Kuvassa taustalla muutama hirvien taittama tiheikössä kasvanut männyntaimi. Etualalla tienreunapjukkoa hirvien typistämänä. Hirvi oli niputellut kilometrin verran tien laitaa siistiin kuntoon katkomalla mehevimmän osan pajujen viime kesän kasvusta parempiin suihin.
Tuossa raivaamattomassa kylvömännikössä oli siellä täällä hajatuhoja ,joilla ei ole tulevaisuuden kannalta mitään merkitystä. Hirvien valinta oli lähes poikkeuksetta osunut kylvötuppaan pienimpiin yksilöihin.
Raivauksen jälkeenhän ne varsinaiset hirvituhot tulee, eikä ennen raivausta!
En ole ennen juuri nähnyt mökkimaisemissa hirvien taittelemia taimia mutta nyt vaiva selvästi on lisääntynyt. Yksi mäntytaimikko jossa oli jätetty seka-ajatuksella koivun taimia joukkoon oli tosi ikävän näköinen. Ohiajellessa äkkiseltään en nähnyt yhtään ehjää koivun alkua. Mäntyjäkin oli katkottu. Kun vielä kyse hiukan rantamaisemastakin oli ajatus hyvä mutta hirvet lopettivat ne sekametsäajatukset joltain mo:lta.
Ja kyse oli nimenomaan jo raivauksen jälkeisestä tilanteesta. Eli Visa kyllä hyvinkin oikeassa.
Toisille tulee toisille ei. Riippuu aivan siitä ,milllä hetkellä raivaus toteutetaan. Näytän mielelläni Visalle -jos kiinnostaa käydä katsomassa- parin sadan metrin päässä kuvan tien varressa olevaa reilun metrinmittaista raivattua taimikkoa, jossa ei ole käyty lainkaan. Syy on selvä. Siellä ei ole suojaa ja ravintoa on niukasti. Kuvassa on sekä ruokaa, että suojaa. Suurimmat ruokailuhalut on kuitenkin jäljistä (syönnökset, papanat) päätellen tyydytetty listimällä tienvarsipajukkoa ja muutamia männynlatvoja taimikossa piilotellessa .
Lisään vielä ,että kuva on perinteiseltä talvehtimisalueelta Keuruun ja Multian rajamailta.
Voisin tarjota Visalle pyöräilyelämyksen kuvan maisemissa ja lainata ”fättiä” sen toteuttamiseen. Jokamiehen oikeuksilla olisi mahdollista tutustua useampaankin mielenkiintoiseen kohteeseen ,jos kunto kestää polkea 20 kilometriä. Tänään taivalsin 35.
Kylvömänniköiden raivausaika on kylmänä vuodenaikana, siinä ei ole vaihtoehtoja, jos aikoo pitää taimikon terveenä. Hirvet tulevat ensin syömään kaadettujen mäntyjen latvuksia. Kun ne peittyvät lumeen, on pystypuiden vuoro. Eihän metrinen taimikko ole vielä vaarassa, vaan pahin tuho tulee muutaman metrin pituiseen taimikkoon, jonka hirvet katkovat. En laske hirvituhoksi lainkaan yksittäisten puiden syöntejä. Minulle hirvituho tarkoittaa totaalista tuhoa ja arvokkaamman puulajin vaihtumista viallisiksi hieskoivuiksi vähintään puolen hehtaarin alueella.
Hakkuut ja raivaustyömaat houkuttelee hirviä. Tämän suorittava on todennut ja itsekin havainnut. Naapurin 6 ha havupuuvaltaisen kuvion harvennus + omat raivaukset ovat saaneet aikaan sen, että hirvet liikkuu tuolla palstalla normaalia enemmän. Yhden 2-3 m mäntytaimikon raivauksesta hirvet tosiaan kiittivät katkomalla tänä talvena muutamia taimia. Ehkä Trico teki sen, että hirvet luovuttivat tuossa vaiheessa.
Kuvasta vielä sen verran ,että se on otettu puolen merin korkeudelta maasta mitattuna. Pajujen katkaisuvahvuus alle sentti. Taimikko on pituudeltaan 3-4 – metrin luokkaa .
Männiköihin talvella tehtävät hakkuut pienentävät syöntipainetta taimikoissa varsinkin ,jos joukossa on lehtipuita. Lehtipuuvesat kiinnostavat myös kasvatusmetsisä kunhan ne eivät ole kasvaneet liian pitkiksi. Kun vesat alkavat yltää silmien korkeudelle ,” nilkasta poikki” ja uutta kasvustoa odottelemaan. Syöntipaine varsinaisissa taimikoissa vähenee tällä keinolla. Onkivavoiksi kehittyneet raipat eivät enää hirville maistu.
