Kuvassa hirvi on taitellut ansiokkaasti niskan päälle päässeet koivunräipät poikki. Kuusentaimi on tuhoon tuomittu, jos kaksi koivua saa kasvaa näin lähellä. Kasvutappiota on kertynyt jo puolet taimikon valtapituuteen nähden verrattuna vapaassa tilassa kasvaviin taimiin.
Pystyin bongaamaan kymmenkunta vastaavaa tapausta ihan samalta seisomalta. Tämäkin kokemus vahvisti näkemystäni siitä, että hirvestä on enemmän hyötyä, kun haittaa kuusentaimikossa.
Varmaan näin jos kuusilla tulee täystiheä eikä tarvita luontaista täydennystä. Jollain konstilla ne ohikulkiessaan löytää ne muutamat männyntaimet joita itsestään kylväytyy.
Eipä oo näköjään raivattu viiteen vuoteen istutuksesta. Eikö tuon pitänyt olla pilalla koko metsän? Varmaan ois vielä vuoden kestänyt ne pari kuusentaimea vai hei, pari koivua hehtaarilla=katastrofi?
Raivaus tehdään luonnollisesti taroeen niin vaatiessa . Siinä ei ikärajoja tunneta. Tältäkin kuviolta oli poistettu koivut jo viimeisen harvennuksen yhteydessä ,joten versonta oli vähäistä , samoin siemensyntyiset taimet.
Kuassa on myös esimerkki koivuvesakon vaikutuksesta kuusentaimern. Kasvu ei pääse kunnolla alkuun ennen, kun liian lähellä kasvanut/kasvaneet vesat poistetaan. Mitä aikaisemmin ,sitä nopeammin kasvu elpyy. Jos kuvassa kasvaisi tiheä matto koivuvesakkoa ,olisi raivauksella jo kiire . Tällainen tilanne voisi olle uudistusalalla ,josta on poistettu kannot .
Ammatti puunkasvattaja tekisi saman kuin minä eli kulkisi vesurin kanssa tuossa vaiheessa poistamassa muutamat koivut jotta raivausta saisi lähemmäksi 7-8 vuotta. Ihan turhaa olisi tehdä supervesakkoa parin koivun takia kun kuusten oksat eivät lähellä toisiaan eikä vielä niin hyvin kehittyneet, että varjostaisivat kauempaa, jotta ei tarvitse heti olla uudestaan tekemässä. Jos tuommosessa alkaa panikoimaan niin vesuri vaan käteen.
Oliko tämä 5-6 raivaamatta ollut
taimikko finsilvan maalla?
Oli finsilvaa about 10 ha:n kuvio.
Järjen käyttö on sallittu ,yksityisen mo:n kannattaa raivata nämä välitöntä haittaa aiheuttava vesat ensitilassa. Finsilvalla työt tehdään systemaattisesti parin ,kolmen vuoden aikaikkunassa ja samanaikaisesti lähistöllä sijaitsevie vastaavien kohtei
…kohteiden kanssa. Varsinkin männiköissä huomaa myöhempään ajankohtaan siirtyneen raivauksen riskit.
Kertaan vielä, että työmäärä ei karkaa mahdottomaksi ,kun ei laske vesakkoa kasvamaan missään vaiheessa kuvan koivua pidemmäksi. Tällöin ei mahollinen toinen raivauskertakaan jo tulevana kesänä ole ongelma , kun ei tarvitse kompastella paksujen ja pitkien kaadettujen raippojen seassa. Yksityisen pienmetsänomistajan ei kannata tuijotella suositusten aikarajoja. Tärkeintä on pitää vesakko kurissa niin ,että se ei pääse kasvamaan missään vaiheessa silmien tason yläpuolelle ja että istutetulla taimella on se reilu kaksi metriä vapaata tilaa ympärillään. Ei pitäisi olla monimutkaista.
Miksiköhän tuossa kuvan kohteessa on perustettu kuusikko männyn maapohjalle? Kuusien kasvu näyttää surkealta.
