Talvella 2019 tehtiin poimintahakkuu korpisuolle. Sinne oli jo aiemmin syntynyt erikokoista kuusen taimikkoa. Kuten lisäkuvasta näkyy, niin hakkuun jälkeen on syntynyt lisää taimia. Homma on taimettumismielessä onnistunut erinomaisesti.
Hakkuulla on myös kääntöpuolensa. Jätettiin joku isompikin mänty pystyyn. Kuten näkyy ovat kaatuneet. Voi olla haasteellista saada pysymään riittävää poikkipinta-alaa pystyssä, jos tarkoitus olisi, että puut huolehtisivat pohjaveden pinnan tasosta.
Tuo tullee olemaan ongelma , jos turvemaille ei saisi aukkoja enää tehdä. Teoriassa toimii hyvin mutta käytännössä on vaikeaa saada puut pysymään märässä maassa pystyssä. Jos jätetään paljon puita pystyyn kuivatuksen varmistamiseksi , niin sitten voi olla, että ei taimetu . Lopputuloksena on luultavasti paluu suht. tasaikäisen kuusikon kasvatukseen ja pystyssä säästyneet puut on sitten vaikka säästöpuita.
Tuo puiden kaatuileminen suopohjalla jo normaalin harvennuksenkin jälkeen on varsin tuttu ilmiö ja mitä harvemmaksi harvennetaan , sitä todennäköisemmin ongelma pahenee. Pikkuisen lisää kasvun tuomas pituutta ja oksiston laajenemista ,niin pötkölleen kellahtaa runko ,jolta puuttuu suo-olosuhteista johtuen pääjuuri. Kun tähän lisätään taimettumisen sattumanvaraisuus ,ihmettelen isosti hinkua jatkuvaan kasvatukseen turvemailla. Aukon kautta virhe on paikattava kumminkin ennemmin tai myöhemmin.