Pääkuva vuodelta 2009, luontaisesti metsittynyt 5 ha pelto,ikää risukolla n.20v. Energiapuun korjuu tuolloin giljotiinikouralla kokopuuna. Seuraavat harvennukset 2012 ja 2020. Lisäkuvissa tilanne nyt, alikasvoskuusikon ensiharvennus ja koivun tyvien vapautus menossa, koivuja lihomassa vielä 250-300 kpl hehtaarilla. Olisi helppoa metsätalous jos kaikki kuviot olisi tällaisia, pelkkää puun myyntiä 4 kertaa 16 vuoden aikana, ei istutus-, muokkaus- eikä raivauskuluja koko kiertoaikana.
Nätti on. Ensimmäinen kuva on kuin Särestöniemen maalaus.
Mettähommissa kärsivällinen palkitaan, kun tekee mitä metsä mahdollistaa.
Hienosti annettu metsälle mahdollisuus kasvattaa sitä miten se parhaiten sopii. Upea tulos kun vertaa lähtötilanteeseen.
Hyvä kuvasarja ja hieno metsä.
Hienoa ja harvemmin pellot metsittyvät tuolla tavalla itsekseen. Yleensä jotain pajuja nousee vähän sinne tänne ja muuten heinikko pitää huolen siitä, että puun taimet eivät pääse luontaisesti alkuun.
Onko kysymyksessä joku tekninen häiriö, kun giljotiinikorjuu energiapuuksi ei ole saanutkaan nyt täystyrmäystä?!
Joskus tosiaan tulee itsestään ”puupeltoa”, etenkin jos pelto jää kynnökselle viljelyn loppuessa. Myöskin hyvänä koivunsiemen vuotena taimia ilmestyy jopa viljan sisään, kuten toissa vuotena oli. Pääsääntöisesti kyllä tosiaan leppä, haapa ja pajupuskia luonto antaa, jokunen kuusen ja männyn turilas sinne tänne. Pellon mäenpäälisiin ohuen humuksen selkämiin väliin syntyy hyvääkin koivikkoa. Kaksivaihekasvatus on tuottoisaa, voittaa helposti 15 kasvukautta taimikon suhteen.
V-kallo odottaa vastausta….
Jos tuohon kuvitellaan vielä lumisempi vesakko tai kesälehti niissä, hyväsydämistä velkaista yrittäjäähän saa kurmuuttaa.
Kyllä täytyisi ajatella muutakin kuin omaa etuaan.
Täällä olen nähnyt giljotiinin asennettuna vanhahkoon pieneen ajokoneeseen millä hoituu hakkuun jälkeen ajo. Oikein taloudellista. Mielestäni teki varsin mainiota jälkeä.
Eihän giljotiini e-puukorjuu ole mikään huono asia. Kyse on vain siitä kannattaako taimikko päästää siihen pisteeseen että giljotiini on vaihtoehto kuten tässä kuvasarjassa. Tässä giljotiini pelasti metsän hyvä niin.
En ottaisi riskiä kasvattaa lehtipuita noin isoksi. Olen nähnyt enimmän Ripen kuvissa esiintyviä tapauksia , kun onnistuneita kaksivaiheisena kasvatettuja metsiä. Kun niitä giljotiineja ja ilmaisen työn tekijöitä ei kaikille riitä ,päädytään helposti tilanteeseen ,jossa mänty vaihtuu lähes täysin lehtipuuksi ja kuusikin 90%:sti toimenpiteiden viivästymisen seurauksena.
Jäljelle jäävien kuustenkin laatu on lähemmin tarkasteltaessa mitä sattuu. Aluskasvoksena kituneen kuusen tyviosuus on monesti kelvotonta tukiksi mutkaisuuden ja poikaoksien vuoksi. Juuret jäävät myös heppoiseksi nopeakasvuisten lehtipuiden puristuksessa.
Giljotiini on oikea vaihtoehto kuusikon 2 raivaukseen kun ensimmäisessä varhaisperkausvaiheessa on jätetty siemensyntyistä koivua raivaamatta sekapuuksi. Nykyisin näin tehdään metsä groupilla ja mhy:ssä ainakin.
