Rehevä käenkaalityypin (OMT). Kuusi-ja hieskoivupuusto. Puuston läpimitoissa suurta vaihtelua. Ihannekohde jatkuvaan kasvatukseen, vai onko? Vastaus löytyy kuvasta.
Rehevä käenkaalityypin (OMT). Kuusi-ja hieskoivupuusto. Puuston läpimitoissa suurta vaihtelua. Ihannekohde jatkuvaan kasvatukseen, vai onko? Vastaus löytyy kuvasta.
Metsänhoito
Tuon täytyy olla hoitamaton palsta koko-erojen takia. Laholta näyttää nuoremmat kuuset.
Aivan liian ylitiheä haaveillakkaan jatkuvan kasvatuksen mallista, ei edes mustikka mahdu kasvamaan niin miten alikasvos puu.
Kuvan pihvinä onkin herättää keskustelua, jatkuvan kasvatuksen kaikkivoipaisuudesta mitä eräät tahot levittävät. Kyseinen kohde on siis periaatteessa soveltuva kohde jatkuvaan kasvatukseen. Tulevassa hakkuussa poistetaan kaikista kokoluokista ja tehdään pienaukkoja. Maapohjassa riittää ravinteita kasvuun. Mutta, kuusissa on lahovikaa, joka tekee jatkuvan kasvatuksen huonoksi vaihtoehdoksi, jos ajattelee taloudellista tulosta. Joten normiharvennus tässä kohtiin, isot kuuset pois ja katsotaan mitä tulee. Uudistushakkuu 20-30vuoden kuluttua. Kyseiselle kuviolle on tehty jonkinlainen suojuspuuhakkuu n. 30-40 vuotta sitten.
Kuva kertoo saman minkä olen itsekin todennut. Etualan katkaistun kuusen alun keskellä maannousemasieni aiheuttama tumma alue.
Tuollainen aluspuu näyttää päällisin puolin ihan kehityskelpoiselta, mutta sillä voi olla ikää kymmeniä vuosia ja se on täysin tuhoon tuomittu.
Noiden koivujen alla jatkuva kasvatus onnistuu jos ei ole maa jo maannousemasienen saastuttamaa. Muutoin jatkuva kasvatus on itsensä pettämistä.
Näinhän se on. Säästettävä aluskasvos kuusi on oltava nuorta ja hyvällä pituuskasvulla. Ja lisäksi kuuselle sopivalla maapohjalla. Ei tule niin suurta pettymystä 15-20v päästä.
Samaa mieltä poimintahakkuiden järkevyydestä. Tuosta kuvasta ei kuitenkaan voi varmuudella sanoa, että juurikääpä olisi lahon syynä. Ylitiheässä metsikössä alikasvoksena kasvaneet kuuset voi lahota muistakin syistä. Usein näkeekin, ettei kitukasvuinen yksilö tule sahatavaraa koskaan tuottamaan, vaikka osa porukasta kaipaa hitaasti kasvaneita puita markkinoille.
Periaatteessa kuvan kohde voisi olla sopiva luontaiselle kuuselle, kosteutta riittää ja päällä taimettumista edistävää sekapuustoa. Mutta koska ylempi jakso on jo noin järeää, eikä alla kuusta ole, kaksijaksoistakaan ei tuosta taida enää saada.
Varovainen harvennus antaa valoa ja ilmaa maaperälle, mikä parantaa sen terveyttä. Varmasti ihan oikea ajatus harventaa nyt ja kasvattaa loput päätehakkuuseen.
Kun kaadetaan pari iso kuusta (ja tyvilahot ympäriltä), syntyy automaattisesti pienaukko. Ongelmana on vain saada rehevällä maalla pienaukkoon uudet taimet syntymään ja selviämään jatkoon.
Silläpä tekisinkin pienaukot puuston laadun perusteella järkevän suuruiset/ suuruisen aukon ilmansuuntaa huomioiden. Kuitenkin on ajateltava jatkossa tapahtuvaa metsänhoitoa ja korjuuta, jossa pikku täplät kartalla eivät palvele mitään.
Kaistalehakkuu on sopiva menetelmä , jos ei haluta isoa aukkoa ja luont. uudistus mahdollisesti lisänä. Pienaukon pulmat jää pois.
Jos katson omien metsien kuviokarttaa, harvoin saisi järkevästi toteutettua kaistalehakkuita. Kuviot on pienipiirteisiä muodoiltaan tai pieniä kooltaan. Hehtaarin kuviolle ei saa kaistaleita järkevästi tehtyä. Lopputulos ei paljon pienaukkohakkuista poikkeaisi.
Tapauskohtaistahan se on tietysti mikä minnekin sopii. Itselläni on ollut ja on edelleen useita kapeita muutaman ha:n kuvioita jotka sopii kaistalehakkuuseen hyvin. Osa joskus hakattukin siten ja nyt on uusintakierroksella.
Jos tekeekin kaistalehakkuun, tärkeää olisi seurata taimettumisen onnistuminen.Jos heinikko,vesakko ja muu roju alkaa uhata, siinä saumassa kuusipotit vaikka minimitiheydellä…
”Nim. kokemusta on”
Kuusikoiden kaistalehakkuussa ongelmana ovat pitkän reunametsän tuulenkaadot ja kirjanpainajat.
Tässä olikin kuusi-ja hieskoivupuusto…
Jos koivu on pääosin hiestä, ei tule paljoa tukkia siitä. Jos siis syntyneet alikasvoskuuset eivät ole lahoja, voisi kannattaa poimia isot kuuset pois ja harventaa koivikko. Alle saa sitten ehkä terveitä kuusia. Näin rehevällä kohteella olisi toisaalta otolliset mahdollisuudet sekametsään – ellei jopa jalopuihin jos lämpösumma riittää. Avohakkuu, muokkaus ja lehtipuun istutus olisi siis toinen harkinnanarvoinen kasvatusketju!
Tuota metsää en kyllä ryhtyisi ikinä harventamaan. Niin suuri tuhoriski on. Kuivuminen tai myrsky. Minulla on periaate, että ei yli 50-vuotiaita kuusikoita harvenneta. Joku aika sitten luin myös jonkun tutkijan kannan. Oli samaa mieltä.
On myös satua, että rehevän pohjan kuusikko uudistuisi luontaisesti.
Harvennuksen jälkeen alikasvusto olisi runsastunut, jolloin saisi temppuilla, että kuusentaimet selviävät. Tiheän kuusikon uudistaminen on äärettömän helppoa, kun homman hoitaa nopeasti. Mättäisiin istutetut kuuset ennättävät karkuun heinää, horsmaa ja vattuakin.
Pienaukkoihin kasvaisi luultavasti vattua ja pihlajia. On tehty muutama ja istutettu. Ne istutuspuut kasvavat, ei muita. Ihmettelen, että mikä kammo sitää mätästystä ja uudistamista kohtaan on. Jos nimittäin tarkoitus on kasvattaa metsää jatkossakin, niin muuta vaihtoehtoa ei ole. Nimenomaan näillä rehevillä mailla sen kannattavuus on erinomainen.
Olen rakennusinsinöri ja tiedän, ettei koskaan tule kunnon taloa huonon perustuksen päälle eikä tule hyvää metsää huonosta taimikosta.
Yli 50-vuotiaiden kuusikoiden harventamisessa kannattaa tosiaan olla varovainen, mutta kuvan kohdetta en kuusikoksi osaa määritellä.