Liittyy siis kuvaan ”Jatkuvan kasvatuksen ”taimikko””
Hakattiin siis 2012, männyt kylvettiin 2013 ja kuuset istutettiin 2014. Varhaisperattiin 2020.
Pisimmät männyt ovat yli 3-metrisi’.
Liittyy siis kuvaan ”Jatkuvan kasvatuksen ”taimikko””
Hakattiin siis 2012, männyt kylvettiin 2013 ja kuuset istutettiin 2014. Varhaisperattiin 2020.
Pisimmät männyt ovat yli 3-metrisi’.
Metsänhoito
Avaisitko Timppa hiukan. En ymmärrä tuota jaksollisuus ilmaisua. Näyttää aikalailla tasakorkealta taimikolta, joka kasvaa kesällä ja huilaa talvisin.
Timpan jatkuvan kasvatuksen taimikon https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/jatkuvan-kasvatuksen-taimikko-2/ saman ikäiset taimet ovat polven korkuisia.
Vanhuus alkaa näkyä, kun en enää ymmärrä suomenkielen ilmaisuja: jatkuva ja jaksollisuus.
Kyllä minulla metsät kasvaneet jatkuvasti ja jaksollisesti kesäisin.
Kannattaa katsoa myös Timpan vertailukohteen kuva!
Tokikaan läheskään kaikki jatkuvan kasvatuksen kohteet ole niin karun näköisiä, mutta pahimmillaan ne kyllä tuollaisia ovat.
Alue ei ole kovin tuottava, mutta siinä on kyllä lähellä ”Hävityshakkuu” -tilanne.
Jatkuva kasvatus on perseestä.
Tässä vain kyselen, kun en näe tässä ekassakaan kuvassa ns. jatkuvaa kasvatusta vaan aukon johon jääty odottamaan luontaisia taimia. Eihän se mitään jatkuvaa kasvatusta ole.
Jaksollisella kasvatuksella ilmeisesti tarkoitetaan normaalia metsän kasvatusta jossa loppukierron jälkeen istutetaan uudet taimet.
Jos nuo männyt olis istutettu, ne olisi jo yli 5m pitkiä. Kyllä on iso ero kasvussa. Tänä keväänä istutetut männyntaimet ovat lähes 40cm
pari vuotta sitten kylvetyllä alueella muutaman sentin mittaisia taimia näkyy, kun etsii äestysvakojen pohjista, taimetkin menevät aivan vääriin paikkoihin kasvun kannalta.
Kommenttini näyttää yhä odottavan hyväksyntää???
Ihan asiallinen, mutta sensuurin vihreä käsi empii.
Selvähän se on, että taimet kasvavat hyvissä mättäissä aluksi paremmin, mutta kyllä vauhti sitten tasaantuu. Tässäkin maapohja on niin kivistä, ettei mättäitä kannata ajatellakaan; mikä johtaa myös siihen, ettei taimien alkukasvu voi olla kuin n 20 cm kesässä.
Tietysti taimilla on suurempi riski joutua hirvien suihin.
Sekin on totta, että äestettäessä siemenet lentelevät usein minne sattuu. Tällä kuviolla kylvö on onnistunut hyvin. Suurin riski kylväessä on pitkä kuiva kausi sen jälkeen, kun siemenet ovat itäneet. Silloin sirkkataimet saattavat kuolla.
On kokeiltu käsin kylvöä, jossa kylväjä tallaa siemenen kevyesti äestysvakoon. Tämä tuntuisi olevan kaikkein varmin konsti. Tosin maksaa vähän vähän enemmän, mutta ei vaadi mitään jälkitoimenpiteitä.