Ammattisurkea tutkimuskin osoittaa miten giljotiinillä on tulevaisuudessa töitä. Viittaan nimittäin metsälehden numeroon 11/2024 ”nykytutkimuksen mukaan istutuskuuset ja siemensyntyiset koivut kasvavat samaa vauhtia.” Jos se on julkaistu lehdessä, sen täytyy olla totta.
Kasvavat kyllä ,kun koivu on lähimmillään 3 metrin etäisyydellä kuusesta tai männystä ja havupuut keskenään 2,5 metrin välein. Latvus ja juuret kehittyvät tasatahtiin ja kaikki puulajit kasvavat ilman juromisvaiheita. Näillä asetuksilla ei tarvita giljotiineja. Korjuu onnistuu tavallisella kouralla aikanaan. Niitä on riittävästi tarjolla. Giljotiinit ovat vähissä seuraavan konkurssiaallon jälkeen eikä korjuutukiakaan ole käytössä enää montaa vuotta.
Kyllä minä olen näiden yhtiöiden työmailla nähnyt, että koivut on 5 vuoden raivauksessa metrin pari pitempiä kuin kuuset. Ikävä kyllä tiheys tai 3metrin väli ei vaikuta pituuskasvuun.
Muutama kommentti vielä. Tilanne oli pääkuvan kaltainen kun hoitovastuu metsästä tuli meille. Metsäsuunnitelmassa v.1995 kuvio oli vielä merkitty pelloksi. Viimeinen viljelykasvi oli ollut ruis, jonka sänkeen koivu oli ilmestynyt. Ilmeisesti kuviota oli varhaisperattu kevyesti joskus, risukko oli kaksijakoinen. Kuvion vieressä oleva toinen peltokuvio oli myös samankaltainen, se päädyttiin käsittelemään raivaussahalla. Kahden todella työlään raivauksen jälkeen sekin on harvennettu kertaalleen, alikasvoskuusta ei ole syntynyt ollenkaan, vain sahatuista kannoista nousevaa vesakkoa. Giljotiinikouran tulee olla kaivinkoneen puomissa jäykästi rototiltin kanssa, tuollaiseen risukkoon on turha yrittää vapaasti riippuvan kouran kanssa. Korjuun+ajon kulut korvasi hyvin silloinenkin 23€/m3 hintataso ja kemerat energiapuutukineen. Varsinkin kun tuleva ennakkoraivaustarve poistui repivän katkaisutavan ansiosta. En osaa mitenkään laskea että raivaussaha olisi ollut parempi, sillä touhutessa tulee aina maksettavaa laskua. Ja huomioita tilanteesta nyt: Kuusikossa on enemmän erikokoisuutta kuin istutuskuusikossa, tilanne tasoittuu lähes täysin nyt harventaessa. Koivujen lähimmissä kuusissa oli tietenkin vaurioita latvassa, ne poistin kaikki. Uusia latvavikoja ei pitäisi juuri syntyä, koivujen latvukset ovat korkealla ja suppeita. Lahovikoja ei kuusista löytynyt, vaikka osumia kylkiin oli väkisin tullut kolmen korjuukerran myötä. Jatko riippuu siitä jatkuuko kuusten kasvu yhtä hurjana, ehkä annan koivujen kasvaa ns.”loppuun asti” , ja koivujen poiston yhteydessä kuusien kakkosharvennus. Tai kaikki pois sitten joskus. Ja lopuksi, muutamien kaksivaihekuvioiden vähäisellä kokemuksella sanoisin, ettei tämä yhtään karummalla kohteella välttämättä kannata. Eräällä kuviolla koivujen poiston jälkeen ei pirteältä näyttänyt kuusikko enää piristynyt edes normaalin harvennusreaktion vertaa, ehkä olisi pitänyt jatkaa sekametsänä.
Nuakalta hyvä tarkennus hoitovastuusta.
Mainittakoon sekin, että jos joku on hankkinut elääkseen jonkun Risupeto-tyyppisen vehkeen jolla saa horsmista, pajuista ja vesakoista lähtien kaiken pois edestään, siitäpä vain.
