Kuvat vuonna 2012 istutetusta männyntaimikosta. Männyntaimet on ruiskutettu Tricolla viitenä syksynä. Viime syksy oli ensimmäinen kerta, kun taimia ei käsitelty enää syönninestoaineella. Hirvet eivät enää yltäneet syömään latvoja, mutta tehokkaasti merkkasivat runkoja.
En halua kääntää veistä haavassa ,mutta kysyn kumminkin. Oliko nuolukiveä lähettyvillä? Vaikuttaa ,että on ollut hivenravinteista puutetta ja on etsitty niitä kuoren alta. Naudatkin pyrkivät jyrsimään puurakenteita ,jos oli hivenravinteista puutetta. Nuolukivi loitommalle taimikosta kulkureitin varteen voisi auttaa.
Toimi niin tai näin. Metsänomistaja on aina toiminut väärin.
Nuolukivistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ne saattavat kyllä vähentää kuoren näljäämistä, mutta lisäävät puiden katkontaa ja syöntiä, kun enemmän hirviä kokoontuu nuolukiven alueelle ja sen ympäristöön. Nuo suorittavan neuvot ovat kyllä muuten hyviä, mutta eivät oikein tahdo toimia käytännössä.
Totesin että voi ohjata hirvet muualle , jos kivi sijoitetaan hirvien käyttämän polun varteen kauemmas taimikosta. Jos vanha ja paljon käytetty polku kulkee taimikon läpi on vaikutus pienempi ,mutta vähemmän tarvitsee runkoja kalvaa. Ei hirveltä kuorta syömällä nälkä lähde. Hienaineet on puutelistalla .
Eiköhän nuolukivien levittelyn luulisi kuuluvan paikalliselle metsästysseuralle.
En nyt kysellyt ,että kuka levittää ,vai onko nuolukivi mahdollisesti lähistöllä. Eikä niitä kiviä ilman mo:n suostumusta asennella . Eikä taimikon lähelle muutenkaan . Hirvien luontainen kulkureitti on sopivin sijoituspaikka .
”Eikä niitä kiviä ilman mo:n suostumusta asennella. Eikä taimikon lähelle muutenkaan.”
No, viimeksi lähin nuolukivi oli laitettu naapurin puolelle 50 metrin päähän koivuntaimikostani. Ei varmaan tarvitse mainita, ettei lupaa oltu ainakaan minulta kysytty.
Kuvassa on hyvin tyypillinen esimerkki siitä, miten hirvet aiheuttavat männylle parhaiten soveltuvan maapohjan kuusettumisen.
Ihmisen päätöksistä kaikki johtuu. Kuusesta saa hyvän tuoton ja männyn istuttamisesta reheville pohjille on luovuttu. Räkämänniköitä ei enää haluta. Jatkuvan kasvatuksen porukatkin päätyvät lopulta kasvattamaan puustonsa finaalivaiheen kuusta ja jotkut toivovat onnistuvansa saamaan männikön kuusialuskasvoksesta tulevan metsän. Muutamat kokevat koivun kasvattamisen ongelmalliseksi ,mutta havupuutaimikoissa koivua riittää riesaksi asti . Esimerkkejä tälläkin kuva-aukeamalla.
Hirvi aiheuttaa talvehtimisalueilla haasteita ,mutta nykytiheyksillä harvemmin muualla. Sekapuustolla ja oikea-aikaisilla toimenpiteillä taimikoissa sitäkin riskiä voidaan hallita. Se toki vaatii vähän osaamista ja tekoja.
Pienialaiset hirvivahingot ovat vain osa normaalia luonnon kiertokulkua hyönteisten ,lumi- ja tuulituhojen ohella . Suurimmat vahingot taimikoihin syntyvät ,kun ei tehdä mitään.
Nyt en kyllä ymmärrä. Kuvan kohteen oli metsänomistaja istuttanut männylle, ja nyt suorittava puhuukin jostain räkämänniköistä, vaikka kysymyksessä on mitä parhaiten männylle soveltuva maapohja! Kuten MJO jo totesikin, metsänomistaja tekee näköjään aina väärin!
