Pääkuvassa koivikon alle syntynyt taimikko, toisessa näkyy hieman alaa, johon istutettu 2 kasvukautta sitten 2500 kpl männyn taimia, normaaleja isoja. Joskus se luontainen taimiaines kannattaa säilyttää, kuvat otettu saman kiven päältä.
Pääkuvassa koivikon alle syntynyt taimikko, toisessa näkyy hieman alaa, johon istutettu 2 kasvukautta sitten 2500 kpl männyn taimia, normaaleja isoja. Joskus se luontainen taimiaines kannattaa säilyttää, kuvat otettu saman kiven päältä.
Metsänhoito
Juuri noin. Kun olosuhteet ovat otolliset, on toimittava järkevimmän mallin mukaan. Jos niitä malleja ei ole omaksuttu, aikaa ja ruutia tärvääntyy.
Mikä vei männyt, heinikkoko?
Mäntyjä syötiin kovasti jo istutus kesänä, seuraavana syönti jatkui. Syömättömiä on siellä täällä, ne pinnistelee heinikon läpi, mutta syödyt on sen verran pieniä, että 90% tukahtunee lopullisesti heinikkoon. Myyrät taisi suurimman osan syödä. Heinääminen tai myrkytys olisi kieltämättä auttanut. Paikoitellen laitoin kuusta, se on selvinnyt hyvin. Männyn taimia laitettiin vajaa 5 hehtaaria, heinääminen ei ihan parin illan juttu olisi ollut. Yleensähän sitä koivua tulee liiaksikin täydennykseksi, miten mahtaa tuollaisessa heinikossa käydä? Tämä onkin vasta toinen epäonnistunut uudistus minulla, tosin kuusta olen tähän asti laittanut. Kerran 0.2 hehtaarin aukosta tukkimiehentäi söi lähes kaikki männyntaimet, sen täydennysistutin.
Kuvien perusteella vaikuttaa melko rehevältä maapohjalta. Tuliko maanmuokkaus kuitenkin teetettyä? Ja alunperin olisi varmaan kannattanut istuttaa jo kuuselle
Koivua tulee aina luontaisesti ihan riittävästi, jos vähänkin kivennäismaata paljastettu.
Joten seketsä lopulta syntyy, vaikkakin istutusmännyt jäävät vähemmistöön, jos ylipäätään jotenkin pärjäävät.
Hyviä siemensyntyisiä rauduskoivuja kannattaa säilyttää jo varhaisperkauksessa ja myöhemmin taimikonperkauksessa sekä harvennusvaiheessa. Kuusi hitaampikasvuisena ”pystykarsii” koivuja, jolloin syntyy laadukkaita ja oksattomia tyvikoivuja.
Sen verran eri mieltä luontaisesta täydennyksestä, että lehtipuuta tulee muokatulle alalle, muttei välttämättä kasvatuskelpoista raudusta.
Mänty heinittyvällä kuviolla vaatii tosiaan alkuvuosina paljon työtä. Heinäystä ja ainakin täällä Tricoa 6 metriseksi saakka.
Kyllä laikkumätästys tehtiin, ja istutus heti hakkuun jälkeisenä kesänä. Lahoa oli kuusikko. Harvennuksien onnistumiseen liittyen, tuon taimettuneen paikalla olisi jo ensiharvennuskuusikko, jos viimeinen harvennus olisi mennyt kuten ajattelin. Siinä oli pari sataa raudusta/ ha ja hieskoivua. Alla 3-5 m kuusta. Raivasin ennakkoraivuussa sen luokkaan 1500- 1700 kuusta / ha koivujen tyvet näkyviin, että osaa motokuski ottaa hieskoivua reilusti pois. Kone kävi leimikolla, piti raivata uudelleen. Raivarin reilulla kädellä lumikengät jalassa railusti alle 1000 runkoon. Motokuski tuli jälleen, tarkkaan sahasi motolla joka ikisen kuusen alas, harvensi koivikon, raudukset oli hänestä poistettavia. Jäljelle jäi mielestäni hieskoivikko, joka tuolla pohjalla mielestäni vajaatuottoinen. Nyt kun tuli uusia kuusia ( 15 vuotta meni) laitoin pois ne koivut. Onnistuneet istutuskuuset on jo toisen kesän jälkeen lähes saman mittaisia.