Viimeksi totesin seuraavaa: ”Tässä kohteessa olisi kiinnostava nähdä puiden vuosirenkaat. Saatko Pihkaniska otettua kuvan tyypillistä kehitystä kuvaavasta yksilöstä? Jotenkin vain tuntuu siltä, että noin tasarakenteisessa puustossa ei hitaan ja nopean kasvun vaiheet korostu kovinkaan voimakkaasti. Männyllä harvennuksen kasvureaktio muutenkin on melko lievä. Rehevä alikasvoskuusikko varsinkin etelässä on eri asia.”
Taisi mennä jokseenkin nappiin veikkaukseni. Vain yhdessä kohdassa on muutaman vuoden mittainen selvästi parempi kasvu, tosin sekin näkyy vuosirenkaissa vain puun yhdellä sivulla.
Tällaista laatua kasvaa tasarakenteisessa puustossa etelä-suomalaisella mt/omt rajalla olevalla pohjalla hiukan tiheäksi jääneessä palstan peräkulmassa:
Tällaisia on hakkuukypsät puustot suurimmaksi osaksi vielä tällä hetkellä. Vuosirenkaissa näkee 50-60 lukujen vaihteessa tehdyn ”hävityshakkuun”, jossa on jäänyt kuviolle puut joista ei olisi tullut pinoon pantavaa.
Eli tuo sormen paksuinen tappi keskellä aiheuttaa ongelmia? Kai ne ammattimiehet osaavat jakaa rungon erilaisiksi saheiksi sen mukaan kuin on mahdollista?
Kuusen suosimista käsittelevässä keskustelussa ollut Pukkalan diasarja vaikutti lievästi asenteelliselta, vaikka paljon silti oli myös hyviä (eli minun asennettani tukevia…) pointteja. Tähän kuvaan liittyy kuitenkin kuvapari sahatavaran arvosta nuorena vapaasti ja tiheässä kasvaneista puista sivulla 19:
Epäilen hintavaikutuksen valumista tuottajalle saakka. Puun myyjä saa hinnan tukin kriteerit täyttävän kuorellisen tilavuuden mukaan, ei tuotetun sahatavaran määrän/arvon mukaan.
Toivottavasti Metlan tuoreen tutkimuksen tietoja puun laadusta julkaistaan, jottei tarvitse tyytyä nyt julkistettuihin mainintoihin hitaasti kasvaneen puun laatuongelmista.
Puun takaa meinasi että 20 vuotta on mennyt hukkaan. Ei suinkaan, tuona aikana on ollut isompi puusto päällä ja käyttänyt maan kasvukyvyn hyväkseen. Kun sitten isompi puusto on hakattu pois, on ollut taimiaines valmiina odottamassa ja käyttänyt miltein heti maan kasvuvoiman hyväkseen.
Sahatavaran lajitteluoppaassa ”pohjoismainen sahatavara” puhutaan vuosilustojen paksuudesta sen verran, että hidaskasvuisuuden määritelmänä pidetään vähintään 10 vuosilustoa 25mm:n matkalla. Tämän jälkeen vuosilustojen paksuudesta ei puhuta mitään, vaan sahatavarakappaleen laadun määrää muut tekijät joista merkittävin on oksat. Vuosirenkaiden paksuusvaihteluja esiintyy, käsiteltiinpä metsää alaharvennuksin tai jatkuvan kasvatuksen mukaisesti, mutta sillä ei ole käytännön merkitystä suurten sahojen lajittelussa.
Voi jessus sydänpuu kasvanut ulkosyrjään eli mennee hukkaan. Hiihtoniilo toistaa isältään kuulleen viirauden, elikkä taimikkona puu pitää kasvaa ensi alkuun tiheenä (ymmärrän että hirvi/pakkasvaaran ohi) ja sitten harvennukset ajallaan. Nyt on makoiltu vuosikymmeniä ja kituutettu puuta. Perskules, ei oo ollut omistajalla tuon puun kanssa rahantarvetta. No en moitu,kukin tekee ja ajattelee tavallaan, kunhan katselin kuvaa.
Tämä metsikkö on harvennettu välillä 1978-1013 neljä kertaa. 1978 harvensi yhtiö, ja hakkasivat suunilleen pelkät ajourat. Kaksi seuraavaa harvennusta on tehty itse manuaalisesti ja hiukka varovaisesti. Viimeinen hakkuu olikin sitten voimakkaampi ja tukkia lähti reilusti.
”Tuollainen puu joudutaan sahaamaan siten, että kitukasvuinen sydänpuu tulee eroon muusta puuaineksesta.” @Puuntakaa
Onko tässä siis ”sydänpuuta” kahdessa kohtaa? Hiihtoniilon mukaan sydänpuuta on ulkosyrjässäkin. Miten tällainen runko sahataan käyttökelpoisiksi tuotteiksi?
