Hirvet tuppaavat kuusiakin nuuttaamaan, kuten kuvassa olevan kuusen kohdalla on tapahtunut. Hirvet kun ei tasaisesti asustele metsissä, vaan tuppaavat laumoihin kasaantumaan. Tuhoja tekevät talvilaitumillaan, paikalisesti pahaa raiskiota pahimmillaan männiköissä.
Onneksi vielä harvinainen näky. Riistan ruokinnassa pitäisi korostaa kannan alentamisen tarvetta, jolloin ruokaa riittäisi paremmin kaikille. Ei tarvitse rahdata rehua metsään.
Kuusetkin tosiaan joskus aina joutuvat hyökkäyksen kohteeksi ja usein juuri syksyn kiima-ajan tohinoissa. Joku uhoamisvietti varmaan siinä takana kun välillä pusketaan pieniä kuvan kokoisia kuusia jopa nurin. Tai sitten ne vain ovat tiellä tuoksinnassa.
En ole ollut näkemässä tapahtumaa, mutta oletukseni on, että jonkinlainen pusku siinä on tehty. Olin aloittanut tuon taimikonhoidon marraskuussa ja katko oli ilmestynyt, kun tein kuviolla töitä. Samaan aikaan taimikossa oli myös juuri tuoreita syöntijälkiä, jopa niin, että jo valmiissa osassa palstaa taimia oli käyty katkomassa. Mikä muuten harmitti ihan kunnolla. Tuolla toisessa kuvasarjassa asiasta näyte.
Saattaahan hirvikin erehtyä ja hamuta latvatupsua väärästä puulajista ja taittaa siten poikki. Varsinkin juuri tuollaisella jossa muita kuin mäntyä vain vähän.
Viime talvena tykkylumi katkoi lounaassa hoitamattomissa taimikoissa ja jatkuvan kasvatuksen ”keskikerroksen” kuusien latvoja. Tänä syksynä sellaista ilmiöitä ei ole ollut, eikä tuota kuusta muutenkaan lumi olisi katkaissut. Jäljelle jää kookas nisäkäs, joko hirvi tai ihminen.
Uroshirvet kyllä pökkivät syksyllä voimia mitellessän tuon kokoisia kuusia poikki ja nurin jopa juurineen. Kuvasta ei näe, mutta latvaosassa pitäisi näkyä sarvien jälkiä, vähintään katkenneita oksia. Omalla tontilla kiimakuoppien lähellä nurin/poikki pökityt kuuset ovat tosi raiskatun näköisiä.
Toinen mahdollinen tuhonisäkäs on ihminen. Ei kai kuusen lähellä ole syvä ojaa, jonka yli metsänomistaja on rakentanut lankuista kevyen kävelysillan? Sen sillan kun menee omapäisesti siirtämään toiseen paikkaan raivauskohteiden muuttuessa, saattaa joku siltaa käyttävä joka mies suuttua, kun jokamiehen oikeutta näin röyhkeästi loukataan ja kiukuspäisssään nykäisee kuusen latvan poikki.
Vastaan Timpalle. Kyseessä ei voi olla lumituho. Kävelin marraskuussa useampaan kertaan tuon kuusen ohi, kun kuljin palstan takaosaan ja se oli silloin kunnossa. Mietin moneenkin kertaan kuinka mukavaa on, että ”luonto täydentää kun hirvet syö männyt”.
Kun työni sitten eteni kuusen kohdalle, se oli katkaistu. Kun samaan aikaan myös mäntyjä oli katkottu, niin minusta loogisin selittäjä on hirvi. Metsätielle on tuosta kohtaa matkaa noin 150 metriä, joten jonkun satunnaisen ohikulkijan päähänpistokaan katkominen tuskin on.
Koko palstasta jäi sellainen olo, että hirviä selvästi harmitti, kun joku kävi päivästä toiseen heidän olohuoneessaan. Joka päivä löytyi aivan tuoreita katkoja ja papanoita, ihmisen läsnäolo ei heitä karkottanut.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Hirvet tuppaavat kuusiakin nuuttaamaan, kuten kuvassa olevan kuusen kohdalla on tapahtunut. Hirvet kun ei tasaisesti asustele metsissä, vaan tuppaavat laumoihin kasaantumaan. Tuhoja tekevät talvilaitumillaan, paikalisesti pahaa raiskiota pahimmillaan männiköissä.
