Miten yleistä on tämän tyyppinen metsänkäsittely?
Kuvassa on vain murto-osa eräältä viime syksyn hakkuulta; ei ole omia maita.
Miten yleistä on tämän tyyppinen metsänkäsittely?
Kuvassa on vain murto-osa eräältä viime syksyn hakkuulta; ei ole omia maita.
Kyllähän tuo aika tuttu näky on ollut jo parikymmentä vuotta niin omissa kuin vähän muittenkin metsissä.
Aivan niin jees, tuttu on näky ollut – osittain omissakin metsissä. Tämä kyseinen avohakkuu vaan paisui sellaisiin mittasuhteisiin, että heräsi epäilys ympäristörikoksesta. Vai eikö ole mitään rajoituksia olemassa avohakatulle pinta-alalle?
Kun nyt rupesin rollimaan, niin antaa mennä:
Metsätila vaihtoi omistajaa. Uusi omistaja ei aikaillut, vaan aloitti hakkuut heti seuraavalla viikolla (omat koneet). Kysymys on kymmenistä hehtaareista pitäen sisällään eri ikäisiä metsiköitä ikimetsistä nuoriin kasvatusmetsiin. Edellisen omistajan huolekkaasti hoidetut ja parhaassa arvokasvussa olleet upeat männiköt saivat mennä matalaksi ennen aikojaan. Aika lohduton tienoo on tätä nykyä. Kaikki hakattiin paljaaksi.
Tuttu juttu ja valtion metsissä yhä yleistyvä piirre on valtion rahapulassan tekemät suuraukot. Ei kiva ihmisen tai elukoitten kannalta.
Juteltiin taannoin Itävaltalaisen kaverin kanssa. Siellä on kaikki muistaakseni yli 3ha kerralla tehdyt yhtenäisaukot kielletty. Pitäisi Suomessakin vastuullisten toimijoiden tehdä aukkoihin nk. biomonimuotoisuus vanhan metsän käytävät elukoille yms.
Jos vedetään tylysti yli 5ha aukko niin onhan se vääärin eikä edistä uudistustakaan jollei jää kunnon Siemenpuustoa jonnekin paikkaan.
Metsäsijoittajat tapaavat tehdä / teettää tuollaista.
Niin, en kyllä tee itekkään kuin 1-3 ha:n aukkoja. Kun itse joutuu uudistustyön tekemään ei kannata ottaa liian isoa alaa työn alle.
Viime keväänä 25:n hetaarin aukon uudistin.Ei tuosta kukaan itkenyt.Eläkeyhtiön omaisuutta.
Kyllä järkevä aukun koko on ainakin 2 Hehtaaria. Mieluummin tietysti joku 5 ha. Mukava kuvio tulevaisuudessa ja äkkiä siihen taimikko tulee, kun kunnolla uudistetaan. Tietenkin monilla tiloilla, kuten itsellä, pirstaleiset kuviot aiheuttaa omat rajoituksensa.
hiliman, en jaksa uskoa, että tämä puheenaoleva puurohmu ajatteli ollenkaan, miten näppärä vähän vajaan 40 ha:n kuvio muodostuukaan tuleville polville hyödynnettäväksi.
Kuvan perusteella ihan onnistunut kuvion rajaus, kun
korkein maaston kohta jäänyt ulkopuolelle. Mutta
kerralla parturoidut liian suuret alat on kyllä rumia ja
luonnon monimuotoisuutta heikentäviä, ja paikasta riippuen myös uudistuminen voi olla tavallista huonompaa.
Varsinkin jos parhaan arvokasvun kuviot on hakattu
samaan pinoon, niin ei edes tuoton kannalta kovin
onnistunut ratkaisu.
Itse olen yrittänyt pitää aukon minimi koon vähintää 2ha:ssa, mieluummin isompi. Näin toimimalla saa vähennettyä pieniä hankalia kuvioita.
Alle kahden hehtaarin aukot pitäisi lailla kieltää.
Yksi kuva ei kerro koko totuutta eikä nyt ehkä ole tarpeenkaan. Topografiassa löytyy ja hakatun tilan korkein kohta jää kauas vasemmalle eikä mahdu tietenkään kuvaan. Takana oleva koskematon metsä on naapurin puolta.
Pientä ollut metsä. vähän lähtenyt puuta, olisiko ollut vajatuottoinen kuvio kyseessä. Vai olisiko ollut puute euroista.
arto, kuvassa näkyvä osa-alue oli päätehakkuukypsää kuusimetsää. Kyllä sieltä puuta tuli ihan hyvin. Tämän kuvan nappasin korkealta mäeltä ja aika kaukaa, niin että tukit näyttävät pikkukalikoilta. Mutta siis samaan kasaan kaadettiin kaikki eri tavoin keskenkasvuisetkin kuviot. Kyllä sitä muutkin on äimistelleet paikkakunnalla.
Hakattiin kerran lähes 50 ha: n aukko . Alue oli testamentattu uskonnolliselle yhteisölle . Kaikki laitettiin taimikkoa lukuunottamatta kerralla nurin . Nyt paikalla kasvaa nuori männikkö -taimikko , joka on vastikään perattu ja harvennettu -jonka kehitystä on seurattu metsälehdenkin sivuilla .
Alue näyttä todella hyvältä . Monimuotoisuudenkin kannalta ratkaisu on ollut hyvä . On nimittäin pulaa suurista yhtenäisistä metsäkuvioista .
Kuviokokojen kasvattaminen ei ole huono asia . Tavoitteeksi voisi hyvin asettaa 5 hehtaarin minimikoon eri kuvioille . Pienten alueiden näpertely on epätaloudellista Monimuotoisuuskaan ei kärsi kuviokokojen laajentamisesta . Se ratkaisee , mitä kuvio sisältää .
Iso aukko on vain hetkellinen esteettinen haitta (joillekin). …ja onhan niitä suuria paloaukeita ja myrskytuhoalueitakin olemassa .
