Sattu silmään tällänen seutu missä oli viljelty paljon kuusta ja siihen, että seassa kasvoi jokapaikassa runsaasti hirvien lempiruokaa ja pihlaja oli rankan laidunnuksen alainen tässä. Toinen havainto tässä oli niinkuin monesti aiemmin, että koivu oli koskematon mieuluisammasta puustosta johtuen. En tiedä osataanko nykyaikana ottaa tarpeeksi huomioon lähialueiden 1-3 metristen alueiden runsaus ja käydäänkö niitä tarkastelemassa, että mitä niissä tapahtuu kun mietitään koivun istutuksen soveltuvuutta. Olen aika varma, että tuonne kun tyrkkäisi jonnekkin koivuistutuksen niin saisivat olla rauhassa kun hirvillä on runsauden pula mieluisesta ruuasta. Ja toinen kävi mielessä, että jos joku alkaa kikkailemaan veroprogression välttämiseksi, että tekee aukot useammassa osassa niin aloittaa kuusella ja seuraa mitä tapahtuu kun vesakko ilmaantuu ja siellä kuusikossa on sitten sitä syötävää myös hirville kun sitten jatkaa koivulla. Onko myöskään toimihenkilöillä aikaa alkaa tutkimaan tilanteita vaiko mennäänkö vain sillä samalla kuusen helpoudella ja ”hirvetsyökoivut” virren toistelulla?
Meillä rehevät maat hirvien kesälaitumia ja istutuskoivut selviää hirviltä 90% varmuudella. Mieluummin vetävät pihaljaa. Mutta männyntaikoiden liepeiltä sahaan kaikki pihlajat, etteivät houkuttelisi hirviä loppusyksyn herkutteluun. Kuusentaimkoissa haavat ja pihlajat ei niin haittaa. Ollaan istutettu melko syrjäänkin koivua ja metsä niistä tulee. Ja hirviä seudulla toki on.
Matti Kärkkäisen mukaan aiheesta on tehty noin 30 tutkimusta ja lähes kaikkissa päädytään samaan tulokseen: Taimikoiden pito vesakosta puhtaana vähentää vahinkoja. Taimivaiheessa runkolukumäärä voi kasvatettavalla puulajilla voi olla iso harvennusvaiheen valinnanvaran takia, mutta ei muuta ylimääräistä.
Pointit:
1) Aiotun koivuistutuksen lähialueilla/kylällä olevat ruokavarat kartoitetaan ja kuusentaimikoissa olevat ruokavarat
2) Kuusikkoa esim. reikäperataan ja yritetään säästää pihlajiapajujahaapoja mahdollisimman paljon
3) Aukkoja jaksotetaan useammale vuodelle ja aloitetaan vesakon kasvatus kuusikossa ja myöhemmin siirrytään koivuihin
Tuossa esimerkki alueella on n. 10ha vastaavaa kuusikkoa lehtipuulla. Viereen istutettava koivikko luultavasti säästyisi. Mahdollisesti koivikosta pihlajavesakon voisikin raivata.
Matti Kärkkäisen puutieteiden perusteissa ja 30:ssä lähteesä puhutaan lähinnä männyntaimikoista. ”Pihlaja on niin haluttu, että jopa sellaisissa ainoistossa , joissa lehtipuusekoitus ei muuten lisännyt hirvituhoriskiä, mutta pihlajan jättäminen taimikkoon lisäsi sitä(männyntaimikossa) (Löyttyniemi & Piisilä 1983.) Elikkäs pihlaja on haluttua niin sitä kasvattaa kuusentaimikossa ja koivikon pitää pihlajasta puhtaana.
Sit päästään siihen kysymykseen, että kannattaako hirviä houkutella omille alueille pihlajalla ja jättää omille alueille hirvelle ruuaksi vain istutuskoivuja on minusta kiperä kysymys. Ainahan se tietysti ois parempi, että ne olisi naapurin puolella ja kannattas tsekkailla laajemmalta alueelta mitä sieltä löytyy.