Onko tosiaan niin, että tuo tummempana näkyvä tiukka puuaines ulkoreunalla ja myös keskellä oleva sydänpuu (ei toki kymmentä senttiä!) pitää sahata erilleen muusta puusta? Miten homma hoituu sahoilla: tarkastelevatko sahurit aina ensin puiden poikkileikkauksia ja sen perusteella tekevät viipalointisuunnitelman?
99 % puista sahataan ns. vientisahoilla, niillä ei erotella puita sydänpuun luston tiheyden perusteella (oksaisuuden perusteella kylläkin). Joskus sahataan ns. sydänvapaata sahatavaraa asiakkaan toivomuksesta, silloin puun keskeltä otetaan lankku/lauta joka ei mene kyseiselle asiakkaalle. Tällöinkään ei puita lajitella sen mukaan miten tiukkasyistä sudän on. Erikoissahaukset puusepille on sitten erikseen. En muuten ole koskaan tavannut sydänpuuta puun ulkoreunalla, eikä sitä ole tässäkään puussa.
Tasalaatuinen puu on ihannetapaus vanerintekijöille ja varmasti sahureillekkin. Sahoista en osaa sen kummemmin sanoa kun ei ole tullut oltua. Vanerilla vaihteleva puun laatu tekee kiusaa alkupäästä jalosteelle asti. Viilun laatu heittelee, ladonta takkuaa, hiomajälki vaihtelee ja pinnoituksessa on sitten omat harminsa. Tietysti viiluja lajitellaan, mutta kun ajetaan 110 lasissa niitä sekoittuu aina väkisinkin. Huonompaa tai jatkettua viilua ei voida käyttää monissa pinnoitettavissa laaduissa. Valkeassa vanerissa ne vielä menevät.
Kiitos Pihkaniska!
Viimeksi totesin seuraavaa: ”Tässä kohteessa olisi kiinnostava nähdä puiden vuosirenkaat. Saatko Pihkaniska otettua kuvan tyypillistä kehitystä kuvaavasta yksilöstä? Jotenkin vain tuntuu siltä, että noin tasarakenteisessa puustossa ei hitaan ja nopean kasvun vaiheet korostu kovinkaan voimakkaasti. Männyllä harvennuksen kasvureaktio muutenkin on melko lievä. Rehevä alikasvoskuusikko varsinkin etelässä on eri asia.”
Taisi mennä jokseenkin nappiin veikkaukseni. Vain yhdessä kohdassa on muutaman vuoden mittainen selvästi parempi kasvu, tosin sekin näkyy vuosirenkaissa vain puun yhdellä sivulla.
Tällaista laatua kasvaa tasarakenteisessa puustossa etelä-suomalaisella mt/omt rajalla olevalla pohjalla hiukan tiheäksi jääneessä palstan peräkulmassa:
http://www.metsalehti.fi/Metsalehti/Lukijoiden-kuvat/Kuva/?imageId=555&index=0
Kuvan puun kasvun alkuvaiheessa on menetetty n. 20 vuotta.
Mitä järkeä siinä on ollut?
Tällaisia on hakkuukypsät puustot suurimmaksi osaksi vielä tällä hetkellä. Vuosirenkaissa näkee 50-60 lukujen vaihteessa tehdyn ”hävityshakkuun”, jossa on jäänyt kuviolle puut joista ei olisi tullut pinoon pantavaa.
Eli tuo uloin tummempana näkyvä lustosto on syntynyt noin kahdenkymmenen vuoden aikana? Vai laskinko oikein?
Kapeita ovat lustot; ei ole ylimääräisiä ravinteita metsään heitetty. Millaista saharavaraa tällaisesta puusta saadaan? Syntyykö jännityksiä?
Tuollainen puu joudutaan sahaamaan siten, että kitukasvuinen sydänpuu tulee eroon muusta puuaineksesta.
Eli tuo sormen paksuinen tappi keskellä aiheuttaa ongelmia? Kai ne ammattimiehet osaavat jakaa rungon erilaisiksi saheiksi sen mukaan kuin on mahdollista?
Kuusen suosimista käsittelevässä keskustelussa ollut Pukkalan diasarja vaikutti lievästi asenteelliselta, vaikka paljon silti oli myös hyviä (eli minun asennettani tukevia…) pointteja. Tähän kuvaan liittyy kuitenkin kuvapari sahatavaran arvosta nuorena vapaasti ja tiheässä kasvaneista puista sivulla 19:
http://www.monsu.net/Esitykset
/Monipu olisempaaMetsanhoitoa.pdf
Epäilen hintavaikutuksen valumista tuottajalle saakka. Puun myyjä saa hinnan tukin kriteerit täyttävän kuorellisen tilavuuden mukaan, ei tuotetun sahatavaran määrän/arvon mukaan.
Toivottavasti Metlan tuoreen tutkimuksen tietoja puun laadusta julkaistaan, jottei tarvitse tyytyä nyt julkistettuihin mainintoihin hitaasti kasvaneen puun laatuongelmista.
