Toisilla aluilla hirvien määrä on selvästi suosituksia suurempi, silti taimikkotuhot kestävät vähäisinä. Asiaan voi hieman vaikuttaa kun jättää tuoreelle kankaalle huonompiin kasvupaikkoihin pajua ja pihlajaa. Kuvista näkee tattien merkityksen hirven ruokavaliossa. Punikkitatteja hirvi voi syödä joitakin kiloja päivässä.
Kannattaa täyttää myrkyllisellä sienellä muutama tuollainen tatti.
On se tuo jessen ironia ihan mahtavaa.
Sienet maistuvat kaikille hirvieläimille. Porolla sienet ovat hyvinkin tärkeä ravinnonlähde. Kanttarellit ja suppilovahverot ainakin kelpaavat kauriille. Sitä en tiedä kumpi valkohäntä- vai metsäkauris on persompi niille.
Kanttarellipaikkani oli ”poimittu”. Sorkanjälkiä ja resuisia varsia pystyssä, lakit oli riivitty pois.
Jessen menetelmä ei toimi. Lunnonvaraisilla eläimillä on jokin ihmeellinen taito erottaa itselleen myrkylliset syötävät. Meillä pihalla kasvaa marjakuusia. Lapsia on aina varoitettu, että sen punaiset marjat ovat hengenvaarallisia. Eikös sitten tullut kaksi oravaa ja söivät vähitellen kuuset puhtaaksi marjoista, eikä vaikuttanut heidän hyvinvointiinsa mitään.
Syksyn metsästys saa todennäköisesti eläinten määrää tiputettua. Esitetyn myrkkysienten kanssa leikkimisen jätän suosiolla kokeneemmille.
Riittävä metsästys on varmin tapa pitää hirvikanta terveenä. Jos kanta nousee jossain alueilla liian suureksi, luonto puuttuu lopulta peliin erilaisten sairauksien muodossa. Samaa on nähtävissä lähes kaikkien eläinlajien suhteen, eikä hirvi tee tässä poikkeusta.
Hirvellä näivetystaudin tulo Norjan ja Ruotsin suunnalta meille vain ajan kysymys.
Punikkitatti pitää kypsentää hyvin ennen kuin syö, muuten voi tulla mahanpuruja. Muutenkin sienissä on vähän niin, että toisten lajien hiilihydraattien koostumus toimii yksille mutta toisille taas ei.