Lähinnä tuo on hoitamatonta metsää joten en tiedä mitä tarkoittaa jk tässä yhteydessä?
Tuo on kait aika selvä e-puuhakkuun kohde ja siinä sinällään aivan hyvä.
Olen samaa mieltä että jos tuo kuvio lyödään e-puuksi niin hehtaarituotto on suurempi tukien kanssa kuin ainespuuna myytäessä. Tuossa kuviossa se tarkoittaa sitä että jäävän puuston rinnankorkeus pitäisi jäädä alle 15 cm se on MUISTAAKSENI se tuen kriteeri. Silloin harvennus tulisi kohdistuisi noihin koivuihin. Toinen kriteeri on sitten poistettavan puunmäärä / hehtaari. Tuossa täytyy jos laskea raivuu kannot että määrä täyttyy, Vaneriahan noista ei paljoa tule, jos ollenkaan, niin ainespuuna tuotto ei ole kummoinen. Kaikenkaikkiaan tuohan on vähän vajaa tuottoinen (harva) joten kuusien jatkokasvatus tuossa varmaan on kuitenkin järkevin,
Metsänvartijan opeissa paljon hyvääkin, mutta ihmettelen puun metsään jättämistä. En jättäisi noita leppiä tuonne vaan myisin ne e-puuna.
Tässä on nimenomaan kuva siitä miltä jk-metsä VOI näyttää. Se voi näyttää myös hyvältä, mutta tämäkin on mahdollista. Jaksollinen on varmempi ja riskittömämpi menetelmä joka tapauksessa.
Minulla on muutamia jatkuvan kasvatuksen kohteita vielä jäljellä. Kaikkein huonoimmat on jo uudistettu jaksollisiksi.
Kuvan kohde on siinä mielessä onnistunut, ettei se kokenut luonnontuhoja eikä siten jäänyt puuttomaksi. Tarkistin kirjanpidosta, että kuvan kohde on kaksi kertaa jouduttu raivaamaan, koska lepikkko olisi muuten tullut liian sakeaksi. Kuusentaimia syntyi jonkin verran, mutta ei riittävästi. Aikaisemmin alueella kasvoi harvakseen tukkikoivuja ja mäntyjä, mutta nyt ne puulajit puuttuvat lähes kokonaan.
Puulajisuhde on tällä hetkellä leppä 70%, kuusi 20%, sekalaiset 10%.
Erityisia suunnitelmia tämän alueen suhteen ei ole. Koska pinta-ala on vain hehtaarin luokkaa, pidän sen jatkuvan kasvatuksen koealueena. Koska tie on aivan vieressä , alueelta on helppo ottaa polttopuita omaan käyttöön.
Tien toisella puolella oleva istutuskoivikko tulee päätehakkuuseen reilun kymmenen vuoden päästä.
Kuten olen aikaisemminkin todennut, metsän kuvaaminen on haasteellista. Erityisesti Jesselle tuntuu kuvien oikein tulkitseminen olevan nyös erityisen haastavaa.
Paikanpäällä katsottuna asiosta ei varmasti jää mitään epäselvyyttä.
Tuo puuntakusen jk-höpinä heittää hiukan yli kyllä. Miten on voinut yksi ihminen jo kokeilla jk:ta ja muuttaa sen jo jaksolliseenkin. Taitaapa olla siellä selkosilla pitempiikäistä metsänomistajapopulaa?
Eihän tuokaan jos molemmat ovat aukosta lähteneet voi olla mikään muu kuin sekametsää ilman asianmukaisia hoitotoimia. Tuohon on helppo kyllä sanoa muuttavansa jaksolliseksi. Puhutaan jonkun olemattoman muutaman vuoden kasvatussessiosta. Uskoisin vain että tässä on aivan luonnollinen hoitoväsymys iskenyt kun kaikkia on yritetty tehotykittää raskaalla metsäraadannalla joka on vienyt mehut.
Olisi kannattanut alkaa ottaa enemmän siihen konetyöpuolelle näitä jo aikaa. Ei olisi kaikki yhtaikaa ennakkoraivattavana ja työstettävinä. Joku palsta aina jää kun yksin kaikkia yrittää tuhertaa. Ei se niistä kuitenkaan automaattina mitään jk:ta rakenna.
Et Jesse tainnut huomata , että tuota lepikkoa on kasvatettu jo 25 vuotta , eikä alueelle ole tullut tuona aikana riittävästi uusia taimia , vaikka niille on tehty kasvutilaa raivauksin.
Puun takaa on tullut aivan kelpo kuvamateriaalia siitä , mikä on jatkuvan kasvatuksen todellinen arki . Itse uudistelin vastaavanlaisia kotitarvepolttopuukohkoja kolme kymmentä vuotta sitten useita hehtaareita. . Nyt niillä alueilla kasvaa komea kuusikko.
