Joku kaipasi lisää kuvia jatkuvan kasvatuksen taimiaineksesta. Kaksi kuvaa jossa on vähä suurempia taimia on paikasta jossa on tehty 2 yläharvennusta 25 vuoden aikana. Viimeinen kuva paikasta jossa on tehty yläharvennus 4 vuotta sitten.
Näyttäs jatkuvakasvatus onnistuvan männylläkin
Huomioikaa noiden aliasvosmäntyjen laatu, ei ole räkämäntyä niinkuin istutusmännyn joskus on.
Minusta tuossa näyttää olleen aukko ja mäntysiemenpuita. Ja taimikkoa on syntynyt. Nyt olisi aika raivata taimikko 2..3m ruutuun ettei taimikko mene pilalle. Noista 3 kuvan pienemmistä taimista ei tule mitään.
Ihan hyvälaatuisia on taimet. Mutta ryhmissä kasvavia kuten useimmiten , kun s-puita on suht. paljon eikä maata ole muokattu. 2 taimen pitäisi mieluusti olla kork. 1 m päässä toisistaan jotta kasvatus onnistuisi. Pikkutaimien kuvasta näkyy se, että yhdessä kohtaa ainakin on lähteneet kasvuun ; 25 vuoden aikana jo näkyvissä. Voi tuo silti sopiakin tuohon kohteeseen kasvattaa mäntyjä noin , jos haluaa niin jostain syystä tehdä. Vähemmillä siemenpuilla tosin taimet kasvaa paremmin ja maanmuokkaus lisää niitä tasasemmin koko alueelle.
Siis vähintään 1m päässä toisistaan…
Ykköskuvassa yksi pikkutukki loput aurausviittoja, jotka nekin nykyisin yleensä muovia. Itse en kasvattaisi metsää tuolla tavalla. Voipi myös olla, että kuva hämää…
JK:ta markkinoidaan sillä, ettei siinä hakata muuta kuin tukkia. Mielelläni kuulisin, miten kuvien taimista kasvatetaan isompia puita, jollei niiden päällä ja vieressä olevia kuitupuita poisteta?
Kuvien perusteella helppo kallistua Kurjen kannalle. Jos niin on, siemenpuuthan pitäisi poistaa silloin, kun kontallaan ollen erottaa sirkkataimet.Silloin korjuu lumilla ollen taimien tuho on minimaalinen. Tuollaisten sp-mäntyjen lihottelu tuollaisessa taimikossa on järjen vastaista.
MTK:n Ohje
”Erityisesti rannikon karuimmilla kasvupaikoilla on perusteltua kannattavuussyistä ja riistavahinkojen minimoimiseksi pohtia siirtymistä jatkuvaan kasvatukseen, jossa tutkimusten perusteella pienempi riski riistavahingoille.”
Olen kokeillut. Kuvalinkissä oma tutkimus rannikon karulta kasvupaikalta. Muutama kuva omilta koealoilta. Jos kasvattaa tiheänä on turvan korkeudelle pelkkää harmaata, vihreä syöty pois. Jos on luonnostaan harvempaa tai harventaa itse, niin jäljelle jäävät poistetaan.
https://aijaa.com/LR8uni
Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Sauli Valkonen mainitsee kaksi lähtötilannetta, jossa muutos jatkuvaan kasvatukseen onnistuu helposti.
”Helpointa on, jos omistaa ylispuumännikön. Sen kasvatusta voi jatkaa suoraan jatkuvana kasvatuksena.
Ylispuumännikkö syntyy, kun uudistuskypsässä männikössä tehdään siemen- tai suojuspuuhakkuu. Metsän parhaita puita jää pystyyn 50–150 puuta hehtaarille, ja niiden alle alkaa syntyä taimia.
Jatkuvassa kasvatuksessa isoja ylispuita ei poisteta kerralla taimikon syntymisen jälkeen, vaan vaiheittain, ja osa jää metsään lopullisesti säästöpuiksi.
Ei näy Pihkaniskan kuvissa puita taimettuneella alueella, joista saisi seuraavan 20 vuoden aikana tukkipuuta. Mutta onneksi siemenpuuhakkuu onnistui ja perinteinen jaksollinen kasvatus sai uuden kiertoajan. Voihan sitä jatkuvaksikin nimittää, jos se mieltä lämmittää. Vaikutus kannattavuuteen on toinen juttu.
Kun vielä Sauli Valkonenkin kertoo mistä on kyse, aika pienestä on avohakkuuvastaisuus kiinni. Ei ole tarve menettää tällaisen viherpesun takia yöunia.
”Jatkuvassa kasvatuksessa isoja ylispuita ei poisteta kerralla taimikon syntymisen jälkeen, vaan vaiheittain, ja osa jää metsään lopullisesti säästöpuiksi.”
Ei tule mitään, että siellä ravataan vaiheittain poistelemassa sp. Vai maksaako joku lisää? Tuulen kaatamia ainakin on enempi.
Ja jos extraa ei löydy, niitä ei jää yhtään säästöpuiksi. Mistä sitä tiliä kerrytetään jos ei puun myynnistä?
Kylläpäs pihlajanmarjat maistuu taas happamilta.????
Pihkaniskalta rohkea veto lähettää jk-kuvia.
Jos lähdetään Valkosen ohjeesta, on jätetty vaikkapa 100 ylispuuta, jotka poistetaan vaiheittain. Ensimmäisellä kerralla haetaan 40 puuta, jotka ovat jakautuneet tasaisesti hehtaarin alalle. Seulotaan eestaas motolla ja ajokoneella koko hehtaarin ala.
Toisessa vaiheessa tullaan taas samoin hakemaan 40 puuta ja seulotaan eestaas kahdella koneella sama kuvio. Loput 20 jäävät säästöpuiksi ja tuulenkaadoiksi.
Kun pelkästään suurimpia tukkipuita kaadetaan, niin seuraava keikka onkin sitten aikaisintaan vuonna 2090.
Hienoa että kuvia ollaan saatu jk:sta. Männylle varmaan jk onnistuu parhaiten. Minusta tuossa on kyse ollut siemenpuuhakkuusta mutta voihan siitä jk nimitystä käyttää. Jatko on sitten todellista jk:sta. Kuinka tukkia tehdään ja jatkuuko uudistuminen ilman muokkausta.
Kun kokemusta jk:sta on ainakin 25 vuoden ajalta ja me ilmeisestikään ei olla ymmärretty tämän lajin hienouksia, toivon tekijältä muutakin kommenttia kuin juttua pihlajanmarjojen mausta.
Miltä pihlajanmarjat maistuu tällaisessa jk hakkuussa? https://youtu.be/BvJP2cqdd6E
Teoriassa jk männikössä on hyvä menetelmä. Käytännössä siis melkein sama kuin sp-hakkuu, kun s-puitakin on juuri sama määrä kuin on aina ollut ( 50-150 ) . Jossain erityistapauksessa voisi olla kannattavakin. Jos olisi paljon s-puita juuri tulossa hyvään arvokasvuvaiheeseen, voisi olla kannattavaa kasvattaa niitä vielä muutama vuosi. Korjuukulujen lisääntyminen ja taimikon tallaantumien/heikompi kasvu syö kuitenkin helposti lisätuoton. Harvan sp-männikön ylispuut kasvaa lisäksi alkuun paksuutta pääosin tyvestä ja juuristo vahvistuu myös. Tukkipuiden kuutiokasvun ja arvokasvun oikein mittaaminenkin voi siksi olla melko haasteellista.