Meitä on edelleen moneksi. Asioin mieluummin pienessä kyläkaupassa kuin julmetun kokoisessa Prismassa (kuin myös P. Linkola).
suorittavalta kysyn, kun puheyhteys on avattu. Miten parturoit jyrkänteet? Tällä puheenaolevalla hakkuulla oli moton kouralla kurkoteltu jyrkänteen reunalta niin kaukaa (tai läheltä?) kuin vaan suinkin uskalsi: parin metrin kantoja piti jättää!
Koska uusi metsälaki nyt sallii keskenkasvuistenkin metsien parturoinnin, niin niitähän sitten myös parturoidaan.
Toki pienten kuvioiden yhdisteleminen on monesti ihan järkevääkin, mutta olen myös ehtinyt nähdä suoranaisia hävityshakkuitakin.
Jos kuitupuumetsän hakkaa aukoksi, menee koko kantorahatulo alueen uudistamiseen eikä aina edes riitäkään.
Puuntakunen on aina kyllä kovasti vähätellyt uudistuskustannuksia. Nyt sitten se viekin kaikki rahat päätehakkuusta.
Kyllä olen Kisin linjoilla ettei tuollaiset isot aukot ole hyväksi monimuotoisuudellekkaan. Koska nämä takuset laittaa sinne yhden puulajin monometsän ja se on tavattoman järkyn tylsä ja eloton kokonaisuus. Varsinkin kun taimikon ja nuoren metsän hoidot vielä tuhoavat loputkin.
Tulee varmaan uteliaisuuttaan seuratuksi, että miten uudistusjutut tuolla maailmanlopun maisemissa sitten aikanaan hoituvat.
Meikäläisen ”puuhamaalla” edellinen polvi teki runsaat 50 vuotta sitten n. 70 hehtaarin aukon (tarvitsivat paikallistien rakentamiseen ja vähän muuhunkin rahaa), joka pääosin näkyi Päijänteelle. Oli kyllä näköaloja.
Hoitivat jälkityön mallikelpoisesti. Alueesta päätyi yhteismetsälle n. 50 ha, jotka nykyään ovat tilan kasvavimmat metsät. Ei aukon koolla ole väliä, jos homman hoitaa hyvin.
Runsas 10 v. sitten naapurissa metsäsijoitusyhtiö teki 30 ha:n aukon. Sitä yritettiin uudistaa männylle siemenpuuasennon kautta raapimalla vähän pintaa. Myrsky kaatoi pääosan siemenpuista ja ei se uudistaminen onnistunut niissäkään paikoissa, joihin puut jäivät. Aika surullinen näky. Kyseessä oli tuulinen rinnemaasto. Olettaisin, että rinteen ilmavirtaukset kuivattivat männyn sirkkataimet.
Kuvan kohde siis kuusta. Saattaa uudistaminen onnistuakin. Pianhan nuo aukot alkavat näyttää metsältä, jos uudistushomman tekee huolella. Itse kyllä suosin 2-4 ha:n aukkoja. Mukavampi hoitaa ja erilaiset tuhoriskit ovat pienempiä kuin jättiaukoissa.
Kyllä se jessekin kuvanmukaisia aukkoja tekisi jos ois mistä tehdä.
Taitaa kateus aiheuttaa vinguntaa?
Aikaisemmin oli metsureita kaatamassa hankalia runkoja hakkuukoneen edellä liian jyrkistä rinteistä . Nyt ei ole . Se otetaan koneella , mitä ylettyy…joskus jää pidempiäkin kantoja .
PS. Ne kaksihaaraiset , jotka haarautuvat alle 2,5 merin korkeudelta , katkaisen haaran kohdalta . Kanto on tuolloin reilu 2 metrinen . Sama tuomio on jyrkkien tyvimutkien kohdalla . Mutka jätetään kantoon . Nämä saattavat jonkun esteetikon mielestä näyttää häjyiltä , mutta sellaista puun osaa en tee , jota ei voi koneella kuutioida (=mitata) . Toisaalta monimuotoisuutta ovat pitkät kannotkin . Ne lisäävät lahoavan puuaineksen määrää palstalla . Edelleen… paremmassa tallessa esim.polttopuun keräilijöitä ajatellenkin puuaines on kannossa , kun maahan pätkittynä . Löytyykin helpommin .
PPS. Onko luonnon kannalta parempi vaihtoehto , että esim . 20 hehtaarin puiden keräämiseksi on siirrettävä koneketju 20 kertaa , jos kuviokoko on 1 ha . Jos tehdään homma
( 20ha)kerralla , selvitän yhdellä siirrolla . Sama tilanne on muokkauksessa . Työkoneet ovat enemmän kuljetusalustalla , kun oikeissa töissä , kun kuviot ovat pieniä .
Kehui muuten työmaan maasta taivaaseen sen 50 ha:n aukon alueen äestänyt ja samalla kylvänyt konemies . Oli kuulemma kerrankin ollut riittävä taksa ja vain yksi siirto ! : )
Rööri se jaksaa urputtaa vaikkei asioistani mitään tiedäkkään.
On vain aika konkreettista ettei vielä päätyössä viihtyvä voi oikein paljon viikkoja uhrata uudistukseen. Nyt on tulossa ennätysmäärä seuraavan kevään uudistukseen jos vain hakkuut toteutuvat suunnilleen tänä vuonna. Se teettää jo pieniä temppuja työelämän suhteen mutta osan uudistusta on pakko antaa ulkopuolisten hoitaa. Kerran kokeiltu kyllä ja luotto on siihenkin työn laatuun kyllä. Tämän keväiset aika vakkarikamaa.
Kisi
Onko uusi omistaja yksityishenkilö vai jonkun tyyppinen metsäsijoitusfirma?
Onko Jessellä lukihäiriö vaiko eikö muuten ymmärrä lukemaansa?
Kirjoitin, että jos kuitupuumetsän hakkaa aukoksi, menee kantorahatulot alueen uudistamiseen.
Kertoisiko Jesse, mikä tässä ei pidä paikkaansa?
Timpalle: Yksityishenkilö ymmärtääkseni.
Eipä jää kielekkeitä myrskyn armoille kaatuilemaan,kun järestään kerittää.Jos omistaja on tunnolinen metsänkasvattaja,niin työtä ja toimeentuloa tulee jälkihoidosta.Maanmuokaajankaan ei tarvitse heti seuraavan päivänä konetta lavetille ajella,kuten hehtaarin aukolta.
