Muutama tuore kuva parina viime viikkona toteutetusta harvennuksesta. Eivät tainneet kaikki tilan kuviot olla kesäkorjuukelpoisia, mutta kun on kerran koneet paikalle tuotu niin kaikki tehdään kerralla. Sarvipääfirma ostajana. Pahimmat urat toki leimikon kokoojauria joita on ajettu useamman kerran. Kovemmalla rinteellä ei ihan niin ole tilsaantunut.
Kuvion historia hieman poikkeava: 50-60 lukujen taitteessa harsittu suunnillen kaikki myyntikelpoinen ja loppu jätetty oman onnensa nojaan.
Varsinkaan kuusen juuret ei kestä tuota ilman lahon ilmestymistä tyviin seuraavina vuosina. Turvemailla varsinkin kuusiin tulee lahovikoja paljon vähemmiltäkin koneen jäljiltä. Ehkä kannattaisi hakata urapainumien reunoilta saman tien kuuset pois ellei tyydy vain e-puun ja kuitupuun kasvatukseen.
Sieltä tulee kysely korjuujäljestä tekstiviestillä jos et ole jo ottanut puheeksi. Kysy ostajalta mitä mieltä on asiasta. Mielestäni jonkinlainen korvaus on paikallaan riippuen tietysti siitä mitä olet itse pyytänyt korjuuajankohdaksi.
Ei ole minun mettiä,kävimpä vain ihmettelemässä miten on homma onnistunut. En myöskään tiedä varmaksi onko sovittu kesäkorjuuseen, mutta pitäisi kai ostajallakin olla joku näkemys.
Yksi paha riski konkretisoituu kesäkorjuissa, jos hakkuu huitelee liian kaukana edessä. Yksi kymmenien millien rankka vesikuuro just kantaville maille, ja peliä menetetään. Kevätsade vielä kuivahtaa, ja kärsisi odotella, mutta syksyllä on toisin.
Tässä kohtaa voi jokainen miettiä, kun tilataan sitä kokenutta konekuskia kaupan yhteydessä. Käytännössä saattaa kuka tahansa tulla ajamaan koneita, myös alihankkija. Eikä niitä koneita ihan helpolla pois viedä, ellet aloita kunnon rähinää.
Tuuli kyllä poistaa tuolta osan, ei kannata itse mennä kaatamaan. Muuten tulee turhan isoja aukkoja.
Kokoomaurien painumia ei lasketa mukaan urapainumiin. Tahtoo nuo kokomaurat painua melkein aina jos ei ihan kovimpia pakkaskausia huomioida. Täällä Keski-suomessa kunnon talvi kestää maksimissa kuukauden ja se aika ollaan soilla niin kyllä noihin joutuu tottumaan. On sitten sarvipään koneet tai kenen tahansa.
Mehtäukko kokeneena konemiehenä huomasi kuvasarjasta yleisiä puutteita korjuussa. Myös täällä Itä-Suomessa on hyvinkin yleistä, että ajokone tulee viikon moton jälkeen, ja pahimmillaan moto ehtii jo lähteä poiskin leimikolta.
Kesäharvennuksia korjatessa lähikuljetuksen tulisi olla vuorosta puoleentoista moton perässä. Kokoojauran tulisi välttää painanteita, vaikka lähikuljetus matka jatkuisi sen 100m sillä vältetään jo paljon esimerkkikuvan kulumisia painumia. Jo pieni painanne tuottaa mustaa röppöä, jota ajokoneen ajokertojen aikaan siirtyy pitemmälle urassa, kuvassa on juuri näin käynyt, silmälle paha, mutta kokoojauralla ei vielä pahan, paha.
Yleinen käytäntö voisi olla, että kaivurin käydessä muokkaamassa aukot, niin palatessan tasaisi kokoojaurat, tätä mallia on käytössä yksityisillä sahoilla !
Yleisesti syytetään korjuuketjua epäonnistuneesta uraverkoston kantamattomuudesta, mutta korjuuasiat korjaantuisi jo huomattavasti jos puunostajalla olisi aikaa tehdä myyjän kanssa suunnitelma varastopaikoista ja kokoojaurista. Tästä on hyviä esimerkkejä alueurakoitsijalta, siellä puunkorjaajan työnjohtaja suunnittelee ko asiat valmiiksi, silloin konnemiehet pääsisi heti varsinaiseen työhön !
