Pääkuva vuodelta 2009, luontaisesti metsittynyt 5 ha pelto,ikää risukolla n.20v. Energiapuun korjuu tuolloin giljotiinikouralla kokopuuna. Seuraavat harvennukset 2012 ja 2020. Lisäkuvissa tilanne nyt, alikasvoskuusikon ensiharvennus ja koivun tyvien vapautus menossa, koivuja lihomassa vielä 250-300 kpl hehtaarilla. Olisi helppoa metsätalous jos kaikki kuviot olisi tällaisia, pelkkää puun myyntiä 4 kertaa 16 vuoden aikana, ei istutus-, muokkaus- eikä raivauskuluja koko kiertoaikana.
Nätti on. Ensimmäinen kuva on kuin Särestöniemen maalaus.
Mettähommissa kärsivällinen palkitaan, kun tekee mitä metsä mahdollistaa.
Hienosti annettu metsälle mahdollisuus kasvattaa sitä miten se parhaiten sopii. Upea tulos kun vertaa lähtötilanteeseen.
Hyvä kuvasarja ja hieno metsä.
Hienoa ja harvemmin pellot metsittyvät tuolla tavalla itsekseen. Yleensä jotain pajuja nousee vähän sinne tänne ja muuten heinikko pitää huolen siitä, että puun taimet eivät pääse luontaisesti alkuun.
Onko kysymyksessä joku tekninen häiriö, kun giljotiinikorjuu energiapuuksi ei ole saanutkaan nyt täystyrmäystä?!
Joskus tosiaan tulee itsestään ”puupeltoa”, etenkin jos pelto jää kynnökselle viljelyn loppuessa. Myöskin hyvänä koivunsiemen vuotena taimia ilmestyy jopa viljan sisään, kuten toissa vuotena oli. Pääsääntöisesti kyllä tosiaan leppä, haapa ja pajupuskia luonto antaa, jokunen kuusen ja männyn turilas sinne tänne. Pellon mäenpäälisiin ohuen humuksen selkämiin väliin syntyy hyvääkin koivikkoa. Kaksivaihekasvatus on tuottoisaa, voittaa helposti 15 kasvukautta taimikon suhteen.
V-kallo odottaa vastausta….
Jos tuohon kuvitellaan vielä lumisempi vesakko tai kesälehti niissä, hyväsydämistä velkaista yrittäjäähän saa kurmuuttaa.
Kyllä täytyisi ajatella muutakin kuin omaa etuaan.
Täällä olen nähnyt giljotiinin asennettuna vanhahkoon pieneen ajokoneeseen millä hoituu hakkuun jälkeen ajo. Oikein taloudellista. Mielestäni teki varsin mainiota jälkeä.
Eihän giljotiini e-puukorjuu ole mikään huono asia. Kyse on vain siitä kannattaako taimikko päästää siihen pisteeseen että giljotiini on vaihtoehto kuten tässä kuvasarjassa. Tässä giljotiini pelasti metsän hyvä niin.
En ottaisi riskiä kasvattaa lehtipuita noin isoksi. Olen nähnyt enimmän Ripen kuvissa esiintyviä tapauksia , kun onnistuneita kaksivaiheisena kasvatettuja metsiä. Kun niitä giljotiineja ja ilmaisen työn tekijöitä ei kaikille riitä ,päädytään helposti tilanteeseen ,jossa mänty vaihtuu lähes täysin lehtipuuksi ja kuusikin 90%:sti toimenpiteiden viivästymisen seurauksena.
Jäljelle jäävien kuustenkin laatu on lähemmin tarkasteltaessa mitä sattuu. Aluskasvoksena kituneen kuusen tyviosuus on monesti kelvotonta tukiksi mutkaisuuden ja poikaoksien vuoksi. Juuret jäävät myös heppoiseksi nopeakasvuisten lehtipuiden puristuksessa.
Giljotiini on oikea vaihtoehto kuusikon 2 raivaukseen kun ensimmäisessä varhaisperkausvaiheessa on jätetty siemensyntyistä koivua raivaamatta sekapuuksi. Nykyisin näin tehdään metsä groupilla ja mhy:ssä ainakin.
Ammattisurkea tutkimuskin osoittaa miten giljotiinillä on tulevaisuudessa töitä. Viittaan nimittäin metsälehden numeroon 11/2024 ”nykytutkimuksen mukaan istutuskuuset ja siemensyntyiset koivut kasvavat samaa vauhtia.” Jos se on julkaistu lehdessä, sen täytyy olla totta.
Kasvavat kyllä ,kun koivu on lähimmillään 3 metrin etäisyydellä kuusesta tai männystä ja havupuut keskenään 2,5 metrin välein. Latvus ja juuret kehittyvät tasatahtiin ja kaikki puulajit kasvavat ilman juromisvaiheita. Näillä asetuksilla ei tarvita giljotiineja. Korjuu onnistuu tavallisella kouralla aikanaan. Niitä on riittävästi tarjolla. Giljotiinit ovat vähissä seuraavan konkurssiaallon jälkeen eikä korjuutukiakaan ole käytössä enää montaa vuotta.
Kyllä minä olen näiden yhtiöiden työmailla nähnyt, että koivut on 5 vuoden raivauksessa metrin pari pitempiä kuin kuuset. Ikävä kyllä tiheys tai 3metrin väli ei vaikuta pituuskasvuun.
Muutama kommentti vielä. Tilanne oli pääkuvan kaltainen kun hoitovastuu metsästä tuli meille. Metsäsuunnitelmassa v.1995 kuvio oli vielä merkitty pelloksi. Viimeinen viljelykasvi oli ollut ruis, jonka sänkeen koivu oli ilmestynyt. Ilmeisesti kuviota oli varhaisperattu kevyesti joskus, risukko oli kaksijakoinen. Kuvion vieressä oleva toinen peltokuvio oli myös samankaltainen, se päädyttiin käsittelemään raivaussahalla. Kahden todella työlään raivauksen jälkeen sekin on harvennettu kertaalleen, alikasvoskuusta ei ole syntynyt ollenkaan, vain sahatuista kannoista nousevaa vesakkoa. Giljotiinikouran tulee olla kaivinkoneen puomissa jäykästi rototiltin kanssa, tuollaiseen risukkoon on turha yrittää vapaasti riippuvan kouran kanssa. Korjuun+ajon kulut korvasi hyvin silloinenkin 23€/m3 hintataso ja kemerat energiapuutukineen. Varsinkin kun tuleva ennakkoraivaustarve poistui repivän katkaisutavan ansiosta. En osaa mitenkään laskea että raivaussaha olisi ollut parempi, sillä touhutessa tulee aina maksettavaa laskua. Ja huomioita tilanteesta nyt: Kuusikossa on enemmän erikokoisuutta kuin istutuskuusikossa, tilanne tasoittuu lähes täysin nyt harventaessa. Koivujen lähimmissä kuusissa oli tietenkin vaurioita latvassa, ne poistin kaikki. Uusia latvavikoja ei pitäisi juuri syntyä, koivujen latvukset ovat korkealla ja suppeita. Lahovikoja ei kuusista löytynyt, vaikka osumia kylkiin oli väkisin tullut kolmen korjuukerran myötä. Jatko riippuu siitä jatkuuko kuusten kasvu yhtä hurjana, ehkä annan koivujen kasvaa ns.”loppuun asti” , ja koivujen poiston yhteydessä kuusien kakkosharvennus. Tai kaikki pois sitten joskus. Ja lopuksi, muutamien kaksivaihekuvioiden vähäisellä kokemuksella sanoisin, ettei tämä yhtään karummalla kohteella välttämättä kannata. Eräällä kuviolla koivujen poiston jälkeen ei pirteältä näyttänyt kuusikko enää piristynyt edes normaalin harvennusreaktion vertaa, ehkä olisi pitänyt jatkaa sekametsänä.
