Kuvassa 0,5 hehtaarin ala jota ympäröi kolmella sivulla metsä. Tästä on niitetty lehmille heinää vielä vuonna -55. Kolmekymmentä vuotta sitten kaadoin jo tästä klapipuita ja syksyllä -19 tein harvennuksen. Seassa jo jokunen tukki. Eikä koskaan yhtään taimea ole istutettu. Tuntuu hullulta tuo 3 vuoden lakivelvoite istutuksessa. Yksi sukupolvi ehtii tehdä vain yhden päätehakkuun paikassaan, joten eikö ole ihan sama vaikka uudistuminen on hieman hitaampaa? Pitkän ajan lopputulos on kuitenkin sama.
Ihan on sama jos uudistuu hyvin luontaisesti. Aina ei uudistu vaikka odottelisi 40 vuotta.
No se kolmekymmentä vuotta siinä on mennyt hukan suuhun.
Heinämaahan istutettuun kolmekymppiseen kuusikkoon pitäis tässä alkaa motoa kyselemään.
Meilläpäin tuonikäiset istutuskuusikot on jo uudistettu ja uusi taimikko jo varhaisperattu.
”Yksi sukupolvi ehtii tehdä vain yhden päätehakkuun paikassaan, joten eikö ole ihan sama vaikka uudistuminen on hieman hitaampaa? Pitkän ajan lopputulos on kuitenkin sama.”
Eli ellei toista päätehakkuuta ehdi tehdä, metsällä ei ole merkitystä? Ei se minusta näin voi olla. Onhan metsällä arvoa, vaikka päätehakkuuta ei tehtäisikään. Samoin vuosikymmenien aikana hyvin kasvaneesta metsästä saaduilla kantorahoilla, jotka hakkuun jälkeen toivottavasti jatkavat kasvamistaan jossain muussa kohteessa.
En myöskään ymmärrä, millä matematiikalla pitkän ajan tuloksesta tulee sama, jos puusto kasvaa puolet siitä, mitä sen kuuluisi kasvaa.
Ainoa selitys tällaiselle kasvatustavalle voi löytyä laskentakorosta. Mitä sinä käytät ja onko kannattavuus sillä laskien parempi ilman uudistuskuluja kuin viljelymetsässä huomattavasti lyhyemmällä kiertoajalla?
3 vuoden määräaikana on eteläisessä Suomessa suoritettava uudistamistoimenpiteet. Sen jälkeen on vielä 7 vuotta aikaa odotella taimikon kasvua 0,5 metriä pitkäksi, eli taimien pitäisi kasvaa 5 cm vuodessa. Ei ole kohtuuton vaatimus. Jos nyt sitten jää ne toimet tekemättä, tarkastuksen jälkeen saattaa metsäkeskus kysellä toimenpiteiden perään ja neuvotella. Ei ole kohtuutonta lainvalvontaa?
Kertokaa te jotka tiedätte, onko nykyään käytännössä olemassa mitään sanktiota, jos aukossa ei ole kymmenkään vuoden päästä riittävästi taimia? On vain hirveästi parimetristä heinää?
Korviini ei ole tullut kuin yksitapaus, jossa metsäkeskus osalle aluetta vaati viljelyn , taisi vuosikymmen kulua ensin. Ilmeisesti nykyinen todellisuus on sellainen, että metsämaalle nousee leppää, haapaa ja hiekoivuja muutaman havupuuntaimen seuraksi ajanmittaan, jolloin monimuotoisen sekametsän tarpeet mukamas kasassa. Viranomaiset ilmeisesti vältelevät viimeiseen asti pakkotoimenpiteitä , itsesuojeluvaisto vältelee ”metsäsotia”. Ei materiaalia pakkoistuspuupelloista Ylelle ym.
Jos on tehty kasvatushakkuu sääntöjen mukaan, niin uudistusvelvoitehan ei pamahda päälle. Mutta jos sitten heinikko valtaa alan (kuten yleensä käykin rehevillä kasvupaikoilla) , harveikosta kaatuu kovassa tuulessa esim. 1/3-osa / puolet ylispuukuusista ja PPA-raja laskee alle sallitun min. niin uudistaa pitäisi alkaa jossain vaiheessa. Silloin oletettavasti ainakin paljon ns. kulutonta metsänkasvatusta harjoittanut rahasto (tai joku muu) – omistusten hoitaja alkaa etsiä ostajaa palstalle jotta kalliista investoinnista ei tulisi liiaksi kuluja, turhaa taakkaa omistajille ja samalla omalle työpaikallekin mahdollisesti ”pallinheiluntaa” . Koska metsäpalstojen keskihinta on noussut, niin luultavasti ostaja löytyykin, kun osataan sopivasti markkinoida esim. uutta sijoitusta ja monien mahdollisuuksien metsäpalstaa etsiville. Metsäasioista vähän tietämätön (usein) kaupunkilainen hankkii kovan tarjouskilpailun jälkeen uuden harrastuksen itselleen ja pesämunaksi esim. eläkettään varten.
Metsälain vapauttaminen nykymuotoonsa oli suurelta osin jo vanhan lain aikaan käsistä karanneen tilanteen laillistamista. Ensin oli luovuttu uudistamisen turvaavasta vakuustalletuksesta ja myöhemmin uudistamisvakuudestakin, ja samaan aikaan metsäkeskusten väkeä vähennettiin säästösyistä. Tilanne johti siihen, että hakattuja alueita alkoi jäädä uudistamatta. Asia kyllä tiedetään metsäpiireissä, mutta se ei ymmärrettävästi ole oikein mieluisa puheenaihe kenellekään.