Mutta tuollaisten risukoitten ehdointahdoin kasvattaminen ja tarjoaminen muiden kontolle siivota siitä metsän alku, ei sytytä.
Pääkuvan kanssa kun olisi kysellyt raivausta ja saanut sen niin ohjeeksi olisi kaikista todennäköisimmin tullut, että koivikko tulee. Käytännössä varmaan kuuset olisi jo ennakkoraivattu valmiiksi todennäköisesti montaa kuusta ei olisi.
Oliko tuuria, että kuuset jäi? Vai oliko minkäänlaista ohjetta giljotiinille, että säästetään/varotaan? Tietysti tälläisen ohjeen antaminen raivaukseen olisi mahdollista.
Kuusi on biologisesti viritetty kasvamaan lehtipuun alla alun hitaammin niin jos poikaoksia ja monilatvaisuutta niin heti kannattaa epäillä boorinpuutosta. Lyhytkasvuisuuskin aliskasvoksena koivujen alla saattaa joskus sekoittua boorinpuutteeseeen.
Itse itseäni ohjeistin kun aikoinaan tuon siivosin. Ne kuuset säästin jotka oli säästettävissä helposti. Koivu edellä mentiin 2020 harvennukseen asti, silloin vapautettiin tilaa kuusikolle hieman rankemmin koivua poistamalla. Vaikka ollaan boorinpuutosmaakunnassa, tässä ei monilatvaisuutta juurikaan ole. Toki boori ei pahentaisi tätäkään, mutta ihan kaikkea ei vaan ehdi ja viitsi tehdä, pahempia kohteitakin riittää.
Eli omilla halvoilla vehkeillä tuollainen onnistuu. Ulkopuolelle myytäessä tuossa saattaisi olla epävarmuustekijöitä noiden kuusten mahdollisuuksista selvitä.
Naapuri osti kaivinkoneeseen giljotiinin, se makso tonnin, sit se napsutteli pellonlaidat sillä. Maaseudulla kaivinkoneet on ihan tavallisia harrastuspelejä mitä päätehakkuu miehet ostelee huvikseen.
On syytä pitää mielessä ,että lehtipuut pahentavat boorin puutteesta johtuvia havupuihin kohdistuvia haittoja . Lehtipuut käyttävät vähänkin boorin ja havupuun jäävät ilman. Jurovan havupuun taimien juuret eivät pärjää kilpailussa nopeammin levittyville lehtipuun juuristolle. Vain rippeet ravinteista jäävät havupuiden käyttöön ja hitaampi kasvu on seurausta juuri edellä mainitusta. Poikaoksat ja tasalatvaisuus seuraavat siinä sivussa.
Taimikolle on laadittu suosituksiin optimitiheydet. Kannattaa seurata suosituksia ,jotta ei tulisi kasvu-ja laatutappioita.
Joskus kuulee kehuttavan , että metsä toipui raivauksen jälkeen. Jotain on siis ollut vialla ,kun puhutaan toipumisesta. Tulisikin päästä tilanteeseen ,jossa hoitotoimenpiteiden jälkeen voidaan todeta ,että hyvä kasvu kiihtyy entisestään. Näin tapahtuu ,kun ollaan ajoissa liikkeellä.
Koivujen ja kuusten juuret kasvavat eri kerroksissa kuten niiden biologia on kehittynyt niin. Kuusi ei kilpaile valopuiden kanssa nopeudessa vaan on puolivarjopuu joka kehittyy täysiä 70% valolla. Aina boorinpuutos tulee korjata lannoittamalla. Pitämällä metsä alitiheänä kasvattamalla puita 3 metrin välein tai olla lannoittamatta ja uskomalla, että koivujen poisto korjaa tilanteen on huonoa metsänhoitoa.
Kuusikot saa meillä tujauksen booria helikopterista ja koivut kasvaa tasapituisina 7-vuotiaana tapahtuvan totaalperkauksen ansiosta, jolloin ei tarvitse mennä alitiheyksiin ja boorilannoitus hoitaa ongelman eikä silmitön koivuviha.