Jotakin tekisi toki paremmin , kuin silloin . En jättäisi yhtään leppää varjopuuksi ja kuusten hallansuojaksi . Kasvu olisi ollut vielä nopeampaa ilman niitä.
Jesselle on nyt kyllä pakko sanoa, että et ilmeisesti haluakaan käsittää sinällään aivan yksinkertaisiakaan asioita näin kirjoitusten ja kuvien kautta esitettynä. Esittelen kyllä mielelläni nämä, ym. kohteet paikan päällä, niin ei jää varmasti mitään epäselvyyttä.
En nyt enää oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä, kun toisaalta sanotaan, ettei jatkuvassa kasvatuksessa tarvitse juuri raivaussahaa käyttää, mutta kun olen tämän alueen kaksi kertaa raivannut 25-vuoden aikana, sanotaan että olen jättänyt sen täysin hoitamatta! Voisiko Jesse nyt kertoa, mitä minun olisi pitänyt näiden vuosien aikana tehdä?
Kyllä tällä kohteella lähinnä on suuntauduttu aivan muun kuin talousmetsän kasvatukseen. Nämä ovat sitten ilmeisesti niitä lepän kasvatuksen kokeiluja joista olen puuntakusen asiaatuntevasti joskus aiemmin myös näillä palstoilla nähnyt kirjoittelevan. Eli tien toisella puolella koivun kasvatus on tietty onnistunut hyvin mutta jos lepän tavallaan arvoton kasvatus yritetään aluspuustolla muuttaa jk:si en aivan mene tähänkään suosiolla. Lepän alle ei vain täyskattavaa kuusikkoa tahdo saada kuten täällä aiemminkin on todettu. Koivulla se onnistuu huomattavasti helpommin.
Koivulla onnistuu myös se kuusikon pilaaminenkin , ellei riittävästä kasvutilasta huolehdita.
Liian usein tulee kohdalle palstoja , joilla jo lahoamaan alkanut koivu on vienyt jopa 4-5:n lähellään kasvavan kuusen
elinvoiman . Kuusien elävä latvus on supistunut olemattomaksi ja koivu on laho. Kun kaikki on pakko poistaa , jää jäljelle iso aukko .Lepän kohdalla tilanne on sama. Se tosin lahoaa monesti pystyyn jo siinä vaiheessa , kun on saanut kuritettua lähellään kasvaneet havupuut huonoon kuntoon.
Koivun lahous on aivan jotain muuta kuin normaalia tuossa kasvatuksessa. Eihän siinä vielä kovin vanhaksi koivullakaan mennä. Mutta nuo suorittavan kohtaamat kohteet varmaan hiukan pidempiä aikoja kasvaneet oman onnensa nojassa.
Koivu alkaa lahota jossain neljän-viidenkympin kriisissä vasta. Ilmeisesti ehkä jotain kantovesojen lahopaskoja jo alkuunsa. Leppä toimii kuusikossa muuten mutta ei tee juuri alikasvosta alleen. Myös metsänomistajan hereilläoloa vaativa sekapuu. Erittäin hyödyllinen kuten metsänvartijakin todennut.
Voisiko Jesse kertoa, mitä minun olisi pitänyt tällä kohteella tehdä? Täällä on satoja kertoja kirjoitettu, että metsä tulee joka paikkaan luonnostaan. Joskus vain tulee leppää, vaikka mitä tekisi.
Metsäähän se leppäkin toki on. Mutta vain e-puuarvossa. Tosin siitäkin saa tuloa jos sen kaataa pois noin järeänä kuitenkin. Kysymykseen mitä olisi pitänyt tehdä toisin on vastaus ettei välttämättä mitään. Eihän kait siitä ole kyse. Tämä on aivan samankaltaista mitä itseltänikin joku kuvio löytyy. Teen niistä nytkin poltinpuita. Kyllä tuohon kuusikko tulee ja samoin omiini. Epätasainen tosin ja moni-ikäinenkin. Koska taimia kuitenkin joku aina lähtee kasvuunkin. Mutta mitään jatkuvan kasvatuksen metsää se ei minun mielestä ole eikä ole tuollainen kohde omissanikaan. Mutta ajan kanssa jalostamalla eri-ikäisyyttä saattaa saada jopa selkeiksi rakennekerroksiksi muokattua. Yläharvennuksella ja voimakkaalla. Tietysti ensin ihan ekana e-puu pois. Joku leppä saa jäädäkkin aina. Poltinpuun teko on paras tapa rakentaa jk-metsää. Saa todella katsoa kuusiakin sillä silmällä samalla. Poistaa huonoja väli-ikäisiä ja yrittää rakentaa omassa ajassaan ainakin kaksivaiheisasentoa jo.