Niin, toistin vain sen mitä puuntakunen on aiemmin kertoillut hyvin olemattomasta panoksesta uudistamiseen omillaan päätehakkuilla. Kait se paljonkin riippuu mitä on päätehakkuukuidun hinta ja mitä on uudistus ja sen hinta.
Päätehakkuulla saattaa olla hiukan eri meininki jopa kuidussaklin.
Eipä ole kuitupuumetsiä tullut uudisteltua, vaan yleensä täysikasvuisia tukkimetsiä.
Onhan siinä kuitenkin joku ero myydessä saada reilu parikymmentä tonnia, kuin pari tonnia hehtaarilta.
Tukkimetsän päätehaakkusta saa monesti vielä hakkuutähteet ja kannotkin myytyä ja hoidettua uudistamisen niistä saaduilla rahoilla.
Jos oli myynnissä olisit ostanut ja suojellut. Aukko avartaa.
sikari, oli se myynnissä. Ei ollut varaa ostaa. Tilalla oli runsaasti myös iäkästä puustoa, johon varastoitunut biomassa nosti myyntihintaa.
Ettei vaan ole aukon hakaaja ajatellut niin, että lahjoittaa ostamansa metsätilan uudelle omistajalle ja niin säästyy uudistamiskstannuuksista, On siinä puuhapalstaa kerrakseen uudelle omistajalle!
Puuntakunen, uskoisin että tuon ikäisen metsän kuituosuuksilta 3000 euroa/ha on aivan realismia ja hakkuutähteetkin menee.
Kannoista en tiedä kuinka järeitä ne sitten pitää olla kelvatakseen mutta eiköhän kaikin osin uudistukseen nähden hiukan plussalla olla. Jotenkin ehkä tuntuu ettei tuossa silloin aivan ykkösenä ole uudistusajatus jos tuollalailla mesotaan. Varsinkin jos myyntiäkin on jo yritetty.
Jep jees, myyntiä on totta vieköön ”yritetty”. Kun pinoja alkoi kohota, ilmaantui ostajan laput välittömästi pinojen päihin ettei kellekään jäänyt arvailujen varaan.
Moni täällä keskustelijoista on ehtinyt ottaa esille uudistamiskysymyksen, joka varmasti teettääkin muutaman hikisen päivän noilla nyppylöillä.
Olen vähän kummissani tuollaisesta uuden omistajan käyttäytymisestä. Miksi ostaa metsää tuhotakseen sen?
Kun on kerran kasvupotentiaaliakin vielä jäljellä. Ei hyvä.
Tällä alueella nuo maiseman avartaja siirtäneet hakkuun jälkeen paljon maitaan yhteismetsiin.
On syytä katsoa myös metsätilan myyjäpuolen suuntaan, jos noille metsien parturoijille myy.
Onhan noita joka paikkakunnalla, jotka työnantajansa rahoituksella toimii, sopii pystykaupan ostettavasta tilasta, sitten hakkaa ne omilla koneilla aukoiksi.
Molemmat hyötyy, koneet työllistyy ja yhtiö saa puuta
Jaan kummastuksen jeessin kanssa. Kai siitä sitten jotain jäi käteenkin, vaikka oli sillä tilalla aika huljakka hinta.
Mutta näin saadaan puuta markkinoille reippaasti – siitähän moni on ollut kärmeissään kun metsänomistajat panttaa ja pihtaa tiluksiaan.
savo’ttamies: ”On syytä katsoa myös metsätilan myyjäpuolen suuntaan, jos noille metsien parturoijille myy.”
Tässä tapauksessa juttu todella tunaroitiin. En tohdi avata enempää, koska ”nihil male de mortuis”.
Aukon koon suurentaminen alentaisi kyllä yksikkökustannuksia joten siihen tulisi pyrkiä. Harva kuitenkaan tekee kymmenien hehtaarien kokoisia. Jatkuvan kasvatuksen tulo vaihtoehdoksi lisää peitteisyyttä. Periaatteessa suuri kuviokoko myös vähentää pirstaloitumista metsärakenteessa.
Tässä hakkuussa mietityttää säästöpuut – jäikö niitä ja minkälaisia? Erityisen hyviä säästöpuita olisivat järeät puut, lahopuut ja vähempiarvoiset lehtipuut, erityisesti harvinaiset, isot yksilöt.
Anneli, jättöpuihin minäkin aluksi tarrauduin tuskissani. Iloitsin, kun yksi tosi kaunismuotoinen kuusivanhus jäi seisomaan rinteeseen, tosin hieman orvon oloisena. Mutta tyrmistyksekseni sekin oli kaadettu pois, kun seuraavalla viikolla tarkastin aluetta. Kiikarilla näin ison kannon vain. Ja ja. Taisi siellä viimeksi käydessä värjötellä muutama mäntyraiska jyrkänteen reunassa.
Tuntematta tapauksen taustoja enempää, niin voihan siinä pitkässä juoksussa olla ihan hyvä lopputulos, jos uudistuksista huolehditaan. Kaupoissa on aina riskinsä. Jos vaikka puunhinta putoaa tai tulee markkinahäiriö.
Isoisäni osti 1927 suurehkon maatilan. Isoäiti sai vähän perintöjä ja saivat kauppahinnalle maksuaikaa ja lisäksi lainaa joiltakin naapureilta. Tuli sitten ongelmia. Sahatavaran kauppa loppui 1928. Jonkun verran sai sentään myytyä vanerikoivuja. Myyjä hermostui siitä ja alkoi vaatia loppurahoja. Naapuritkin irtisanoivat velkansa. Onneksi isoisä sai velkaa pankista olihan hänellä ennestään kotitilansa ja sai asiansa hoidettua. Sen tilan isoisä aikanaan möi sedälleni, jonka lapset sitten pilkkoivat.