Hyvällä pohjalla tosiaan 65-vuotiaassa kuusikossa kaksi harvennusta ja päätehakkuu. Kasvu vähintään kaksinkertainen.
Mitähän Perko sanoo tästä kuvasta. Sehän on täysin hänen oppiensa vastaista.
Gla: Näin pienen kuvion ollessa kyseessä, laskin että ilman uudistuskuluja on edullisempi. Tosin toimenpiteet olisikin pitänyt aloittaa jo edellisen sukupolven aikana.
Nykyinen puun myynnin verotus kyllä vie halut ylimääräisiin hoitotoimiin muutenkin…
Outo kannanotto tuo viimeinen kappale. Mitä tekemistä verotuksella on metsänhoidon kannalta ? Saako verohelpotusta jos metsät jättää hoitamatta ? Minusta verotus ja metsänhoito on kaksi eri asiaa.
” Saako verohelpotusta jos metsät jättää hoitamatta ?”
Heh, silloin saa, jos myy hoitamatta jättämänsä metsän suojelualueeksi. Kauppahinta kun on siinä tapauksessa verotonta.
Niin. Sitä varmaan pankko tarkoitti.
”Nykyinen puun myynnin verotus kyllä vie halut ylimääräisiin hoitotoimiin muutenkin…”
Eikö asia ole juuri päin vastoin? Verotushan pudottaa hoito-investointiin sitounutta pääomaa veron verran. Kaikkein edullisin tapa saada lisää myytävää puuta. Toisin kuin jossain tilakaupassa, jossa joutuu maksamaan yleensä ylihintaa puista ja lisäksi ostamaan kalliilla maapohjan ja vielä hoitamaan taimikot, joita edeltävän päätehakkuun myyjä rahasti.
Laiskuutta voi perustella vaikka verotuksella.
Metsän omistaminen ei ole minusta täysveristä sijoitustoimintaa tällaiselle tavikselle. Osakkeita yleensä ostetaan, metsä tulee useimmin perintönä. Ymmärrän kirjoittajien näkökulman. Monille metsä on yksi pää tulonlähde esim. maatalouden ohella. Mutta kun leipäraha tulee muualta, niin se tekee jo omat rajoitukset metsänhoitoon. Itse ei ehdi kaikkea ja vieras maksaa. Pois ei huvita myydä kun sillä on kuitenkin jonkinlainen tunnearvo. Tämän huomaa kun katselee noita haitamattomia rääseiköitä. Moni sanookin että: ”Paree antaa olla niikseen kuin myydä puuta”. Suurin syy kuulostaa olevan järjetön veroprosentti. Eli veroetua saa kun ei myy. Suojelualueeksi myyminen nykyisillä korvauksilla tule kuuloonkaan – ainakaan minulla.
Suomalainen metsänomistaja on ylikiltti olento verratuna siihen kuinka paljon välillä tulee kuraa. Ei tarvitse omistaa kummoista kuviota kun tulee kuittia mammonasta yms. Lisänä vielä kaupunkilaisten ja vihreiden sairas kateus meitä kohtaan.
Kyllä em jutuissa on kallistuttava ”aktiivi-ajattelijoiden” kannalle. Ei tule metsätaloustoiminnasta yhtään mitään jos kyseiset hommat jää vuosikymmenien hautomiseksi.
Olen muutaman pienaukon istuttanut, kun luonto olisi korjannut tilanteen aivan liian hitaasti. Tiedä sitten, mikä olisi oikea tapa laskea kustannuksia, mutta itselleni kuluja niistä on tullut taimien hinta (n. 0,25 €/ kpl?) istutukseen ja heinäystyöhön liittyvät matkat. Toki heinäys on kohtuuttoman työlästä, jos verrataan normaaliin taimikkoon, mutta mielummin muutaman vuoden ajan 0,5 ha alan heinäystä kuin vuodesta toiseen heinikon kasvun seuraamista. Yhdellä kuviolla on sekin hyvä puoli, että nyt se liittyy viereiseen kuvioon, joten pieni kuvio lakkaa viimeistään ensiharvennuksen yhteydessä olemasta noin pieni.
Muokkaamattomassa maassa tietysti taimien kasvu on aluksi hitaampaa kuin koneellisesti muokatussa, mutta paranee kelpo vauhtiin n. 0,5-1 m m vaiheeseen mennessä. Kiinnostavaa on kuitenkin se, että luontainen taimikko vaatii mielestäni enemmän hoitoa kuin viljelty taimikko. Luontaisessa taimia voi olla hyvinkin vaatimaton määrä ja/tai niiden jakautuminen alalle epäedullinen. Tuon ja hitaan kasvun takia ne on syytä kaikki pelastaa heinikosta. Sitä työtä sitten riittääkin paljon pidempään kuin istutustaimien heinäystä. Ellei pelasta, ainakin itselläni suuri osa luontaisista kuusista on tyvestä lenkoja, kun heinikko on niitä painanut. Sekin on syytä tiedostaa, kun kuuntelee juttuja luontaisen metsän paremmasta laadusta.
Tietysti jos kuvan kuvio on perustettu edellisten sukupolvien aikana, uudistaminen on ollut vähän erilaista kuin nykyisten pottitaimien aikana. Mutta näkeepähän tuosta eron luontaisten ja keinollisten menetelmien välillä.
Jos verotus rassaa niin paljon, ettei metsästä halua verotetavaa tuloa, eikä metsää halua tunnearvojen takia myydä, ei kannata puhua talousmetsästä. Kannattaa ihan vakavasti miettiä suojelua. Kuvan kohteessa kestää kyllä kymmeniä vuosia, ennen kuin kohde kelpaa nykykriteerien mukaan suojeltavaksi, josta saa korvauksen.