Toki jos hakkuutyömaalta löytyy ruokaa, jostain muualta vastaava määrä jää syömättä. Esimerkiksi kuusitaimikoiden vesakosta tai metsäautotien pientareelta. Toisaalta kun työmaat vetää hirviä puoleensa, alueen taimikotkin on vaarassa. Itselläni on tällä palstalla vaaravyöhykkeessä koivikko ja pari männikköä. Nyt täytyykin olla tarkkana lehtien puhkeamisen kanssa ja ehtiä ruiskuttaa Trico ennen hirvien ateriointia.
Hyvin samansuuntaisia ovat kokemukset kuin Gla:lla. Kun hakkuu- tai raivaustyömaan tuoreet latvukset tulee syötyä tai ne peittyvät lumeen, hirvilauma siirtyy ruokailemaan läheisiin taimikoihin. Myöskään koivun kasvatus kuusen sekapuuna ei tahdo oikein onnistua, jos alueella on runsaasti hirviä. Mikäs sen mukavampi paikka hirvelle onkaan, kuin olla kuusentaimikon suojassa syömässä nuoria koivunalkuja.
Ei kait hirvet syö yli 5m pitkien mäntyjen latvoja?
Katkomallahan hirvi ne 5m pituisten puiden latvat syö, ja siitä juuri tulee ne kaikkein pahimmat hirvituhot.
Rohkenen pikkuisen epäillä väitettä ,että hirvi katkoo viisimetrisiä taimia. Meillä talon harja on kyseisellä korkeudella. Huoneen korkuisessa taimikossakin latvojen katkominen on harvinaista ja rajoittuu yksityäisiin runkoihin. Sivuoksat ovat paremmin hollilla. Lumi tekee herkästi tuhoa laiharunkoisissa metsissä.
Törmäsin muuten viikolla vahaan ”hirvilaitumeen”, vuonna 2000 aukoksi hakkaamaani kuvioon ,joka uudistettiin männylle. Kuvio oli jäänyt raivaamatta tarkoituksella parantaa mäntyjen karsiutumista ja aidattu kaksirivisellä muoviaidalla.
Ei ollut montaa mäntyä jäljellä. Osan oli hävittänyt hirvi ,mutta suurin osa oli tukehtunut koivikon alle. Alueelle oli muodostunut aukkoinen sekametsä ,jossa mänty muodosti vähemmistön. Muovinauhan pätkät rungoissa palstan ympärillä olivat merkkeinä aitausyrityksestä. Aidan sisällä oli hirvilaidun… .mutta vieressä aidan toisella puolella samoihin aikoihin tehdyllä uudistusalalla kasvoi nätti ja tasainen nuori männikkö. Alkuhistoria poikkesi sikäli ,että se oli vain raivattu ajallaan.
Näytän mielelläni tämän niille ,jotka eivä suostu uskomaan. Hirvilaidun sai kerralla uuden merkityksen. Hirvet olivat mieluimmin aidan sisällä ,kun ulkopuolella.
Ei ole lumituhosta silloin kysymys, kun hirvenpaskaa ja -jälkiä on alue täynnä, ja katkotuista latvoista on makeimmat oksat syöty. Kyllä ne peijoonit vain katkovat niitä viisimetrisiäkin, toki nelimetrinen on suositumpi. Eihän pelkkien oksien syönti yksittäisistä puista ketään haittaa, mutta kun alueelle asettuu tarpeeksi paljon hirviä, niin jälki on sen mukaista. Juuri hoidetuissa taimikoissahan se pahin tuho tulee, kun ylimääräisiä runkoja ei enää ole.
Teillä päin hirvet sitten käyttävät ilmeisesti nostolavaa? Eihän se sitä tarkoita ,että jos taimikossa on hirven papanoita ,latvarikot viidessä metrissä johtuisivat hirvistä. Voihan ne jättää hampaan jälkiä latvuksiin ja syödäkin niitä,jotka tykkylumi on hangelle pudottanut.
Vahingot pysyvät minimaalisina ,kun taimikossa ei ole ylimääräistä syötävää. Hirvet hakeutuvat sinne ,missä apetta riittää ja löytyy vähällä vaivalla. Raivatun ja raivaamattoman kuvion välillä on iso ero ,vaikka sijaitsisivat vierekkäin. Tärkeintä on huolehtia raivauksesta ajoissa ,että hirvi ei ehdi oppia löytämään ravintoa väärästä paikasta. Talonkorkuisessa taimikossa raivaus on jo pikkuisen myöhässä. Kuvassa ko tilanne on jo akuutti.