Kovan päällähän tuossa on ajeltu. Painuma aivan olematon. Turhaa dramatisointia.
Ojat tuli samalla eikä tarvinnu maksaa extraa
Jessen kanssa samaa mieltä. Turhasta nuristaan. Jos tuosta on tuhat mottia ajettu niin vahinko on minimaalinen.
Tuonne kun mennään seuraavan kerran hakkuulle joskus vuosin päästä, niin löytyy lahot ku-tyvet urien varsilta. On nähty tuo tapahtumaketju jonkun kerran ennenkin.
Reilummat ajouran kokoojaurille.
MT Metsän liite kertoi samanlaisesta korjuun ”ongelmasta”. Omistaja-paapa olisi halunnut jotain lähes puu-puulta erityishakkuuta hehtaarin huikealle hakkuulleen. sattui nyt sitten menemään joitain hänen pystyyn havittelemiaan kasalle ja poru oli enemmän kuin valmis repeämään. Jos kuvitellaan ettei mikään mene korjuussa eritapaan tai jälkiä jää on parempi myydä metsänsä ja nopsaan.
Olisiko tarjottava tällaisille metsänomistajille vaihtoehtoa, jossa kaikki poistettavat puut merkattaisiin ennen hakkuuta? Jos omistan kunto ketää, hän voisi merkata puut itse, tai sen tekisi joku korvausta vastaan kuvayhteydellä omistajaan? Näin poistuisi valitusoikeus jälkeenpäin. Nykyisen metsälain aikaan kun metsän saa hakata mieleisekseen!
Jossain tonttihakkuussa merkkaaminen on välttämätöntä, mutta talousmetsän osalta kyllä se on vailla tolkkua.
On vaan ehkä niinkin, että vaikka on kuinka ”lukenut mies”, käytännön asiat eivät vaan onnistu.
EDIT Jo hakkuuvaiheessa olisi pitänyt osata havuttaa ajourat, jos on pakko mennä väärään aikaan vääränlaisilla koneilla tuollaisille pohjille. Tuollaisessa metsässä korostuu ajourasuunnittelussa käytössä oleva ammattitaito ja -järki. Kun telavehkeet tekevät puunkorjuun mallilla, jossa kuormatraktori ajaa havutettuakin uraa kuormalla vain kerran / kaksi, ei jälki ole kuvien mukainen.
Eka kuva, jossa vesi ryllöttää urissa, näyttää kuvan perusteella ura tehdyn loivan notkelman pohjalle. Jos katsotte tarkemmin, kova vesisade on ainakin lopuksi piiskannut seutua.Jos ei olisi, tuskin noin syvät urat siunaantuu,tai puuta on ajettu tuhansia motteja.
Sitä suuremmalla syyllä korjuu on vain rutaistu läpi.
Voi olla ollutkin leimikko kesäkorjuukelpoinen vaan ei kelirikkoleimikko. Sateinen syksy on enemmän sääntö kuin poikkeus ja sadekertymät on kasvaneet yleisesti. Kaivinkoneella syvimmät urat umpeen , ei tuossa kovin paljon muuta heti voi tehdä.
Pitäs olla suomenhevonen ja reki
Ensimmäinen kuva on keskeltä leimikkoa. Toinen ja viimeinen reunasta rinteen puolelta josta pintavesiä valuu. Totuuden nimessä ei koko kuva sentään ole näin ankea, kovemmilla pohjilla (n.kolmasosa-puolet) on sujunut kohtuu hyvin, siitä tulossa lisäkuvia.
Näitä näkee jonkin verran, yhdyn Visan näkemykseen ajourapuut leimata ennen hakkuuta ja merkitä urat kunnolla ja riittävän leveiksi.
Sitten käy niin että nuori ajokoneurho sättäilee älkkärillä kun ei tarvii keskittyä ajouralla tarkkuuteen. Kuten minulla kävi. Huomasi vasta kun pikkutukkikoon koivu oli piukassa telan välissä. Raukalla ees mitään työkaluja. saati haluja muuhun kuin julmettuun kiroomiseen.
Kolmannessa kuvassa molemmat kuuset olisi pitänyt ottaa pois. Laho lähtee.
