Lupapankkia koskevassa ketjussa ”suorittava porras” toteaa näin: ”Jos nyt joku ei saa istutettua ja kasvamaan oikeita puita niille sopivalla maaperällä on peiliin katsomisen paikka”.
Kuvat ovat 8 hehtaarin kokoiselta kanervatyypin kankaalta (CT), jossa mänty on ainoa järkevästi kasvatettavissa oleva puulaji.
Vaikka kuinka katson peiliin en ymmärrä, mitä olisin voinut tehdä toisin. Se luontaisesti syntynyt yksi kuusikin oli pitänyt käydä katkaisemassa.
Tarkoitin kommentissani suurinta osaa Suomesta ,jossa kantatiheys on 2,5-3/1000ha. Sielläkin vahingot rajoittuvat pääasiassa tietyille talvehtimisalueille ,joilla tuskin koskaan päästään vahingoista täysin eroon oli tiheys mikä hyväänsä. Vuosituhannen vaihteessa näillä nurkilla hirvitiheys huiteli lähellä 10/1000 ha. Siitä huolimatta saatiin ihan kelvollisia mäntymetsiä aikaiseksi. Hirvien suhteen ollaan nyt ihan eri tilanteessa . Yleiseen hysteriaan ei ole aihetta .
”Tarkoitin kommentissani suurinta osaa Suomesta ,jossa kantatiheys on 2,5-3/1000ha. …Vuosituhannen vaihteessa näillä nurkilla hirvitiheys huiteli lähellä 10/1000 ha. Siitä huolimatta saatiin ihan kelvollisia mäntymetsiä aikaiseksi.”
Siis tarkoitin etten tarkoittanut!
MMM:
”Maa- ja metsätalousministeriön tulosohjauksella hirvikannan tiheys on vuodesta 2004 lähtien pyritty pysyttämään hirvitalousalueittain tiheydessä 2-4 hirveä tuhatta hehtaaria kohti lukuun ottamatta Keski- ja Ylä-Lappia, missä vastaava tiheystavoite on ollut 0,5-3 hirveä tuhatta hehtaaria kohti. Hirvikannan noustessa tavoitehaarukan ylärajaa suuremmaksi on toistuvasti törmätty laajamittaisiin yhteiskunnan sietokyvyn ylittäviin metsä- ja viljelysvahinkoihin sekä lisääntyneisiin hirvionnettomuuksiin. ”
Moneen kertaan on kuultu, että niillä nurkilla kaikki on toisin. Kun hirvet näkevät yhtiön hyvin hoidetun taimikon, niitä alkaa oksettaa ja poistuvat paikalta, niin ettei edes jälkiä jää.
Kun uudistusalat ovat riittävän isoja eikä hoitotöissä viivytellä ovat ongelmat olemattomia. Yhtiöt tietävät , miten homma toimii. Yksityisten metsissä viiveitä hoitotoimenpiteissä esiintyy yli puolella uudistusaloista ja sillä on oma hintansa. Kaikkien mahdollisten tuhojen riski kasvaa. Toki muutaman aarin uudistusalat ison metsän sisällä ovat riskikohteita teki mitä hyväänsä.
Tiinan taimikko ei ole muutaman aarin, vaan 8 hehtaarin kokoinen. Kuvista en voi sanoa, että hoidossa olisi puutteita.
Täällä maasto on pienipiirteistä ja siksi usein kuviokoko pieni, hehtaarin suuruusluokkaa. Jos Suomi haluaa, että täälläkin harjoitetaan myös metsätaloutta, eikä vain metsästystaloutta, pitää siihen luoda edellytykset. Jos Keski-Suomessa pärjätään 3 hirven kannalla ilman muita sorkkia, täkäläisissä olosuhteissa pitää sitten leikata kannat tuotakin pienemmiksi.
Saaliskäyristä näkyy ,että kuulaa on tarjottu kupeeseen viime vuotta ahkerammin ja joka vuosi reilusti enemmän ,kun edellisenä viimeiset viisi vuotta. Varmaan tehneet sen ,mihin pystyvät. Onkin syytä keskittää voimat sinne ,missä ogelmat ovat todellisia eikä hukata energiaa alueille , joiden tilanne on hallinnassa.
En tiedä mistä alueesta hän kirjoittaa, mutta kaikki on taas päinvastoin mitä hän esittää, kuten aina. Käyrätkin luetaan tahallaan väärinpäin. Herätys! Kannattaisi miettiä, onko se nyt viisasta harjoittaa riistahallinnon edunvalvontaa valehtelemalla tai provosoimalla ihan kaikissa asioissa, kummasta tässäkin lie kysymys. Eikö tosiaan voida tuoda omia näkökantoja esiin reilusti tosiasioihin pohjautuen?
”Saaliskäyristä näkyy ,että kuulaa on tarjottu kupeeseen viime vuotta ahkerammin ja joka vuosi reilusti enemmän ,kun edellisenä viimeiset viisi vuotta.”
Saalis 28.12 mennessä / Luke riistahavainnot
Suomi
2018: 56813
2019: 51041
2020: 48372
2021: 41249
Varsinais-Suomen riistakeskusalue
2018: 2010
2019: 1918
2020: 1870
2021: 1843
Keski-Suomen riistakeskusalue
2018: 4500
2019: 4161
2020: 3715
2021: 3209
Suorittava on hyvin tyypillinen saarnamies. Uskoo vahvasti asiaansa, vaikka totuuden kanssa ei aina oltaisi kovin tiiviisti tekemisissäkään. Hän ajaa hirvenmetsästyksen asiaa käyttämällä metsänhoitoa keppihevosenaan. Se aivan luonnollista, koska ollaan Metsälehden keskustelupalstalla. Jossain muussa ympäristössä sama asia esitetetään taas ko. ympäristöön sopivassa muodossa.
Suorittava porras ja kommenttisi 17.25
Kysyn nyt ihan varmistukseksi, koskeeko kommenttisi omaa asuinaluettasi vai kuvan esittämää aluetta, joka siis sijaitsee hirvitalousalueella VS3, johon metsästäjistä koostuva ARN on maanomistajien tahdosta ja muista sidosryhmistä piittaamatta asettanut hirvitiheystavoitteen 4,2 – 4,7? Minne haluat voimat keskitettävän? Missä ongelmat ovat todellisia?
