Sama kaava tuntuu näissä aina toistuvan. Ollaan männyn maalla, Päällä on puhdas männikkö ja alla on nuoria kuusia, mutta ei yhtään mäntyä. Reippailla harvennuksilla ja pari kertaa lannoittamalla kuuset saattvat kasvaa kohtuuajassa tukkipuun mittoihin. Ja siihen päättyy jatkuva kasvatus.
Täällä palstoillahan suurinta ällämölöä pitää kaksi uskontokuntaa eli kuusiuskovat ja aukkouskovat. Oletan että syystä että tappiomieliala teettää tarvetta paniikkimetelöintiin.
Taitaa muuten Jesse pitää suurinta älämölöötä. Meilläkin kasvaa sekametsiä. Käsitykseni on, että tuolla pohjalla, jossa noin komeita pylväspuita kasvaa, niin kyllä kuusikin menestyy. Ainakin meillä niin on.
Toinen asia on sitten tämä kuvio. Jos kaadetaan nuo männyt, niin ei taida kuusista olla paljoa jäljellä. Toinen asia on sitten aika vanhojen kuusien sopeutuminen auringon poltteeseen. Sitäkin epäilen. Kolmas asia on sekin, että aluskasvullisuuskuusikko hidastaa, tai ainakin ennen hidasti, roudan sulamista, mistä mäntyjen kasvu kärsii.
Kyselkääpä vielä motokuskikin mietteitä työstä tällaisen alikasvullisuuden seassa.
Kyllä siis taitaa jäädä yritykseksi kuusenkasvattaminen tällä kuviolla, jos nimittäin haluaa tunnustaa tosiasiat. Sellaisiakin tyyppejä kyllä on, jotka eivät usko vaikka näkevät. Tämän päiväisessä Hesarissa on pitkä tarina porukasta, joka on monta kertaa odottanut maailmanlopun tuloa, kun profeetta on niin ennustanut. Jostain syystä se ei koskaan määräpäivänä tullut. Mutta usko vaan lujeni. Metsäasioissakin tällaista ajattelua tapaa.
Metsäkupsan linjoilla ja saman saa motonkin kaas tehtyä. Kaataa ja jättää silleen ja kun tulee toista uraa latvukselle ottaa sitä kautta ja hyvä suikale jää ehjää kuusikkoa. Konsti jonka moton nuori kuljettaja näytti aivan konkreettisesti meitin mökin takametsällä.
mikäs ero siinä on että kaataako sahamies vai moto.
riittävän järeä moto ja siinä kokenut kuski. pystyy kyllä suuntaamaan ja siirtämään. ajourat tulee joka tapauksessa.
vastaavanlainen tilanne oli mutta puut oli koivuja ja hyvin onnistui motolla
Eipä se männyn kaataminen tuonne vielä pahaa tuhoa tee, mutta se karsiminen motolla. Runko vedetään kouran läpi ja latvan paksut oksat lakasee taimet nurin.
Näissä pitää olla todella tarkkana, ettei kasvata lahoa kuusikkoa! Joten ennen hakkuuta reilu ennakkoraivaus, jolloin ainakin havaitaan alikasvoskuusikon kunto.
Olen ollut sekä kivennäis- että turvemaalla raivaamassa kuvan kaltaisia ennakoita, joissa on ollut täyslaho alikasvoskuusikko. Niitä ei kannata jättää silloin yhtäkään pystyyn.
Blogissani on kuvasarjoja yhdeltä turvepalstalta, missä kaukaa katsottuna näytti olevan terhakka alikasvoskuusikko.
Jos eksyy blogiin, kuvat löytyy: lokakuu 2013, täydennyksiä kuviin helmikuu2014 sekä hakkuun jälkeen marraskuu2014.
Siellä on myös jatkuvan kasvatuksen koealoista kuvasarja Kymestä. Jatkuvassa kasvatuksessahan vältetään säästösyistä eli kannattavuuden maximoimiseksi raivausahaa ja muuta metsänhoidollista työtä viimeiseen saakka. Siksi hakkuun yhteydessä tulee suhteettoman paljon vaurioita, mitä ei ole edes tarkoitus jälkiraivata. Se on todella suuri terveysriski. Lehtipuullehan ei tosin kuusen lahosta ole haittaa.. Monimuotoahan siinä myös tavoitellaan.