Minulle tehtiin 5 hehtaarilla kesän kuivan kauden jälkeen elokuun alussa 2-harvennus. Hyvin kesti eikä painumia tullut, mutta näitä 0,5m päästä kuusesta ajoja oli paljon. Havutusta oli tehty siellä missä sitä riitti. Siinä ei ollut moittimista. mutta kuusen ohitus 2m päästä on minimi varttuneemmassa metsässä.
Ostomiehen kanssa käveltiin ajourat ja merkattiin 50 tukkikuusta poistettavaksi. Näitä kesähakkuita pitäisi kyllä vähän kehittää. Hakkaaja ehti lähteä ja joutuu nyt käymään jälkikäteen ottamassa puut.
Eikö olisi ollut hakkaajankin etu, että olisi hakkuun edistyessä pyytänyt tarkastuksen, jossa olisi katsottu poistettavat juurivaurioituneet puut.
Kun luet noita esim puukin kommentteja niin ainahan niissä naristaan ajourien leveyksillä. Olen kurjen kanssa samaa mieltä että urat tarpeeksi leveäksi ettei juuri vahinkoja tule. Mutta kun isäntiä on niin monenlaisia. Joillekin leveämmät urat ovat pahasta eikä ajatella sen kummemmin seuraamuksia. Kyllä nuo kuskit on vaikean tilanteen edessä kun ohjeita tulee isänniltä ihan miten sattuu. Tänään näin huomenna toisin. Antaisivat ammattimiesten hoitaa työnsä.
Metsuri motokuski oikeassa, eihän siellä metsässä mitään hommista tule jos jokaisen mielialoja pitää kuulostella. Onhan tuokin jo aivan järkyttävä esitys jos kaksi metriä pitää joka kuusta kiertää. Siinä lystissä saattaa tulla aikamoiset baanat metsään. Se laho sieltä juuresta kestää kymmenkunta vuotta nousta rungolle ja siltikin se etenee hitaasti eli seuraava kymmenen ja lyhkäisellä lumpilla selvitään.
Jaa, tuoko on ammattimiesten työjälkeä?
Ei sillä pystykauppa sopparilla ole annettu valtuuksia tehdä siellä metsässä ihan mitä tahansa. Kyllä urakoitsijalla tai isännällä pitää olla kanttia keskeyttää hakkuu kun homma alkaa mennä överiksi…
Muistutan vielä ,että yksi reipas ukkoskuuro voi kääntää olosuhteet päälaelleen. Muutama sata mottia puuta levällään ,niin se on siinä. Rapa roiskuu enemmän tai vähemmän.
Nykyistä määrää harvennuksis ei ehditä tehdä, jos odotellaan vain pakkastalvia ja puuta on tuotava huomattavasti enemmän ,jotta nykyiset tehtaat pyörisivät läpi vuoden. Siihen on vain totuttava ,että rapatessa joskus roiskuu .
Jos sopparissa lukee kesäkorjuukelpoinen , niin ei ole silloin kelirikkoleimikko. Ostaja vastaa jäljestä pystykaupassa. Ajourien sopiva sijoittelu ja leveys riippuu leimikosta, korjuukelpoisuudesta ja koneista joilla korjuu tehdään eikä jokapaikkaan sopivaa mittaa niiden leveydellekään ole olemassa.
Kun suometsien kunnostusojituksia ei enää entisessä laajuudessä tehdä ja siirrytään laajemmin jatkuvaan kasvatukseen, ei ole vaikea ennustaa että urapainumat tulevat yleistymään. Ongelmia saattaa tulla maatalouspuolellekin turvepeltojen viljelyyn jos ojat pitää saada matalammiksi ja keväällä ei pääse pelloille.
Totta tuokin että jos tekee kerralla 6 m leveet urat niin ei katkee juuret vaikka kyntäisi pohjapanssarin varassa.
En pikaisella etsimisellä löytänyt missä sanotaan että kokoojauria ei huomioida raiteistumista arvioitaessa?
Noista kuvan raiteista tuli mieleen tapaus,jossa harvennuskuvio sijaitsi puolen kilomertin päässä varastolta. Hakkuuohjeessa luki ,että käytettävä vanhaa uraa. Näin kltisti teinkin ja kaadoin ja karsin vielä uran varresta puustoa havumatoksi . Kun hakkuu oli lopullaan ,ilmestyi toinen moto tekemään aukkoa harvennuksen taakse.