Meikäläisen ”puuhamaan” osti v. 1927 kolmen porukka, eräs heistä tuleva appeni. Kauppahinta jakaantui siten, että kaikki myytävät tukkipuut osti eräs kolmikosta, joka harjoitti myös puutavarakauppaa. Siinäkin oli sama tilanne. Ostaja sai maksuaikaa, mutta puut eivät menneetkään kaupaksi eikä kaveri pystynyt maksamaan osuuttaan ja korko juoksi. Alkuperäinen myyjä kuoli ja perilliset alkoivat vaatia rahojaan. Liikemiehen konkurssi uhkasi. Toiset osakkaat olisivat joutuneet maksamaan hänen velkansa, mutta puut olisivat jääneet konkurssipesälle. Vasta vuonna 1933 puut menivät kaupaksi ja ongelmista selvittiin kohtuullisilla tappioilla. Tämä yrittäjä meni konkurssiin seuraavana vuonna ja hänen osuutensa päätyi kahdelle muulle osakkaalle. Tila jaettiin 1968 näiden kesken ja appivanhempien osuudesta muodostettiin aikanaan yhteismetsä. Nyt on helppo muistella noitakin ongelmia.
Timppa, kiitos mielenkiintoisesta historiikista.
Ymmärrätte varmaan, että en käy selostamaan yksityiskohtaisemmin tämän kuvassa olevan metsätilan kohtalon käänteitä.
Kaikki isotkin aukot ovat 20 vuoden päästä hyviä metsän alkuja. Ihmisen ikä vain on niin lyhyt luonnon kiertokulussa.
Siksipä juuri ihmetyttääkin tuollainen ”ryöstöhakkuu”.
Kun mitään hyötyä siitä ostoksesta ei juuri samalle omistajalle enää ole.
En puhuisi ryöstöstä niin kauan kun puuhailee omilla mailla ja lakien puitteissa. Ja onhan meillä jokamiehenoikeus kävellä ei tarvitse pelkästään kiikareilla tiirailla.
No onhan siinä kisille muutaman vuoden päästä hyvä marjapaikka, villivadelmaa pukkaa aika varmasti.
sikarimiehelle: Kyllä ”ryöstöstä” voi mielestäni puhua tämän tapaisessa jutussa, olkoon laki mikä hyvänsä. Se on ryöstöä luonnolta. Harva myrskykään kaataa kymmeniä hehtaareja kerrallaan yhdestä paikasta. Ja jokatyttönä menen minne haluan – en tosin kovin mielelläni kompastele hakkuujätteiden seassa vapaaehtoisesti.
arto armainen, osuit naulan kantaan! Olen perso villivadelmalle ja marjareissuja pitää tehdä tuonnekin rontteikkoon. Samalla voi vakoilla uudistustoimien etenemistä! 😉
Eikö ne Niitäkään kerännyt?
Niin niitä hakkuutähteitä? Ei tosiaan vielä ennen lumentuloa. Voiko ne haravoida talteen ehkä ensi keväänä..?
Luulisi konemiehille riittävän 5…10ha suuraukot ei luusisi olevan niin vaikea ajella konetta toisiin maisemiin.
Onhan siitöä vaivaa teitty lavettia siirrelklä en kiellä.
Ajattelen ett kuinkahan kuusimailla kuten kuvassa ollenkaan pystytään uudistamaan tuonkokoisia yhtenäisaloja. Mäntymailla on helppo uudistaa siemenellä. Istutuksiin kymmenien ha: n aloilla vaatii rutosti väkeäkin.
Kauhea on murhe koneiden siirtelystä vaikka varmasti eniten niitä tehdään juuri logistiikan puutteiden vuoksi ja suoranaisten hakkuiden keskeyttämistenkin. On siitäkin kokemusta kun männikköä ei harvennettu vaikka kuusikko tehtiin viereiseltä kuviolta. Kas kun ostanut firma ei antanut hakata mäntyä.
Aika pienimuotostahan tuo metsätalous suomessa loppuseltaan on.Muutaman hehtaarin kuviota pyöritellaan siellä täällä ja siirrellään koneita
Tuossakin tulos on varmasti vallan mainio jos vaan uudistustoimet ja perkkuut tehdään ajallaan.
Pitää myös suhteuttaa pinta-alat puuntuotannossa.Jos teet 50ha metsään 5ha aukon niin se on 10% pinta-alasta.Kun taas omistat metsää vaikka 500ha niin 10% onkin jo 50 ha.
Itsellänikin on eräs 150 ha tila johon on nyt tulossa reilun 30 ha päätehakkuu.Suurin yhtenäinen aukko on reilu 10 ha.
Ei minusta olleenkaan huono asia.Viljelen aukot huolella ja katselen tyytyväisenä taimikoiden kasvua.
Vaikka aukot viljellään pääosin kuuselle niin suuremmilla aukoilla voidaan myös torjua hirvituhoja jos ne tulisivat männylle.Tästäkin on kokemuksia.
Kyseiselle palstalle tehdään viiden vuoden päästä n.40ha harvennus ja siitä viisi vuotta n.15ha avohakkuu.Näin sitä metsää kierrätellään.Ei se ole vaarallista.
Lopuksi ilmoitan kuitenkin että en puhu nyt ryöstöhakkuista koska en harrasta niitä.
Ei se isommankaan alan uudistaminen ole sen vaikeampaa kuin pienten länttien.Hehtaari/päivä on normi vauhti eli 30:tä ha/kk.Se on normivauhti tälläisellä kunttaukolla.
Joka tapauksessa ne on uudistettava oli pieni tai iso aukko.
Onhan esim 30.n hehtaarin aukko työllistävä koneita ja ihmisiä jo sinne metsään.
Siirrot,teko,ajo,havujen ajo,maanmuokkaus,istutus.Aika monelle antaa leivän jatketta.
Sienimetsänä ja piipertäjien valkkarin maistelu alueena aika huono tuotto.
Ei ole isokin ala hakkuu ryöstöä.Normi toimintaa metsän kasvatuksessa.Kateelliset pysykööt pois metsästä ja kiikaroikoot taivasta.Sitä riittää.
