Laitanpa näytille historiallisen kuvan Hiihtoniilon kotialbumista 1920- luvun metsänhoito savotoilta. Tuolloin savotoitiin ilman koneapuja. Kuva voi olla Tuomarniemeltä, koska isäukkoni koulukaveri harrasti tuolloin jo valokuvausta ja muutama kuva on säilynyt kouluvuosilta 1925 ja 1926. Tulee mieleen, niin että kun vanhoja komeita männikköjä hakataan ei ne ole ihan sattumalta varmaan itekseen aina sinne tulleet…..
Laitanpa näytille historiallisen kuvan Hiihtoniilon kotialbumista 1920- luvun metsänhoito savotoilta. Tuolloin savotoitiin ilman koneapuja. Kuva voi olla Tuomarniemeltä, koska isäukkoni koulukaveri harrasti tuolloin jo valokuvausta ja muutama kuva on säilynyt kouluvuosilta 1925 ja 1926. Tulee mieleen, niin että kun vanhoja komeita männikköjä hakataan ei ne ole ihan sattumalta varmaan itekseen aina sinne tulleet…..
Noita eivät hirvetkään (pässinpäiden pyhät lehmät) ole murjoneet.
Apuharvennustahan se on!
Jo tuohon aikaan maahan mätettiin roskapuusto, ja huom! ei varmasti ole korjuuvaurioita.
Tällä tyylillä metsänvartija hoitaa metsiään.
Eipä näköjään ollut keksitty ötököitäkään vielä silloin kuorellista puuta syömään ja kovasti lisääntymään.
Männyt pitää aisata jotta kuivuisivat.
Tuossa olisi kyllä risusavotta polttopuu kohde…semmonen kiiretön työmaa.
Näyttäisi silta että tuo vuosikasvu ylöspäin ei olisi ollut kovin reipasta.
Alkuvuosina ollut jotain 10cm…35cm, mutta suoraa on.
Kuvan vasen laita voisi olla rintamalta vaatimattoman tykistöhomman jäljiltä. Kaikilla osapuolilla ei ollut ammuksia isompaan keskitykseen.
Tuossa kuvassa olevassa tapauksessa näyttäisi lähes kaikki menneen pieleen.
Huono pituuskasvu kertoo huonosta boniteetista (kasvupaikasta).
Laatu on hyvää ja jos tuo metsikkö on säilynyt hakkuilta niin nyt löytyy motteja.
Vanhat kuvat on kivoja, niistä näkee puuston kasvun ihan silmäperäisesti arvioituna.
Ja ei ole apuharvennuksen voittanutta metsänhoitomenetelmää.