Onneksi vielä harvinainen näky. Riistan ruokinnassa pitäisi korostaa kannan alentamisen tarvetta, jolloin ruokaa riittäisi paremmin kaikille. Ei tarvitse rahdata rehua metsään.
Kuusetkin tosiaan joskus aina joutuvat hyökkäyksen kohteeksi ja usein juuri syksyn kiima-ajan tohinoissa. Joku uhoamisvietti varmaan siinä takana kun välillä pusketaan pieniä kuvan kokoisia kuusia jopa nurin. Tai sitten ne vain ovat tiellä tuoksinnassa.
Voihan se olla mutta voi olla muukin. Ravinnoksi hirvi tuskin kuusen latvuksia syö. Kuorta kylläkin.
Ei kylläkään näy hampaiden jälkiä, joten selittäkää minulle, millainen tekniikka ”hirvellä” on ollut käytössään.
En ole ollut näkemässä tapahtumaa, mutta oletukseni on, että jonkinlainen pusku siinä on tehty. Olin aloittanut tuon taimikonhoidon marraskuussa ja katko oli ilmestynyt, kun tein kuviolla töitä. Samaan aikaan taimikossa oli myös juuri tuoreita syöntijälkiä, jopa niin, että jo valmiissa osassa palstaa taimia oli käyty katkomassa. Mikä muuten harmitti ihan kunnolla. Tuolla toisessa kuvasarjassa asiasta näyte.
Saattaahan hirvikin erehtyä ja hamuta latvatupsua väärästä puulajista ja taittaa siten poikki. Varsinkin juuri tuollaisella jossa muita kuin mäntyä vain vähän.
Viime talvena tykkylumi katkoi lounaassa hoitamattomissa taimikoissa ja jatkuvan kasvatuksen ”keskikerroksen” kuusien latvoja. Tänä syksynä sellaista ilmiöitä ei ole ollut, eikä tuota kuusta muutenkaan lumi olisi katkaissut. Jäljelle jää kookas nisäkäs, joko hirvi tai ihminen.
Uroshirvet kyllä pökkivät syksyllä voimia mitellessän tuon kokoisia kuusia poikki ja nurin jopa juurineen. Kuvasta ei näe, mutta latvaosassa pitäisi näkyä sarvien jälkiä, vähintään katkenneita oksia. Omalla tontilla kiimakuoppien lähellä nurin/poikki pökityt kuuset ovat tosi raiskatun näköisiä.
Toinen mahdollinen tuhonisäkäs on ihminen. Ei kai kuusen lähellä ole syvä ojaa, jonka yli metsänomistaja on rakentanut lankuista kevyen kävelysillan? Sen sillan kun menee omapäisesti siirtämään toiseen paikkaan raivauskohteiden muuttuessa, saattaa joku siltaa käyttävä joka mies suuttua, kun jokamiehen oikeutta näin röyhkeästi loukataan ja kiukuspäisssään nykäisee kuusen latvan poikki.
Näin tutkii rhy vahinkoja:
https://www.riistainfo.fi/wp-content/uploads/2021/11/rhyn-edustaja-riistavahinkojen-maastotarkastuksissa.pdf
Voisiko kyseessä kuitenkin olla lumituho? Jos tuhoa on ollut laajalla alueella, niin viittaisi siihen.
Vastaan Timpalle. Kyseessä ei voi olla lumituho. Kävelin marraskuussa useampaan kertaan tuon kuusen ohi, kun kuljin palstan takaosaan ja se oli silloin kunnossa. Mietin moneenkin kertaan kuinka mukavaa on, että ”luonto täydentää kun hirvet syö männyt”.
Kun työni sitten eteni kuusen kohdalle, se oli katkaistu. Kun samaan aikaan myös mäntyjä oli katkottu, niin minusta loogisin selittäjä on hirvi. Metsätielle on tuosta kohtaa matkaa noin 150 metriä, joten jonkun satunnaisen ohikulkijan päähänpistokaan katkominen tuskin on.
Koko palstasta jäi sellainen olo, että hirviä selvästi harmitti, kun joku kävi päivästä toiseen heidän olohuoneessaan. Joka päivä löytyi aivan tuoreita katkoja ja papanoita, ihmisen läsnäolo ei heitä karkottanut.