Täytyy tarkentaa ,että en vihaa koivuja. Kullekin puulajille on vain annettava riittävä tila kussakin kasvuvaiheessa. On myös tutkittua siitä, että boorin puutteen vaikutukset korostuvat ,jos lehtipuita on liikaa.
Yksi tärkeimpiä kasvuun vaikuttavia tekijöitä on riittävän oksiston ja lehtivihreän ohella valon määrä. Yhteyttäminen on hidasta varjossa ja se näkyy kasvussa.
Tuossa aurinkopaneelien tehoja mittailtaessa kävi ilmi ,kuinka suuri vaikutus pienelläkin varjolla on laitteiden tehoon. Sama on sovellettavissa metsään. Auringon teho putoaa reippaasti etukasvuisen puuston varjossa ja alla kasvavan puuston kasvu hidastuu kymmeniä prosentteja. Kasvatettavaksi aiottujen puiden on saatava valoa esteettömästi. Muuten kasvu hidastuu.
Boorin puute pitää ensisijaisesti korjata lannoittamalla koska boorinpuute vaikuttaa myös koivujen suuruuteen ja monilatvaisuteen, tavallaan boorinpuute voi korostua mutta lähtökohta täytyy olla se, että se korjataan lannoittamalla. Boorin puute voi näkyä puhtaassa kuusikossakin niin, että vain pienimmät saman jakson puut kärsivät siitä ja pääpuille riittää, että metsää harvennetaan mutta silloin menetetään pienempien puiden kasvu. Katastrofaalisin tilanne on tietysti aliskuusilla jatkuvan kasvatuksen metsissä mitä ei lannoiteta ollenkaan.
Kuvan kohdetta missä on ei ollut boorinpuutetta mutta jos olisi, niin hoidettaisiin lannoittamalla eikä koivuja poistamalla sen takia.
Kuuset ei ole aurinkopaneeleja sen enempää kuin ne porkkanapenkkejäkään. On tutkittu fakta, että kuusi voi kasvaa täysillä vain 70% auringonvalosta eli nuo koivut mitä kuvassa on, on merkityksettömiä kuusten kasvulle. Kyllä tuo Nuakka on ihan huippukasvattaja, tosin ei tuo tuotossa pärjää istutusmetsällä mutta jos siihen ei ole pystynyt vaikuttamaan niin tuo giljotiinihakkuu on lähtökohdista johtanut parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
Mutta kun suurin osa metsänomistajista joutuu tulemaan toimeen ilman giljotiineja. Reippailla ja vähän ”etukenossa” tehdyillä raivauksilla saadaan varmimmin hyvä lopputulos. Noita Ripen kuvien tapauksia on Suomi tulvillaan. Jos joudutaan turvautumaan kokopuukorjuusen on jotain mennyt taimikon kehityksen alkuvaiheessa pieleen. Nuakka on selvinnyt säikähdyksellä.
Tuo Elis on tehnyt juuri oikean aikaisen raivauksen. Ongelma on suorittavan ohjeilla tehdyissä raivauksessa ”etukenossa.” Kuusitukkia joutuu armotta polttolaitoksiin suorittavan ohjeilla raivatuista metsistä. Olen nyt tänä kautena raivannut 50-70ha energiapuuennakkoraivausta ja suurin osa on ollut istutuskuusikkoa jota on hoidettu kyllä mutta pienten kantojen ikuinen vesominen on ajanut kuviot ennakkoraivaustarpeeseen. Koska pakollinen ennakkoraivaus maksaa, se tehdään kevyenä ja tukia haetaan ja saadaan kun jätetään vähän isommat riuut energiaksi. Energiapuuleimikoista valtaosan muodostaa aktiivista harjoittavien ihmisten istutuskuusikot. Tähän johtopäätökseen olen tullut kun katson mitä ennakkoraivaan. Jokaisella kuviolla on tietysti vähäinen määrä pieniläpimittausta kuusitukkia milä menee polttoon. Kun raivaus tehdään ”etukenossa” 4-5 ja 8-10, on ensiharvennuksen koittaessa 15-20vuoden päästä, on ikuisesti vesovat pienet kannot ehtineet jo haittaamaan, osa isompina ja valtaosa pieninä.