Nuakalta hyvä tarkennus hoitovastuusta.
Mainittakoon sekin, että jos joku on hankkinut elääkseen jonkun Risupeto-tyyppisen vehkeen jolla saa horsmista, pajuista ja vesakoista lähtien kaiken pois edestään, siitäpä vain.
Mutta tuollaisten risukoitten ehdointahdoin kasvattaminen ja tarjoaminen muiden kontolle siivota siitä metsän alku, ei sytytä.
Pääkuvan kanssa kun olisi kysellyt raivausta ja saanut sen niin ohjeeksi olisi kaikista todennäköisimmin tullut, että koivikko tulee. Käytännössä varmaan kuuset olisi jo ennakkoraivattu valmiiksi todennäköisesti montaa kuusta ei olisi.
Oliko tuuria, että kuuset jäi? Vai oliko minkäänlaista ohjetta giljotiinille, että säästetään/varotaan? Tietysti tälläisen ohjeen antaminen raivaukseen olisi mahdollista.
Kuusi on biologisesti viritetty kasvamaan lehtipuun alla alun hitaammin niin jos poikaoksia ja monilatvaisuutta niin heti kannattaa epäillä boorinpuutosta. Lyhytkasvuisuuskin aliskasvoksena koivujen alla saattaa joskus sekoittua boorinpuutteeseeen.
Itse itseäni ohjeistin kun aikoinaan tuon siivosin. Ne kuuset säästin jotka oli säästettävissä helposti. Koivu edellä mentiin 2020 harvennukseen asti, silloin vapautettiin tilaa kuusikolle hieman rankemmin koivua poistamalla. Vaikka ollaan boorinpuutosmaakunnassa, tässä ei monilatvaisuutta juurikaan ole. Toki boori ei pahentaisi tätäkään, mutta ihan kaikkea ei vaan ehdi ja viitsi tehdä, pahempia kohteitakin riittää.
Eli omilla halvoilla vehkeillä tuollainen onnistuu. Ulkopuolelle myytäessä tuossa saattaisi olla epävarmuustekijöitä noiden kuusten mahdollisuuksista selvitä.
Naapuri osti kaivinkoneeseen giljotiinin, se makso tonnin, sit se napsutteli pellonlaidat sillä. Maaseudulla kaivinkoneet on ihan tavallisia harrastuspelejä mitä päätehakkuu miehet ostelee huvikseen.
On syytä pitää mielessä ,että lehtipuut pahentavat boorin puutteesta johtuvia havupuihin kohdistuvia haittoja . Lehtipuut käyttävät vähänkin boorin ja havupuun jäävät ilman. Jurovan havupuun taimien juuret eivät pärjää kilpailussa nopeammin levittyville lehtipuun juuristolle. Vain rippeet ravinteista jäävät havupuiden käyttöön ja hitaampi kasvu on seurausta juuri edellä mainitusta. Poikaoksat ja tasalatvaisuus seuraavat siinä sivussa.
Taimikolle on laadittu suosituksiin optimitiheydet. Kannattaa seurata suosituksia ,jotta ei tulisi kasvu-ja laatutappioita.
Joskus kuulee kehuttavan , että metsä toipui raivauksen jälkeen. Jotain on siis ollut vialla ,kun puhutaan toipumisesta. Tulisikin päästä tilanteeseen ,jossa hoitotoimenpiteiden jälkeen voidaan todeta ,että hyvä kasvu kiihtyy entisestään. Näin tapahtuu ,kun ollaan ajoissa liikkeellä.
Koivujen ja kuusten juuret kasvavat eri kerroksissa kuten niiden biologia on kehittynyt niin. Kuusi ei kilpaile valopuiden kanssa nopeudessa vaan on puolivarjopuu joka kehittyy täysiä 70% valolla. Aina boorinpuutos tulee korjata lannoittamalla. Pitämällä metsä alitiheänä kasvattamalla puita 3 metrin välein tai olla lannoittamatta ja uskomalla, että koivujen poisto korjaa tilanteen on huonoa metsänhoitoa.
Kuusikot saa meillä tujauksen booria helikopterista ja koivut kasvaa tasapituisina 7-vuotiaana tapahtuvan totaalperkauksen ansiosta, jolloin ei tarvitse mennä alitiheyksiin ja boorilannoitus hoitaa ongelman eikä silmitön koivuviha.
Täytyy tarkentaa ,että en vihaa koivuja. Kullekin puulajille on vain annettava riittävä tila kussakin kasvuvaiheessa. On myös tutkittua siitä, että boorin puutteen vaikutukset korostuvat ,jos lehtipuita on liikaa.
Yksi tärkeimpiä kasvuun vaikuttavia tekijöitä on riittävän oksiston ja lehtivihreän ohella valon määrä. Yhteyttäminen on hidasta varjossa ja se näkyy kasvussa.
Tuossa aurinkopaneelien tehoja mittailtaessa kävi ilmi ,kuinka suuri vaikutus pienelläkin varjolla on laitteiden tehoon. Sama on sovellettavissa metsään. Auringon teho putoaa reippaasti etukasvuisen puuston varjossa ja alla kasvavan puuston kasvu hidastuu kymmeniä prosentteja. Kasvatettavaksi aiottujen puiden on saatava valoa esteettömästi. Muuten kasvu hidastuu.
Boorin puute pitää ensisijaisesti korjata lannoittamalla koska boorinpuute vaikuttaa myös koivujen suuruuteen ja monilatvaisuteen, tavallaan boorinpuute voi korostua mutta lähtökohta täytyy olla se, että se korjataan lannoittamalla. Boorin puute voi näkyä puhtaassa kuusikossakin niin, että vain pienimmät saman jakson puut kärsivät siitä ja pääpuille riittää, että metsää harvennetaan mutta silloin menetetään pienempien puiden kasvu. Katastrofaalisin tilanne on tietysti aliskuusilla jatkuvan kasvatuksen metsissä mitä ei lannoiteta ollenkaan.
Kuvan kohdetta missä on ei ollut boorinpuutetta mutta jos olisi, niin hoidettaisiin lannoittamalla eikä koivuja poistamalla sen takia.