Kisille: Tuskin monenkaan sormi on sentään kymmenen senttiä paksu, vaikka meitä suomalaismiehiä joskus siitä moitiskellaankin.
Kuusi on kannattavinta kasvattaa alusta lopuun nopesti.
Näin saadaan laadukasta puuta, ja tauti- ja tuhoriski on pienin.
Pihkaniskan puun sydän tiukkasyistä,ei tyvilahon luulisi keskeltä alkavan levitä,höttösydänpuu arempi maalaisjärjellä.
Puun takaa meinasi että 20 vuotta on mennyt hukkaan. Ei suinkaan, tuona aikana on ollut isompi puusto päällä ja käyttänyt maan kasvukyvyn hyväkseen. Kun sitten isompi puusto on hakattu pois, on ollut taimiaines valmiina odottamassa ja käyttänyt miltein heti maan kasvuvoiman hyväkseen.
Sahatavaran lajitteluoppaassa ”pohjoismainen sahatavara” puhutaan vuosilustojen paksuudesta sen verran, että hidaskasvuisuuden määritelmänä pidetään vähintään 10 vuosilustoa 25mm:n matkalla. Tämän jälkeen vuosilustojen paksuudesta ei puhuta mitään, vaan sahatavarakappaleen laadun määrää muut tekijät joista merkittävin on oksat. Vuosirenkaiden paksuusvaihteluja esiintyy, käsiteltiinpä metsää alaharvennuksin tai jatkuvan kasvatuksen mukaisesti, mutta sillä ei ole käytännön merkitystä suurten sahojen lajittelussa.
Voi jessus sydänpuu kasvanut ulkosyrjään eli mennee hukkaan. Hiihtoniilo toistaa isältään kuulleen viirauden, elikkä taimikkona puu pitää kasvaa ensi alkuun tiheenä (ymmärrän että hirvi/pakkasvaaran ohi) ja sitten harvennukset ajallaan. Nyt on makoiltu vuosikymmeniä ja kituutettu puuta. Perskules, ei oo ollut omistajalla tuon puun kanssa rahantarvetta. No en moitu,kukin tekee ja ajattelee tavallaan, kunhan katselin kuvaa.
Tämä metsikkö on harvennettu välillä 1978-1013 neljä kertaa. 1978 harvensi yhtiö, ja hakkasivat suunilleen pelkät ajourat. Kaksi seuraavaa harvennusta on tehty itse manuaalisesti ja hiukka varovaisesti. Viimeinen hakkuu olikin sitten voimakkaampi ja tukkia lähti reilusti.
”Tuollainen puu joudutaan sahaamaan siten, että kitukasvuinen sydänpuu tulee eroon muusta puuaineksesta.” @Puuntakaa
Onko tässä siis ”sydänpuuta” kahdessa kohtaa? Hiihtoniilon mukaan sydänpuuta on ulkosyrjässäkin. Miten tällainen runko sahataan käyttökelpoisiksi tuotteiksi?
Osaisiko joku vastata?
Onko tosiaan niin, että tuo tummempana näkyvä tiukka puuaines ulkoreunalla ja myös keskellä oleva sydänpuu (ei toki kymmentä senttiä!) pitää sahata erilleen muusta puusta? Miten homma hoituu sahoilla: tarkastelevatko sahurit aina ensin puiden poikkileikkauksia ja sen perusteella tekevät viipalointisuunnitelman?
99 % puista sahataan ns. vientisahoilla, niillä ei erotella puita sydänpuun luston tiheyden perusteella (oksaisuuden perusteella kylläkin). Joskus sahataan ns. sydänvapaata sahatavaraa asiakkaan toivomuksesta, silloin puun keskeltä otetaan lankku/lauta joka ei mene kyseiselle asiakkaalle. Tällöinkään ei puita lajitella sen mukaan miten tiukkasyistä sudän on. Erikoissahaukset puusepille on sitten erikseen. En muuten ole koskaan tavannut sydänpuuta puun ulkoreunalla, eikä sitä ole tässäkään puussa.
Tasalaatuinen puu on ihannetapaus vanerintekijöille ja varmasti sahureillekkin. Sahoista en osaa sen kummemmin sanoa kun ei ole tullut oltua. Vanerilla vaihteleva puun laatu tekee kiusaa alkupäästä jalosteelle asti. Viilun laatu heittelee, ladonta takkuaa, hiomajälki vaihtelee ja pinnoituksessa on sitten omat harminsa. Tietysti viiluja lajitellaan, mutta kun ajetaan 110 lasissa niitä sekoittuu aina väkisinkin. Huonompaa tai jatkettua viilua ei voida käyttää monissa pinnoitettavissa laaduissa. Valkeassa vanerissa ne vielä menevät.
Parhaat kiitokset Pihkaniskalle ja vänkärille asiantuntevista selostuksista.