Täytyy myöntää ,että ura varastolle näytti vähän rivolta ,kun 2000 mottia aukkopuita ajettiin”vahaa uraa” pitkin tien varteen.
Kaiken kruunasi se ,että mahdoton vesimäärä tuli ajon kestäessä pienen myrskyn kera maastoon. Puita kaatuili tuoreelta harvennukselta ja ajoura muuttui virraksi. Kuravelli syöksyi valtoimenaan myötämäkeen uraleveyksistä piittaamatta.
Motokuskissa ilmeisesti jätkän mielestä vika tälläkin kertaa?
Oksapuu, olet väärässä. pystykauppasopimus antaa ostajalle valtuudet korjata puusto sovitulta alalta. Ei ole mahdollista metsänomistajan keskeyttää hakkuuta odottamaan parempaa korjuuaikaa. Puusto sinistyy joten ostajalla on oikeus korjata puut. sen jälkeen korjataan vauriot mahdollisimman ennalleen.
No jaa, kaikkea on nähty…
On tasattu jälkiä kaivinkoneella, maksettu korvauksia pilalle hakatusta enskasta, vaihdettu lennossa motokuskia kesken leimikon…
Ostaja tietää kyllä että se on kertakeikka jos MO vetää herneet nenään. Ei lähde vänkäämään että ”minulla on oikeus”…
””””Onhan tuokin jo aivan järkyttävä esitys jos kaksi metriä pitää joka kuusta kiertää.”””
Minun tapauksessa puusto oli sekä mäntyä että kuusta eli mäntyjä ei nyt tarvitse niin kaakaa kiertää eikä vähän järeämässä metsässä 5..6m leveä ajoura siellä täällä vähän leveämpänä ole järkyttävä. Suurimmat kuuset kuution kokoa siltä nyt joudutaan hakemaan pois. Monet kuusen juuret olivat havutettu ja kestävät näin lähempää ajoa, mutta 2m m etäisyys havuttamattomista kuusista on minun ohje hakkaajalle ja tämän kirjoitutan tulevaisuudessa kesäharvennuksissa hakkuuohjeeksi jo sopimukseen.
Poistoon meni monta kuusta edellisen talvihakkuun ajoilta 10 vuotta sitten samoilta ajourilta nyt poistettavien kanssa. Saapa nähdä miten paljon lahoa näissä vanhemmissa on.
Ei kai maapohjaa kannata ehdoin tahdoin saastuttaa juurikäävälle, kun sen voi estääkkin.
Aloituksen otsikkoon voi puuttua ehdotuksella:
Jos myhistys toimii puukaupan päsmärinä ja sieltähän hlö käy oikeaoppisesti leimikolla. Hänen on todettava aliskasvostilanne, raja-epäselvyydet jne.
Kyllä toimenkuvaan pitäisi kuulua siellä jo kävellessään kartoittaa kelirikko- tai kesäkorjuissa kokooja-uran parhaat sijoitustodennäköisyydet. Siis konkreettista työn onnistumisen edistämistä.
Jos tästä sitten perusteetta poiketaan ja epäonnistutaan, olisi perustetta ”seliselille” ja hyvityksille.
Ja jos ostaja on jokin firma suoraan, niin korjuun onnistumisesta huolehtii pystykaupoissa korjuupomo (jos sellanen on olemassa ). Usein käy niin, että ei jouda käymään leimikolla (tai ostohenkilö hoitaa myös korjuuasiat jolloin ehtii vielä huonommin) joten asian hoitaa yleensä aluksi ainakin korjuufirman työntekijät itse. Etukäteen sovitaan jo kauppasopimuksessa tm. miten toimitaan esim. kelirikon yllättäessä, jos ei ole kelirikkoleimikkona myyty.
A.Jalkanen oikeassa huono ojitus tulee lisäämään urapainumia tulevaisuudessa. Hakkuusopimusta tehtäessä on muistettava, että hyväksyessään kesä- tai kelirikkokorjuun hyväksyy myös niiden toteutuksessa mahdolliset kantamattomuus onglmat.