Kuuset ei ole aurinkopaneeleja sen enempää kuin ne porkkanapenkkejäkään. On tutkittu fakta, että kuusi voi kasvaa täysillä vain 70% auringonvalosta eli nuo koivut mitä kuvassa on, on merkityksettömiä kuusten kasvulle. Kyllä tuo Nuakka on ihan huippukasvattaja, tosin ei tuo tuotossa pärjää istutusmetsällä mutta jos siihen ei ole pystynyt vaikuttamaan niin tuo giljotiinihakkuu on lähtökohdista johtanut parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
Mutta kun suurin osa metsänomistajista joutuu tulemaan toimeen ilman giljotiineja. Reippailla ja vähän ”etukenossa” tehdyillä raivauksilla saadaan varmimmin hyvä lopputulos. Noita Ripen kuvien tapauksia on Suomi tulvillaan. Jos joudutaan turvautumaan kokopuukorjuusen on jotain mennyt taimikon kehityksen alkuvaiheessa pieleen. Nuakka on selvinnyt säikähdyksellä.
Tuo Elis on tehnyt juuri oikean aikaisen raivauksen. Ongelma on suorittavan ohjeilla tehdyissä raivauksessa ”etukenossa.” Kuusitukkia joutuu armotta polttolaitoksiin suorittavan ohjeilla raivatuista metsistä. Olen nyt tänä kautena raivannut 50-70ha energiapuuennakkoraivausta ja suurin osa on ollut istutuskuusikkoa jota on hoidettu kyllä mutta pienten kantojen ikuinen vesominen on ajanut kuviot ennakkoraivaustarpeeseen. Koska pakollinen ennakkoraivaus maksaa, se tehdään kevyenä ja tukia haetaan ja saadaan kun jätetään vähän isommat riuut energiaksi. Energiapuuleimikoista valtaosan muodostaa aktiivista harjoittavien ihmisten istutuskuusikot. Tähän johtopäätökseen olen tullut kun katson mitä ennakkoraivaan. Jokaisella kuviolla on tietysti vähäinen määrä pieniläpimittausta kuusitukkia milä menee polttoon. Kun raivaus tehdään ”etukenossa” 4-5 ja 8-10, on ensiharvennuksen koittaessa 15-20vuoden päästä, on ikuisesti vesovat pienet kannot ehtineet jo haittaamaan, osa isompina ja valtaosa pieninä.
Epämiellyttävä totuus on, että 5-vuotis varhaisperkaukset ovat minun havaintojeni perusteella energiapuuennakkoraivauksilta johtaneet tukinpolttoon.
Meiltä ei lähde energiapuuta kuin omt männiköissä, ennakkoraivauksia ei tehdä oikein ajoitettujen raivausten takia ja kuusikot ovat täystiheitä n. 2000 20% mänty ja koivu osuudella.
Mitäpä sanot siitä ,kun tuet loppuvat lähivuosina? Siinä tilanteessa ”etukenossa” toimineet tekevät tiliä ja raivauksissa tinkineet odottavat vuosia ,että saavat törkypesänsä kaupaksi.
…täällä tehdään varhaisperkauksia jo kolmivuotiaisiin taimikoihin ja seuraava käsittely tehdään heti ,kun on tarvis. Näilläkin eväillä ennakkoraivauksilta kuusikoissa vältytään. Fiksuimmat omatoimiset ovat oivaltaneet , miten selvitään vähemmällä työllä. Katsotaan tilanteen kehittymistä ja toimitaan hyvissä ajoin tarpeen vaatiessa tukiehdoista välittämättä.
Tarkennuksena että suurin osa taimikoista meilläkin hoidetaan raivaussahalla. Mutta giljotiinikorjuulla on joitakin etuja mitä ei puhumalla saa muuksi muuttumaan. Ennen kuvan kuviota ensiharvensin kuusikkoa, jonka käsittelin 12v sitten kahdella eri tavalla, puolet ja puolet. Toisen puolen raivasin sahalla, ja toisen nipistelin energiapuuksi myyntiin. Toinen puoli tuotti myyntituloa, toinen puoli teetti raskasta työtä ja bensalaskun. Nyt kuusikosta ei kasvun puolesta erottanut kumpi oli kumpi, ainoastaan raivattu puoli oli vesonut, nipistelty ei. Tietenkin ajoura oli valmiina, eikä siltä kertynyt puuta. Vastaavasti hakkuu oli nopeaa kun oli valmis(kapea) latu jota ajaa. Ja mitä boorin puutteeseen tulee, on se tietenkin korjattava. Uskoisin olleeni ensimmäisten joukossa jotka alkoivat levittää booria, ensimmäiset kokeilut tehtiin soluboorilla hiekkaan sekoittaen, sitten heko levityksenä. Koska ongelma on boori/typpi suhteessa, joskus pienikin muutos auttaa. Yhdeltä juroneelta kuviolta poistin alikasvos lepikon kokopuuna , eli typentuottaja poistui. Vaikutus oli sama kuin boorilannoituksella, kasvu elpyi. Jos hirvipaine helpottaisisi ja koivikoita uskaltaisi taas istuttaa lisää(tällä hetkellä puustosta 40% koivua), erittäin todennäköisesti luopuisin raivaussahauksesta niissä kokonaan, tekisin kerran e-puuhakkuun ilman jälkivesomista ja sen jälkeen normaaleita harvennuksia.
”Tietenkin ajoura oli valmiina, eikä siltä kertynyt puuta.”
Mehtäukko on tähän tarttunut aiemminkin: mikä voisi olla tuotoksen/jäävän puuston laadun ero, kun vaihto-ehto ekassa eh tehdään 80-100L puustoon ja urilta hyvä kertymä. Toisessa menettelyssä haalitaan risuja/lannoitetta…?
Olen kymmeniä hehtaareja tänäkin vuonna raivannut näitä 5-vuotis varhaisperattuja mitkä menee energiapuuksi koska pienet kannot eivät koskaan lopettaneet vesomista. Tottakai etukenossa raivanneiden, eikä 7-8vuotiaana, metsiin tehdään naan jyrkempiä ennakkoraivauksia. Itse on ollut helppo onnistua kun tehnyt 7-vuotis raivauksia ja ensimmäiset tukit 7-vuotiaana raivatuista ja itse kasvatetuista taimista lähti sahatavarana kaukoitään 23- vuotiaana. Mhy:n ja metsäyhtiön hoidoista lähtee energiapuuksi kaikki risujen mukana.
Mistä joku ajatteli, että se Tukki mikä poltetaan tulee? Aivan oikein istutetuista ja jatkuvasti raivatuista kuusikoista eli sieltä mistä järeämpää puuta saadaan. Eihän hoitamattomista risukoista tukkia saada polttoon.
Isot kannot tarvitsevat paljon vesoakseen ja jos valo puuttuu, niin ne kuolevat. Mitä pienempi kanto on, sitä vähemmän se tarvitsee valoa vesoakseen ja valon määrä o vielä rajaton 5- vuotiaassa kuusikossa kun taas 7- vuotiaassa isompi kanto tarvitsisi enemmän valoa mutta jo isommat kuuset peittävät niitä niin niitä kuolee. Kannot kun pysyvät pieninä ja vesovina niin lopputulos on, että tällä hetkellä menee valtavasti 5-vuotiaana raivattua kuusikkoa energiapuuksi. Tosiasasioiden tunnustaminen on viisauden alku.