En mielestäni lietso hysteriaa, mutta olen syvästi huolissani mäntytaimikoideni surkeasta kunnosta. Olen käynyt perkaamassa niistä lehtipuuston pois kahteen kertaan. Männyntaimet eivät ole missään vaiheessa olleet lehtivesakon alla. Erityisesti haapa ja pihlaja on yksittäisinäkin vesoina käyty katkaisemassa, että eivät houkuttelisi hirviä paikalle. Mitä muuta minun vielä olisi pitänyt tehdä?
Kuvion pinta-alan toki ilmoitin huonosti. Kyseessä kaksi kuviota, pinta-alat 3 ja 5 hehtaaria, sijainti toisistaan noin 300 metrin etäisyydellä.
”Kun uudistusalat ovat riittävän isoja eikä hoitotöissä viivytellä ovat ongelmat olemattomia.” Näin siis kirjoitti ”suorittava porras”. Ehkäpä minun pitää nimetä esillelaittamani kuvat uudelleen – olkoot ne siis ”olemattomia ongelmia”.
Juuri tänään myös tarkastelin Tiinan männikön kokoluokkaa olevan kuivahkon ja karun mäkirinteen männyntaimia jotka on nyt käyty paräkkäisinä kahtena yönä syömässä niin ettei ole kuin ranka jäljellä. Mitään lehtipuustoa ei ole koska sellaista ei siinä rinteessä ollutkaan. Ehkä virheeni sitten myös on että olen alueen alapuolella rehevässä koivikko/sekametsätaimikossa raivannut. Mutta kumpi olisi sitten parempi, päästää koivikko liian taajana tuhoon vai nyt sitten saatu mäntyjen syönti kun minun raivaustähteet vetävät nämä samat kaksi hirveä ruokapitoihin. Niille kun ei näytä riittävän hakkuutähteet vaan myös männyt maistuvat.
Majastani näköetäisyyden päässä vuonna 1991 istutetusta männiköstä olemme korjanneet talteen kolmella eri kerralla yhteensä yli 250 kiintoa (lukijoiden kuvista löytyy kuvia ko. kohteesta). Taimikko pääsi hirviltä karkuun, jostakin syystä.
Kasvupaikka on luokiteltu kuivahkoksi kankaaksi, keskikarkea tai karkea kangasmaa.
Mänty kasvaa hyvin melkein missä vaan. Valtava potentiaali menee hukkaan holtittoman sorkkaeläinlaidunnuksen takia.
”Suorittava porras” on kertonut meille metsästävänsä ja tekevänsä hirvi-ja taimikkohavaintoja Keski-Suomessa. Siellä kaikki on hoidettu mallikelpoisesti. Ylen uutisissa tuli nyt syksyllä linkin juttu. Jutun lopusta nähdään miten Keski-Suomessa hyvin hoidettu taimikko ja hyvin hoidettu hirvikanta elävät sopusoinnussa.
https://yle.fi/uutiset/3-12150234
Katselin noita kaatokäyriä valkohäntien kohdalta ,kun niitä on tarjottu osaksi ongelmaa. Sillä puolella on tartuttu toimeen. VS-3:n hirvitilannetta ei ole syytä peilata laajemmin muuhun Suomeen ,koska se on selvä poikkeus yleisestä linjasta ja juuri niitä paikkoja ,joihin kommentissani kehotin keskittämään voimavarat ,jos tilanne ei miellytä. Ongelmaa en siellä suinkaan kiellä olevan. Täällä muualla esittämilläni keinoilla metsän uudistaminen onnistuu. Ne keinotkaan eivät mitenkään poikkea nykyisestä metsienhoidon tuoreimmista ja toimivista käytännöistä . Ne tukevat ennen kaikkea metsän parempaa kasvua ja kuntoa ja pienentävät oikein toteutettuina hirvituhoriskiä.
Visakallon kommenttiin on todettava ,että lähdin alunperin kommentoimaan hirvi/metsäsuhdetta metsänhoidon näkökulmasta. Kerroin siitä,että hoitamattomuus kasvattaa hirvivahinkojen riskiä. Tavoitteena oli saada isännät hoitamaan rästejä kuntoon. Mutta kuinkas kävi? Metänhoidon rästeistä ummistettiin tiiviisti silmät ja alettiin syyttää metsien tilasta huonoa hirvipolitiikkaa. Ei todellakaan tiedä itkeäkö vai nauraa.
Onhan tuo Tiinan alueen hirvikanta liian korkea. En tiedä mistä tuo kanta noin suureksi on päätetty. Jotenkin edunvalvonta on pahasti hukkateillä.
Suorittava. VS3 on yksi monista täysin kelvottomista kasvatusalueista männyn ja lehtipuiden suhteen – älä hyvä mies puhele ”marginaalisista ongelmista jo taimikot on hoidettu”. Esim. SA2-alueelta ei ilman Tricoa käsiteltyjä latvansa säilyttäneitä mäntytaimikoita löydy.
PS. On yritetty ampuakin kaikki luvat, mutta kun se ei riitä alkuunkaan…..
Näin on VS3 päätetty ja etua valvottu. Mtk ”haluaisi”!
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymparisto/mtk-haluaisi-leikata-varsinais-suomen-hirvikantaa-1.142240
”Onhan tuo Tiinan alueen hirvikanta liian korkea. En tiedä mistä tuo kanta noin suureksi on päätetty.”
Yritäpä päätellä. Lue edellisen kommentin linkistä MT:n uutinen. Alueellisen riistaneuvoston puheenjohtajan metsästysmaat sijaitsevat Salon riistahoitoyhdistyksen alueella. Salon riistahoitoyhdistys kuuluu samaan hirvitalousalueeseen, kuin Tiinan metsät, molemmat VS3 alueella.
Katso linkin kuvaa lue nimet ja katso ilmeet. Päättele myös miksi vastuuministeri ei halua puuttua tähän räikeään epäkohtaan. Jos keksit ratkaisun ”mistä tuo kanta on noin suureksi päätetty”, niin kerro meillekin!
https://aijaa.com/gp88bX
Suorittava: ”Kerroin siitä,että hoitamattomuus kasvattaa hirvivahinkojen riskiä. Tavoitteena oli saada isännät hoitamaan rästejä kuntoon. Mutta kuinkas kävi? Metänhoidon rästeistä ummistettiin tiiviisti silmät ja alettiin syyttää metsien tilasta huonoa hirvipolitiikkaa.”