Tuossa kohteessa näyttäisi muuten korjuu onnistuneen hyvin, vaikka kohde on todennäköisesti ollut ennen harvennusta hoitamaton rääseikkö, tehty mikä on ollut pelastettavissa.
Yleensä ne metsänomistajat valittaa eniten kenellä metsänhoito on eniten retuperällä.
Jos korjuuvaurioita näyttäisi tulevan normaalia (sallittua) enemmän, niin vastuullinen yhtiö yleensä keskeyttää korjuun . Ei se ole kenenkään etu, jos jää paljon korjuuvaurioita hakkuun jälkeen.
Jaa retuperällä…
Niin se vaan näyttää kääntyvän metsänomistajan syyksi tuokin rypeminen…
Jeessi:”Oksapuu, olet väärässä. pystykauppasopimus antaa ostajalle valtuudet korjata puusto sovitulta alalta. Ei ole mahdollista metsänomistajan keskeyttää hakkuuta odottamaan parempaa korjuuaikaa. Puusto sinistyy joten ostajalla on oikeus korjata puut. sen jälkeen korjataan vauriot mahdollisimman ennalleen.”
-Onpa todella omituinen mielipide. Taikka ei oikeastaan, kun huomioi, millainen MG:n orja sen kakaisi näkyviin. Vai antaa ”pystykauppasopimus” valtuudet korjata puusto savitulta alalta. KYllä kai metsälaki kieltää metsänraiskauksen edelleenkin, tekee sen kuka tahansa, mutta vielä pahempi, jos se tehdään esim yksityisen MO:n metsään.
Suoriutuva:”Täytyy myöntää ,että ura varastolle näytti vähän rivolta ,kun 2000 mottia aukkopuita ajettiin”vahaa uraa” pitkin tien ”
-Tuossakin tapauksessa olisi ehkä ollut taloudellisesti – ja metsänkin kannalta edullisempaa tekaista se reilu 500 metriä tietä, jossa molemmin puolin ojat ja suodatinkangas maamassojen alla. Ainakin jälkeenpäin olisi kiitelty tienpätkästä, kun aukon viljely- ja taimikonhoitotöitä olisi tehty. Puustakin olisi saanut tuntuvasti paremman kantohinnan.
tälläisen takia ne puun hinnat ovat aina alkukesästä parempia .ostajat tietää että korjuujälkiä tulee ,mutta mo hyväksyy asian,kun hinnat ovat muka niin hyviä
Joku valitti että minä valittaisin aina ajourien leveydestä. Ei pidä paikkaansa, olen vain kertonut miten vaikuttaa jäävän puuston tuottoon liian leveät urat ensiharvennuksilla. Eikä kaikki leimikot ole tietenkään samanlaisia kuin kuvan tapauksessa. Hyvin kantavia maita ja (hyviä korjuukelejä) on vähintään yhtä paljon kuin noita ongelmakohteita (ja huonoja kelejä).
Leveiden telojen taipumukseen liukua sivuttain lumikeleillä on siihenkin vaihtoehtoja olemassa. Jos lunta on enemmälti , ei leveät hyvin kantavat telat toimi muutenkaan kunnolla puun korjuussa.
Mites Jätkä se metsänraiskaus kuuluu tähän asiaan? Toki korvauksista keskustellaan mutta ei hakkuun keskeyttämisestä. Ja päätehakkuu nyt on oma juttunsa eikä siinä voi edes Jätkän taivaallinen mhy raiskata. Hakkuu tehdään päätyyn asti.
mehtäukko, teit 9,9 hyvän ja kannatettavan kehitysehdotuksen Mhy:n korjuupalvelun vetäjälle. Kehitysehdotus tulisi viedä Mhy:n hallinnon käsittelyyn ja päätettäväksi, josta ohjeet korjuun työnjohdolle. Nyt on totuttu tapa olla ottamatta kantaa uraverkostoon. Suunnittelulla pystytään puolittamaan heikosti kantavat urat- ja laanielueet
Leuto, sateinen- ja lyhyt-talviaika on harvennushakkuille huono yhtälö, hyvin usein korjuussa otetaan vilä tietoinen riski korjuun onnistumisesta.
Osalle metsänomistajista on metsänhoidon ja puunmyynnin este, silmälle pahannäköiset ja liejuuntuneet urat- ja laanipaikat !