Kuka käskee odottaa viiteen vuoteen? Kolmevuotiaan risun kanto on niin ohut , että vesominen on sen kohdalla olematonta. Vitosena toinen käsittely ja ongelma on selätetty. Ei ehdi kuuset vikaantua missään vaiheessa, kun lehtipuuta ei lasketa etukasvuiseksi .
Tuossa on 3-4v ja nyt 8 raivattu: https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/juhannuksen-tienoilla-raivattu/
Ja tuossa 4, 7 ja 10-vuotiaana raivattu. Niinkuin kaikki huomaa 8-10 jälkeenkin pienet ikuisesti vesovat kannot aiheuttaa energiapuuksi joutuvia metsiä. Tämän metsähoitotavan seuraukset näkyvät nyt energiapuuennakkoraivauksilla kun pieniä vesoneita kantoja raivataan ja tietysti lepät ja osa muistakin on jo energiaseipäitä.
Mehtäukolle vastaan, että suurin kuusen laatuun täällä vaikuttava tekijä on oksien terveys. Eli sitä laadukkaampi kuusi on, mitä alhaammalle sen oksat ovat terveitä. Täällä jopa kahmitaan mieluummin kamalannäköiset tissioksakuuset sahalle, koska niissä on oksat terveitä alas asti. Jalkanen oli ihan oikeassa, että kuuset karsiutuvat tällä hetkellä näillä kasvatustavoilla liikaa. Minä olen asiaa hoitanut niin, että kun koivu ja mänty kuusen vieressä säästää kuusenneulaset alas asti niin en pyri mihinkään puhtaaseen 1800 kuusikkoon vaan sekapuun osuus saa olla suurempi ja nopeakasvuisimpina aikaistavat harvennusta koska kuutiot kannattavaan hakkuuseen tulevat nopeammin.
Kuvan kuuset ovat laadukkaita siitä mielessä, että niissä on neulaset alempana kuin monessa jatkuvan raivauksen puhtaassa kuusikossa.
Niin tämä oli toinen: https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/3-kerta-toden-sanoo/
Kun joku sanoo, että skorpionit tekee energiapuuta tai kiinnostuksen kohteena on polttaa tukkikokoista puuta niin mistä kuvittelette, että ne isot koneet sitä tekee? Pienestä leppäpusikosta? Kyllä ne on niitänistutuskuusikoita ä jotka ovat aktiivisten puunmyyjien tiloja mitä on hoidettu metsäyhtiöiden ja mhy:n ohjeilla. Nyt näitä ikuisesti vesoneita energiaennakkoraivataan energiaksi. Tietystikään pieniläpimittaiselle tulille ei tietysti ole käyttöä niin paljon, että se pitäisi laittaa hiomoon tai selluun jokatapauksessa. Kaikki olisi tosiaan valtakunnassa hyvin jos tosiaan energiapuu touhu tosiaan olisi giljotiinillä tehtävää metsänhoitoa eikä arvopuuta poltettaisiin. Täytyy ihmetellä miten sisukkaasti puolustetaan 3-4 raivauskertaa, jonka lopputulos energiapuumetsä ja se kaikki alkaa siitä liian aikaisesta varjähaisperkauksesta.
Liian aikaisia varhaisperkauksia ei olekaan. Seuraava käsittelykerta on tehtävä samalla intensiteetillä. Haavat on raivattava kahden vuoden välein. Siitä ne ongelmat alkavat ,kun käsittelyväli venyy liian pitkäksi. Näistä vain on harvoilla kokemusta ,kun on tuijoteltu tukiehtojen rajoja ja lähtömerkkinä raivauksille on ollut tilanne ,jossa tukea varmasti saa ja toinen käsittely tehdään viisi vuotta ensimmäisen käsittelyn jälkeen. Parin vuoden välein raivattuna vesakko ei ehdi pulskistua liikaa. Raivaus sujuu kävelyvauhtia niittämällä.
Toki koivut on poistettava kuusikosta viimeisessä harvennuksessa ennen päätehakkuuta. Silloin vesakoituminen pysyy helposti hallinnassa.
No niin, nyt onkin tultu takaisin siihen, että taimikoita raivataankin liian harvoin! Aika monta vuotta saatiin suorittavalta arvostelua liiasta raivaamisesta.
Ei liiasta raivauksesta ,vaan liian myöhään tehdyistä raivauksista. Ettei vain Visakin kuuluisi siihen joukkoon , jolle kemera oli aikanaan lähtölaukaus raivauksen toteuttamiselle.
Olen koko ajan esittänyt keinoja vähentää työmäärää raivauksissa ja parantaa toimenpiteiden tehoa. Tehokkuutta ei voida kehua ,jos palstalle onnistutaan kerjäämään tuet kolme kertaa. No… mhy:n toimarit kiittelevät saadessaan kuviolta maksimaaliset toimitusmaksut laatiessaan suunnitelmia moneen kertaan. Itse työ on kuitenkin kalliimpaa aina ,kun homma viivästyy. Omatoimisten metsänomistajien ei kannata aikailla raivausten kanssa. Sitä helpompaa ,mitä pienempää puuta poistetaan . Mahdollinen uusintakäsittelykin on helpompi toteuttaa ,kun ei tarvitse kompastella paksussa risukossa ja kannokossa. Moni taimikonhoito on jäänyt tekemättä vain siksi ,että vesakko on kasvanut liian isoksi ja isännän raivausinto on lässähtänyt jo ensimmäisen tankillisen aikana. Visakin raivaa varmasti mieluummin vesakkoa, joka hoituu hehtaari/päivä -tahtia. Varmasti alkaa sylettää ,jos sama homma kestää viikon . Voittoa tulee , vaikka kävisi raivaamassa kolme kertaa vesakon ollessa pienempää. Pari päivää jää nettoa verrattuna seikkailuun supervesakossa.
Tehokkuutta ei voi kehua jos ajoittaa raivaukset niin että tulee 3 käsittelykertaa… no niin, puut kasassa odottamassa haketusta, paperi päällä ettei toukka iske, koneet rasvaan odottamaan oikeita töitä. Portugalin huhtikuu, pilkkimistä ja palataan asiaan ensi talvena. Hakkuut tehdään talvella, hanketyöt sulan aikaan. Hyvää kevättä kaikille!
suorittava: ”mhy:n toimarit kiittelevät saadessaan kuviolta maksimaaliset toimitusmaksut laatiessaan suunnitelmia moneen kertaan.”
Tuostakin huomaa, ettei suorittava ole ihan vähään aikaan enää ollut enää metsänomistaja. Kyllähän nuokin asiat on hoidettu metsaan.fi:ssa jo pitkään itsepalveluna tämän vuosituhannen puolella. Maapohjiakin on niin erilaisia. Moneen paikkaan riittää oikealla ajoituksella se yksikin raivauskerta, mutta niihin pahimpiin ei tahdo riittää kolmekaan. Tuonkin tietää oikein hyvin sellainen, joka on vähän enemmän ollut raivausten kanssa tekemisissä.
