Keisarinviittakin tykkää lisääntyä hybridihaavikossa isojen lehtien päällä. Rehevä uuskasvu tuo kaikensortin pienötököiden toimintaa, tosin hiukan isompienkin vierailut kyllä näkyvät.
Keisarinviittakin tykkää lisääntyä hybridihaavikossa isojen lehtien päällä. Rehevä uuskasvu tuo kaikensortin pienötököiden toimintaa, tosin hiukan isompienkin vierailut kyllä näkyvät.
Luonto
Illan lenkilläni kiinnitin huomion aika oudonoloiseen perhoseen joka lenteli ikäänkuin jatkoperäsimellä. Mutta kun pääsin lähemmäs ja se rauhoittui lehdelle asia kirkastui. Perhoset muutenkin hakevat jotain haavan lehden pinnasta. Siinä on jotain koska imukärsä työstää ahkeraan. Ja aika reikäisiä on jotkut lehdet eli muutakin ötökkätoimintaa on. Hirvetkin käy jonkun aina riipimässä latvastaan lehdettömäksi mutta täysin pitelemättömiä parimetrisiä haavan alkuja kyllä piisaa. Peltoheitossa hiukan vaisumpaa mutta taitaa sekin täyttyä pikkuhiljaa.
Hyvä kuva, mutta väärässä lehdessä 🙂 Nyt on suuret perhoset lennossa, on elokuu.
Mikähän se Kalle62:n oikea lehti on? Ja hiukan venkoillen: Kyllä nuo kuvan lehdet aivan oikeita ovat ja kuten mainitsin, Elämää, isolla eellä riittää rehevässä kasvustossa! Nopeaa hiilensidontaa luvassa H-vallan Koirakorven vanhan torpan peltoheitossa. Joka muuten ilman minun haavikkoa kasvaisi edelleen sakeaa miehenmittaista heinää ja sekalaista kasvillisuutta. Jopa vieraslaji jättiläiskoiranputki on jo ollut kärkkymässä edellisen haavikon jälkeistä paljastunutta maan pintaa. On vielä saatu hallittua. Naapurin palstalla leviää kyllä holtittomasti jo.
Mukava taas kuvailla omilla mailla kaikkia hyönteisiäkin. Pohjoisessa oli kyllä komeaa. Ei tahdo lehteen asti yltää öttiäiset, siksi virnuilin.
Ok. Pitää katsoa hiukan sitä kuvan kokoa. Täällä se on aika alas rajoitettu joten hiukka paremmat luontokuvat tuppaa menemään yli Metsälehden kapasiteetin. Siksi-kin jää välistä laittamatta hyviäkin hetken kuvia joita aina silloin tällöin luonnossa kulkiessa vastaan tulee. Ja kun ei kulje minkään järjestelmäkameran kanssa vaan ihan älkkärin kuvaa. Metsoja on nyt runsaasti pyrähtänyt edestä lentoon omilla mailla kun vadelma on antanut satoa hyvin. On jokunen mäen syrjä jossa ne suorastaan asustavat. Nouseva mäntymetsä tarjoaa suojaa ja vadelma jaksaa vielä sinnitellä. Kuusisaarekkeet taas isompien elukoiden mieleen. Niistä ainakin peurat tykkää. Makooksivat mielellään harvennetuissa saarekkeeissa mäen eri puolilla. Tuulinen ja itikoista helpompi. Mitä moninaisempi matsärakenne sitä enemmän yllätyksiä eliöstön taholta.