Tästä olen esittänyt toiveen useita kertoja, turhaan. Nyt sekin asia lisäksi kääntyi päälaelleen.
Me keskustelemme metsätaloudesta. Me emme keskustele hoitorästeistä. Tällä palstalla keskustelevien hirvieläinten tuhoista huolestuneiden osalta ei ole näyttöä siitä, että rästit liittyisivät hirvieläintuhoihin. Siksi voimme ummistaa silmät rästeistä.
Toki rästejä monien omistajien metsissä yleisesti ottaen on, mutta ne ei liity tähän keskusteluun.
Oikaisin ainoastaan Visakallon esittämää virheellistä olettamusta motiiveistani. Ilmeisesti hirvituhoista varoittaminen oli aikoinaan huono idea saada isännät ajoissa raivuuhommiin.
Hirvien aiheuttamiin haittojen vähentämiseen olen pyrkinyt vaikuttamaan jo 40 vuoden ajan. Yhteisluvat ja lupapankit olivat keinovalikoimassa ensimmäisten joukossa paikkakunnallamme . Lisää toimivia työkaluja ongelmien ratkomiseksi on tullut vuosien varrella koko joukko lisää, mutta metsänomistajien toimet eivät ole kehittyneet samassa suhteessa. Haittoja on pyrittävä torjumaan laajemmalla yhteistyöllä. Jos V-S2 tai 3 eivät voi muodostaa yhteistä käsitystä hirvien sopivasta määrästä ,on turha syytellä ministereitä tai moittia järjestelmää toimimattomaksi. Muualla on onnistuttu ihan kohtuullisesti saamaan tuloksia aikaan ,kun on opittu käyttämään järjestelmän tuottamat mahdollisuudet täysimääräisesti hyväksi. Hirvien mieltymyksiin on kuitenkin mahdoton vaikuttaa. Se tulee sinne ,mistä saa helposti sopivaa ruokaa .
Kun me täällä keskustellaan hoidettujen kohteiden hirvieläintuhoista, on samantekevää jonkun keskisuomalaisen isännän rästit.
Peurojen nouseva kaatomäärä ei ole ratkaisu, vaan ongelman seuraus. Saalisvarmuuttahan on pyritty kasvattamaan ja nyt sen hedelmiä nautitaan. Toki homma on jo karannut lapasesta ja siitä alkaa olla tunnollisimmille metsästäjille jo riesaa.
On loukkaavaa, että edelleen puhut metsänomistajien toimien puutteista. Tiina esitti omat toimensa, minä olen esittänyt monta kertaa omani ja silloin sinä olet vaiennut tai todennut syylliseksi esim. viereisen kuvion KL 03 mänty-kuusisekametsän hirvimagneettina. Sellaisia ei kai saisi naapurilla olla. Visakallon kanssa on samaa aihetta käsitelty monet kerrat, turhaan.
Kun vuosikaudet on ongelman kanssa painittu, eikä edes sidosryhmäkuulemisella ole ollut vaikutusta, mikä muu kuin alan ylin valvoja voisi tilanteeseen puuttua? Tai ns. vetää tilanteesta johtopäätökset. Leppä on kyllä toistuvasti jyrähdellyt, silti hänen metsästyskaverinsa nuijii tavoitteisiin yli 4-5:n lukemia. Pelkkää teatteria on siis Lepän puuhastelu tältä osin.
Maa-ja metsätalousministeri on toistuvasti epäonnistunut tehtävissään ja olisikin aika erota ja valita joku eimetsästävä tilalle. Lisäksi rikkoo EU:n suojeluvelvoitetta susien osalta. Mielestäni pitäisi eduskunnankin ottaa asiaan kantaa uudelleen.
”Haittoja on pyrittävä torjumaan laajemmalla yhteistyöllä. Jos V-S2 tai 3 eivät voi muodostaa yhteistä käsitystä hirvien sopivasta määrästä ,on turha syytellä ministereitä tai moittia järjestelmää toimimattomaksi.”
Sama peli vaan jatkuu. Montako kertaa pitää toistaa, että yhteinen näkemys on, mutta sitä ei noudateta. Kuka ei noudata? Se löytyy edellisistä kommenteista, linkki MT:n uutiseen.
http://www.etamol.fi/etusivu/jasenyhdistykset/turku/hirvisidosryhmakuuleminen_15_03_2016.pdf
Eräs herra on niin hyvin kannuksensa ansainnut Varsinais-Suomessa, polkemalla Tiinan ja muiden metsänomistajien oikeudet maanrakoon, että ministeri ja ministeriö (aiemman linkin kuvassa hymyilevät herrat) ovat nimittäneet hänet valtakunnallisen riistaneuvoston varapuheenjohtajaksi.
Etteikö ”hyväveliverkosto” tai jollakin muulla nimellä kuvattu systeemi toimi, kun toisessa kädessä on hillopurkki ja toisessa hunajapurkki?
”Valtakunnallisen riistaneuvoston nimittää maa- ja metsätalousministeriö..”
https://riista.fi/riistahallinto/valtakunnallinen-riistaneuvosto/
suorittava: ”Hirvien aiheuttamiin haittojen vähentämiseen olen pyrkinyt vaikuttamaan jo 40 vuoden ajan. Yhteisluvat ja lupapankit olivat keinovalikoimassa ensimmäisten joukossa paikkakunnallamme.”
Näin sanoo omien sanojensa mukaan puhdas rivimies, riista-asioiden takarivin Taavi. Miten olisi suorittava, kokeilisitko joskus puhua ihan tottakin, voisi olla ihan uusi kokemus?
