Käpyä ei enää ole, orava söi. Miten käy metsien luontaisen uudistumisen?
Pienpeto saatu kuitenkin jo tänään aamulla hengiltä, tuhot eivät tältä osin jatku.
Ironia on vaikea laji.
”Vain neljännes oravista elää yli vuoden ikäisiksi, ja vain yksi sadasta oravasta saavuttaa viiden vuoden iän. Oravia menehtyy liikenteen uhreina, petojen ja petolintujen saaliina ja loistauteihin.” Myös luoteihin ja hauleihin.
Täällä on kerrottu aika monta kertaa, että se luontainen uudistuminen ei toimi. (Kukahan ne jääkauden jälkeen istutti.) Hyvä, että syyllinen vihdoin löytyi.
Tuo orkku ei normaalista varmaankaan paljoa eroa, mutta luultavasti lähikuvan ansiosta näyttää erityisen hyväkuntoiselta ja turkki premiumilta.
Usein käy niin että kun seuraa eläimen kasvua ja kehitystä upeaksi yksilöksi se tuottaa iloa. Sitten kun sen löytää kuolleena tuntuu kuin ystävän olisi menettänyt. Toinen kuva jäi jonnekkin…
Noin se on. On tullut katseltua alta kulmien jänöjä, kun en ehtinyt ajoissa tammen taimia ja pienempiä omenapuita suojaamaan. Mukava niiden touhuja oli pihalla muuten katsella. Lähellä on aika vilkas tie, välillä jäniksen raatoja pientareella. Silloin tuntuu, että erityisen kivoja ne oli pihalla. Onneksi yleensä tulee uusia.
Tänä vuonna näkynyt oravia ihan mukavasti. Toinen iloisesti runsastumisellaan yllättänyt elävä on pyy. Useita pyöräilypäiviä metsäisillä reiteillä on kuluneena vuonna takana ja lähes jokaisella reissula on nähty pyy tai kaksi. Paljon vähemmän on päiviä ilman havaintoa . Kilomerejä kertynyt nelisen tuhatta.
Minä tykkään kävellä, aina jokin kamera mukana 🙂 Nyt saa tältä vuodelta kuvat olla kunhan vielä se yksi kuva julkaistaan. (Jos julkaistaan.) Valoa jo niin vähän.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Luonto
Käpyä ei enää ole, orava söi. Miten käy metsien luontaisen uudistumisen?
Pienpeto saatu kuitenkin jo tänään aamulla hengiltä, tuhot eivät tältä osin jatku.
Ironia on vaikea laji.
”Vain neljännes oravista elää yli vuoden ikäisiksi, ja vain yksi sadasta oravasta saavuttaa viiden vuoden iän. Oravia menehtyy liikenteen uhreina, petojen ja petolintujen saaliina ja loistauteihin.” Myös luoteihin ja hauleihin.
Täällä on kerrottu aika monta kertaa, että se luontainen uudistuminen ei toimi. (Kukahan ne jääkauden jälkeen istutti.) Hyvä, että syyllinen vihdoin löytyi.
Tuo orkku ei normaalista varmaankaan paljoa eroa, mutta luultavasti lähikuvan ansiosta näyttää erityisen hyväkuntoiselta ja turkki premiumilta.
Pauli
Usein käy niin että kun seuraa eläimen kasvua ja kehitystä upeaksi yksilöksi se tuottaa iloa. Sitten kun sen löytää kuolleena tuntuu kuin ystävän olisi menettänyt. Toinen kuva jäi jonnekkin…
Noin se on. On tullut katseltua alta kulmien jänöjä, kun en ehtinyt ajoissa tammen taimia ja pienempiä omenapuita suojaamaan. Mukava niiden touhuja oli pihalla muuten katsella. Lähellä on aika vilkas tie, välillä jäniksen raatoja pientareella. Silloin tuntuu, että erityisen kivoja ne oli pihalla. Onneksi yleensä tulee uusia.
Pauli
Tänä vuonna näkynyt oravia ihan mukavasti. Toinen iloisesti runsastumisellaan yllättänyt elävä on pyy. Useita pyöräilypäiviä metsäisillä reiteillä on kuluneena vuonna takana ja lähes jokaisella reissula on nähty pyy tai kaksi. Paljon vähemmän on päiviä ilman havaintoa . Kilomerejä kertynyt nelisen tuhatta.
Minä tykkään kävellä, aina jokin kamera mukana 🙂 Nyt saa tältä vuodelta kuvat olla kunhan vielä se yksi kuva julkaistaan. (Jos julkaistaan.) Valoa jo niin vähän.