Metsien kanssa on tullut pelattua nelisenkymmentä vuotta, ja monenlaista on tullut kokeiltua. Niin kuin jo kerroin, huonoimmat jk-alueet otin jo kokonaan uusiksi jaksollisen kasvatuksen piiriin. Syynä olivat myrsky- ja hyönteistuhot sekä pienaukkojen heinittymiset. Turhan paljon hehtaareja olisi jäänyt kokonaan puuntuotannon ulkopuolelle. Jatkuvasta kasvatuksesta voidaan tietyin edellytyksin puhua vain karujen maiden männiköissä, ei juuri muualla.
Minusta tuo on hyvinkin onnistunut jk-kohde. Kuten Jessekin toteaa, hoitoväsymys iskee 25 vuoden kohdalla, kun viereinen viljelykuvio näyttää niin paljon paremmalta. Kuvan lehtipuissa näkyy Jessen hieskoivikon tulevaisuus. Tukkia ei merkittävää määrää tule kuin korkeintaan satunnaisista kuusista, kunhan niille tekee ajoissa tilaa. Ongelmana on silti tuon harventaminen. Jo nyt valoisa pohja saa lisää valoa heinän kasvatukseen, joten mahdollisten kuusten kasvu heinikosta yli kestää tosiaankin sen 10 vuotta, mistä Jesse meille on kertonut. Mutta siinä vaiheessa ei enää laadukkaasta ja uusiutuvasta puustosta kannata puhua.
Kuten aikaisemmin ilmoitin, puulajusuhde tällä alueella on leppä 70%, kuusi 20% ja muut 10%. Siten kuusikkoa ei nykyisestä puustosta synny. Jatkuvan kasvatuksen menetelmillä ollaan rehevällä maalla nyt tässä tilanteessa. Jos leppä valtaa alueen, eikä täystiheää kuusikkoa ole olemassa olevasta taimikosta saatavissa runsaillakaan raivauskerroilla, lopputulos on kuvan kaltainen. Tiedän kyllä hyvin, miten alueen saisi taas tuottavaan metsätalouskäyttöön, mutta jatkamme tätä jatkuvan kasvatuksen kohdetta. Jos elinpäiviä vain riittää, parin-kolmen vuosikymmenen kuluttua tiedämme lisää jatkuvasta kasvatuksesta rehevillä mailla.
Mielestäni sinne jää kuusikon aineksia riittävästi pikkasen lehtipuulla höystettynä. Kun vaaloa saadaan alle lisää saadaan luontaista taimea kakkoskasvatuskerrokseenkin jo. Ei mielestäni ollenkaan mahdoton metsä kasvattaa oikeaan jk-asentoon.
Täällä välillä väitetään valon määrän lisäämisen olevan avain taimien syntyyn. Ei se mene niin. Jos taimia ei tuossakaan asennossa synny tarpeeksi (siitäkin saisi keskustelun mikä riittää) niin ei se valomäärä tuosta enää lisättynä tuo lisää taimia. Heinää kylläkin.
Tuohan se heinääkin mutta tuo myös taimia. Jos sitä sitten haluaa vielä avittaa sitten pinnan rikkominen. Mutta kyllä omakohtainen kokemus tukee riittävää taimien muodostumista heinästä huolimatta. Ei se niin sankkaa metsän alla ole.
Kuusi tosiaan ei kaipaa valoa taimettumiseen. Miten pieni taimi sitten jatkaa kasvuaan, se on eri asia. Itselläni on eräs heinikkokuvio, jossa luontaista tainta on tullut vain toisten puiden alle ja pajupuskien sekaan. Ei muualle.
Jos jatkuvaa kasvatusta haluaa välttämättä harrastaa, ja käyttää siihen vain kohtuullista, jaksolliseen kasvatukseen verrattavissa olevaa työpanosta, en suosittele silloin reheviä maapohjia.
Jatkuvalle kasvatukselle soveltuu parhaiten vain karut männiköt ja huonommasta päästä olevat suot.
Ei ole kovin perusteltua noinkaan väittää puuntakunen. Silloin kun ollaan rehevällä pohjalla puu kasvaa hyvin ja on vain itsestä kiinni saako metsän kasvamaan mieleiseensä malliin. Ei se mikään systeemiin sisäänrakennettu ominaisuus ole jk:kaan. Eihän me sitä vielä ketään varmaan hyvin osata (ehkä pihkaniska ja kumpp.kyllä) mutta ottaa sen maalaisjärjen ”kännyyn” ja alkaa vain toimia. Siitä se aikaa myöten muodostuu Vaikka me emme sitä ehkä näe kuin ”ituvaiheessa”. Seuraavalla on jo helpompaa jatkaa.