Kun omisti maata tiheän hirvikannan alueella , joutui pakosti miettimään keinoja selvitä mahdollisimman vähillä vahingoilla ja samanaikaisesti myös sitä ,miten metsästystä voisi helpottaa. Edellä mainitsemani olivat käyttöön otettuja menetelmiä paikkakunnallamme. Homma oli huomattavasti mutkilkaampaa vielä 40 vuotta sitten. Sillon kuuluin vielä rhy:n hallitukseen ja olin pienellä peliliikkeellä vaikuttamassa yhteislupameneytelyn aloittamiseen paikkakunnallamme. Moisen”kolhoosin” aikaansaaminen ei ollut ihan läpihuutojuttu. Epäilykset ja ennakkoluulot olivat katkaista hankkeen. Oma ajatukseni oli saada rajat loitommalle ja jopa mahdollisuus siirtää käyttämättömät luvat tihentymäalueille. Tuohon aikaan oli kiveen hakattu ,että luvat jaetaan vain pinta-alaperusteisesti. Pankkiluvista ei nähty edes unta. Näillä asioilla ei kuitenkaan tarvinnut vaivata ministereitä eikä virkamiehiä ,kun työkalut löytyivät ihan omalta paikkakunnalta ,kun yhteinen tahtotila alkoi kehittyä. Lupia siirreltiin jahdin loppuvaiheessa ja yhteisjahdeilla pyydettiin viimeisiä lupia. Se kuinka kanta-arviot osuivat kohdalleen oli jo toinen juttu. Siihen saatiin avut silloiselta riistanhoitopiiriltä ,joka oli todennut hirviä olevan paljon arvioitua enemmän. Metsästäjät eivät juurikaan hirviä laskeneet. Riitti ,kun lupia saatiin sama määrä ,kun edellisellä kaudella. Tuolloin elettiin 2000-luvun alkua. Siitä asiat ovat kehittyneet vielä melkoisesti toimintamahdollisuuksien kasvaessa ja tiedonkeruun ja -välityksen nopeutumisen myötä. Tätä valitettavasti moni kriitikko ei ole huomannut tai suostu myöntämään. Hirvikannan hoitosuunnitelmaa ja arn:n toimintaa kivitetään ankarasti vaikka tuloksia on saatu paria poikkeusta lukuunottamatta aikaan merkittävästi juuri edellä mainittujen tekijöiden ansiosta.
.. ja Visakallolle totean ,että älä paljasta itseäsi luulotautiseksi. Olen jo moneen kertaan kertonut olevani tavallinen rivimetsästäjä . Hirviporukkaakin vetävät tuoreemmat voimat. Keskusteluja käyn ainoastaan kokemuksistani karttuneilla eväillä ja enemmänkin maanomistuksen ja metsänhoidon näkökulmasta. Hirvikarjaa olen mielestäni oman osani vähentänyt. Jokaista jahtikautta(50) kohden laskettuna saalista on kertynyt enemmän kuin yksi. Kuinkahan moni kriitikoista on pystynyt saamaan ensimmäistäkään otusta hengiltä?
Joko ”tavis”-rivimies laskettelee sujuvasti palturia tai sitten ei ole se mitä väittää. Olen valmis kyllä epäilemään Visakallon tapaan näitä valistajia, tuntuu ”tietoa” piisaavan vaikka sen oikeellisuuden on Planter jo monesti ampunut oikeasti alas, näistä ampumisista puheenollen.
Tämä nyt lähtee taas hirvituhoista ihan tarinoiden kerrontaan, mutta mitä ja miten näihin pitäisi vastata??
”Kun omisti maata tiheän hirvikannan alueella , joutui pakosti miettimään keinoja selvitä mahdollisimman vähillä vahingoilla”
Meille hän on kertonut, että ratkaisu pulmaan oli luopuminen maista ja metsistä, joskus 90-luvulla. Jonka jälkeen olikin hyvä keskittyä hirvikannan hoitoon. Siitä tulikin oikea menestystarina. Heti 2000-luvun taitteessa paikkakunnalla olikin hirviä ”hyvin”. Ensimmäisestä kommentista lainattuna: ”Vuosituhannen vaihteessa näillä nurkilla hirvitiheys huiteli lähellä 10/1000 ha.”
Kun lopetin maatalouden 1997, paikkanunnan hirvikanta oli niin alhaalla, että seuroille(14) myönnettiin vain yksi pyyntilupa/ seurue . Viiden vuoden päästä ammuttiin paikkakunnalla kuitenkin jo yli 190 yksilöä ja useana vuonna yli 170 metsästyspinta-alalta 45 000ha.
Noihin aikoihin palailin hirvitouhuihin aktiivisemmalla otteella ,kun työmatkoilla sai alituiseen väistellä hirviä. Metsästys oli hyvin lähellä loppua kohdallani ”tuotantosuunnanmuutoksen” aikoihin. Noilta vuosilta on peräisin opetus siitä ,että hirvi on tehokas lisääntymään ja onnistuu aikeissaan vaivihkaa. Vasta riistanhoitopiirin tiedottaminen sai metsästäjät heräämään tilanteen vakavuuteen . Moni ei millään uskonut hirvien sikiävän niin tehokkaasti. Historia osoittaa ,että pystyy.
Viskallolle ,Jesselle ja Planterille lupaan tonnin/henkilö ,jos pystyvät osoittamaan toteen väitteesä sidoksistani riistahallintoon. Jos ovat väärässä ,voivat kerätä 330 euroa/nuppi nuorten metsästäjien koulutukseen valitsemallaan paikkakunnalla. Jään mielenkiinnolla odottamaan tietoa paikkakunnasta.
Sinulta unohtui nimesi ja asuinpaikkakuntasi haasteesta, että voimme aloittaa taustan perusteellisen tönkimisen. Pankkiyhteys ja lupa tarkistaa maksaako joku tuhansista riistahallintoa puolustavista viesteistä tai hirvikeskustelun sotkemisesta, tarvitaan myös. Jäämme odottamaan niitä.
Siis jälleen kerran, voitaisiinko jatkaa asialinjalla.
Suorittava: ”Vuosituhannen vaihteessa näillä nurkilla hirvitiheys huiteli lähellä 10/1000 ha. Siitä huolimatta saatiin ihan kelvollisia mäntymetsiä aikaiseksi.”
”Kun omisti maata tiheän hirvikannan alueella , joutui pakosti miettimään keinoja selvitä mahdollisimman vähillä vahingoilla ja samanaikaisesti myös sitä ,miten metsästystä voisi helpottaa.”
Tarinoita ongelmistasi hirvien määrän kanssa ollaan saatu lukea vuosien mittaan useita kertoja. Muutama peurakin piti ampua, kun alkoi jossain olla riesaa. Nyt peurakanta on sielläkin kasvanut ennätystasolle, joten ammuttavaa riittää.