Epämiellyttävä totuus on, että 5-vuotis varhaisperkaukset ovat minun havaintojeni perusteella energiapuuennakkoraivauksilta johtaneet tukinpolttoon.
Meiltä ei lähde energiapuuta kuin omt männiköissä, ennakkoraivauksia ei tehdä oikein ajoitettujen raivausten takia ja kuusikot ovat täystiheitä n. 2000 20% mänty ja koivu osuudella.
Mitäpä sanot siitä ,kun tuet loppuvat lähivuosina? Siinä tilanteessa ”etukenossa” toimineet tekevät tiliä ja raivauksissa tinkineet odottavat vuosia ,että saavat törkypesänsä kaupaksi.
…täällä tehdään varhaisperkauksia jo kolmivuotiaisiin taimikoihin ja seuraava käsittely tehdään heti ,kun on tarvis. Näilläkin eväillä ennakkoraivauksilta kuusikoissa vältytään. Fiksuimmat omatoimiset ovat oivaltaneet , miten selvitään vähemmällä työllä. Katsotaan tilanteen kehittymistä ja toimitaan hyvissä ajoin tarpeen vaatiessa tukiehdoista välittämättä.
Tarkennuksena että suurin osa taimikoista meilläkin hoidetaan raivaussahalla. Mutta giljotiinikorjuulla on joitakin etuja mitä ei puhumalla saa muuksi muuttumaan. Ennen kuvan kuviota ensiharvensin kuusikkoa, jonka käsittelin 12v sitten kahdella eri tavalla, puolet ja puolet. Toisen puolen raivasin sahalla, ja toisen nipistelin energiapuuksi myyntiin. Toinen puoli tuotti myyntituloa, toinen puoli teetti raskasta työtä ja bensalaskun. Nyt kuusikosta ei kasvun puolesta erottanut kumpi oli kumpi, ainoastaan raivattu puoli oli vesonut, nipistelty ei. Tietenkin ajoura oli valmiina, eikä siltä kertynyt puuta. Vastaavasti hakkuu oli nopeaa kun oli valmis(kapea) latu jota ajaa. Ja mitä boorin puutteeseen tulee, on se tietenkin korjattava. Uskoisin olleeni ensimmäisten joukossa jotka alkoivat levittää booria, ensimmäiset kokeilut tehtiin soluboorilla hiekkaan sekoittaen, sitten heko levityksenä. Koska ongelma on boori/typpi suhteessa, joskus pienikin muutos auttaa. Yhdeltä juroneelta kuviolta poistin alikasvos lepikon kokopuuna , eli typentuottaja poistui. Vaikutus oli sama kuin boorilannoituksella, kasvu elpyi. Jos hirvipaine helpottaisisi ja koivikoita uskaltaisi taas istuttaa lisää(tällä hetkellä puustosta 40% koivua), erittäin todennäköisesti luopuisin raivaussahauksesta niissä kokonaan, tekisin kerran e-puuhakkuun ilman jälkivesomista ja sen jälkeen normaaleita harvennuksia.
”Tietenkin ajoura oli valmiina, eikä siltä kertynyt puuta.”
Mehtäukko on tähän tarttunut aiemminkin: mikä voisi olla tuotoksen/jäävän puuston laadun ero, kun vaihto-ehto ekassa eh tehdään 80-100L puustoon ja urilta hyvä kertymä. Toisessa menettelyssä haalitaan risuja/lannoitetta…?
Olen kymmeniä hehtaareja tänäkin vuonna raivannut näitä 5-vuotis varhaisperattuja mitkä menee energiapuuksi koska pienet kannot eivät koskaan lopettaneet vesomista. Tottakai etukenossa raivanneiden, eikä 7-8vuotiaana, metsiin tehdään naan jyrkempiä ennakkoraivauksia. Itse on ollut helppo onnistua kun tehnyt 7-vuotis raivauksia ja ensimmäiset tukit 7-vuotiaana raivatuista ja itse kasvatetuista taimista lähti sahatavarana kaukoitään 23- vuotiaana. Mhy:n ja metsäyhtiön hoidoista lähtee energiapuuksi kaikki risujen mukana.