Ja väitteeni perustuu kotipaikkani metsien tilaan niihin aikoihin kun minä olen niistä nurkista lähtenyt. Ne oli kyllä aivan varmasti reheviä pohjia ja aivan perusmaajussin järjellä rakennettuja. Ja jos olisin niissä jonkinkinverran jälkeen kulkenut olisi kaksivaiheinen metsä selkeästi varmasti nähtävissä mutta kun nykyinen isäntä ei ole tarvinnut ilmeisesti sitä isompaa puustoa niin nyt ne sitten on kaikki siellä suloisesti sekaisin. Olettaisin. Kun silloin jo se suorastaan ”pyysi” isojen kuusien (moteissa jo silloin yli kuution puita) poistoa. Ja tästä on sentään kymmeniä vuosia aikaa.
Väite rehevien maiden huonosta soveltumisesta jatkuvaan kasvatukseen ei ole pelkaästään omani. Kokemukset ovat olleet samansuuntaisia muillakin puunkasvattajilla, sekä myös tehdyissä tutkimuksissakin.
Palautellaanpa mieliin kuva leppien kiduttamasta kuusikosta
(lukijoiden kuvat sivu 44 /11.04.2013) Rehevällä pohjalla kasvu on hyvä , mutta kuusen ja lepän yhteiselo ei ole ottanut sujuakseen .
Leppien kuten koivunkin sekapuustona ollessa vaatii metsänomistajan tarkkailua siitä koska ne poistetaan päältä kiusaamasta. Vaikka yksittäin tarpeen mukaan kuten itse olen jonkinverran tehnyt. Leppä on ehkä hiukan hankalampi kuusikosta kaataa pois kun sen oksat ovat niin jäykät ja kovat että ei tahdo saada kumoon. Joutuu välillä vetämään alas.
Leppä on kyllä hieno siitä että taas se jäykkyys myös hyödyttää eli kuusi pääsee tuikkaamaan läpi oksiston kun se ei paljon oksia tuulessakaan häälyttele.
Samaa mieltä suorittavan kanssa kuusen tulevaisuudesta. Jessen ajatusten perässä vain en tahdo pysyä. Vielä syksyllä kuusesta ei ollut mihinkään, nyt moneen suuntaan väärä 02-runkokin oikenee lepän jäykkien oksien alla.
Kuvan kuusi edustaa konkreettisesti jk-metsän monimuotoisuutta, ainakin rungon muodosta päätellen. Lisäksi valopuiden alla kasvaa jotain vesakkoa, ilmeisesti leppää ja hieskoivua. Todellinen unelma virkistyskäyttöä ajatellen varsinkin kesällä, kun lehti on puussa. Saattaa motokuskillakin olla sanottavaa asiasta.
Minäkin olen jo hieman huolestunut tuosta Jessen uudesta ”kuusiuskovaisuudesta”. Kuvien perusteeella on hyvin vaikea tuoda tänne riittävän hyvää kokonaiskäsitystä ainakaan päätöksenteon pohjaksi. Olen vakuuttunut siitä, että tuskin kukaan meistä keskustelijoista olisi valmis satsaamassa tämän alueen kuusiin, jos näkee alueen paikan päällä.
Vähän muusta keskustelusta poiketen kysyisin, Glan huomion innoittamana (”Todellinen unelma virkistyskäyttöä ajatellen varsinkin kesällä.”), että oletteko Puun takaisen porukat käyneet tutkimassa, mikä on sienitilanne tuossa metsässä verrattuna tien toisella puolella olevaan hoidettuun puhtaaseen koivikkoon? Vai syöttekö te sieniä ollenkaan?
Sieniä ja tatteja tulee kerättyä muutama sata litraa vuosittain jos niitä vain on. Kuvan alueelta, enkä tien toiselta puoleltakaan en ole sieniä kerännyt. Koivualueilta on tullut vadelmia kyllä lujasti useampana vuotena.
Sieniä tulee meillä parhaiten hyvin hoidetuista nuorista kuusikoista.
Lähinnä tuo on hoitamatonta metsää joten en tiedä mitä tarkoittaa jk tässä yhteydessä?
Tuo on kait aika selvä e-puuhakkuun kohde ja siinä sinällään aivan hyvä.
Olen samaa mieltä että jos tuo kuvio lyödään e-puuksi niin hehtaarituotto on suurempi tukien kanssa kuin ainespuuna myytäessä. Tuossa kuviossa se tarkoittaa sitä että jäävän puuston rinnankorkeus pitäisi jäädä alle 15 cm se on MUISTAAKSENI se tuen kriteeri. Silloin harvennus tulisi kohdistuisi noihin koivuihin. Toinen kriteeri on sitten poistettavan puunmäärä / hehtaari. Tuossa täytyy jos laskea raivuu kannot että määrä täyttyy, Vaneriahan noista ei paljoa tule, jos ollenkaan, niin ainespuuna tuotto ei ole kummoinen. Kaikenkaikkiaan tuohan on vähän vajaa tuottoinen (harva) joten kuusien jatkokasvatus tuossa varmaan on kuitenkin järkevin,
Lannoitus koneisto kuuselle olemassa. Leppä poistuu luontaisesti aikanaan jos ei korjata ja kuuset jää.