Visa on voinut hakea tukensa kertomallaan tavalla ,mutta kaikki tavismetsänomistajat eivät ole saaneet aikaiseksi. Ovat hädissään kysyneet neuvoja mhy:ltä , jolta ovat saaneet ohjeet ,että odotellaan hoidon kanssa vielä vähän aikaa ,että saadaan risut kehittymään energiapuuksi (ja tukemaan mhy:n energiapuubisnestä) ja tehdään hoitohommat vasta myöhemmin. Kaikki tietää mo::lle silkkaa rahaa ja kulut muuttuvatkin yllättäen tuloksi.
Sillä ei ole väliä , mihin kuntoon metsä jää. Tätä päivitteli yrittäjä Maastullin sivulla pari viikkoa sitten vietettyään koneen kanssa kokopuuta korjaamassa kokonaisen viikon hehtaaria kohden laskettuna. Poistuma 8000-10000 rassia hehtaarilta. Työmaan pinta-ala kaksinumeroinen luku. Ei ihme ,että ”luonto katoaa” ja latvukset supistuvat , kun 85%runkoluvusta poistetaan kerralla.
Itse olen hakannut samoissa maisemissa yli kymmenen hehtaarin ennakkoraivatun enskan. Suurin osa runkoluvusta raivattuna maahan ja hakkuussa poistettujen runkojen keskitilavuus jäi alle 40 litraan. Tehtiin ,kun oli raivattu!
Olen koko ajan kertonut , että raivaukset kannattaa toistaa viimeistään siinä vaiheessa,kun poistettava kasvusto yltää silmien tasolle. Silloin työ on helppo toteuttaa. Maapohjasta riippuu ,montako kertaa homma on tehtävä. Sekin on itsestään selvää.
Jos joudutaan turvautumaan kokopuukorjuuseen metsänhoitomenetelmänä ,jotain on mennyt pahasti pieleen. Se on fakta!
Suorittavan kommenttiin senverta että tuo on vain suorittavan faktaa. Kun riittävästi uskoo omaan mantraansa tuleehan siitä faktaa, itelle. Noita kokopuukorjuita vain tehdään kuten naapurikaupunki tuolla rantamaisemassa isolla metsätalousalueellaan. Maisema on puustoltaan moniasentoista kuten usein rantojen lähellä isommilla vesistöillä on. Rannoissa jopa rytöistäkin. Mielestäni erittäin onnistunut valinta ja hyvät tekijät ilmeisesti oman kaupungin sisältä. Jälki siistiä ja metsä jää hyvään kasvukuntoon.
Mieluummin raivaan yhden kerran liikaa ja saan hyvän ja ennen kaikkea nopeasti järeytyvän metsän.
Kuusiuskovalla hyvää tekemistä mutta kaikilla ei aika/ha:t anna myöden aivan optimaalista raivaamista varsinkin jos uudistuksia on viime vuosille osunut useita hehtaareja per/vuosi. On helppo sanoa raivaavansa mieluummin liikaa joo. Niinhän sitä voisi kuvitella mutta jos palstat kahdella paikkakunnalla ja se toinen melkein 80km:n päässä. Siinä saa aika tiukkaan taaplata jos meinaa kaikki pitää optimaalisessa kasvukunnossa. Plus erittäin runsaat kulut käynneistä. Kun saa e-puuhakkuun ja siitä jopa kohtuuhyvää tiliä eikä tarvii silloin revetä aivan kahteen suuntaan.
Suorittavalla on patologisen kielteinen suhtautuminen kaikkeen energiapuunkorjuuseen, mikä on toki omien kielteisten kokemustensa kautta ymmärrettävääkin, mutta samalla olisi myös ymmärrettävä, että kokopuuta korjataan eri puolilla Suomea joka päivä, eikä määrät ole mitään pieniä, itseasiassa ne ovat vain kasvaneet. Täälläkin päin kalusto on nyt paljon edullisempaa kuin silloin aikoinaan. Pienkaivuri energiakaatopäällä on aivan toimiva yhdistelmä pienpuun korjuuseen taajama- ja tienvarsi-/näkemäalueilla, yms. kohteissa, missä vaaditaan siisti työnjälki. Ne ajat, jolloin oli vielä miehiä ja naisia sahan varteen ja rankoja käsin kasaamaan, ovat jääneet jo kauas taakse. On todella hyvä, että myös metsien ensiharvennukset tulee tehtyä edes energiapuukohteina, jos toinen vaihtoehtona olisi jäädä kokonaan tekemättä. Siinä mielessä toimivat energiapuumarkkinat ovat yksi parhaista asioita, mitä Suomen metsätaloudessa on tapahtunut parikymmentä vuotta sitten.
Ei sitä siunaukseksi voida sanoa ,jos taimikot jätetään tarkoituksella hoitamatta tai huonolle hoidolle,jotta voidaan korjata energiapuuta ja saada muutettua kulut tuloksi. Monen hymy hyytyy viimeistään siinä vaiheessa ,kun tuet ajetaan alas ja enska tehdäänkin markkinaehtoisesti vasta siinä vaiheessa , kun se kiinnostaa taloudellisessa mielessä yhtiöitä. Silloin annetaan luonnon harventaa ja mennään metsään vasta sitten ,kun korjuu kannattaa. Odottavan aika voi käydä pitkäksi tuossa tilanteessa.
Taajamissa ,teiden varsilla ja peltojen reunalla voidaan käyttää vaikka kaivurialustaisia kokopuun korjuuseen tarkoitettuja vehkeitä ,kunhan hankitaan riittävän järeät vehkeet ,jotka kestävät käyttöä. Tuolloin puhutaan ihan eri asiasta verrattuna siihen , mitkä ovat käyttökelpoisia metsän puolella. Aikanaan juuri nuo varsinaiset energiapuuapajat jätettiin ostamatta ,kun niihin ei saatu kameroita. Energiavehkeistä tuli monesti raivaussahan korvikkeita. Kun oli pakotettu hankkimaan kalusto ,ei ollut mahdollista perääntyä vaikka homma homma osoittautui kannattamattomaksi.
Mikään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että taimikot ovat jääneet huonolle hoidolle ,jos puita joudutaan korjaamaan kokopuuna giljotiinilla. Olisi kaikkien etu toimia niin ,että vältytään ko vaihtoehdolta. Rästit pitää hoitaa muilla keinoilla ja paljon aiemmin.