Kuusikko kasvoi tätä ennenkin ja kauempana on muutama vuosi vanhempaa kuusikkoa ihan kelvollisessa kasvussa. Ja tokihan koivujen varjostamat pienet taimet kasvavat puolta hitaammin verrattuna vapaassa tilassa kasvaviin. Kun kuvassa kolme koivua kisaa kuusen kanssa ravinteista ja valosta, niin huonostihan siinä käy. Varjossa kasvu 20cm/vuosi , mutta vapaana valossa 60-80cm. Varhaisperkauksen jälkeenkin jurominen jatkuu vielä vuosia varjossa kasvaneiden kohdalla. Tässä on selkeä syy siihen ,miksi varhaisperkauksia ei ole syytä viivästyttää.
Taitaa nyt kuitenkin olla niin, että tuossa on laitettu kuusta kasvamaan kuusen perään hirvien takia. Ei tuohon kunnon metsää tule. Kasvaa hitaasti ja lahoaa aikanaan.
Tsuumaapa pikkuisen tuota kuvaa. Vasemmassa yläkulmassa kasvaa vadelmaa ja katkenneiden oksien takana häämöttävät vapaassa tilassa kasvavat kuuset ,joiden vuosikasvu on alkuun päästyään 60-80 senttiä. Mäntyäkin löytyy harvakseltaan ,mutta kuusta kuusen kasvupaikalle.
Hirville korkea mäenlaki (220 mpy) on mieluinen tähystelypaikka. Vihollisen kuulee kaukaa ja on helppo pötkiä pakoon alamäkeä. Näytti taimikossa kasvava heinäkin kelvanneen.
Vadelmapuska kasvaa hakkuusta jääneessä havukasassa. Jos maa olisi kuuselle sopivaa, vadelmaa olisi kauttaaltaan.
Eiköhän se parisataa metriä selkäni takana kuvauspaikasta katsoen sijaitseva 45-vuotias räkämännikkö riitä osoittamaan ,että tälle kukkulalle kuusi on parempi vaihtoehto. Lähistöltä vähän alempaa löytyy männyylle sopivaakin alustaa ja sitä sinne myös on istutettu.
Tuommoiset korkeat mäenlaet ovat hirville erittäin mieluisia oleskelupaikkoja, ja aikansa kun siinä oleskelee, niin nälkähän sitä hirvellekin tulee. Ettei vain olisi käynyt niin, että se lähistöllä olevan männikön räkäisyys ei johdu niinkään liian rehevästä maapohjasta, vaan huono laatu on syntynyt hirvien toistuvien ruokailujen seurauksena?
Varmaan mäntyjen räkäisyys voi johtua myös siitä, että heikot taidot omaava kasvattaja ei osaa alkuvaiheen taimikonhoidoilla laatua säädellä jos se onkin lipsahtanut rehevään kohtaan.
Ei vielä parin koivun takia kannata tehdä koko alueesta supervesakkoa. Parin vuoden päästä tapahtuvan varhaisperkauksen jälkeen koivut eivät enää kasva vesoista noin lähellä kuusta. Nuo koivut aiheuttaa pari vuotta parille taimelle vähäsen mutta suoervesoilla kuritetaan kaikkia kuusia.
Heikot taidot? Aikaan , jolloin räkämännikkö sai alkunsa ,tungettiin mäntyä kaikkialle. Harsintakauden aikaiset kitukasvuiset kuusi-jätemetsät antoivat harhaan johtavan kuvan maaperän viljavuudesta. Mäntyä laitettiin kaikkialle ,missä kuusi näytti kasvavan heikosti. Muutamasa vuodessa ratkaisu osoittautui virheeksi . Männyntaimet hukkuivat heinikkoon. Nyt vastaavia virheitä vältetään. Mäntyä kyllä laitetaan surutta sinne missä se menestyy . Tästä on esimerkkinä paljon palstalla keskustelua herättänyt kuvakin ja muutaman kilometrin säteellä esillä olevan kuvan tienoolta löytyy kymmeniä hehtaareita tuoreita männyn uudistusaloja vahvistamaan käsitystä.
Niin, heikot taidot. Meilläkin on istutettu omt:hen mäntyä ajan hengen mukaan mäen päällisiin ja savimaihin. Laatu on saatu varsin hyväksi kasvatamalla energiapuutiheydessä ja tekemällä apuharvennus/energiapuuharvennus ennen varsinaista ensiharvennusta. Se ei ihan aina kato toimi se 2000 ja jatkuva raivaus päälle. Ei taida finsilvallakaan olla enää varaa 12cm ennakkoraivauksiin, jatkuviin kuusikon raivauksiin ja taidot on luokkaa räkämänty metsänhoidossa niin voikin finsilvan pomo hehkuttaa terveessä jatkuvaan kasvatukseen siirtymistä.