Nuo samat toimet eivät vaadi kymmenien hehtaarien aukkoja vaan pienempiinkin ne samat tehdään. Ei varmasti kukaan kadehri rööri vaan on vain oikein olla huolissaan noin suurista maiseman parturoinneista. Kun tuo olisi aika hienosti saatu maisemaan ”pehmennettyä” juuri niitä nuoremman metsän aloja jättämällä eräänlaiseksi maisemasaarekkeiksi. Silti tulot aukosta eivät olisi järisyttävästi vähentyneet. Röörin työt taitaa olla vähissä kun niin kiukuttaa.
Ei viitsi väitellä ryöstöideologiasta.
Sehän se vielä puuttuisi, että ei olisi uudistusvelvoitetta. Toivottavasti valvonta hoituu säällisesti. Riittääkö Metsäkeskuksen kapasiteetti?
Näillä main sellanen 20ha kk on sellainen realistinen tahti.
Itsellä on ollut 1…2ha aukkoja, joita olen alkanut pitää näpertelynä. Ensiharvennuksen niille saa, jos on päätehakkuuta se 2 ha ja lisäksi 10 ha toista harvennusta.
Sellainen 10 ha lienee ehkä minimi, joihin yksin kannattaa koneet viedä, että puuta olisi riittävasti hakata ja kantohintaakin saisi.
En pitäisi tuota 50 ha aukkoa liian suurena ainakaan tuolle kuvan alueelle, jolle kasvuisana paikkana ensi harvennus voisi olla jo 25 vuioden päästä, jos vain uudistaminen suoritetaan hetimmiten.
Niin, voihan sen silloinkin taas päätehakata. Tulee tiliä vielä kerran ennen montutusta. Jos oli tyypillinen keski-iän kiitäjä ostajana.
Täällähän on ollut pörinää kuin hevosen persereiän ympärillä ennenvanhaan (persekärpäset).
Ai, että anton ei tykkää kun kommentoidaan kisin kuvia?
(vai mitähän tuo perseily mahtanee tarkoittaa)
Isossa kuvassa yksityismetsien aukot on pieniä laikkuja, jotka vain elävöittää maisemaa ja luo kuvan metsien hoidosta !
Kyllä Väli- Suomessakin varsin yleinen näky on yksityisten maillakin jopa 10- 20 ha avohakkuut, täältä löytyy vieläkin niitä harsittuja metsiä, joista on muodostunut iältään eri rakenteisia metsiä.
Kuvan leimikon rajaus on suunniteltu onnistuneesti maaston muotoja myötäillen. Aukon kokoon on voinut vaikuttaa myös metsän terveystila, puulajisuhteet ja hoitamattomuus. Kuvasta voisi päätellä, että myöhässä tehty harvennus kumpuilevassa maastossa tuottaisi tuulenkaatoja joka vuosi.
Hakkuualasta voisi sanoa, että ompa ” hyvännäköinen ” , jos siellä on ollut edellä mainittuja ongelmia, arvokas raaka-aine on saatu talteen. Aukko on vain pieni välivaihe kokonais kierrossa, jo kymenen vuoden kuluttua siinä lainehtii terve nuori metsä.
Metsä omaisuuttakin tulee seurata ja koitaa ajallaan, mutta sitä se taitaa vaatia muutkin sioitus kohteet !
metsä-masa sanoi:” Kuvan leimikon rajaus on suunniteltu onnistuneesti maaston muotoja myötäillen. ”
Siis tämä hakkuu toteutettiin tilan rajoja noudattaen eli kaikki kuviot hakattiin paria T1-taimikkoa lukuunottamatta.
Toistan vielä tosiasian: Kaikki sormenpaksuista paksumpi puu kerättiin parempaan talteen. Tilan koko hieman vajaa 40 ha.
Tyypillistä; anteeksi vain Kisi, piipertäjän hakkuun kauhistelua.
Ensinnä aukko on ”ainakin 50 ha”, sitten käykin selväksi että koko tila on 40 ha, vai oliko se nyt alle. Kuitenkin sinne on jäänyt taimikkojakin. Kun taimikot otetaan huomioon niin jääköhän edes 30 ha aukkohakkuun kokonais pinta-alaksi, eikä sekään ole yhtenäistä kun on taimikkoja välissä.
Kuvan kohdallahan oli selkeä uudistuskypsä metsä. Me emme tiedä, eikä tunnu Kisikään tietävän, millaisia syitä oli vähän nuorempien kohtien hakkaamiselle.
Eli voimme todeta että ilmeisen järkevä toimenpide. Ryöstöhakkuuta voidaan kyllä jossain tehdäkkin, kummallista on etten ole vielä sellaiselle aukolle tähän ikään mennessä osunut. Kylillä on kyllä hurjia juttuja kuulunut, mutta paikanpäällä on kyllä perusteet käyneet selväksi.
Minä en, erinäisistä syistä johtuen, ole saanut aikaan kuin korkeintaan 2,5 ha aukkoja. Naapuri, jolla on pinta-alaa reilusti enemmän hakkasi rajaltani 30 ha kerralla ja kun isänsä oli aiemmin hakannut jo samalta alueelta, niin yhtenäistä aukkoa kertyi yli 40 ha. Oli kunnon päätehakkuuta, mutta myös muita päteviä syitä aukottamiseen. Olisi hänen pitänyt ruveta palastelemaan aukkoa, kun ottaa vielä huomioon että aukotettavaa aluetta jäi vielä hänelle moneen muuhun paikkaan.
En ole huomannut mitään vahinkoa hommassa.
Itse ostin 80-luvulla 20 ha tilan joka oli kokonaan hiukan eri-ikäisiä taimikoita. Alue hitaasti kasvavaa kuivahkoa kangasta. Oli siihen mukava ottaa energiapuusavotta, kun urakoitsija ei narissut siirroista.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Yhdyn Tanelin kommentiin edellä.Itsekin tiloja ostaneena,olen puustoisia tiloja joutunut kerittämään.Myyjät kun tahtovat ostattaa puut pystyyn,joten ns.ostetut puut myytävä jotta rahat eivät jäisi kiini hakkuukypsään metsään.Eräästäkin tilasta kymppitonnin hehtaarilta jouduin maksamaan,sitten metsänurin,jonka jälkeen tiesin oliko kauppa järkevä.Kauppa oli kannatava,nyt tilalla 15 ha 8 vuotiasta komeaa taimikkoa,tilan arvo nousussa.