Kun tulin palstalle vuonna 2008, suorittava ennusti silloinkin nopeaa loppua Kemeralle ja koko energiapuulle. No, eipä ole kumpikaan vielä kadonnut näiden 17 vuoden aikana. Energiapuun hinta on niistä ajoista kuusinkertaistunut, ja Kemera muuttunut Metkaksi, jonka ehdot ovatkin metsänomistajan kannalta anteliaammat, vaikka kertasummat pienenivätkin. Toki Metka voi jossain vaiheessa loppuakin, ja energiapuun käyttö vähentyä, mutta nyt mennään vielä näillä. Tuskin monikaan metsänomistaja tänä päivänä tieten tahtoen jättää taimikoitaan raivaamatta, vaan siihen on monia ymmärrettäviäkin syitä. Korkea ikä, kaupungistuminen, metsät kaukana, kuolinpesät, ”kädettömyys”, suojeluideologia, jne.
No jos jollain on suurin murhe se, että raivataan 2 vuotta liian aikaisin, tai joku palsta pelastetaan giljotiinilla tai risupedolla, niin pieniä on murheet. Kyllä se kansantaloutta syövä ongelma on hoitamattomat metsät. Syitä voi olla monia, mutta täällä kirjoittelevien metsät varmasti hoidetaan. Perikuntien, mökin mummojen, jms. metsät monesti erilailla. Ei se nyt yhdestä vuodesta tai raivauskerrasta kiinni ole. Mutta monella ei avohakkuun jälkeen tehdä mitään 30 vuoteen. Ei edes saada pohjia myytyä.
Itse möin kaksi viikkoa sitten 15 ha ensiharvennusta energiapuuna (kokopuuta ja rankaa). Ostaja maksoi puusta markkina hinnan ja itse voin hakea metkatuen, jos haluan. Tuki ei liittynyt millään tavalla kaupankäyntiin tai puun hinnoitteluun. Markkinoiden ehdoilla mennään. Suorittava jäänyt tässä asiassa ajasta pahasti jälkeen. Toki silti raivaussaha on työkalu jota kannattaa ulkoiluttaa, jos siihen on mahdollisuus.
Tuki on niiden kohdalla paikallaan ,jotka joutuvat paikkaamaan edellisen omistajan laiminlyöntejä. Siinä puolestaan mennään pahasti vikaan , jos taimikonhoitoja tietoisesti viivytetään , jotta tukiehdot saadaan täyttymään. Annetaan siis palstan kehittyä työläämmäksi rästikohteeksi.
Kun työ tehdään ajallaan biologisin perustein ,jää kokonaistyömäärä vähäisemmäksi ja metsä kasvaa parhaalla mahdollisella tavalla koko ajan.
Sehän tämän tukipolitiikan suuri vääryys on ,että muutamat jättävät tahallaan kustannusten välttämiseksi taimikot hoitamatta ja saavat tekemättömyydestä palkkioksi ilmaisen työn ja bonusta kantorahaan , kun toimenpidettä viivytetään ja joudutaan turvautumaan kokopuukorjuuseen. Bonusta pitäisi maksaa niille, jotka hoitavat hoitotoimet ajallaan.
Tosin bonus tulee kyllä jälkimmäisille korkojen kanssa metsien parempana kasvuna ja kiertoajan lyhentymisenä kymmenillä vuosilla. Tukiin nojaavilla saattaa energiapuunkorjuun jäljiltä olla edessä taloudellisesti pitkä kuiva kausi odoteltaessa pilalle riukuuntuneen ja harvahkon metsän kehittymistä päätehakkuukelpoiseksi. Pahimmillaan olisi viisainta pistää nutulleen koko roska ja aloittaa alusta. Esimerkkejä löytyy kuvamuodossa tältäkin sivulta /”Rippe”.
Pitäisi olla kirkkaana mielessä ,että taimikon alkukehitys on turvattava aktiivisten hoitotoimien avulla. Taimikon tila ratkaisee , ei se ,milloin kohde on tukikelpoinen.
Tuet on tarkoitettu rästien purkamiseen. Ei uusien rästien kasvattamiseen. Tähän mennessä rästit ovat vain kasvaneet. 620 000 ha taimikoita ja yli 800 000 hehtaaria ensiharvennuksia on rästissä. Jälkimmäisiä osaksi sen vuoksi , että ne eivät kiinnosta ostajia hoidon laiminlyöntien seurauksena. Kierre ruokkii itseään.
Kerropa suorittava meille, mikä Metkan ehdoissa on sellaista, mikä viivyttäisi taimikonhoitoja? Asiahan on juuri päinvastoin. Lue tarkasti Metkan säännöt, niin jatketaan sen jälkeen keskusteluja.
Vaikeaa näyttää olevan joidenkin kohdalla poisoppiminen huonoista käytännöistä. Visa on onnistunut selättämään jk-vaihtoehdon. Samaa kehitystä toivoisi tapahtuvan asenteissa kokopuun korjuun suhteen. Pieniläpimittaisen kokopuun korjuuseen pyrkiminen johtaa yhtä huonoon ja paikoin huonompaan tulokseen kun jatkuva kasvatus.
Tällä palstalla on useampikin kommentoinut , että ensimmäisen ja toisen taimikonhoitoon kohdistuvan tuen väli on liian pitkä. Pieniläpimittaisen puun korjuutuki puolestaan kannustaa jättämään th:t tekemättä, kun ensimmäinen vierailu metsässä tuottaakin jopa vähän tuloja ja nollaa kulut. Jälkimmäistä on puolusteltu sillä , että on hullua maksaa hoitotöistä ,kun toimenpiteitä viivyttämällä menot muuttuvat tuloksi. Seuraukset on nähtävissä riukuuntuneina ja riukuuntuvina metsinä, joihin ei enää kannata kajota suurten työkustannusten ja alhaisten tulojen takia.
Raaka-ainetta ostetaan sieltä ,mistä se on edullisimmin saatavissa. Ostaja ei ole velvollinen tekemään metsänhoitoa isännän puolesta. Puuta ostetaan sinä vaiheessa ,kun korjuu kannattaa.
Energiayhtiöt ovat ”viisaasti” ulkoistaneet raaka-aineen hankinnan yrityksille. Nyt moni yritys kärvistelee myymättömien energiapuukasojen kanssa ja isännät odottavat rahojaan. Miten Visa kannustaisi tätä näitä ryhmiä kasvattamaan energiapuuta? Saman kysymyksen esittävät ne , jotka eivät ole saaneet energiapuuleimikoitaan kaupaksi ja joiden metsät jatkavat riukuuntumistaan. Näitäkin kohteita löytyy satoja tuhansia hehtaareita. Ajoissa hoidettuina kohteiden puukaupat onnistuisivat heittämällä eikä tarvitsisi jännittää saako giljotiinin palstalle ensi vuonna vai seuraavalla vuosikymmenellä. Tavallisia motoja on helpommin saatavilla hanketta toteuttamaan.