Tämä ei nyt kuitenkaan täsmää siihen, että ennatyksellisen hirvikannan aikoihin firmojen mailla on vältetty hirvituhot. Miksi hirvien määrästä pitäisi huolestua ja luoda uusia käytäntöjä muutosvastarintaiseen metsästysporukkaan, jos kyse on vain oikeasta tavasta harjoittaa metsätaloutta?
Planter voi ottaa yhteyttä Riikilän Mikkoon. Hän tietää nimeni ja voi luvallani tarkistaa omista tietolähteistään löytyykö nimeäni riistahallinnon miltään osa-alueelta.
…ja sitten keksimään kohdetta keräämillenne varoille.
Vastaan Gla:lle , että olen parikymmentä vuotta harventanut pääasiassa yhtiöiden metsiä ja nähnyt niiden tilan. Olen itsekin joskus ihmetellyt ,miten ne ovat selviytyneet niin pienin vaurioin todella tiheän hirvikannan aikoihin. Nyt pidetään porua paljon pienemmistä määristä ja on lopulta sotkettu pienemmätkin sorkkaeläimet tähän soppaan. Todelliset ongelmat ovat tänä päivänä varsin pienessä osassa maatamme . Tästä huolimatta yritetään paisuttaa ongelmaa koko Suomen alueelle . Tämä valitettavasti johtaa isoa joukkoa metsänomistajia tekemään virheellisiä puulajivalintoja ,vaikka todellista uhkaa hirvieläinten taholta ei näillä tiheyksillä isommin ole. Olisi viisainta keskittää ne voimavarat sinne, missä ongelmat ovat todellisia. Palokuntakin pyrkii rajaamaan ensin palon ja suuntaamaan letkut sinne ,missä saadaan eniten vaikutuksia aikaiseksi. Palstan aktiivit ruiskivat vähän joka suuntaan ja ihmettelevät ,kun palo ei sammu .
Kiitän nimimerkkiä ”suorittava porras” hänen saavutuksistaan metsänhoidon ja riistanhoidon aloilla. Kuvieni tarkoitus ei ollut aikaansaada historiaa havisevaa tarinaa keskisuomalaisista uroteoista, vaan halusin näyttää, miltä yksittäisen metsänomistajan mäntytaimikossa näyttää, kun metsästäjät ovat itsevaltiaasti ja korostan tätä – maanomistajien tahdon vastaisesti – asettaneet TAVOITEKANNAN melkein kaksinkertaiseksi maanomistajien näkemykseen verrattuna.
Planterin ketjuun tuoma hirvisidosryhmien kuuleminen on karua luettavaa. Moni tilaisuudessa puheenvuoron käyttänyt on minulle tuttu, monen kanssa olen käynyt keskustelua siitä, mitä ihmettä tässä tilanteessa voisi tehdä. Miten on voinut käydä niin, että joku muu saa päättää, mitä meidän mailla tapahtuu?
Ja tähän on nyt turha tulla vänkäämään vastaan, että onhan ne hirvimiehetkin metsänomistajia. Kyllä ovat, mutta he ovat pieni vähemmistö. Hirvenmetsästykseen osallistuu vuosittain käsittääkseni noin 100 000 henkilöä. Heistä ehkä 50 – 60% on metsänomistajia eli noin 60 000 kappaletta. Kaikkiaan metsänomistajia on noin 632 000 kappaletta. Kuka ja missä pitää ääntä näiden noin 570 000 metsästämättömän metsänomistajan puolesta?
En ole löytänyt tilastotietoa hirvenmetsästäjien metsänomistuksesta, joten joudun pohjaamaan käsitykseni yhden erinomaisen hyvin tuntemani riistanhoitoyhdistyksen metsästysseuroille tehtyyn kyselyyn. Metsästykseen osallistujia 86 kappaletta, joista metsänomistajia vain 46.
Taimikkotuhoista maksettavat korvaukset olisivat ehkä oman ketjun aihe. Tässä lyhyesti kuvien taimikoiden tilanne.
En ole hakenut hirvikorvauksia. Osaan lukea Metsäkeskuksen arviointiohjetta, ja kun syöntiä on joka vuosi vain jonkun verran ja aina yli kolme vuotta vanhat tuhot putoavat pois, korvauskynnys ei olisi koskaan täyttynyt. Nyt 10 vuoden ikäisissä taimikoissa melkein kaikissa on syöntijälkiä, mutta korvaukseen se ei oikeuta. Maanomistaja maksaa tämän lystin.
Ja ARN:N metsästäjät päättävät, että maanomistajan maksuvelvoite sen kuin jatkuu.
Kukaan Mikko ei tiedä, kuka kirjoittaa minkäkin nimierkin takaa.
On tuossa suorittavan yhtiöiden metsäjutuissa pieni totuuden siemenkin. Kun omistaa tuhansien hehtaarien yhtenäisiä alueita voi hirvituhoja ehkäistä. Jos tuhannen hehtaarin yhtenäisestä alueesta on 15% alle 10-vuotiasta mäntytaimikkoa, niin kestäähän 150 ha se 4 hirveä ilman merkittäviä vahinkoja. Sellainen tilanne on mahdollista saavuttaa ihan normaalilla metsänhoidolla, kunhan omistaa sen 1000 ha tai suuremman yhtenäisen alueen.
Pääosa metsistä on kuitenkin yksityisessä omistuksessa ja tilakoko keskimäärin 30ha. Uudistusalat ovat väkisin keskimäärin jotain 1-3 ha. Jos vetäisee 30ha tilalle 50ha aukon hermostuvat naapurit ja piiperöt.
Kun teet sen parin hehtaarin aukon keskelle metsää, niin syödään 4/1000 ha hirvitiheysalueella taatusti vaikka on hoidettu täysin samoin kuin yhtiön taimikko. Kuten seuran metsästäjä totesi, tässä ei nyt ole lähellä muuta tämän ikäistä taimikkoa, eli ne 6 hirveä olivat ehkä kaikki pitkään siinä 2ha aukolla ja jälki oli sen näköistä.
Suorittavan havainto voi olla oikea, mutta päätelmä syyllisestä väärä. Eli sen 10 vuotta kestäneen jankutuksen saa lopettaa.