Mistä joku ajatteli, että se Tukki mikä poltetaan tulee? Aivan oikein istutetuista ja jatkuvasti raivatuista kuusikoista eli sieltä mistä järeämpää puuta saadaan. Eihän hoitamattomista risukoista tukkia saada polttoon.
Isot kannot tarvitsevat paljon vesoakseen ja jos valo puuttuu, niin ne kuolevat. Mitä pienempi kanto on, sitä vähemmän se tarvitsee valoa vesoakseen ja valon määrä o vielä rajaton 5- vuotiaassa kuusikossa kun taas 7- vuotiaassa isompi kanto tarvitsisi enemmän valoa mutta jo isommat kuuset peittävät niitä niin niitä kuolee. Kannot kun pysyvät pieninä ja vesovina niin lopputulos on, että tällä hetkellä menee valtavasti 5-vuotiaana raivattua kuusikkoa energiapuuksi. Tosiasasioiden tunnustaminen on viisauden alku.
Kuka käskee odottaa viiteen vuoteen? Kolmevuotiaan risun kanto on niin ohut , että vesominen on sen kohdalla olematonta. Vitosena toinen käsittely ja ongelma on selätetty. Ei ehdi kuuset vikaantua missään vaiheessa, kun lehtipuuta ei lasketa etukasvuiseksi .
Tuossa on 3-4v ja nyt 8 raivattu: https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/juhannuksen-tienoilla-raivattu/
Ja tuossa 4, 7 ja 10-vuotiaana raivattu. Niinkuin kaikki huomaa 8-10 jälkeenkin pienet ikuisesti vesovat kannot aiheuttaa energiapuuksi joutuvia metsiä. Tämän metsähoitotavan seuraukset näkyvät nyt energiapuuennakkoraivauksilla kun pieniä vesoneita kantoja raivataan ja tietysti lepät ja osa muistakin on jo energiaseipäitä.
Mehtäukolle vastaan, että suurin kuusen laatuun täällä vaikuttava tekijä on oksien terveys. Eli sitä laadukkaampi kuusi on, mitä alhaammalle sen oksat ovat terveitä. Täällä jopa kahmitaan mieluummin kamalannäköiset tissioksakuuset sahalle, koska niissä on oksat terveitä alas asti. Jalkanen oli ihan oikeassa, että kuuset karsiutuvat tällä hetkellä näillä kasvatustavoilla liikaa. Minä olen asiaa hoitanut niin, että kun koivu ja mänty kuusen vieressä säästää kuusenneulaset alas asti niin en pyri mihinkään puhtaaseen 1800 kuusikkoon vaan sekapuun osuus saa olla suurempi ja nopeakasvuisimpina aikaistavat harvennusta koska kuutiot kannattavaan hakkuuseen tulevat nopeammin.
Kuvan kuuset ovat laadukkaita siitä mielessä, että niissä on neulaset alempana kuin monessa jatkuvan raivauksen puhtaassa kuusikossa.
Niin tämä oli toinen: https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/3-kerta-toden-sanoo/
Kun joku sanoo, että skorpionit tekee energiapuuta tai kiinnostuksen kohteena on polttaa tukkikokoista puuta niin mistä kuvittelette, että ne isot koneet sitä tekee? Pienestä leppäpusikosta? Kyllä ne on niitänistutuskuusikoita ä jotka ovat aktiivisten puunmyyjien tiloja mitä on hoidettu metsäyhtiöiden ja mhy:n ohjeilla. Nyt näitä ikuisesti vesoneita energiaennakkoraivataan energiaksi. Tietystikään pieniläpimittaiselle tulille ei tietysti ole käyttöä niin paljon, että se pitäisi laittaa hiomoon tai selluun jokatapauksessa. Kaikki olisi tosiaan valtakunnassa hyvin jos tosiaan energiapuu touhu tosiaan olisi giljotiinillä tehtävää metsänhoitoa eikä arvopuuta poltettaisiin. Täytyy ihmetellä miten sisukkaasti puolustetaan 3-4 raivauskertaa, jonka lopputulos energiapuumetsä ja se kaikki alkaa siitä liian aikaisesta varjähaisperkauksesta.