Totesin vain ,että hirvi ei ole ainoa syy kuusettumiseen. Tällä hetkellä aihetta kuusettaa on talvehtimisalueita lukuun ottamatta niukasti. Jos kuvan väkymää esiintyy hehtaaritolkulla voi olla syytä pohtia puulajivalintaa ,mutta aari tai pari hajatuhoja hehtaarilla ei tarjoa riittäviä perusteita luopua männystä. Kuusta vähän sekaan niin tule hyvä. Tätä menettelyä Finsilvakin on käytyänyt jo kymmenkunta vuotta hyvällä menestyksellä .
Aikanaan lahovikaisena hakattujen kuusikoiden kuusialuskasvos on tuhottu tätä vaihtoehtoa silmällä pitäen istutetuista männiköistä ,joten seuraavassa vaiheessa sekaistutus ei ole ongelma. Koivuakin jätetään sertifikaatin(FSC) edellytyämä määrä sekapuuksi, ei välipuiksi jarruttamaan muun taimikon kehitystä. Oikea hoitotoimien ajoituskin on näkynyt viime vuosina. Taimikot ovat alkuun päästyään kehittyneet erinomaisesti. Vielä reilu vuosikymmen sitten tapeltiin samojen ongelmien kanssa ,kun yksityiselläkin puolella , kun taimikko hoidettiin vain kerran ja monesti liian myöhään.
Suorittava: Ihmisen päätöksistä kaikki johtuu.
Varmasti. Eikä vähiten niiden, jotka päättävät kaatolupamääristä.
Varhaishoito on tullut keinovalikoimaan enemmälti jo n. 10 v. sitten ysityispuolellekin. Suorittava elää menneen aikakauden mukaan ja jutut on sen mukaisia. Jotka hoitaa taimikoitaan, ne tekee myös varhaishoitoa.
Minkäs takia hoitorästit vain lisääntyvät eikä varhaishoitoon tarkoitettu kemera kelpaa? Kertoo jostakin muusta siellä yksityistaholla.
Yhtiöt toimivat niillä keinoilla ,jotka tuottavat tuloksia ihan ilman tukitoimia ja valitsevat kustannustehokkaimmat tavat kuhunkin tarkoitukseen.
Valitettavasti moni yksityinen siirtäisi mielellään th:nkin moton tehtäväksi. Tämä näkyy siinä ,että ensimmäinen toimenpide metsässä taimien istuttamisen jälkeen on hampaita kiristellen tehty ennakkoraivaus.
Ei ole montaakaan vuotta siitäkään ,kun metsätoimihenkilöt opastivat hakkuuttamaan metsät karvoineen päivineen ja kehottivat sitten metsänomistajaa siistimään jäljet raivaussahalla ,että kemeraehdot saatiin täyttymään. Eikä nämä ajatukset ole ihan kuolleita vieläkään ja puolessa uudistusaloista löytyy huomautettavaa tänäkin päivänä. Yksin hirviä ei käy tästä syytyäminen.
Ennen oli tämäkin asia paremmin. Mhy opasti ja äitini oppi. 1970- ja 1980-luvuilla tehtiin meillä uudistusaloilla aina varhaisperkaus ja kantokäsittely. Tietenkin myös taimikonhoito.
Kuvan taimikossa taimikonhoidon tai varhaishoidon laiminlyönti ei ole ollut syynä hirvituhoon. Vaikka suorittava yrittää kääntää kommentointia hoitorästeihin.
Silloin oli käytössä vakuustalletus. Jos aikoi saada rahat, oli taimikon oltava kunnossa. Opastustakin sai ,kun osa vakuustalletuksesta ohjautui neuvontaan ja valvontaan ja toimi osana neuvonnan tulomuodostusta .Nyt vastaavaa yritetään hoitaa kemeran avulla , mutta siinä on se vaara ,että isompi tukipotti ohjaa antamaan metsän kannalta huonoja ohjeita ja painottamaan tekemistä kalliimman vaitoehdon mukaan. Ilman ohjeita ja kannustimia eivät kaikki tartu toimeen. Varhaisperkaukset jäävät edelleenkin tilastoista päätellen monelta tekemättä . Vakuustalletus oli mainettaan parempi asia.
Suorittava haikailee johonkin menneeseen jossa yhteiskunnan pitäisi määräillä meidän maanomistajien toimia. (tosin omat metsänsä myyneenä voi vaatia mitä vaan). Minulla samanlaisia kokemuksia kuin Visalla, oli tuotun nuolukivi rajalinjalle jossa minulla koivuntaimikko ilman lupaa.