Muutama juttu on Mikon kanssa värkätty ,joten tietää.
Kymmenen vuotta on tosiaan keskusteltu. Laulu on pysynyt täsmälleen samana, vaikka metsästysrintamalla on tapahtunut merkittäviä muutoksia tänä aikana. Tuoreimmat tilastot hirvikannan hoitosuunnitelman tultua käyttöön kertovat siitä ,että hirvien määrä on suurimmassa osassa maata saatu tavoitehaarukkaan ja paikoin jopa alle. Järjestelmä toimii ,jos sitä osataan tai halutaan käyttää. Siihen täältä keskeltä Suomea on aika mahdoton vaikuttaa ,jos Varsinais-Suomessa intressit eroavat toisistaan. Se ei ole järjestelmän vika ,jos suurtilalliset päättävät keskenään ,että hirvieläinkanta on sopiva. Suurin osa maanomistajista on kyselyn perusteella samaa mieltä mitenkään kuvan lähettäjän ongelmaa väheksymättä.
Tuoreimmat tilastot kertovat, että hirvikanta on nyt suunnilleen sama kuin 10 vuotta sitten. Tuossa välissä se oli 20-25% korkeammalla, mutta on siis palautunut takaisin. Kannan alentumista jaksetaan tilanteesta riippuen joko mainostaa tai sitten varoittaa liiallisesta metsästyksestä. Vuosituhannen vaihteen jälkeenkin kerrottiin, miten kantaa on leikattiin. Ei kerrottu siitä, miten kantaa hallitsemattomasti ensin kasvatettiin. Ollaan vaan niin sankaria.
Tavoitehaarukan alla ei taideta monessakaan paikassa olla. Tavoitehaarukan ylärajan alitus ei ole tavoitehaarukan alitus, eihän?
Järjestelmä tosiaan toimii hirven osalta, jos sitä halutaan käyttää oikein. Kaikkialla ei haluta ja siihen järjestelmän johto ei halua puuttua. Maanomistajilla tai sanotaan mielummin metsätalouden harjoittajilla (osa maanomistajista on metsästystalouden harjoittajia) ei ole asiaan mahdollisuutta vaikuttaa ja kepussa eletään syöksykierteestä huolimatta iloista 80-lukua. Se, että järjestelmä sallii tällaisen sooloilun, tarkoittaa sitä, että oikeasti järjestelmä ei toimi.
10 vuodessa on muuten tapahtunut muutakin. Peurojen määrä on yli kaksinkertaistunut, todennäköisesti myös kauriiden. Tätä katastrofia ei millään järjestelmän puutteella voi selittää. On vaan iloittu riistanhoidon menestystarinasta eli tietoa on ollut siitä, missä mennään ja kaikki muu selittelyä. Silti edelleen kerrotaan, että kannan arviointia vasta opetellaan. Ja silti tihentymien ulkopuolella on tavoitteena kasvattaa kantaa. Varovaisuusperiaate toimii vain yhteen suuntaan ja se osaltaan kertoo epäterveestä tilanteesta.
Noista nimimerkeistä puheenollen nimimerkin ”reservuaari-indeksi” tunnuksilla kirjoittaa luokkaa 30 professoria, dosenttia ja muutama surkea tohtori. Asian paljasti minulle henkilökohtaisesti nimeltämainitsematon alan guru (professori), nimimerkin kapellimestari. Suorittavaksi portaaksikin löytyy juuri tähän tilanteeseen sopiva hahmo, riittävän typerä puudeliksi.
Suorittava porras viittaa klo 21:42 kirjoitetussa jutussaan johonkin kyselyyn, jossa suurin osa maanomistajista arvioisi nykyisen hirvikannan olevan sopiva.
Mikähän tuo kysely on?
Itse löysin nopealla googlettelulla Karjalan Heilissä 27.3.2021 julkaistun MTK:n hirvieläinkyselyn, jonka mukaan ”keskimäärin vastaajat olivat maakunnassamme sitä mieltä, että hirvikantaa tulisi leikata nykyisestä ja 16% oli sitä mieltä, että kantaa tulisi leikata reilusti.”
Lähes puolet vastaajista oli vastannut hirvien aiheuttaneen taloudellisesti merkittäviä maa/metsätalouden vahinkoja 5 viimeisen vuoden aikana.
Ja kaikki tämä siis Pohjois-Karjalassa, ei täällä Varsinais-Suomessa.
Varsinais-Suomen peurakanta on metsästäjille tehdyn kyselyn mukaan ollut sopiva parisen vuotta sitten:
https://riista.fi/valkohantapeura-varsinais-suomessa-kyselyn-tulokset/
Sopiva: 56%
Liian pieni: 6%
Liian suuri: 39%
Maanomistajia kyselyyn vastanneista metsästäjistä on 51%.
Tiedossa ei ole, miten maanomistuksen tavoitteet painottuvat metsästykseen ja metsätalouteen. Tai miten omistaja ymmärtää kuusen kasvatuksen ongelmallisuuden täkäläisillä juurikääpäisillä mailla. Omistuksen osuuksista on siis vaikeata luotettavia päätelmiä tehdä. Kun kuitenkin 49% ei taimituhoista yms. asioista tarvitse välittää ja 51% joukosta vain osa välittää, se todennäköisesti näkyy enemmistön välinpitämättömänä suhtautumisena metsätalouteen ja luontoon. Tätä tukee tulos, jonka mukaan enemmistön mielestä peurakantaa ei ole kyselyn ajankohtana tarvinnut leikata.
Tiina: ”Suorittava porras viittaa klo 21:42 kirjoitetussa jutussaan johonkin kyselyyn, jossa suurin osa maanomistajista arvioisi nykyisen hirvikannan olevan sopiva.” Mikähän tuo kysely on?
Olettaisin, että hän viittaa tähän eri ketjussa käsittelemääni riistakeskuksen tuoreeseen kyselyyn.
..https://www.metsalehti.fi/keskustelut/aihe/sidosryhmayhteistyon-kehittaminen/
Olen pitänyt tapetilla VS2 tilannetta ja laittanut kyselyä ihan ministerille asti, että olisiko syytä tehrä jotain. Ministeri on sanonut Metsälehdessäkin, ettei missään saa olla hirviä yli 3,5/1000 ha ja heidän oma ohjesituksensa kertoo, että yli 4 /1000 ha tiheydet aiheuttavat vakavia vahinkoja eri sektoreilla.