OMT:lla voi kasvattaa enemmän kuin 2000 mäntyjen seassa tai itse mäntyjä. N. 20 vuoden iässä tapahtuva enerigiaharvennus tiheydestä 3000-4000 takaa laadun ja pitää ennakkoraivauksen kevyenä. Omt:llä varsinkin männyt kasvavat paksuina ja lumituhoja ei ole. Ensiharvennuksessa meilläkään ei tarvinnut risuakaan katkaista enää ennakkoraivuksen merkeissä. Jos mäntyä kasvattaa 30 vuotta ensiharvennukseen ja sieltä kaataa 12centtisiä puita ennakkoraivauksessa niin siinä kaadetaan puita mitkä olisi joinut ottaa jo pois aiemmin ja kasvu olisi männyissä. Nykyisin on hienoa, että on tälläinen työkalu männiköihin kuin energiapuu. Se miksi finsilva ei tätä käytä voi myös johtua siitä, että onko heillä joku isompi sopimus kuitupuun toimittamisesta. Mutta ensimmäiset 20 vuotta mänty kasvaa valtavasti kuutioita omt:eellä mutta pikkuhiljaa kasvu tasaantuu ja lopussa kuutioita on vähemmän kuin kuusikossa samassa kohtaa, koska mänty ei pysty hyödyntämään kaikkia maassa olevia ravinteita. Mutta tottakai ne ensimmäiset 20 vuotta kannattaa hyödyntää jos mänty on tullut väärälle paikalle kasvattamalla tiheämässä kuin 2000 laadun takia ja energiaharventamalla.
Tuohon itse kuvaan niin tuo on just sitä mitä tapahtuu kun jotain eli koivuja tai mäntyä kasvaa harvassa siellä täällä niin 1-1,5m korkeammalla kuin kuuset. Sitten jos istutetaan mäntyä ja kuusta sekaisin niin saattaa tulla niitä rehevyys yllätyksiä.
Energiapuu työkaluna on verrattavissa tylsään kirveeseen. Finsilvan aktiivisuus taimikon alkuvaiheen kasvatuksessa on palkittu parempana ja nopeana kasvuna ensiharvennusvaiheeseen. Siinä vaiheessa ei terveisiä kerätä ,kuten tapahtuu täysin tarpeettomassa energiapuuharvennuksessa ,jolloin ollaan koneen kanssa nuoressa metsässä aivan liian varhain. Ennakkoraivausta on tarvittu aniharvoin….
Ilmasto muuttuu siihen tahtiin, että edellisen sukupolven kuusikko ei ole tae seuraavan polven kuusikon pärjäämisestä. Jo nyt ympäri Suomea kuolee kuusia pystyyn. Itsekin laitoin kuvan siitä, miten pienikin moreenikumpare kuivuu kesällä. Omt-kuviolta hakattiin kuusikko pois, jossa alkoi olla pystyyn kuivuneita yksilöitä. Mitään yli-ikäistä puusto ei ollut, edellinen harvennus reilut kymmenen vuotta aiemmin. Tarkoitus oli vielä ainakin 5-10 vuotta kasvattaa.
Minun silmään kuvan kuvio, joka siis on mäellä, näyttää selkeältä mäntykohteelta.
Hirvi toki auttaa kuusikon raivauksessa. Mieluummin silti itse raivaan kun annan urakan hirville. Haluanhan sekapuustoa etenkin kuusikoihin. Lisäksi hirvimetsurit ovat kovin innokkaita ja jatkavat pyytämättä seuraavalle työmaalle, joka ei ole kuusitaimikko.
Kuvassa on liki kymmenen hehtaarin kuvio, ja vaikka siinä olisi joku pienen omakotitalon tontin kokoinen ala karumpaakin pohjaa, koko alueelle istutetaan kuusta.
Kilomerin säteeltä samoilta harjuilta löytyy kyllä perusteet sille ,miksi puulaji on kuusi. Kuusi on kasvanut hyvin tähänkin asti ja kasvaa taimikoiden kehitykestä päätellen jatkossa vielä paremmin ,kun edellinen sukupolvi. Kuusi kestää myös lehtipuita seuranaan , mutta männyntaimen tulevaisuus olisi olisi taputeltu, mikäli kuvan koivunräippien alla sinnittelisi mänty.