Toisaalta metsänomistaja voi omana työnään tehdä käsin/moottori/raivaussahalla pohjan *putsausta* mutta silloin myös hoito/kasvatuskustannukset nousevat. Tiedän, ettei kaikille maximaalinen tuotto olekaan pääasia, vaan *luonnonmukainen* hoito. Siinä on riskinsä. Ja mikäänhän ei estä sitten hakkaamasta lopuksi aukkoa, jos kokeilut eivät näytä tuottavan tarpeeksi rahaa/mielihyvää tai metsää uhkaa tuhoriski-myrsky-hyönteiset tms.
Metsän *vapaa kasvatus* VRT lasten vapaa kasvatus ei ole ehkä tuottanut niin hyvää hedelmää, kuin on ajateltu.
Jos olisi mahdollisuuksia niin tuollaisella kuviolla voisi olla mielenkiintoista tehdä kokeiluja. Jaetaan kuvio kolmeen osaan. Yhdelle palstalle jätetään alikasvoskuusikko, toisella tehdään siemenpuuhakkuu ja kolmannelle uudistetaan viljelemällä.
Minä löisin vetoa sen puolesta, että kakkospalsta olisi 30 vuoden kuluttua asianmukaisesti hoidettuna parhaassa jamassa. Hoitotyötunteja toki saattaisi olla takana eniten. En minä mikään tutkija ole, mutta väitän että veikkaukseni osuisi oikeaan ainakin 33,3 % todennäköisyydellä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Sama kaava tuntuu näissä aina toistuvan. Ollaan männyn maalla, Päällä on puhdas männikkö ja alla on nuoria kuusia, mutta ei yhtään mäntyä. Reippailla harvennuksilla ja pari kertaa lannoittamalla kuuset saattvat kasvaa kohtuuajassa tukkipuun mittoihin. Ja siihen päättyy jatkuva kasvatus.
Kasvaa parin pölkyn mittaan ja siihen tyrehtyy. Voi olla liian kuivaakin kuusen kasvumaaksi, ei edes lannoitukset siihen auta.
Jatkuvaahan se on kahdenkin puusukupolven kasvatus. Ja tuossa aivan järkevää hyödyntää olemassa oleva aika hyvänkin näköinen aliskuusikko.
Aukkouskovaisen painajainen, kuten kommenteistakin huomaa.
Täällä palstoillahan suurinta ällämölöä pitää kaksi uskontokuntaa eli kuusiuskovat ja aukkouskovat. Oletan että syystä että tappiomieliala teettää tarvetta paniikkimetelöintiin.
On siinä sen verran jatkuvaa kasvatusta, että yhden ihmisen ikä ei tunnu missään.
Taitaa muuten Jesse pitää suurinta älämölöötä. Meilläkin kasvaa sekametsiä. Käsitykseni on, että tuolla pohjalla, jossa noin komeita pylväspuita kasvaa, niin kyllä kuusikin menestyy. Ainakin meillä niin on.
Toinen asia on sitten tämä kuvio. Jos kaadetaan nuo männyt, niin ei taida kuusista olla paljoa jäljellä. Toinen asia on sitten aika vanhojen kuusien sopeutuminen auringon poltteeseen. Sitäkin epäilen. Kolmas asia on sekin, että aluskasvullisuuskuusikko hidastaa, tai ainakin ennen hidasti, roudan sulamista, mistä mäntyjen kasvu kärsii.
Kyselkääpä vielä motokuskikin mietteitä työstä tällaisen alikasvullisuuden seassa.
Kyllä siis taitaa jäädä yritykseksi kuusenkasvattaminen tällä kuviolla, jos nimittäin haluaa tunnustaa tosiasiat. Sellaisiakin tyyppejä kyllä on, jotka eivät usko vaikka näkevät. Tämän päiväisessä Hesarissa on pitkä tarina porukasta, joka on monta kertaa odottanut maailmanlopun tuloa, kun profeetta on niin ennustanut. Jostain syystä se ei koskaan määräpäivänä tullut. Mutta usko vaan lujeni. Metsäasioissakin tällaista ajattelua tapaa.