Tämä on mielestäni egologista metsänhoitoa kannattavuudella.
Jatkuvankasvatuksen piikkiin voi laittaa sitten ihan mitä vaan hölömöläisten hommaa.
Metsänvartijan opeissa paljon hyvääkin, mutta ihmettelen puun metsään jättämistä. En jättäisi noita leppiä tuonne vaan myisin ne e-puuna.
Tässä on nimenomaan kuva siitä miltä jk-metsä VOI näyttää. Se voi näyttää myös hyvältä, mutta tämäkin on mahdollista. Jaksollinen on varmempi ja riskittömämpi menetelmä joka tapauksessa.
Minulla on muutamia jatkuvan kasvatuksen kohteita vielä jäljellä. Kaikkein huonoimmat on jo uudistettu jaksollisiksi.
Kuvan kohde on siinä mielessä onnistunut, ettei se kokenut luonnontuhoja eikä siten jäänyt puuttomaksi. Tarkistin kirjanpidosta, että kuvan kohde on kaksi kertaa jouduttu raivaamaan, koska lepikkko olisi muuten tullut liian sakeaksi. Kuusentaimia syntyi jonkin verran, mutta ei riittävästi. Aikaisemmin alueella kasvoi harvakseen tukkikoivuja ja mäntyjä, mutta nyt ne puulajit puuttuvat lähes kokonaan.
Puulajisuhde on tällä hetkellä leppä 70%, kuusi 20%, sekalaiset 10%.
Erityisia suunnitelmia tämän alueen suhteen ei ole. Koska pinta-ala on vain hehtaarin luokkaa, pidän sen jatkuvan kasvatuksen koealueena. Koska tie on aivan vieressä , alueelta on helppo ottaa polttopuita omaan käyttöön.
Tien toisella puolella oleva istutuskoivikko tulee päätehakkuuseen reilun kymmenen vuoden päästä.
Kuten olen aikaisemminkin todennut, metsän kuvaaminen on haasteellista. Erityisesti Jesselle tuntuu kuvien oikein tulkitseminen olevan nyös erityisen haastavaa.
Paikanpäällä katsottuna asiosta ei varmasti jää mitään epäselvyyttä.
Tuo puuntakusen jk-höpinä heittää hiukan yli kyllä. Miten on voinut yksi ihminen jo kokeilla jk:ta ja muuttaa sen jo jaksolliseenkin. Taitaapa olla siellä selkosilla pitempiikäistä metsänomistajapopulaa?
Eihän tuokaan jos molemmat ovat aukosta lähteneet voi olla mikään muu kuin sekametsää ilman asianmukaisia hoitotoimia. Tuohon on helppo kyllä sanoa muuttavansa jaksolliseksi. Puhutaan jonkun olemattoman muutaman vuoden kasvatussessiosta. Uskoisin vain että tässä on aivan luonnollinen hoitoväsymys iskenyt kun kaikkia on yritetty tehotykittää raskaalla metsäraadannalla joka on vienyt mehut.
Olisi kannattanut alkaa ottaa enemmän siihen konetyöpuolelle näitä jo aikaa. Ei olisi kaikki yhtaikaa ennakkoraivattavana ja työstettävinä. Joku palsta aina jää kun yksin kaikkia yrittää tuhertaa. Ei se niistä kuitenkaan automaattina mitään jk:ta rakenna.
Et Jesse tainnut huomata , että tuota lepikkoa on kasvatettu jo 25 vuotta , eikä alueelle ole tullut tuona aikana riittävästi uusia taimia , vaikka niille on tehty kasvutilaa raivauksin.
Puun takaa on tullut aivan kelpo kuvamateriaalia siitä , mikä on jatkuvan kasvatuksen todellinen arki . Itse uudistelin vastaavanlaisia kotitarvepolttopuukohkoja kolme kymmentä vuotta sitten useita hehtaareita. . Nyt niillä alueilla kasvaa komea kuusikko.
Jotakin tekisi toki paremmin , kuin silloin . En jättäisi yhtään leppää varjopuuksi ja kuusten hallansuojaksi . Kasvu olisi ollut vielä nopeampaa ilman niitä.
MV;tä kuvio miellyttää juuri tuon lepän takia.
Jos kuusta löytyy edes 600 r/ha kannattaa kuuset kasvattaa jätti kuusiksi. Noin rehevältä pohjalta löytyy 2-3 m3 tukkipuita.