Nykyinen ( uusi metsälaki ) toi mahdollisuuden käsitellä metsiä päältäpäin harventamalla, pienaukkohakkuuna ja päätehakkuulla entistä nuorempana. Varsinkin mahdollisuus hakata kolmoskehitysluokka avona on kuin tilaus lisääntyvälle kuitupuun käytölle Suomessa.
Uusi metsälaki palautti metsänmyyjiksi myös niitä, jotka ei aiemmin ryhtyneet kaupoille ollenkaan, kun ei ollut sopivaa tapaa käsitellä metsäänsä. Nyt näitä havaintoja ja kokeiluja vähän ihmetelläänkin, kuinka iso aukko on keskikokoa oleva yksityismetsien tila.
Korpituvan Taneli, ei tarvitse pyytää anteeksi nimittelyä. Sen sijaan pahoittelut voit esittää sen vuoksi, että olet lukenut huolimattomasti kommentit. En ole puhunut missään vaiheessa 50 ha:sta, vaan (suojellakseni asianosaisia) noin 40 ha: sta. Aarin tarkkuuteen ei ole tarvetta.
Ihan mielenkiintoisia näkökantoja täällä on tullut esille, ei siinä mitään. Minun ei ole oikeastaan tarvinnut varsinaisesti asettua opponentin rooliin, kun nuo jeessin kommentit ovat osuneet usein ihan nappiin.
Tanelille vielä: Ei ne T1-taimikot siellä hakkuuaukon välikkeinä erotu maisemassa mitenkään tällä hetkellä.
Ei voi muuta sanoa, kaikki nurin.
Aika monet vanhat veijarit ovat antaneet panoksensa tähän pitkänlaiseksi venyvään viestiketjuun, aivan mahtavaa! Vielä ehtii mukaan, missä Glakin luuraa?
Glan Corollan ketju on katkennut juuri metsätien tukkoisuudessa ja siellä on huonot nettiyhteydet. Hinausta vartoillessa jos joku sattuisi ajelemaan nelivedolla likellä.
Kyllä kuvio kokoa olisi hyvä nostaa ja pyrkiä esim. 3-5 ha:n paikkeille. Kun 1 ha taimikko varttuu ensiharvennus ikään eikä satu tilalla olemaan siihen hetkeen muuta hakattavaa niintaitaa se ensiharvennuskin jäädä tekemättä ainakin konetyönä. En ole mikään suurten aukkojen ystävä, mutta mielestäni esm. 10-20 ha ei ole mikään jättiaukko vielä vaikka suurehko onkin. Taitavalla rajauksella voidaan vaikuttaa näkymään ja suuruuden tuntuun reilusti.
Pohjoisessa tottunut kun meidän kaikkien yhteistäomasuutta hakataan kymmenien hehtaarien aukkoina 50 vuotiaana nurin. Katselkaapa mielenkiinnosta ilmakuvia pohjoisesta valtion mailta. Aivan uusia kymmenien ja satojen ha:n hakkuukeskittymiä teiden varsilla. Välissä aina joku harvennus kuvio jasitten aukko jatkuu. Eikö Osaran suurin aukko ollut yli 20 000 ha se on jo jättiaukko.
Niin konemies kertoi valtion pääosin avohakkuussa olevasta 30 000m3 leimikosta kantavilla maapohjilla lähteneen tukkia kokonaiset 13%, että näin meidän yhteistä omaisuutta hoidetaan. Kuvassa on kuitenkin käsitykseni mukaan yksityinen mo.
Juuri tähän valtion isojen aukkojen tekoon rahapulassa halusin kiinnittää huomioni. Jos metsää hoidetaan ajallaan ei millekään alueelle tarvitse tehdä 50ha aukkoja koskapa metsä eri paikoilla eri aikaan ajallaan.
Nykyisin konehakuulla on entistä helpompaa savotoida metsälohkot ajallaan ja pitää uudistusalat järkevinä Huvittavaa että se maa mistä tämä avohakkuu ideologia tuli Suomeen ts Saksan suunnasta Borg ym. on entistä tarkemmin aloitetta suojella puulajeja kasvupaikoilla. Koetan nyt lukea kaverini lähettämää Rodunserglass hakkuunormia Itävallassa….
Metsähallituksen homma on muutenkin niin ihmeellistä.
Tässä likellä harvensivat kuukausitolkulla mehtiä neljä vuotta sitten.Nyt sitten viime talvena silipasivat ne harvennus alueet nurin.Ei tainnut olla taloudellisesti kovin järkevää toimintaa.Ei yksityisenä metsänomistajana ainakaan tulisi moisia ratkaisuja tehtyä.
Valtion kannattaisi myydä metsiä mahdollisimman paljon. No niinhän ne tekevätkin, mutta tuollaiset alueet mitä hakataan paljaaksi alle 20% tukkiosuudella puuston nuoruuden takia, kannattaisi pistää metsäpalstana myyntiin. Valtion omistukset kyllä kiinnostavat, koska siellä hölmöilyt on itseltäkin pois. Noissa yksityisten metsissä ei niin väliä vaikka hakkaisivat 02 kehitysluokkaisia aukeaksi ja jättäisivät luonnonhoitoon.
Tuossa kuvassahan on kyllä ihan kookkaan näköistä tavaraa levällään, vaikea arvostella hakkuuta kannattamattomaksi. Ja jos on pieniä plänttejä ollut nuorempaakin metsää, niin myrskyjen takia on ehkä ihan perusteltua laittaa ne yhtäaikaa teriin.
pihkatappi: Kuvassa näkyvä alue oli sitä tilan vanhinta laitaa, ikikuusikkoa. 04-metsiköitä oli kaikenkaikkiaan 40 prosenttia alasta eli voi kai sanoa, että hätäinen ukko oli asialla, kun kaiken veti aukoksi.
Hyvännäkönen homma eikä vaadi mitään uudistamistoimenpiteitä. Luonto hoitaa sen puolen. Pinta rikkoontunu varmasti sen verran että tiineenä on tainta kohta.
motti-matin ennuste voi hyvinkin toteutua. Ensin rynnii kastikat, horsmat ja vadelma. Mitä puuntainta luonto sitten tarjoaa? Varmaankin parhaiten kasvupaikalle soveltuvaa lajistoa; tulee leppää, rutkasti pihlajaa, koivua, tuomea turkasesti, haapaa… paikkapaikoin pajua. Ei se ihan pahalta näytä.