Eipä kuule paljoa kannata niitä vesasyntyisiä pihlajia kasvatella:
1)Vesasyntyisyyden, tiheyden puutteen ja valon runsauden takia niistä ei tule erikoispuuta ja lahoavat pystyyn ennen ensiharvennusta= no money
2)Jos reikäperataan niin pihlaja käyttää tilan nätisti hyväksi kasvattamalla valtavan pensaikon
3)Pihlaja on kovaa puuta, joten niiden poistaminen yli 4 cm on valtavan hidasta
4)Jos pihlajan antaa 5 vuotta kasvaa niin vesakon määrä johtaa toiseen (turhaan) taimikonhoitoon ja mahdollisesti vielä ennakkoraivaukseenkin
5)Pihlajan läheisyyteen ei synny mitään täydentäviä luontaisia taimia
Puhun kokemuksesta. Ensimmäinen kuvio, jossa isäni aikanaan yritti kasvattaa vesoista tulleita pihlajia erikoispuuksi on nyt 26v kuusikko, johon jouduin tekemään pihlajan takia ennakkoraivauksen, jota en muuten joutuisi tekemään. Sitten perintöpalstalla oli hoidettavana viime vuonna 10v kuusen taimikko, jossa pihlaja oli noista hieman laiskasti tehdyistä reistä ”karannut”. Päivätuotos luokkaa 0,3 ha, kuuset 1-4 metriä riippuen pihlajavesakon voimakkuudesta, paikoitellen ei taimia vaikka reiät näkyi. Jäljelle jäi epätasainen koivu-kuusikko ja valtavasti raivuujätettä-
Hirvien ruokinta on vain hätäapua ongelmaan, mutta se ei ole ratkaisu. Ratkaisu olisi hirvikannan alentaminen.
No ensinnäkään en ollut pihlajia kasvattamassa rahapuiksi tai vittupuskaksi. Tuossa kuvassa pihlaja on n. 5-6 vuotiasta ja siinä on kuusentaimikko jos jäi epäselväksi. Noiden poistaminen ei ole niin työlästä vaikka jonkun vuoden vielä kasvaisivat tuossa ja kun vähä reikäperkaa, varsinkin kun sahassa on löylyä. Sen aikaa antas olla, että lähellä oleva kuvitteellinen koivikko olisi hyvän kokoista. Mäen millään jaksa uskoa, että hirvien määrää vähennetään merkittävästi lähitulevaisuudessa vaikka kaikki ollaankin yhtä mieltä siitä, että se olisi parasta. Lehtikuusi on ainoa erikoispuu mitä Suomessa taloudellisesti voi olla järkevää kasvattaa ja siitäkin tilipäivää joutuu odottamaan 150 vuotta.
Mulla on tuosta pihlajasta omakohtaisia kokemuksia. Raivailin just tässä keväällä sellaisen mäen, jossa oli pihlajaa, leppää ja koivua. Jätin muutama lepän ja koivun. Kaikki pihlajat alas.
Raivatessa tarkastelin mitä hirvet olivat syöneet, eli lähinnä katkoneet latvan. Valtaosa katkotuista oli pihlajaa, sitä kun oli eniten, seuraavaksi eniten oli katkottu koivua, vaikka niitä ei paljon ollutkaan. Yhtään leppää ei ollut poikki.
Minä tästä päättelisin, että ei kannata pitää pihlajia, koska ne houkuttelevat hirviä. Pihlajainnossaan hirvet sitten välillä syö koivujakin.
Lopputulos on kohta se tavanomainen: kuusentaimet täydennysistutuksena mätästetyllle alueelle. Koivua tulee sekaan, mutta siitä vaan.
Tosta lehtikuusesta
Itsellä -84 istutettu lehtikuusikuvio jonka tyvistä saisi jo tukin, ei
huono.
Markkinaarvo on mitä on mutta hauska kokeilu kuitenkin.