Olisikohan suorittavan jo aika vaihtaa levyä? Miten voi olla raivattuja ja raivaamattomia alueita vierekkäin, kun kaikki on raivattuja? Miten voi tulla tykkytuhoja kesällä? Miksi hirvi katkoo puita joiden latvaan se ei ylety? No, kun se tuore latvus on makeampi kuin alempana olevat oksat.
No laitapa kuvaa niistä tuhoja kärsineistä taimikoista ja viidestä metristä katkotuista yksilöistä. Ja kero myös vuosi ,milloin vahingot ovat syntyneet.
Kyllä se tykyn katkaisema latvus kelpaa hirvelle vielä seuraavana keväänä. Niitä nimittäin oli näillä korkeulsilla ihan lavanaan nelisen vuotta sitten ,jolloin vuodenvaihteen tienoon satanut räntä jäätyi puihin ja puut taipuivat ja taittuivat puhaltavan pohjatuulen avustamana. Järeät kuusikot ja riukumännikötkin kokivat kovia.
Ja raivattuakin on monenlaista niin ajoitukseltaan ,kun toteutukseltaan. Raivaus tehdään monesti vähän myöhään ,jolloin vahinkoa on ehtinyt syntyä ja jätetään taimikkoon liikaa lehtipuuta. Tällöin jo hikinen raivaaja voi valitella ,että raivatussa taimikossa on vahinkoja ja vahingot luonnollisesti jatkuvat ,kun on jätetty liikaa lehtipuita. Viimeksimainitun ovat monet hirvivahinkoja tarkastavat toimijat todenneet. Ehkä Visan kohdalla on poikkeus , onhan alue talvehtimisaluetta ja laidunnuspaine moninkertainen muuhun alueeseen verrattuna. Tässä kuvassa ollaan talvehtimisalueen ytimessä.
Pudottivat muuten naapurikunnissa hirvilupien määrää viimevuotisesta(tässäkin). Oli lipsahtanut kanta jo suositusten alarajalle. Meillä lupamäärä säilyi entisellään tosin kysymysmerkkien säestämänä. Epäilivät ,että tilanne on sama jo meilläkin.
Hirvien määrä vaihtelee ,mutta taimikonhoitoa ei kannata millään verukkeella väistellä. Oikea ajoitus ja riittävä voimakkuus varmistavat onnistumisen. Suurin uhka metsän kehittymiselle piilee kuitenkin kaikissa muodoissaan hoitamattomissa taimikoissa.
Nyt vaihtuivat jo sitten suorittavan jutuissa meikäläisen hirvituhot tykkytuhoihin! Erotan kyllä aivan varmasti lumen katkomat puut hirvien katkomista. Kierrän taimikoitani kaikkina vuodenaikoina, joten olen kyllä perillä, mitä niissä minäkin vuodenaikana tapahtuu. Kun puhun hirvituhoista, tarkoitan aina hoidettuja taimikoita, sillä minulla ei ole muunlaisia. Näin on ollut jo viimeiset 40 vuotta, sillä metsät ovat minulle elinkeino, eivät harrastuspaikka eikä mikään puuhamaa.
Tykkytuhoja ne viidessä metrissä havaitut latvarikot ovat. Tulee ihan mieleen metsäsuunnitelmien jakotilaisuus vuosikymmeniä sitten ,jolloin jalkauduimme metsiini porukalla suunnitelman sisältämiä tietoja syventämään. Siellä naapurin isäntä näytti männyssä suunilleen neljän metrin korkeudessa olevaa teknistä vikaa ja oli kovasti sitä mieltä ,että syyllinen oli hirvi. Siihen lautakunnan metsäasiatuntija piti pienen luennon biologiasta ja totesi ,että vamma ei kiipeä ylemmäs puun kasvun mukana. Totesi vielä varmuuden vuoksi , että tykky on tehnyt tuhojaan. Tämä tapahtui aikaan ,jolloin toimin metsäyhteistyöalueemme puheenjohtajana lähes 40 vuotta sitten.
Jos suorittavaa uskomme, minulle on maksettu hirvivahinkokorvaus väärin perustein. En kuitenkaan epäilisi tarkastuksen tehneiden henkilöiden ammattitaitoa asiassa. Olivat erittäin kokeneita kumpikin, enkä mielestäni edes yrittänyt heitä lahjoakaan. Kun hirvi katkaisee puun, se tapahtuu reilun kahden metrin korkeudelta. Kuten edellä kerroin, nelimetrinen puu on niille kaikkein suosituin, mutta joukkoon mahtuu myös viisimetrisiä.