Ei kait tuota (toivottavasti) aivan luontaiseen uudistukseen sentään jätetä. Sitten voi jo puhua ryöstöhakkuusta jos noin menetellään.
Minulla menee päätehakkuuseen samalla tavalla 1960 parturoitu 6 hehtaarin kuvio, joka jätettiin edellisen isännän toimesta uudistamatta. Siihen nousi melkoinen pusikko, josta kaivelimme esiin parikymmentä vuotta sitten ensiharvennuksessa puuston joka taas parturoidaan. Lisänä pari muutakin harvennusta (itse tehtyjä nekin). Suurimmat männyt ja kuuset ovat yli kiinnon puita, mutta kituneesta alikasvoksesta pihtisynnytettynä kokovaihtelu on hyvin suurta;
keskimäärin 300 kiintoa/ha, parhaissa kohdissa 500 kiintoa/ha.
Jos olisi lähempänä, lähtisin kyselemään millä hinnalla sen aukon saisi ostaa. Olisihan siinä puuhapalstaa perillisille.
Hyvässä lykyssä saisi tosi halvalla, eikä myyjä olisi velvolinen uudistamaan aluetta !!!
Syrjiiko kisi pihlajaa,leppää ja haapaa kalleimmat puusepän ja meidän rakentajien arvostamat puut.
Asia on ehkä tässä ketjussa jo käsitelty, kun en viitsinyt lukea kaikkia puheenvuoroja.
Mutta minulle tulee mieleen, että tässä on ollut joku näistä bisnesmiehistä, jotka ostavat puisia palstoja ja pistävät ne samantien sileäksi omilla koneilla. Monesti hakataan taimikotkin hakerangaksi.
Alue hakataan usein erittäin harvaan siemenpuuasentoon ja jätetään silleen muokkaamatta. Voi jäädä myös kokonaan uudistamatta. Ei näistä viranomaiset enää nykyään kysele. On myös tapauksia, että tehdään ilmoitus, että hakkuualue raivataan pelloksi.
Tämä on sitä nykyajan vapautta. Toivottavasti kuvan kohteelle tulee asianmukaiset uudistamistoimet.
Kiitos Portimo. Täällä on tosiaan paljon kommentteja, joissa useimmissa uskotaan kuvan tapauksessa uudistamisen olevan ns. helppo nakki. Sinun karu visiosi on minun pahin painajainen. Ei tuonne siemenpuitakaan jäänyt.
On ne vaan työläitä uudistettavia eteläsuomen isot aukko hakkuut jos ne oikea oppisesti tehdään ja hoidetaan. Omina töinä yli kolmen ha rehevät maat: otan osaa, jos joka vuosi istuttaa ja heinää ja raivaa. Kuusikon heinäys n. viisi vuotta istutuksen jälkeen horsmaa ja vatukkoa tallaa.
Ihmettelen tuota piiperöiden vinkumista.Ei se aukon uudistaminen ole ihmeellistä oli se pieni tai iso.viieraalla teettäminen kuluineen 1000 ekee/ha+alv-verovähennys.
Olisihan piiperöt voinu ostaa tuon kiinteistön ja perusstaa vaikka maattomien piiperden toukan syöntikeskuksen.
Loppujen lopuksi kateus taisi iskeä piiperöihin
paree ku antaa luontoäitin hoitaa. ei tule juurikääpiä ym tauteja. viisas kaveri tämä luontoäiti, käyttää ensin lehtipuustoa tervehdyttäjänä jonka jälkeen puskee terveen kuusikon. äkkipikaiset ja malttamattomat mätästelee ja istuttelee ja korjaavat tulevaisuudessa lahopuuta
No näinhän se nyt nimenomaan on, motti-matti! Sukkession seuraamiseen ei ihmisikä riitä, mutta pätevää jälkeä luontoäiti synnyttää eikä siinä mitään pihtejä tarvita.
Se vaan näin kateellista (leikkileikki!) kaihertaa, kun joku tohelo saa raastaa rauhassa kaiken minkä irti saa ilman mitään seuraamuksia. Uudistuskulut kalleimman jälkeen hänelle olisi opiksi! Kun hän tuskin itse tarttuu pottiputkeen, vaan joutuisi teettämään vieraalla, niin lompsasta pitäisi löytyä noin 30 000 euroa ja alvit päälle. Vaan ei kai tuo oikealla raharikkaalla missään tunnu tuokaan.
Kyllähän uuden taimikon syntyä on mukava kahtoa ja saatella kasvua etteen päin. Vaan oisin minä tuonne jonkun suojapaikan itselle ja muutamalle tintille jättänyt. Pittää se joku tulipaikka olla, että saa metässä yötä olla. Tietysti jos tiluksia vaan kirjoituspöydältä tai auton ikkunasta kahteloo niin se on luontosuhe toinen.
Palaappa Kisi viiden vuoden kuluttua asiaan, silloin tiedät vasta mikä on metsänomistaja miehiään.
Tähän asti on edetty järki kädessä. Jos sitten todella laiminlyö uudistuksen, niin sitten vasta on moiteen sijaa asiassa.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Korpituvan Tanelin kommentista sain idean. Pyrin valokuvaamaan tuon saman kohteen vuosittain samaan aikaan tältä samalta paikalta, kun maasto-olosuhteetkin sattuvat tarjoamaan suotuisan etäperspektiivin. Sitten on mielenkiintoista seurata kehitystä: mennäänkö luontoäidin tahdissa vai ottaako ihminen ohjat.
Hieman harmittaa, että tuo ylläoleva kuva on huitaistu kännykkäkameralla. Laadukkaampaa jälkeä saa oikealla kameralla, kun muistaa ottaa mukaan.