Tässäkin ylittyy 1000 m3!
Jesselle on nyt kyllä pakko sanoa, että et ilmeisesti haluakaan käsittää sinällään aivan yksinkertaisiakaan asioita näin kirjoitusten ja kuvien kautta esitettynä. Esittelen kyllä mielelläni nämä, ym. kohteet paikan päällä, niin ei jää varmasti mitään epäselvyyttä.
En nyt enää oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä, kun toisaalta sanotaan, ettei jatkuvassa kasvatuksessa tarvitse juuri raivaussahaa käyttää, mutta kun olen tämän alueen kaksi kertaa raivannut 25-vuoden aikana, sanotaan että olen jättänyt sen täysin hoitamatta! Voisiko Jesse nyt kertoa, mitä minun olisi pitänyt näiden vuosien aikana tehdä?
Kyllä tällä kohteella lähinnä on suuntauduttu aivan muun kuin talousmetsän kasvatukseen. Nämä ovat sitten ilmeisesti niitä lepän kasvatuksen kokeiluja joista olen puuntakusen asiaatuntevasti joskus aiemmin myös näillä palstoilla nähnyt kirjoittelevan. Eli tien toisella puolella koivun kasvatus on tietty onnistunut hyvin mutta jos lepän tavallaan arvoton kasvatus yritetään aluspuustolla muuttaa jk:si en aivan mene tähänkään suosiolla. Lepän alle ei vain täyskattavaa kuusikkoa tahdo saada kuten täällä aiemminkin on todettu. Koivulla se onnistuu huomattavasti helpommin.
Koivulla onnistuu myös se kuusikon pilaaminenkin , ellei riittävästä kasvutilasta huolehdita.
Liian usein tulee kohdalle palstoja , joilla jo lahoamaan alkanut koivu on vienyt jopa 4-5:n lähellään kasvavan kuusen
elinvoiman . Kuusien elävä latvus on supistunut olemattomaksi ja koivu on laho. Kun kaikki on pakko poistaa , jää jäljelle iso aukko .Lepän kohdalla tilanne on sama. Se tosin lahoaa monesti pystyyn jo siinä vaiheessa , kun on saanut kuritettua lähellään kasvaneet havupuut huonoon kuntoon.
Koivun lahous on aivan jotain muuta kuin normaalia tuossa kasvatuksessa. Eihän siinä vielä kovin vanhaksi koivullakaan mennä. Mutta nuo suorittavan kohtaamat kohteet varmaan hiukan pidempiä aikoja kasvaneet oman onnensa nojassa.
Koivu alkaa lahota jossain neljän-viidenkympin kriisissä vasta. Ilmeisesti ehkä jotain kantovesojen lahopaskoja jo alkuunsa. Leppä toimii kuusikossa muuten mutta ei tee juuri alikasvosta alleen. Myös metsänomistajan hereilläoloa vaativa sekapuu. Erittäin hyödyllinen kuten metsänvartijakin todennut.
Voisiko Jesse kertoa, mitä minun olisi pitänyt tällä kohteella tehdä? Täällä on satoja kertoja kirjoitettu, että metsä tulee joka paikkaan luonnostaan. Joskus vain tulee leppää, vaikka mitä tekisi.
Metsäähän se leppäkin toki on. Mutta vain e-puuarvossa. Tosin siitäkin saa tuloa jos sen kaataa pois noin järeänä kuitenkin. Kysymykseen mitä olisi pitänyt tehdä toisin on vastaus ettei välttämättä mitään. Eihän kait siitä ole kyse. Tämä on aivan samankaltaista mitä itseltänikin joku kuvio löytyy. Teen niistä nytkin poltinpuita. Kyllä tuohon kuusikko tulee ja samoin omiini. Epätasainen tosin ja moni-ikäinenkin. Koska taimia kuitenkin joku aina lähtee kasvuunkin. Mutta mitään jatkuvan kasvatuksen metsää se ei minun mielestä ole eikä ole tuollainen kohde omissanikaan. Mutta ajan kanssa jalostamalla eri-ikäisyyttä saattaa saada jopa selkeiksi rakennekerroksiksi muokattua. Yläharvennuksella ja voimakkaalla. Tietysti ensin ihan ekana e-puu pois. Joku leppä saa jäädäkkin aina. Poltinpuun teko on paras tapa rakentaa jk-metsää. Saa todella katsoa kuusiakin sillä silmällä samalla. Poistaa huonoja väli-ikäisiä ja yrittää rakentaa omassa ajassaan ainakin kaksivaiheisasentoa jo.