Nyt varmasti moni haluaisi kuulla suorittavalta asiantuntijalausunnon siitä, milloin ja mihin tiheyteen kuvassa oleva hirvien talvehtimisalueella sijaitseva taimikko pitää raivata?
No laitapa kuva siitä vahinkokohteesta ja niistä raiskatuista viisimetrisistä. Tietysti tapahtumavuosikin kiinnostaa ,koska hirvien määrä on pudonnut reippaasti viimeisen viiden vuoden kuluessa. Ainakin neljänneksellä näillä kulmilla ja on alle puolet verrattuna vuoden 2000 määriin.
Ei se kuvien laittaminen oikein enää hyödytä, sillä alueen puut ovat ehtineet jo kasvaa lisää pituutta pari metriä, ja katkottujen mäntyjen tilalla kasvaa aliskasvos kuuset. Sekin on valitettavaa, ettei Keski-Suomen alhainen hirvimäärä tahdo täällä Päijät-Hämeen talvehtimisalueella oikein paljon auttaa.
Mites se kuvan kohteen raivausajankohta ja -tiheys?
No mitäs luulet ,jos on kyseessä kylvömännikkö ,jolle ei ole tehty vielä mitään. Ainoastaan pajujen reunustamaa metsätietä paikalle päätynyt hirvi tai hirvet ovat merkanneet pienimpiä taimimia taimipuskasta. Raivaamattomien taimitiheiköiden rungot ovat jo alkaneet muuttaa tyveltä muotoaan keinutuolin jalaksen muotoihin ja pienimmät kasvukilpailun aiheuttamasta sressistä kärsivät yksilöt kellastua ja kuolla pois.
Se ylitiheydestä ja kasvukisasta aiheutuva stressi ei voi olla vaikuttamatta maistuvuutta alentavan haitta-aineen tuotantoon. Sama tilanne ,jos taimi kasvaisi varjossa. Tästä syystä olen kritisoinut taimikoiden kasvattamista liian tiheinä.
Suorittava alkaa vähitellen oppia kevytnimimerkkien tavoille, eli ei vastaa esitettyihin selkeisiin kysymyksiin. Jos vuodesta toiseen opastaa ja kommentoi sekä arvostele toisten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä, niin olisi sangen kohtuullista vastata myös omalta osaltansa huutoonsa. Eli kysyn vielä kerran suorittavalta: Mihin tiheyteen kuvan kohde on raivattava? Ollaan siis hirvien talvilaidunalueella ja paikka on suorittavalle tuttu. Kysymys ei siten voi olla kohtuuttoman vaikea.
Siihen tiheyteen ,mitä suositukset edellyttävät. Parin sadan metrin päässä näin oli menetelty jo viimeisimmän varhaisperkauksen yhteydessä samalla tilalla. Kehitys kehittyy. Se aika ,että taimilla pitää olla varapuun varapuu on auttamattomasti ohi. Verhopuista kuusentaimikoissakin on todettu olevan enemmän haittaa kun hyötyä.
Ja kuten jo moneen kertaan olen todennut ,vierekkäin kasvavissa samanikäisissä taimikoissa hirvi viihtyy paremmin siellä tiheämmässä. Harvemmassa tuskin lainkaan . Eli näin tapahtui silloin kun hirvikanta oli runsas. Nyt ei enää ole.
Miten ne kuusentaimikoiden verhopuut nyt mahtavatkaan näihin hirvivahinkoihin liittyä? Onko Keski-Suomen hirvet jo niin vähissä, ettei talvehtimisalueillakaan synny tuhoja, vai onko siellä vallalla käytäntö, että jokaisen raivatun taimikon vieressä on tiheä taimikko, jossa hirvet ruokailevat? Entä jos kaikki taimikot olisivatkin raivattuja kuten täällä?
Totesin verhopuista luopumisen kuvaavan vain nykyistä kehitystä. Metsässä ei kasvatella tarpeetonta tavaraa eivätkä puut missään kehitysvaiheessa nojaa toisiinsa tai haittaa pääpuulajin kehitystä.
Meillä päin ei hoidetuista taimikoista kehity energiapuukohteita. Pari kuvaesimerkkiä löytyy ihan tältä aukeamalta ,mistä selviää metsän tavoitetila ennen ja jälkeen harvennuksen. Jos esim. joukkokäsittely on tarpeen ei puiden alkukasvatus ole mennyt ihan putkeen.