Poikkeukseelisen nopeaa on myös Metsähallituksen metsien kasvu. Peräti kolme vuotta ensiharvennuksesta päätehakkuseen! Ei siinä kovin kummoinen nökö ollut tukkia tienvarressa.Taitaa mennä metsät päätehakkuuseen,kun puu saavuttaa nipin napin tukkipuun mitan.Saa tyvestä sen yhden tukin!
Näpsäkkä leimikko. Kaivurimätästys isoilla mättäillä, notkopaikkoihin ojat ja istutus isoilla kuusentaimilla
Toimii ja ei tarvitse heinäämistä…
Joskus on järkevää tehdä kunnon avohakkuu. Selkeät rajaukset, jättöpuiksi mm. sellaiset puut, joiden korjuu on vaikeaa tai mahdotonta. Avohakkuu ja kulotus jäljittelee luonnon menetelmää, jossa metsäpalo hoitaa uudistushakkuun.
Aikoinaan Kurun / Parkanon / Kihniön sydänmailla metsähallitus teki joka vuosi noin kilometrin uutta metsäautotietä, Hakkasi avohakkuuna 20 000 – 30 000 kiintoa, uudisti ja seuraavana vuonna tehtiin jatkoa tielle ja samanlainen savotta.
Komeat nuoret metsät ja hienot taimikot kaikkine riistoineen ja marjoineen siellä muhivat.
Turha määkiä jokaisen aukon reunalla. Talousmetsä on talousmetsää ja kansallispuisto on kansallispuistoa.
Mikä jätkä pätkää risoo siinä, jos minä mää’in vaikka joka aukon reunassa? En toki kuitenkaan niin tee – täytyy olla jotain raflaavaa, että sikiunessa ruususen unta nukkuva havahtuu.
Tämän aukon reunassa se raja meni rikki.
Seudulla on pääosin yksityisten omistamia metsätiloja, joita hoidetaan harvinaisella pieteetillä. Maasto on pienpiirteistä: kumpareita, mäkiä, kallioita, jyrkänteitäkin, välissä puroja ja pieniä metsälampia. Täällä on totuttu ”tavalliseen” metsänhoitoon, jossa hakkuuaukot tosiaan suunnitellaan inhimillisen kokoisiksi ja maastoa myötäileviksi. En ole kaahannut minkään kaleidoskoopin kanssa aukkoja mittailemassa, mutta 9 ha:n aukko on tähän mennessä suurin näkemäni näillä main. Kun siihen pölähtää sitten tällainen höösäri, suuri tuntemattomuus jostain muilta kyliltä, ja alkaa rouskuttamaan laidasta lukien paikkakunnan parasta metsäkokonaisuutta, niin eikö sitä saa ihmetellä, parkuakin?
Kun kerran tuo metsikkö oli rakas.Olisi piipertäjien pitäny hakea toimenpidekieltoa ko alueelle ja suojeluun tikkakuvillla ja oravan papanoilla jotka olis olleet oikeilta suojelualueilta.
Jos tämäkään ei olisi auttanut avuksi määkimään piipertäjien suklaaosaton pojat hesasta.
Se on turha määkiä kun on mämmit pöksyssä.
HUOMENTA JA HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE 🙂
Sanoivat tuolla baarin viisastenkerhossa, ettei liito-oravan papanoita tarvitse enää tilata kalliilla rahalla netistä. Nykysuojelijoille kun ihan tavallinen puupelletti menee täydestä kuin väärä raha. Liito-oravan suojelua tosin joutuivat jo löysentämään, koska länsimetron rakentaminen ja siihen liittyvä asuntorakentaminen olisi pitkittynyt ja osittain estynytkin Espoossa. Heinolassa sentään orava käytättää pieniä koululaisia parakkikoulua vielä monta vuotta, koska uudelta koululta hännäkäs vei rakennuspaikan.
Osaran aukeat tais olla noin 20 000 ha,nyt kasvaa siellä tosi komeat männiköt ja jatkuvat harvennukset on menossa,mutta se onkin eri juttu koska poistuma oli siellä avohakkuulla n 40 mottia ha.joku vuosi sitten kävin siellä.
Rööri ei kans aina tajua söiskö puuroa vai velliä. Välillä suojelee susiakin ja välillä väittää huvikseen niitä ammuskelevansa. Karhuissa sama juttu vaikka uskon että ilman tussaria mies paskoo lähinnä housunsa jos sattuisi karhun näkemään edes.
Näissä hakkuujutuissa puoltaa hirmualoja muka työllistävänä vaikka noissa kone hoitaa todennäköisesti kaiken tai sitten siinä ei hoideta yhtään mitään. Normaali pienten muutamien hehtaarien aukkojen tekijä uudistaa tunnollisesti itse eikä sekään tarvi rööriä. Joten saat rööri metsästää niitä mielikuvasusia ja karhuja edelleen ainakin viikonloput. Viikolla saat edelleen nuohota puskia raivaamassa.
Noo, ehkä röre ei ole niin iljettävä kuin miltä vaikuttaa.
röre on röre.
Jönssö kauheesti mie niitä petoja pelkäään.heh heh.Jönssöllä on vaihdeuodet alkaneet tai ei oo saanu lähiaikina.
Tuoosta aukon udistamisesta.Kysyisin jönssöltä mistä niiä robotteja löytyy mitkä toimittaa pöllit tehtaalle pystyymetsästä ja uudistaa aukon.
Tuonverran sentään tekniikka jo jyllää että puut saadaan tehtaalle ja istutuskin jo koneellista. Toki siellä koneen kuski vielä on puikoissa mutta käsityötä ei juuri tarvita.
Hitusen helpotti, kun sai purkaa täällä sydäntään. Kiitos tämän mahdollisuuden järjestämisestä Metsälehdelle.
Olen oikein kiitollinen kaikille kommentoineille!
Miltähän tuo kuvassa näkyvä työnjälki näyttää asiaan perehtyneen silmään? Minusta puutavara on verrattain sikinsokin, pitkin ja poikin. Jos tuosta pitäisi alkaa keräilemään kuormaa lähemmäs tien pintaa siirrettäväksi, niin eihän tuossa näytä olevan mitään jämptiä systeemiä!
Kisi: nyt olisi mukava saada seurantatietoa tästä projektista? Onko uudistettu, miltä näyttää?