Metsien kanssa on tullut pelattua nelisenkymmentä vuotta, ja monenlaista on tullut kokeiltua. Niin kuin jo kerroin, huonoimmat jk-alueet otin jo kokonaan uusiksi jaksollisen kasvatuksen piiriin. Syynä olivat myrsky- ja hyönteistuhot sekä pienaukkojen heinittymiset. Turhan paljon hehtaareja olisi jäänyt kokonaan puuntuotannon ulkopuolelle. Jatkuvasta kasvatuksesta voidaan tietyin edellytyksin puhua vain karujen maiden männiköissä, ei juuri muualla.
Minusta tuo on hyvinkin onnistunut jk-kohde. Kuten Jessekin toteaa, hoitoväsymys iskee 25 vuoden kohdalla, kun viereinen viljelykuvio näyttää niin paljon paremmalta. Kuvan lehtipuissa näkyy Jessen hieskoivikon tulevaisuus. Tukkia ei merkittävää määrää tule kuin korkeintaan satunnaisista kuusista, kunhan niille tekee ajoissa tilaa. Ongelmana on silti tuon harventaminen. Jo nyt valoisa pohja saa lisää valoa heinän kasvatukseen, joten mahdollisten kuusten kasvu heinikosta yli kestää tosiaankin sen 10 vuotta, mistä Jesse meille on kertonut. Mutta siinä vaiheessa ei enää laadukkaasta ja uusiutuvasta puustosta kannata puhua.
Kuten aikaisemmin ilmoitin, puulajusuhde tällä alueella on leppä 70%, kuusi 20% ja muut 10%. Siten kuusikkoa ei nykyisestä puustosta synny. Jatkuvan kasvatuksen menetelmillä ollaan rehevällä maalla nyt tässä tilanteessa. Jos leppä valtaa alueen, eikä täystiheää kuusikkoa ole olemassa olevasta taimikosta saatavissa runsaillakaan raivauskerroilla, lopputulos on kuvan kaltainen. Tiedän kyllä hyvin, miten alueen saisi taas tuottavaan metsätalouskäyttöön, mutta jatkamme tätä jatkuvan kasvatuksen kohdetta. Jos elinpäiviä vain riittää, parin-kolmen vuosikymmenen kuluttua tiedämme lisää jatkuvasta kasvatuksesta rehevillä mailla.
Mielestäni sinne jää kuusikon aineksia riittävästi pikkasen lehtipuulla höystettynä. Kun vaaloa saadaan alle lisää saadaan luontaista taimea kakkoskasvatuskerrokseenkin jo. Ei mielestäni ollenkaan mahdoton metsä kasvattaa oikeaan jk-asentoon.
Täällä välillä väitetään valon määrän lisäämisen olevan avain taimien syntyyn. Ei se mene niin. Jos taimia ei tuossakaan asennossa synny tarpeeksi (siitäkin saisi keskustelun mikä riittää) niin ei se valomäärä tuosta enää lisättynä tuo lisää taimia. Heinää kylläkin.
Tuohan se heinääkin mutta tuo myös taimia. Jos sitä sitten haluaa vielä avittaa sitten pinnan rikkominen. Mutta kyllä omakohtainen kokemus tukee riittävää taimien muodostumista heinästä huolimatta. Ei se niin sankkaa metsän alla ole.
Kuusi tosiaan ei kaipaa valoa taimettumiseen. Miten pieni taimi sitten jatkaa kasvuaan, se on eri asia. Itselläni on eräs heinikkokuvio, jossa luontaista tainta on tullut vain toisten puiden alle ja pajupuskien sekaan. Ei muualle.
Jos jatkuvaa kasvatusta haluaa välttämättä harrastaa, ja käyttää siihen vain kohtuullista, jaksolliseen kasvatukseen verrattavissa olevaa työpanosta, en suosittele silloin reheviä maapohjia.
Jatkuvalle kasvatukselle soveltuu parhaiten vain karut männiköt ja huonommasta päästä olevat suot.
Ei ole kovin perusteltua noinkaan väittää puuntakunen. Silloin kun ollaan rehevällä pohjalla puu kasvaa hyvin ja on vain itsestä kiinni saako metsän kasvamaan mieleiseensä malliin. Ei se mikään systeemiin sisäänrakennettu ominaisuus ole jk:kaan. Eihän me sitä vielä ketään varmaan hyvin osata (ehkä pihkaniska ja kumpp.kyllä) mutta ottaa sen maalaisjärjen ”kännyyn” ja alkaa vain toimia. Siitä se aikaa myöten muodostuu Vaikka me emme sitä ehkä näe kuin ”ituvaiheessa”. Seuraavalla on jo helpompaa jatkaa.