No tekivät jotain. Järjestivät kyselyn, jonka kysymyksiä emme tiedä, mutta vastausten perusteella maanomistajat haluavat lisää hirviä alueelle VS2. Siinä on kyllä vissi ristiriita aiemmin linkittämääni sidosryhmäkokouksen pöytäkirjaan.
Kysymyksiä voi tietysti laatia niin, että saadaan haluttu vastaus.
Teemme kyselyä perheväkivallan yleisyydestä.
Vastatkaa kysymykseen
Joko olette lopettaneet puolisonne pahoinpitelyn, valitse oikea vaihtoehto
kyllä olen ( )
en ole ( )
Kiitos Gla ja Planter. Minulla on mennyt tämä ”kysely” ja Planterin aloittama ketju kokonaan ohi.
Löysin eilen illalla myös yhden mielenkiintoisen tutkimuksen.
Petäjistö ja Selby ovat tutkineet metsänomistajien arvoja ja luokittaneet heitä heidän tavoitteidensa mukaan.
”Hedonistista diskurssia edustavat metsänomistajat, joiden metsänomistuksen päätavoitteena oli metsästysmahdollisuuden ylläpitäminen ja virkistys ja vapaa-aika. Heitä metsänomistajista oli 27%. He eivät näe, että hirvikantaa olisi pienennettävä tai että hirvivahinkoja ei otettaisi riittävästi huomioon kannan säätelyssä.”
Voi kun joskus pääsisi vastaamaan johonkin kyselyyn, kohdalleni ei ole hirvikyselyjä osunut!
Eipä myöskään ole kyslyjä näkynyt Satakunnassakaan. Mutta susikannan kokonaisen lauman ampumiseen luvat kyllä irtosivat ja mielipidekkin on riittänyt (EU:n suojelusta huolimatta). Hirviä ei koskaan pyritä ampumaan alueelta kaikkia vaan jopa kieroilulla jätetään ylisuuri kanta tekemään tuhoaan metsiin ja liikenteeseen. Impola Satakunnan Riistapiiristä toteaa että vaikutus susien ampumisella on vähäinen. Miksi ei ammuta joskus hirvetkin Satakunnasta niin että päätellään vain että vaikutus kantaan on vähäinen. Koska se todella sitä on.
Tiina: ”Taimikkotuhoista maksettavat korvaukset olisivat ehkä oman ketjun aihe.”
Sitäkin aihetta on tullut ihmeteltyä, oma ketju on. Keskusteluketju on jo ohittanut varhaisperkausiän ja osa linkkien sisällöistä lienee raivattu pois.
Vaikka korvausperusteita on vähän viilattu, itse korvausasian, sekä siitä käydyn keskustelun perusvire on kuitenkin edelleen sama. Taimikkojaan huolellisesti hoitavalla oli silloin peiliin katsomisen paikka ja on edelleen nyt. Emme kovapäiset ole oppineet mitään.
Juuri tuo Tiinan mainitsema kolmen vuoden tarkastelujakso pudottaa pohjan koko systeemiltä. Ei hirvituho ole joskus silloin tällöin tapahtuva vahinko. Kyllä syöntiä tapahtuu joka ikinen vuosi. Kun tarkastaja toteaa, että ylimmästä oksakiehkurasta on jäänyt jäljelle yksi oksa ja siitä kehittyy uusi latva, on tuho lievä.
Jokainen hirvituhoalueella taimikoita hoitanut tietää, että se osittain syöty jää kasvussa jälkeen ja syönti jatkuu seuraavina vuosina niin, ettei siitä erittäin suurella todennäköisyydellä kehity edes kuitupuuta.
..https://www.metsalehti.fi/keskustelut/aihe/suuri-puhallus/
Edellä viittasin taloustutkimuksen tekemään kyselytutkimukseen ,jossa aineisto lähetettiin 53 000:lle maanomistajalle. Erityisesti kyselyssä painotettiin Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maanomistajien mielipiteitä.
Vastauksia kertyi 7500. Tulokset voi jokainen todeta Metsästäjä-lehdestä n:o 6/2021 alkaen sivulta 44. Mielipide-erot metsästävien ja eimetsästävien maanomistajien kohdalla näkyvät kyselyn tulosten värikarttaosuudessa. Hieman alle kolmannes vastanneista oli tyytymätön hirvikannan hoitoon. Eli kaksi kolmannesta on tyytyväisiä nykyiseen malliin.
”Suorittavan portaan” mainitsemaa kyselytutkimusta voi tulkita myös aivan toisella tavalla. Vastauksia kertyi vain 7500, joista siis 5000 oli tyytyväisiä nykyiseen malliin. Loput joko jättivät vastaamatta tai olivat tyytymättömiä. Eli vain 10 % tutkimuslomakkeen saajista ilmaisi olevansa tyytyväisiä nykyiseen malliin!
Viittaan tässä samalla myös maaliskuussa Karjalan Heilissä julkaistuun MTK:n hirvikyselyyn. Siinä joka toinen vastaaja ilmoitti kärsineensä hirvituhoja maa- tai metsätaloudessa ja keskimäärin vastaajat olivat sitä mieltä, että hirvikantaa tulisi leikata nykyisestä ja 16% oli sitä mieltä, että kantaa tulisi leikata reilusti.”
Kuten Planter tuolla edellä ketjussa toteaa – paljon riippuu siitä, miten asiaa kysytään.
On lukuisia kyselyjä, joissa on hyvin samansuuntainen tulos kuin linkin kyselyssä. Saalis ja liha ovat sijalla kymmenen tai alempana hirvenmetsästykseen motivoivissa tekijöissä. Sen mukaan huomattavasti pienempikin hirvikanta riittäisi tyydyttämään metsästyselämyksen. Olen ennenkin kysynyt, miksi kuitenkin hirvikanta halutaan niin ylös, että se aiheuttaa liikaa vahinkoja ja konflikteja. Kukaan ei ole vastannut.
https://metsastajalehti.fi/tutkittua/hirvenmetsastaja-2020-luvulla/
Tulevaisuutta silmälläpitäen kaikkien aukkojen ympärille tulisi istuttaa kuusiaita 0,5m välein. Siitä saa halvan ja vähähoitoisen aidan ja sen sisällä pääsee kasvattamaan myös koivua ja mäntyä.
