Tokkopa tuo nyt koko metsää pilaa vaikka pystyynkin jättäisi. Itellä on tapana jättää tuollaiset pystyyn kotipusikoissa, elelee sitten vaikka sen verran köyhemmin.
Itsellä on vastaavia yksilöitä jätettynä aina kuviolle. Myös raidoista olen kasvattanut kunnon kolopuun aihioita. Pihlaja vaan tahtoo ennen järeytymistä metsässä kaatua.
Auttaisko Kisi Lässynlässyn, jos kopioisit muutaman rivin laulunsanoja tähän väliin?
Olet väärällää keskustelupalstalla ja varsinkin väärällä asenteella noilla ”mitä tarkoittaa ennakkoraivuu” ja ”tasoitellaanko siirtolohkareet motolle”.
Yrität kai olla hauska, mutta näyttää että et niinkään tarvitse metsätietoa vaan enemmänkin terapiaa. Sitä ”ihmismielen kirurgia” kai eniten.☺
Itsekin mielelläni jätän puumaiset pihlajat pystyyn toivoen, että niistä ehkä vallan puusepänpuuta aikanaan saisi. Tosin tähän asti hirvet ovat taittaneet latvan sikäli kun puun paksuuden suhteen heillä on edellytykset siihen olleet ja paksummat ovat kuorineet.
Pihlajan pystyynjättämiseen suhtaudun kyllä sangen kriittisesti ylipäätään. Joka ainoalle uudistusalalle tuntuu pihlajaa nykyään nousevan riippumatta siitä, mikä on maan viljatuustaso. Niitä puskee vimmatusti jopa silloin, kun avohakuukypsän metsikön pohjakerroksessa ei näy pihlajan pihlajaa. Hirmuinen riesa raivaussahatyön näkökulmasta, kun pöheikköä niittää kuusentaimikon päältä nurin. Ilmeisesti linnut syö hyvinvoivien puiden marjoja ja kylvää sitten siemenet ympäriinsä edesauttaen raivaussahamiesten työllisyystilannetta.
Burlin kanssa täsmälleen samaa mieltä.Näiden suurten pihlajien ympärille muodostuu suuri siemenpankki,joka röyhähtään uudistuksen yhteydessä kasvuun.
” Kyllä jälkipolvet kiittää ”
Itselle pihlaja ei raivauksella ole ollut ongelma, ei niissäkään kohtia missä pihlajia on ollut ennen uudistusta. Pihlajaa sisältävää kohdetta voi raivauksessa vedättää myöhemmäksi, nuorena kasvavat tikkumaisiksi. Ja yllättävän hitaasti vesovat, ainakin karummilla mailla.
Tuskaisimpia ovat varhaisperkausvaiheessa pajukot…hankalia raivata ja puskevat järjettömästi vesaa. Jos jättää raivauksen liian myöhään, lumen kanssa painavat taimet piloille. Kunhan taimikko varttuu riittävästi, sitten hirvet ja jänikset pitävät ne kurissa.
Ja siis moto ei selviä harvennuksesta ellei raivaussahamies käy jäsentelemässä näkymää?
Ei tuo tausta ainakaan kovin rytöiseltä näytä. Vai joko sinä olit raivannut sieltä ”risukkoa”?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Näitä on tullut joskus vastaan. Jos tuottaa marjoja niin hyvä pikkulinnuille, kelottuessaan pesäpuunakin oivallinen.
Mikä ennakkoraivuu..?
Näättää kivikkoeselta kuvijolta.
Metsän kierrossa arvokas puu, metsänvartian perustelia !
Joo, siirtolohkareita useita. Ennakkoraivuulla ennakoidaan moton saapumista paikalle ja silotetaan maastoa sille.
Siirtolohkareetko silotetaan?
Tokkopa tuo nyt koko metsää pilaa vaikka pystyynkin jättäisi. Itellä on tapana jättää tuollaiset pystyyn kotipusikoissa, elelee sitten vaikka sen verran köyhemmin.
Kyllä minäkin jätän pihlajan mielelläni. Marjat ja kukat ovat kauniita ja tosiaan linnuillkin ruokaa.
