaan lopputulokseen yleensä päästä.
”Mahaterällä” pitää olla taitoa ja ajaa useamman kerran, yleensä sitä käytetään liian myöhään.
Oikein rakennettu raskas lana ja oikein säädettynä – kyllä joka kerralla tiessä tavara siirtyy keskemmälle niin kuin pitääkin.
Ongelmaksi muodostuu monella tiellä se, että kulutuskerros on huventunut olemattomaksi, eikä siinä auta kunnolla mikään muu kuin se, että muotoillaan pohja uudelleen pullukaksi ja sitten kulutuskerros päälle.
Kyllähän tuo tiekarhu on ainoa oikea lanausväline. Maha-aura sopii kevyisiin vesireikien paikkauksiin. Ainakin meillä kun maha-aurat menee niin valli tahtoo tulla ojan reunaan. Seuraavalla sateella taas tie on yhtä reikäinen. Maha-auralla tahtoo olla se ongelma että se harvoin ylettyy pyörälinjan ulkopuolelle jotta sillä voisi oikein muotoilla tietä,
Meilläkin tietä hoitaa urakoitsija traktorilla, on sillä ainakin 5 erilaista järeää lanaa joilla koittaa teitä kunnossa pitää, on hydraulista kallistusta jolla saisi tiehen muotoakin, pitkää ja vähän lyhempää konetta. Ei niistä ole kuin tekohengitykseksi tielle, kerran vuoteen jostakin löytyy tiekarhu joka tekee tiestä kuperan ja lanaa tarpeeksi syvältä että kuopat myös poistuvat eikä vain näennäisesti täyty ja synny seuraavalla sateella uudestaan, kuten traktorimiehen jäljeltä. Lanattavaa ainestahan noissa ei tahdo olla, pohjat niin huonot että kelirikko aikaan nousee kannoista pitäin tiehen pystyyn, tai musta turve turskahtaa läpi.
Minun nuoruuskaveri vetelee 14 metriä pitkää lanaa Destian piikkiin. Edessä on yli 200 heppainen Valtra, joka on pätkittäin tiukalla lanan edessä: Ei meinaa tassut pitää ylämäissä.
Kyllä sellaisella lanalla tiessä olevat kolot lähtevät, kunhan eivät ole liian syviksi kalvettu.
Jos tiessä on kymmenen sentin kolot, on höylän ykkösterän mentävä vähintään 11 senttiä syvältä.
kolojen täyttely irtomaalla on lähinnä henkistä korjaamista, se maa ei tule pysymään koloissa.
Sen jälkeen, kun Lemminkäinen, (nyt YIT) sai hoitaakseen täälläpäin valtion sorateiden hoidon, ne ovat olleet niin kesällä kuin talvellakin lähes kulkukelvottomassa kunnossa. Ainoa syy tähän on, ettei tiekarhuja enää käytetä.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Metsänhoito
No nykyiseen valtamenetelmään verrattuna poikkeavaa on ainakin se, että tässä tien kansi ihan oikeasti muotoillaan kuperaksi. Nykyisin muodissa olevilla traktorin ”ala-lanoilla” tai vedettävillä jopa tähän tarkoitukseen suunnitelluilla lanoilla ei samaan lopputulokseen yleensä päästä.
”Mahaterällä” pitää olla taitoa ja ajaa useamman kerran, yleensä sitä käytetään liian myöhään.
Oikein rakennettu raskas lana ja oikein säädettynä – kyllä joka kerralla tiessä tavara siirtyy keskemmälle niin kuin pitääkin.
Ongelmaksi muodostuu monella tiellä se, että kulutuskerros on huventunut olemattomaksi, eikä siinä auta kunnolla mikään muu kuin se, että muotoillaan pohja uudelleen pullukaksi ja sitten kulutuskerros päälle.
Mitäkö poikkeavaa? No että karhu on tiellä ja vieläpä työn touhussa.
Kyllähän tuo tiekarhu on ainoa oikea lanausväline. Maha-aura sopii kevyisiin vesireikien paikkauksiin. Ainakin meillä kun maha-aurat menee niin valli tahtoo tulla ojan reunaan. Seuraavalla sateella taas tie on yhtä reikäinen. Maha-auralla tahtoo olla se ongelma että se harvoin ylettyy pyörälinjan ulkopuolelle jotta sillä voisi oikein muotoilla tietä,
Meilläkin tietä hoitaa urakoitsija traktorilla, on sillä ainakin 5 erilaista järeää lanaa joilla koittaa teitä kunnossa pitää, on hydraulista kallistusta jolla saisi tiehen muotoakin, pitkää ja vähän lyhempää konetta. Ei niistä ole kuin tekohengitykseksi tielle, kerran vuoteen jostakin löytyy tiekarhu joka tekee tiestä kuperan ja lanaa tarpeeksi syvältä että kuopat myös poistuvat eikä vain näennäisesti täyty ja synny seuraavalla sateella uudestaan, kuten traktorimiehen jäljeltä. Lanattavaa ainestahan noissa ei tahdo olla, pohjat niin huonot että kelirikko aikaan nousee kannoista pitäin tiehen pystyyn, tai musta turve turskahtaa läpi.
Minun nuoruuskaveri vetelee 14 metriä pitkää lanaa Destian piikkiin. Edessä on yli 200 heppainen Valtra, joka on pätkittäin tiukalla lanan edessä: Ei meinaa tassut pitää ylämäissä.
Kyllä sellaisella lanalla tiessä olevat kolot lähtevät, kunhan eivät ole liian syviksi kalvettu.
Jos tiessä on kymmenen sentin kolot, on höylän ykkösterän mentävä vähintään 11 senttiä syvältä.
kolojen täyttely irtomaalla on lähinnä henkistä korjaamista, se maa ei tule pysymään koloissa.
Oli paikallinen traktori urakoitsijakin huomannut ettei ole tiekarhun voittanutta. Vanha tiekarhu oli löytynyt kalustovahvuuteen.
Sen jälkeen, kun Lemminkäinen, (nyt YIT) sai hoitaakseen täälläpäin valtion sorateiden hoidon, ne ovat olleet niin kesällä kuin talvellakin lähes kulkukelvottomassa kunnossa. Ainoa syy tähän on, ettei tiekarhuja enää käytetä.