Kuusiaita on varmasti käyttökelpoinen taimikon suojana. Metsissä on sama ongelma kuin asunto- ja kiinteistöpuolella, jossa varkaita ja pahantekijöitä vastaan joudutaan suojautumaan aidoin, kameroin, yms. keinoin, koska yhteiskunta ei pysty asukkaiden ja omaisuuden turvallisuudesta huolehtimaan. Päinvastoin, monesti tuntuu, että yhteiskunta suorastaan suosii pahantekoa. Pahantekijä saa lähes aina verovaroin maksetun asianjajan kääntämään mustan valkoiseksi, mutta vahingonkärsijä joutuu puolustamaan itseään omalla kustannuksellaan.
Isoisäni istutti kuusiaidan juuri tuolla metodilla (taimiväli 0,5 metriä) 1952. Pituus sata (100) metriä. Päätehakkautin sen 2007. Pinoon tuli 130 kiintoa, pääasiassa erittäin laadukasta tukkia, kaksi sivua täysin oksatonta. Motolle tuotti tuskaa tuo puolen metrin taimiväli (kun vieri vieressä on rk 40 senttisiä runkoja). Tuolla metodilla on tullut perustettua muutamia kymmeniä hehtaareita, mutta metrin taimivälillä. Jopa tuolla taimivälillä kuusirivistä tulee kymmenessä vuodessa hirvenläpipääsemätön.
Kuusiaita varmaan toimiva mutta se pitää laittaa alulle ajoissa eikä oikein toimi karumman pään kasvupaikoilla männyn taimikkojen suojana. Valmistelevana toim. piteenä hyvä keino, jos sille on sopivat edellytykset.
Onnistuu se aita männylläkin, myös rauduskoivulla. Molempia on tullut istutettua.
Kuvion ympäri kannattaa varmaan istuttaa tuolla puolen metrin taimivälillä. Tulee nopeammin hirvenpitävä.
Jos kuvan taimikoiden ympärille olisi istutettu kuusentaimet , nyt ainakin alkaisi olla pitävä. Aina parempi, että se olisi jo olemassa mäntyä tai koivua istutettaessa. Korkeudeksi enintään 3m (latvat leikattava) ettei varjosta.
Ei niitä ole tarpeen leikata. Sivupuristuksessa kasvavat nopeasti pituutta ja paksuuttakin aivan riittävästi. Jos alueen metsittää muualta perinteisesti (taimet 2-3 metrin välein), niin jättää tuohon riviin viisi metriä väliä. Silloin ei varjostus haittaa enää. Paras tapa on istuttaa riveihin kymmenen metrin välein, metrin taimivälillä. Pääsee hyvin vähäisellä taimikonhoidolla eikä tarvitse harventaa. Sopii hyvin kasvamaan. Käytännössä ketju istutus-päätehakkuu.
Totta.
Aukon vain pitäisi olla vähintään 1 ha, niin varjostus ei juuri haittaa. Mieluummin niin, että palstan jakaa ajan myötä sopiviin uudistusaloihin aidalla vaikka vanhojen vierelle ja vanhempia aitoja voisi harventaakin.
Minä aloitin viime keväänä ja nyt 2ha avohakkuuta on aidassa. Alue on hirvien talvilaidunta. Ostin palstan muutama vuosi sitten ja kyllä siellä ojan varsien n. 1m männytaimia kuusen taimikossa oli syöty aika pahasti. Ruiskutin Tricolla ne taimet, joissa oli latvakasvu ehjä, vaikka muuten syöty ja vain latvakasvun. Talven aikana oli kaikki taimet käyty läpi ja nekin ruiskutetut, mutta latvakasvu jätetty. Sitten olen ruiskuttanut taimista latvojen lisäksi alempia oksiakin ja nyt näyttävät jo ihan männyn taimilta ja pituuskasvuakin 30..40cm ja pituutta alkaa olla n.2 m.
Entäpä jos kuusiaitaisi koko tiloja. Siinä saisi 100 vuotta viljellä aidan sisällä mielensä mukaan. Joku joskus voisi päätehakata ja uudistaa aidan ja saisi tolpista mukavan tilinkin.
Neliskanttiseen 100ha tilaan jos 70cm välein istuttaisi, tarvitaan tolppataimia 4000m/0,7kpl/m. 5700kpl.
Sukutiloille, jotka siirtyvät sukupolvlta toiselle.
Siinä on idean poikasta; aidata tila kuusiaidalla. Kustannuksia voisi laskea esim. kyntämällä 1-tai 2 siipisellä vältillä tila rajoja myöten. Sissään jäävät hirvieläimet voisi sitten metsästää pois tai ajella ne naapurin puolelle ennen aitauksen kasvua toimivaksi asti. Muutaman menoreiän vois jättää suuremmaksi jotta jos sattuu oikein lihomaan , niin pääsisi kuitenkin itse vielä sinne palstalle sisäpuolelle. Ja pitäisihän sinne koneidenkin sopia pisäytymään toisinaan.
Vois tehdä isommilla palstoilla myös läpikuku käytäviä ja tehdä niistä tieverkon samalla. Kuusiaita tien molemmin puolin.
Minulla meni 2ha aitaan taimia 250 e edestä.
Ei tuo huono idea ole. Tänään juuri katselin raivatessani kun rajalle tulin että naapurin aukossa männyntaimet lähes rajaan asti syöty. Minulla edessä rajalla vanha riista-aita mutta tärkein pysäyttäjä oli taajassa ollut koivikko ihan tilan rajassa. Niitä vasten kun nojasi vanha nauha-aita oli se läpipääsemätön este hirville. Jäljet olivat juuri tuoreet. Ja syönnitkin. Meni suuren UPM:n jokunen männyn alku. Minulla taas heti koivujen takana säästyi.
Ihmettelin missä kaikki ovat, mutta täällähän te!
Kommentti ”muutaman aarin uudistusalat ison metsän sisällä ovat riskikohteita” ei tule yleensä esiin, kun puhutaan jatkuvan kasvatuksen pienaukkohakkuista. Hyvä että tuli.