Eipä näytä suorittava edelleenkään lukeneen tai ainakaan ymmärtäneen Metkan sääntöjä. Jos nykyinen viiden vuoden välin aikana rehevä maa kasvaisi kovasti lehtipuuta, mikään ei silloin estä raivaamasta kahdenkaan vuoden päästä. Nythän ei enää lasketa poistettavia runkoja, vaan ainoastaan raivauksen jälkeinen runkoluku. Aika fakiiri täytyy olla, jos Metkasta saa rakenneltua esteen hyvälle taimikonhoidolle! Mistä ihmeestä suorittava aina saa päähänsä sen, että pyrkisin kasvattamaan pieniläpimittaista energiapuuta? Sitä kun en ole koko 20 vuoden energiapuu-aikakautena tehnyt. Jos joillekin on sitä metsiinsä syystä tai toisesta kertynyt, niin eikö se nyt ole ihan hyvä, että sille on markkinat olemassa?
Onhan tuo suorittavan e- puu vastaisuus aika kovaa. Onhan se tosiasia että jos on paljon pinta-alaa niin kaikkea ei ehdi hoitaa ajallaan. Väistämättä joistakin taimikoista muodostuu e-puu työmaita. Eikä siinä mitään. Täytyy nipsumiehille myös löytyä töitä.
Hoitamattomuuden seurauksena syntyy vain pilalle meneviä rästikohteita. Ei niitä nipsujakaan siirrellä tekemään rästipuskia , jotka ovat kooltaan vain 0,5- 2ha. Ne jäävät oman onnensa nojaan siihen saakka ,kunnes luonto on hoitanut ne siihen pisteeseen ,että niistä voi korjata puita muiden hakkuiden yhteydessä. Erikseen niistä ei saa tehtyä puukauppoja mistään hinnasta.
Tukien käyttäminen on merkinnyt minulle vain indikaattoria sen suhteen ,että taimikonhoito ei ole kovin hyvässä kuosissa, jos samalle kuviolle haetaan tukia kolme kertaa. Sitäkään en ymmärrä ,että energarisujen keräileminen olisi varsinainen metsänhoitoteko. Työmäärä ja työkustannukset ovat tuolloin palstan kohdalla tapissaan , mutta lystin maksaa joku muu ,kun hän ,joka on antanut tilanteen karata hallinnasta.
Raivaus päivä/hehtaari tahtia kaksi tai korkeintaan kolme kertaa tuottaa varmasti mo:lle enemmän hyötyä verrattuna siihen ,että risukone viettää samalla palstalla viikon ja metsä on jo tuossa vaiheessa pilalla.
Suorittava jakaa nyt väärää tietoa. Kyllä pieniäkin energiapuukohteita tehdään, toki pyrkien tekemään samalla suunnalla olevia kohteita samalla kertaa. Suorittava entisenä metsänomistajana on kyllä kova poika komentamaan metsänomistajia raivuulle, mutta jättää kertomatta, miten se käytännössä, tai millä työvoimalla se tehtäisiin. Metsänomistajiksi tullaan keskimäärin yli kuusikymppisinä, eikä läheskään kaikilla ole mitään valmiuksia tarttua raivaussahaan. Metsät ovat monesti myös hyvinkin kaukana kotoa. Nuoret taasen elävät ruuhkavuosiaan, eikä hikoilu kaukana jossain korvessa oikein kiinnosta, kun mukavampia harrastuksia on tarjolla lähempänäkin. Tämän saman on suorittava todistanut olevan ongelmana myös hirvenmetsästyksessä, eli eipä näissä asioissa kannata kaksien totuuksien kanssa esiintyä.
Metsänomistajista löytyy potentiaalia tekemään taimikonhoitoa, kun ei anneta työmaan kehittyä ylivoimaiseksi ,jolloin homma jää tekemättä. Motokuski on paljon harvinaisempi ”luonnonvara” eikä sen kallista työaikaa koneineen ole viisasta käyttää kitkemässä risukkoa, joka olisi ollut tehtävissä vähemmällä työllä ja halvemmalla kalustoll
…kalustolla ,kun työ olisi tehty ajoissa. Ihmetyttää ,miksi toimintaa ei voida kehittää järkevämpään suuntaan.
Teollisuus ponnistelee tekemällä ratkaisuja asiakkaidensa palvelemiseksi pitäen samalla kustannukset kurissa. Asiakkaiden toiveita kuunnellaan herkällä korvalla. Se on elinehto. Moni mo ei valitettavasti ymmärrä ,että kauppa pyörii asiakasehtoisesti. Ei olla kuitenkaan valmiita virittämään tuotetta asiakkaan haluamaan kuosiin . Tämä näkyykin sitten valituksena ,että tuote(leimikko) käy huonosti kaupaksi. Edellä mainittuun ryhmään kuuluvat normaalioloissa energiarisukot ja huonolle hoidolle jääneet ensiharvennusikäiset palstat. Näiden määrä vain kasvaa ,vaikka suunta pitäisi olla toinen. Tähän parantavana lääkkeenä on ainoa vaihtoehto huolehtia taimikoista nykyistä paremmin. ”Odotellaan vähän ,että saadaan enemmän tukea”, toimii vaihtoehtona hyvin huonosti kokonaisuutta ajatellen ja lisää rästien ja epäonnistumisten mahdollisuutta.
suorittava: ”Odotellaan vähän ,että saadaan enemmän tukea”
Suorittava ei edelleenkään ole lukenut Metkan ehtoja. Sillä ei ole mitään sellaista kohtaa, mikä kannustaisi raivaamaan taimikoita myöhemmin, vaan juuri päinvastoin, mahdollisimman ajoissa.
Jos ne taimikot raivataan ajoissa ,ei kerätä energiapuuta kokopuuna. Onnistuneiden toimenpiteiden jälkeen tehdään normaali harvennus.
Tuon edellisen kommentin lainauksen olen lukenut ihan metkan voimassaoloaikaan Metsälehden uutisesta ,jossa haastateltiin metsäasiantuntijaa . Vanhempaa sellaista alueelta ,jossa energiapuubisnes kukoistaa.
Jälkeen tuli muistutus taimikonhoidon tärkeydestä. Hoidettu metsä kestää tutkitusti paremmin myrsky-ja lumituhoja. Hoitamattomuus ja juuriston heikko kehitys taimivaiheessa lisää merkittävästi riskiä joutua luonnontuhojen uhriksi. Kilpailevalle ja poistettavalle kasvustolle ei saa antaa missään vaiheessa mahdollisuutta kehittyä etukasvuiseksi. Tämä riippumatta siitä ,mitä metka-ehdoissa edellytetään.
Lue nyt suorittava kaikesta huolimatta ne Metkan ohjeet ihan ajatuksen kanssa läpi. Vaikka eläkkeellä motohommista jo oletkin, niin ihan hyvä on kuitenkin päivittää tietoja.
Muutama hajatelma.
Suorittavan kirjoituksista saa kuvan, että jos taimikonhoitoon hakee ja saa Metkatukea niin metsä on piloilla. Eihän se näin sentään ole. Siitä olen samaa mieltä, että tukiaisten aikarajojen perusteella ei metsää pidä hoitaa.