Ja väitteeni perustuu kotipaikkani metsien tilaan niihin aikoihin kun minä olen niistä nurkista lähtenyt. Ne oli kyllä aivan varmasti reheviä pohjia ja aivan perusmaajussin järjellä rakennettuja. Ja jos olisin niissä jonkinkinverran jälkeen kulkenut olisi kaksivaiheinen metsä selkeästi varmasti nähtävissä mutta kun nykyinen isäntä ei ole tarvinnut ilmeisesti sitä isompaa puustoa niin nyt ne sitten on kaikki siellä suloisesti sekaisin. Olettaisin. Kun silloin jo se suorastaan ”pyysi” isojen kuusien (moteissa jo silloin yli kuution puita) poistoa. Ja tästä on sentään kymmeniä vuosia aikaa.
Väite rehevien maiden huonosta soveltumisesta jatkuvaan kasvatukseen ei ole pelkaästään omani. Kokemukset ovat olleet samansuuntaisia muillakin puunkasvattajilla, sekä myös tehdyissä tutkimuksissakin.
Palautellaanpa mieliin kuva leppien kiduttamasta kuusikosta
(lukijoiden kuvat sivu 44 /11.04.2013) Rehevällä pohjalla kasvu on hyvä , mutta kuusen ja lepän yhteiselo ei ole ottanut sujuakseen .
Leppien kuten koivunkin sekapuustona ollessa vaatii metsänomistajan tarkkailua siitä koska ne poistetaan päältä kiusaamasta. Vaikka yksittäin tarpeen mukaan kuten itse olen jonkinverran tehnyt. Leppä on ehkä hiukan hankalampi kuusikosta kaataa pois kun sen oksat ovat niin jäykät ja kovat että ei tahdo saada kumoon. Joutuu välillä vetämään alas.
Itse pyrin siihen, että raivauksessa säästettävät lepät saa kasvaa niin kauan kun elossa säilyvät.
Leppä on kyllä hieno siitä että taas se jäykkyys myös hyödyttää eli kuusi pääsee tuikkaamaan läpi oksiston kun se ei paljon oksia tuulessakaan häälyttele.
Kuten kuvan oikeassa reunassa oleva kuusi on tehnyt?
Tällä koneella ei saa selvää. Pitää kotikoneen näytöltä yrittää pareen tsiikata. Mutta oletan Glan löytäneen jotain vikaa latvasta.
Reilun metrin korkeudella on ensimmäinen mutka. Siitä lähes latvaan on lenkoa koko matka ja aivan latvassa on kolmas mutka.
Valoa kuusikin tavoittelee ja isompien puristuksessa lopputulos on huono.
Tuo nyt näyttää olevan hiukan lievästi haeskellut mutta aika hieno kuusi siitä vielä kehittyy.
Hieno kuusi , mutta pelkkää kuitua ..isonakin 🙂
Samaa mieltä suorittavan kanssa kuusen tulevaisuudesta. Jessen ajatusten perässä vain en tahdo pysyä. Vielä syksyllä kuusesta ei ollut mihinkään, nyt moneen suuntaan väärä 02-runkokin oikenee lepän jäykkien oksien alla.
Kuvan kuusi edustaa konkreettisesti jk-metsän monimuotoisuutta, ainakin rungon muodosta päätellen. Lisäksi valopuiden alla kasvaa jotain vesakkoa, ilmeisesti leppää ja hieskoivua. Todellinen unelma virkistyskäyttöä ajatellen varsinkin kesällä, kun lehti on puussa. Saattaa motokuskillakin olla sanottavaa asiasta.
Minäkin olen jo hieman huolestunut tuosta Jessen uudesta ”kuusiuskovaisuudesta”. Kuvien perusteeella on hyvin vaikea tuoda tänne riittävän hyvää kokonaiskäsitystä ainakaan päätöksenteon pohjaksi. Olen vakuuttunut siitä, että tuskin kukaan meistä keskustelijoista olisi valmis satsaamassa tämän alueen kuusiin, jos näkee alueen paikan päällä.
Vähän muusta keskustelusta poiketen kysyisin, Glan huomion innoittamana (”Todellinen unelma virkistyskäyttöä ajatellen varsinkin kesällä.”), että oletteko Puun takaisen porukat käyneet tutkimassa, mikä on sienitilanne tuossa metsässä verrattuna tien toisella puolella olevaan hoidettuun puhtaaseen koivikkoon? Vai syöttekö te sieniä ollenkaan?
Sieniä ja tatteja tulee kerättyä muutama sata litraa vuosittain jos niitä vain on. Kuvan alueelta, enkä tien toiselta puoleltakaan en ole sieniä kerännyt. Koivualueilta on tullut vadelmia kyllä lujasti useampana vuotena.
Sieniä tulee meillä parhaiten hyvin hoidetuista nuorista kuusikoista.
onko jossain kielletty taimien istutus ja raivaus jos on käytössä jatkuvakasvatus