Olen aivan samaa mieltä. Hirvien kanssa voi tehdä yhteistyöta ja niistä on hyötyä. Tehtiin kuusitaimikon varhaisperaus reikäperkauksena. Hirvet hoiti loput eli söivät pihlajat ja pienennät koivut ym lehtipuut Monimuotoisuuskin säilyi kun jätettiin isompia koivuja sekaan. Lisäksi alunperin istutus kuusi- ja mäntytaimilla. Männyn osuus n. 10 prosenttia. Ensiharvennuksessa pyydän motokuskia poistamaan pääasiassa kuusia. Syntyy varmasti hyvä monimuotoinen metsä. Lisäksi metsänomistajat katsokaa Metsäkeskuksen ja Riistakeskuksen videot ”Hirvi ja metsänhoito” siellä on hyviä ohjeita miten ennakolta hirvivahiko voidaan välttää. Suurin osa hirvivahingoista syntyy epäonnistuneen
uudistamisen ja huonosti ajoitetun taimikonhoidon johdosta.
Jos aivan rehellisiä oltaisiin, kuvan alueen puulajin on valinnut hirvi, eikä se tosiasia, että kuusen jälkeen kuusen kasvatus on korkean riskin toimintaa. En missään oloissa laittaisi kuusta kuusen perään. Jos näin olisi kuitenkin pakko tehdä, pitää kannot ehdottomasti sitä ennen nostaa.
Kuusi kasvaa näillä mailla enemmän kuutioita, kun mänty , joten on selvää , että sitä istutetaan. Ero saannossa ei jää sataan hehtaaria kohti kuusen hyväksi. Rahastot haluavat tuottoa. Lisäksi männyn laatu jää näin korkealla hyvin vaatimattomaksi kuuseen verrattuna. Lumituhoille altis mänty saa siipeensä keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Ei mäntyä väkisin. Epäonnistuneita männiköitä on nähty jo ihan tarpeeksi.
Jos kerran maapohja on tarpeeksi rehevää kuuselle, niin miksi siihen ei sitten kuusikon jälkeen istutettu koivua, vaan perustettiin erittäin korkean riskin alue? Minä kyllä tiedän vastauksen…
No etpä tiedä. Nämä rinteet ovat perinteisiä kuusen maapohjia. Kuusitukilla tulos tehdään. Ei koivulla , joka kärsii lumivaurioista ainakin yhtä paljon ,kun mänty. Tervettä koivua saa hakemalla hakea ,jos metsä siaitsee yli 200 metriä meran pinnasta. Näillä seuduilla ongelmat alkavat 180 metrissä.
Näkyyhän tuolla taustalla olevan tukkikokoista koivua ihan mukavasti. Aika erikoisia puita siellä teillä päin. Kyllä täällä kuuset kärsivät eniten lumituhoista. Järeä tukkikuusi menee keskeltä poikki kuin tulitikku. Yhtään katkennutta mäntyä tai koivua ole vielä löytynyt, mutta katkenneita kuusia on ollut vuosikymmenten mittaan satoja.
Olen kolunnut nämä tantereet moneen kertaan ja tehnyt päätehakkuita aikanaan pääasiassa yli 200 metriä merenpinnasta sijaisevilla palstoilla.
Toki kuusenkin laatu on kärsinyt ja voin sanoa ihan omakohtaisesta kokemuksesta , että kantohinta kärsi myös. Kantohinta muodostui kymmeniä prosentteja vaatimattomammaksi verrattuna alempana sijaitsevien palstojen hintoihin puustonheikon laadun takia. Tukkiprosentti oli lähempänä 50%. Palstojen koivujen kaukana alapuolella , mikäli niitä yleensä kertyi tavaralajin minimimäärää. Taisivat enimmäkseen jäädä säästöpuiksi. Kesäkorjuussa ne oli jätettävä pystyyn eikä talvella kannattanut lähteä niin vähäisiä määriä erikseen keräilemään.