Täysi rivi appelsiinin värisiä ruutuja minulta arrillekin.
Kuva sinänsä on kerrassaan kelpo. Kai pihlaja jäi pystyyn?
Joo jäi pystyy, tosi komee puu, on harvinaisuus minulle, ei noin jykeviä oo oikee tullu vastaa oikeen missään.
Itsellä on vastaavia yksilöitä jätettynä aina kuviolle. Myös raidoista olen kasvattanut kunnon kolopuun aihioita. Pihlaja vaan tahtoo ennen järeytymistä metsässä kaatua.
Auttaisko Kisi Lässynlässyn, jos kopioisit muutaman rivin laulunsanoja tähän väliin?
Olet väärällää keskustelupalstalla ja varsinkin väärällä asenteella noilla ”mitä tarkoittaa ennakkoraivuu” ja ”tasoitellaanko siirtolohkareet motolle”.
Yrität kai olla hauska, mutta näyttää että et niinkään tarvitse metsätietoa vaan enemmänkin terapiaa. Sitä ”ihmismielen kirurgia” kai eniten.☺
Itsekin mielelläni jätän puumaiset pihlajat pystyyn toivoen, että niistä ehkä vallan puusepänpuuta aikanaan saisi. Tosin tähän asti hirvet ovat taittaneet latvan sikäli kun puun paksuuden suhteen heillä on edellytykset siihen olleet ja paksummat ovat kuorineet.
Pihlajan pystyynjättämiseen suhtaudun kyllä sangen kriittisesti ylipäätään. Joka ainoalle uudistusalalle tuntuu pihlajaa nykyään nousevan riippumatta siitä, mikä on maan viljatuustaso. Niitä puskee vimmatusti jopa silloin, kun avohakuukypsän metsikön pohjakerroksessa ei näy pihlajan pihlajaa. Hirmuinen riesa raivaussahatyön näkökulmasta, kun pöheikköä niittää kuusentaimikon päältä nurin. Ilmeisesti linnut syö hyvinvoivien puiden marjoja ja kylvää sitten siemenet ympäriinsä edesauttaen raivaussahamiesten työllisyystilannetta.
Burlin kanssa täsmälleen samaa mieltä.Näiden suurten pihlajien ympärille muodostuu suuri siemenpankki,joka röyhähtään uudistuksen yhteydessä kasvuun.
” Kyllä jälkipolvet kiittää ”
No niin, joku oli tuolla toisaalla pahoittanut mielensä tämän ketjun alkupään kysymykseni ” mikä ennakkoraivuu..? ” vuoksi.
Kysymykseni oli spontaani ja rehellinen. Kuvassa näkyvässä metsässä ei mielestäni ole oikein varsinaista RAIVATTAVAA, siksi kysyä töksäytin.
Koettakaa kestää miehekkäästi erilaiset näkemykset, babyt!
Itselle pihlaja ei raivauksella ole ollut ongelma, ei niissäkään kohtia missä pihlajia on ollut ennen uudistusta. Pihlajaa sisältävää kohdetta voi raivauksessa vedättää myöhemmäksi, nuorena kasvavat tikkumaisiksi. Ja yllättävän hitaasti vesovat, ainakin karummilla mailla.
Tuskaisimpia ovat varhaisperkausvaiheessa pajukot…hankalia raivata ja puskevat järjettömästi vesaa. Jos jättää raivauksen liian myöhään, lumen kanssa painavat taimet piloille. Kunhan taimikko varttuu riittävästi, sitten hirvet ja jänikset pitävät ne kurissa.
Vieläköhän arri on kuulolla?
Oliko moto tulossa tuonne harventamaan vai aukottamaan?
Harventamaan. Siinä on luonnollisesti syntynyt mäntyvoittoinen 30 – vuotta vanha sekametsä.
Ja siis moto ei selviä harvennuksesta ellei raivaussahamies käy jäsentelemässä näkymää?
Ei tuo tausta ainakaan kovin rytöiseltä näytä. Vai joko sinä olit raivannut sieltä ”risukkoa”?