Taimikonhoidossa ja nuorenmetsänhoidossa kannattaa tietysti nyt (ja ennen ja tulevaisuudessa) tähdätä siihen, että ensiharvennus voidaan tehdä ainespuuksi. Ei kannata tietentahtoen kasvattaa energiaharvennusta varten. Joskus vaan käy niin, että kuitenkin kannattaa. Hoitamaton kuvio saattaa hyvinkin kannata raivata ja/tai ennakkoraivata energiahkkuuta silmällä pitäen. Tilanteen mukaan kannattaa mennä eikä yksittäisen metsänomistajan kannata kantaa huolta koko suomalaisen puunhankinnan resurssien optimaalisesta allokoitumisesta.
Etelä-Suomessa energiaharvennuksia on viime vuodet tehty hyvin hoidettuihin kakkosharvennettaviin metsiin ja erityisesti niihin. Ei varmaan optimaalista raaka-aineen jakautumisen kannalta, mutta näin nyt vaan on markkina toiminut. Tukit erilleen ja kuituosa karsittuna ”rankana” energiaksi. Näitä ei tehdä giljotiinikouralla.
Ammatti raivoojan linjausta aikaisen varhaisperkauksen vahingollisuudesta en tunnista ollenkaan. Onko raivooja tehnyt töitä vain rehevillä kuoppamätästetyillä hiesumailla? Ne nyt vaan vaatii useamman raivauksen kun vesovat aivan mahdottomasti. Hienot ja tasaiset hiesut kannattaa naveromätästää niin myöhempi vesominen rauhoittuu oleelisesti. Näissä poikkeustapauksissa (kuoppamätästys tasaisella hiesulla) voisi ehkä tehdä jonkinlaista reikäperkausta vaikka isossa kuvassa reikäperkaus ei tuota mitään hyvää. Omat taimikot pääosin rehevillä pohjilla ja kertaakaan en ole liian aikaisin varhaisperannut/perkuuttanut. Sinne täytyy vaan mennä toiseen kertaan 2-3 vuoden kuluessa JOS on tarve. Ja kyllä rauhoittuu vesakko kun kuuset on jo karranneet. Heikommalla mt-pohjalla näyttää yleensä riittäävän jopa vain pelkkä varhaisperkaus. Näin jopa kannonostoaloilla. Paljon riippuu siitä kuinka ”poutivaa” pohja on.
Aloituksen kuvat ja esimerkki ovat hienoja. Poikkeuksellinen kohde toki. Mitään en tekisi eri tavalla.
Korjataan sen verran ,että tuen hakeminen kolme eri kertaa samalle kuviolle tarkoittaa ,että ei ole toimittu parhaalla mahdollisella tavalla. Kun kaksi ensimmäistä raivausta tehdään oikeaoppisesti päädytään tekemään normaali ensiharvennus ,johon ei enää ole mahdollista saada tukea.
Jos puolestaan taimikossa kasvatetaan tietoisesti pieniläpimittaista energiapuuta , on taimikko pilalla siinä vaiheessa ,kun korjuu on tekijälleen kannattavaa. Siksi tätä vaihtoehtoa tulee välttää.
Visakin totesi kasvattavansa räipät energiapuuksi ,kun on mahdollista välttää kallis raivaushomma ja muuttaa tonnin kulu tuloksi teettämällä työt vieraalla ja nostamalla metkat On kuitenkin onnessa ,saako korjuun toteuttanut yrittäjä katettua edes polttoainekuluja ja kuljettajan palkkoja huonotuottoisella työmaalla. Tilanne on toinen ,jos isäntä tekee raivauksen itse ja kuittaa työstään tuet. Raivaussahalla kaadettavasta puustahan on tuossa vaiheessa kyse.
Nopeastipa suorittava taas unohti, miksi olen niiden männiköiden kanssa tehnyt niin kuin olen kertonut. Sekin näkyi unohtuneen, että hoidan osan männiköistäni juuri suorittavan hyväksymällä tavalla. Mistähän tämä ero näiden eri alueiden hoitotavoissa mahtoikaan johtua…? 18 vuotta on näköjään ollut liian lyhyt aika tätä suorittavan muistaa. Mitä taasen Metkaan tulee, en minä ole sen sääntöjä ollut tekemässä. Jos sitä kerran on tarjolla, niin miksi minun pitäisi siitä kieltäytyä?
En minä ole mitään unohtanut. Kerroit vasta eilen , että kasvatat osan taimikoistasi tavalla ,jota olen pitänyt kokemuksieni mukaan parempana. Olen tähdännyt koko ajan kommenteissani siihen ,että metsien hoitaminen tapahtuu kustannustehokkaimmin ,kun työt toteutetaan riittävän ajoissa ja yksi tukikierros ja kallein työvaihe jää kokonaan pois ,kun näin toimitaan. Kaiken kukkuraksi tämän kalleimman työvaiheen toteuttavat muut ,kun siihen johtaneeseen kehitykseen vaikuttaneet metsänomistajat. Lisäksi tästä ratkaisuusta vielä palkitaan tukien muodossa. Tästä on muodostunut suoranainen porkkana toteuttaa hoitohommat metsän kannalta liian myöhään.
Paras lopputulos pienemmillä kustannuksilla saavutetaan sijoittamalla hoitotoimenpiteet taimikon kehityksen alkupuolelle ,jonka seurauksena kallista nuorien metsien kunnostustarvetta harvoin enää ilmenee. Visakin kertoi päässeensä vastaavaan tilanteeseen omilla maillaan. Miksi sama ei onnistuisi muuallakin?Vain pieni osa maastamme on hirvien talvehtimisaluetta eikä hoitotoimenpiteiden viivyttäminen niilläkään johda välttämättä parhaaseen tulokseen. Takaa vain sen ,että hirville on enemmän syötävää ja elukat majoittuvat varmimmin juuri sinne.
Hoitorästejä ei tarvita enää lisää. Ne voidaan välttää ,kun työ tehdään heti ,kun taimikon tila sitä vaatii. Joskus selvitään yhdellä käsittelyllä . Toisinaan tarvitaan kaksi tai kolmekin käsittelyä. Nämä kaikki kannattaa toteuttaa jo parin vuoden välein.Työmäärä pysyy kohtuullisena ja lopputulos on metsän kannalta taatusti parempi ,kun myöhemmin toteutettuna. Näin ei pääse syntymään supervesakoita, joiden hehtaarin käsittelyyn kuluu viikko eikä pilalle riukuuntuneita nuoria metsiä.
No niin, kerropa nyt suorittava, kun et ole mitään unohtanut, miksi hoidan osaa niistä männyntaimikoistani eri tavalla?
Vastaus löytyy kommentistani. Esitänkin saman kysymyksen sinulle. Miksi hoidat ,kun parempikin menetelmä on olemassa?
Toimisitko suorittava itse ohjeittesi mukaan hirvien talvilaidunalueella? Osaatko sanoa, miksi minä toimin eri tavalla siellä, missä ei ole hirviongelmaa?
Toimisin ja perusteluita olen kyllä kirjoittanut aiheesta mielestäni riittävästi. Talvehtimisaluetta ei synny, jos siellä ei ole syötävää.
No ei varmasti kohta ole lainkaan syötävää, jos männyntaimikon raivaa jo varhaisperkauksessa 2000 kpl/ha!