Kyllä ainakin suikale hyvää kuusentaimikkoa jää,jos viitsii joku mootorisahalla kaataa moton ulottuville tukkimännyt.
Eipä nuo kovin kaksisesti kasva vapauttamisen jälkeen. Jos tuo ei oo kovin iso läntti niin eipä paljoa väliäkään.
Metsäkupsan linjoilla ja saman saa motonkin kaas tehtyä. Kaataa ja jättää silleen ja kun tulee toista uraa latvukselle ottaa sitä kautta ja hyvä suikale jää ehjää kuusikkoa. Konsti jonka moton nuori kuljettaja näytti aivan konkreettisesti meitin mökin takametsällä.
mikäs ero siinä on että kaataako sahamies vai moto.
riittävän järeä moto ja siinä kokenut kuski. pystyy kyllä suuntaamaan ja siirtämään. ajourat tulee joka tapauksessa.
vastaavanlainen tilanne oli mutta puut oli koivuja ja hyvin onnistui motolla
Eipä se männyn kaataminen tuonne vielä pahaa tuhoa tee, mutta se karsiminen motolla. Runko vedetään kouran läpi ja latvan paksut oksat lakasee taimet nurin.
kyllä tuon kokoluokan puut saa ohjattua suurimmalta osalta ajouralle ”tulitikkuna”. mutta ei näillä pienimmillä koneilla.
Näissä pitää olla todella tarkkana, ettei kasvata lahoa kuusikkoa! Joten ennen hakkuuta reilu ennakkoraivaus, jolloin ainakin havaitaan alikasvoskuusikon kunto.
Olen ollut sekä kivennäis- että turvemaalla raivaamassa kuvan kaltaisia ennakoita, joissa on ollut täyslaho alikasvoskuusikko. Niitä ei kannata jättää silloin yhtäkään pystyyn.
Blogissani on kuvasarjoja yhdeltä turvepalstalta, missä kaukaa katsottuna näytti olevan terhakka alikasvoskuusikko.
Jos eksyy blogiin, kuvat löytyy: lokakuu 2013, täydennyksiä kuviin helmikuu2014 sekä hakkuun jälkeen marraskuu2014.
Siellä on myös jatkuvan kasvatuksen koealoista kuvasarja Kymestä. Jatkuvassa kasvatuksessahan vältetään säästösyistä eli kannattavuuden maximoimiseksi raivausahaa ja muuta metsänhoidollista työtä viimeiseen saakka. Siksi hakkuun yhteydessä tulee suhteettoman paljon vaurioita, mitä ei ole edes tarkoitus jälkiraivata. Se on todella suuri terveysriski. Lehtipuullehan ei tosin kuusen lahosta ole haittaa.. Monimuotoahan siinä myös tavoitellaan.
Toisaalta metsänomistaja voi omana työnään tehdä käsin/moottori/raivaussahalla pohjan *putsausta* mutta silloin myös hoito/kasvatuskustannukset nousevat. Tiedän, ettei kaikille maximaalinen tuotto olekaan pääasia, vaan *luonnonmukainen* hoito. Siinä on riskinsä. Ja mikäänhän ei estä sitten hakkaamasta lopuksi aukkoa, jos kokeilut eivät näytä tuottavan tarpeeksi rahaa/mielihyvää tai metsää uhkaa tuhoriski-myrsky-hyönteiset tms.
Metsän *vapaa kasvatus* VRT lasten vapaa kasvatus ei ole ehkä tuottanut niin hyvää hedelmää, kuin on ajateltu.
Jos olisi mahdollisuuksia niin tuollaisella kuviolla voisi olla mielenkiintoista tehdä kokeiluja. Jaetaan kuvio kolmeen osaan. Yhdelle palstalle jätetään alikasvoskuusikko, toisella tehdään siemenpuuhakkuu ja kolmannelle uudistetaan viljelemällä.
Minä löisin vetoa sen puolesta, että kakkospalsta olisi 30 vuoden kuluttua asianmukaisesti hoidettuna parhaassa jamassa. Hoitotyötunteja toki saattaisi olla takana eniten. En minä mikään tutkija ole, mutta väitän että veikkaukseni osuisi oikeaan ainakin 33,3 % todennäköisyydellä.