Jos lähdettäisi seuraamaan rinteen syrjää kuvan oikeassa laidassa kohti pohjoista tulisi vastaan noin 10 vuotta sitten istutettu kuusikko. Taimet ovat kasvaneet hurjasti ja ovat jo paljon suurempia , kun edeltäneen metsän taimet vuonna 1964 . Kävimme tuolloin kansakoulussa ollessani laskemassa mäkeä kyseisessä rinteessä taimien ollessa pieniä. Tein NokkaJokerilla ensiharvennuksen palstalle vuonna 1988. Tekivät sen perään kakkosharvennuksen ja päätehakkuu seurasi 10 vuotta sitten. Eipä ollut montaa koivua kasvussa silloinkaan. Kuusi kasvoi erinomaisesti.
Kovin on erilaista metsänhoito vain 100 km päässä täältä. Täällä ei kyllä juuri kukaan enää laita kuusta kasvamaan kuusen perään. Suurten toimijoiden säästöpuiksi jätetyt luurankokuusikot on lopulta saaneet kaikkein kovapäisimmätkin järkiinsä.
Olen muistavinani ,että Visakin on tehnyt parhaat tilit kuusikoilla . Näin tekevät ne isot toimijatkin. Onko jäänyt huomaamatta ,että parhaita puita ei jätetä säästöpuiksi. Siihen kelpaa palstalta vastimattomampikin puuaines ja on jopa etua ,että ryhmässä on lahoavaa puuainesta jo valmiiksi.
PS. Tulossa kuva näistä samoista olosuhteista (yli200m mpy) ,josta pitäisi aueta ,miksi tähän ei ole istutettu mäntyä. Männylle on sopivampiakin olosuhteita , kuten aiemmin lähettämässäni kuvassa näkyy. Kahdeksan hehtaaria pelkkää mäntyä ja ihan hirvien talvilaitumen kupeessa.
Se on aivan totta, että aikaisemmin ne parhaat tilit tehtiin kuusikoilla, mutta ei välttämättä enää jatkossa. Tyvilaho ja kirjanpainajat vievät tilin. Säästöpuista ei todellakaan ole jo nyt pulaa. Täälläpäin on jo parin vuoden ajan saanut koivulla lähes saman hinnan kuin pihkapuilla. Kasvunopeudessa on lisäksi melkoinen ero koivun hyväksi.
Kuvan olosuhteissa ei pystytä tuottamaan merkittäviä määriä koivutukkia. Siitä pitää lumisuus huolen. Kuvassa taustalla kasvavat koivutkin ovat suurelta osin päreinä ennen ,kun ne saavuttaisivat päätehakkuuiän. Vähintään kerran kymmenessä vuodessa tuulen saattelema jäätyvä räntä poistaa merkiitävän osan koivupotentiaalista. Lahopökkelöitä ei tarvitse tehdä erikseen . Luonto hoitaa sen puolen.
Nykyolosuhteissa kuusikko on päätehakattavissa jo viisikymppisenä ,joten suurimman riskin puustolle aiheuttaa märkä lumi. Muut ovat sivuosassa. Toiset puulajit kestävät lumitaakkaa vielä huonommin.
Ottamatta kantaan siihen mitä kuvassa tai kuvaajan selän takana näkyy, niin korkeuden vaikutuksesta puulajin valintaan komppaan kyllä Suorittavaa porrasta. Parilla palstallani korkeimmat kohdat nousevat 200 m mpy ja reilusti ylikin.
Viimeisten leutojen talvien aikana tykkylunta on kertynyt mäntyjen latvuksiin reilusti. Kun lopulta saapuu riittävän voimakas lämmin rintama, niin sen myötä viriävä tuuli katkoo mäntyjä (ml. khl 03 rungot) alimpien oksien korkeudelta. Kuusetkin toki kärsivät tykystä, mutta niiden rungot tuntuvat kestävän paremmmin tykkylumen painon aiheuttamaa vääntöä.
Palataanpa vielä tuohon hirveen taimikonhoitajana. Tila ,jonka aikanaan omistin , sijaitsi kivenheiton päässä kuvassa näkyvästä hakkuuaukiosta. Muistan hyvin yhden kuusikon alkutaipaleen ja hirven osuuden tapahtumaketjussa. Se huolehti ansiokkaasti heinäyksestä ja piti varhaisperkauksen jälkeen huolen siitä , että vesakko pysyi matalana. ”Työn”toteutti paikkaan mieltynyt hirvinaaras vasoineen ,joista yksi tai kaksi vuosittain päätyi tähtäimeeni eksyessään pellon puolelle. Hyöty oli molemminpuolinen.
Alkuvaiheessa harmittelin ,kun kuusentaimikon kupeeseen istutetut koivut kärsivät vahinkoja. Yllättäen havaitsin kuitenkin harvennuksen jälkeen , että koivulle istutetulla alueella oli kehittymässä riittävä määrä puita tukiksi. Vaan eipä ehtineet , kun luonto puuttui jälleen peliin. Tykky pirstoi juuri päätehakkuukypsäksi tulossa olevat koivut päreiksi. Viereinen kuusikko selvisi vähemmällä , vaikka latvoja putoili sieltäkin. Puuta on edelleen riittävästi ,mutta koivikon kohdalla on reikä. Koivikon (ent.) vieressä kasvava nuori männikkö kärsi myös merkittäviä vahinkoja ja on kauttaaltaan aukkoinen. Hirvi ei kuitenkaan ehtinyt pilata sitä taimikkovaiheessa ,kun kuusentaimikossa kasvoi enemmän ja mieluisempaa syötävää. Hirviä oli tuolloin vähintään kaksinkerainen määrä nykyiseen verrattuna ja niiden oleskelulla kuusentaimikossa oli aidosti merkitystä.
Olosuhteet toki vaihtelevat paljonkin, ja tämän takia metsänuudistamisessa joudutaan riskejä lähes aina punnitsemaan. Nyt kun on ehtinyt nähdä myös nuorten kuusikoiden tuhoja, en voi kenellekään enää suositella kuusen kasvatusta kuusikon jälkeen. Ainoastaan kannonnoston jälkeen asiaa voi edes harkita. Sama koskee alikasvoskuusikoiden kasvatusta. Erittäin suurella riskillä siinä toimitaan, jos aiotaan kasvatusta jatkaa tukkimetsäksi asti. Täälläpäin metsät ovat vain 150-200 korkeudella, mutta ollaan 100 km Keski-Suomea etelämpänä, joten ympäristöään korkeampien paikkojen lumituhot ovat hyvinkin tuttu asia. Hirvimäärät olisi saatava pidettynä sellaisina, ettei ne pääsisi vaikuttamaan missään tilanteessa puulajivalintaan.
Etelä-Suomessakin on ennustettu kuusen kärsijän tulevaisuudessa yhä enemmän kuivuudesta ja mäntyä saatetaan joutua laittamaan nykyistö rehevemmillekin alueille. Jos kuusen kasvuksi ennustetaan 10-20% ja männyllä ja koivulle +10-20% etelä-Suomessa niin järkevimmät jo tajuaa jutun. Isot metsänomistajat harjoittavat suuruuden ekonomiaa ja tuskin he opettelevat sitä absoluuttista parasta metsänhoitoa vaan riittävän hyvää suurille alueille. Pienet metsänomistajat voivat tavoitella kasvun ja kulujen bähentämisen maksimointia. Suorittava se vaan yrittää kumota ohuille kokemuksilla, lähinnänomilla mielikuvilla tai suuruden ekonomialla näitä mahtavia tuloksia. Rehevän maan männikön kasvatus on taito mikä varmasti kannattaa opetella tulevaisuutta varten. Aika erikoista, että jopa Jees oli oikeassa kaikki nämä vuodet, ei taida kukaan enää kyseenalaistaa, että haapa oli ihan ok bisnes.
Kiitos huomiostasi Ammatti Raivooja! Kyllä tässä omakehun saisi aika helposti haiskahtamaan mutta tosiaan on tässä aika hyviin kauppoihin haavan kanssa päässyt viime vuosina. Varsinkin mieltä on lämmittänyt latvuskasojen antama huomattava lisäarvo. Enkä nyt viimeksikään edes viitsinyt omalla Keslalla ruveta ajamaan kasalle kun tarjous maastosta ostajan ajamana oli NIIN kohdallaan. Tuohon suorittavan kuvaan otan vielä sen huomion että jos koivu tuolleen syödään kuusen taimen vierestä se yleensä tietää kuuselle aika paljon ikävämpää kuin että se koivu siinä omassa normikuosissaan kasvaisi. Tuo koivu nimittäin leviää noista sivukasvuista nimenomaan sivulle ja tuhoaa kuusen latvan jo yhdelläkin sivuhaarallaan. En nyt kerinnä muiden kommentteja lukea joten tämä saattaa olla jo huomioitu keskustelussa.