Pöllö on tehoton myyrien syöjä! Helmipöllö painaa 120-200 grammaa eikä syö vuorokaudessa kahta myyrää enempää. Sitäpaitsi niitä on koko maassa vain muutamia tuhansia.
Mutta kettu on tehokas, Asko Kaikusalo (metsälehti makasiini 1/2008):
”Kun aikoinani ähelsin Ojajoen koeasemalla, häkeissä majaili erilaisia myyränsyöjäpetoja tutkimustarkoituksessa. Kerran testasin huvikseni, kuinka monta myyrää repolainen voi yhtä kyytiä syödä.
Jääkaapissa oli röykkiö koepyynneissä kertyneitä karvaisia pikkuvainajia, myöhäsyksyisiä metsä- ja peltomyyriä. Tarjoilin niitä yksi kerrallaan puuhkahäntäiselle kasvatille. Kirjanpitoni mukaan kettu ahmi kahden tunnin aikana kaksikymmentäseitsemän (27) myyrää. Siinä vaiheessa testi oli keskeytettävä, koska koemateriaali tutkijan jääkaapista loppui.”
Tuo ketun kahden tunnin annos on yksi kilogramma. Kettu painaa vähintään viisi kiloa.
Tuolla valehtelemallasi myyrämäärällä pöllöt olisivat kuolleet ähkyyn. Peltomyyrä painaa keskimäärin 50 grammaa. Ja ne myyrät ovat juuri peltomyyriä uudistusaloilla, mikäli KETUT, SUPIKOIRAT, NÄÄDÄT ja MINKIT on sieltä tapettu. Mutta jos ne ymmärretään (juuri niin, YMMÄRRETÄÄN) jättää rauhaan, niin uudistusaloilla ei ole yhtään myyrää. Myyrät ovat silloin ydinhabitaateissaan, peltomyyrät pelloilla ja metsämyyrät metsissä (ja kanalinnut ovat silloin niillä myyrättömillä ja pedottomilla uudistusaloilla).
Ketun jäljet taimikossa hymyilyttää, mutta enemmän olen ollut iloinen kun keväällä ja kesällä näen kyitä luikertelemassa taimien seassa, kyyt on tehokkaita myyrien poistajia se on tullu huomattua!
Menköön Jesse itse pöllönpesälle heinäkuulla. Myyrää kyllä uppoaa, kun on kaksi aikuista ja puolikymmentä kasvavaa poikaista. Pöllönpojat on ruuan suhteen aivan pohjattomia.
Mitä isompi pöllö, sitä enemmän ruokaa tarvitaan. Kerrankin huuhkajan pesällä oli aseteltu sievästi riviin myyriä ja kaatopaikalta pyydettyjä rottia, joita lapsukaiset eivät vielä jaksaneet syödä.
Vielä sekin, että pöllönpönttöjen laittaminen on parasta luonnonsuojelua. Pikku pöllöille parhaita paikkoja olisivat haavat, joihin palokärki on tehnyt pesäkolon.
Ymmärtääkseni erikoisesti varpuspöllö on tehokas myyräntappaja. Pyydystää syksyllä myyriä varastoon talven varalle. Niinpä kannattaa ripustaa useampia pönttöjä samalle alueelle: lintu käyttää näitä sitten varastoinaan. Itse ripustin kolme pönttöä eräiden avohakkuualueiden ympäristöön reilu vuosi takaperin, mutta havaintoja pesinnöistä ei toistaiseksi ole. Toisaalta vielä ei ole ollut kiirettäkään, alat ovat uudistumassa luontaisesti ja siemenet vasta itivät laikkuihin viime kesänä. Mahdollisten myyrätuhojen kannalta kriittiset vuodet ovat vasta edessäpäin.
Pöllönpönttöjen ripustamisella ei varmaankaan ole suurta merkitystä pöllö- tai myyräkantaan laajemmin, mutta paikallisesti ehkä merkittävältä myyrätuholta voi välttyä. Mukavaahan se olisi saada sympaattinen pikkupöllö asustamaan palstalleen. Ja kun vielä kyseisen eläinlajin kanta on vahva, niiin ei liene uhkaa siitä, että lajin pesiytyminen hankaloittaisi metsätalouden harjoittamista 🙂
Kesäpaikkani suuressa ns. ”kotikuusessa” olevassa pöntössä pesi eräänä kesänä helmipöllö. Sain seurata kuinka pöllöt veivät noin varttitunnin välein myyrän poikasille. Saalistuspaikkana oli parin sadan metrin päässä olevan autiotalon ”pakettipelto”. Näytti olevan ehtymätön paikka, sillä en huomannut, että pöllöt olisivat poikenneet muualle saalistamaan. Pihapiirin tiaiset, kirjosiepot, leppälintu ym saivat olla aivan rauhassa, sillä helpompi oli varmaan saalistaa niitä myyriä. Enpä tullut tarkemmin seuranneeksi jatkuiko se myyräralli läpi kesäisen yön, sillä itsekin menin nukkumaan. Päiväsaikaan pöllöt lmeisesti nukkuivat. Olivat tottuneet lasten ääniin eivätkä häiriintyneet liikkumisista ja äänistämme.
Sitten myöhemmin poikasten lähdettyä pesästä, 5 vuotias kuopuksemme oli kurkistanut varaston alle ja tuli ihmeissään sanomaan, että mikä peikko se on tuolla varaston alla. No, selvisihän se, lentokyvytön pöllönpoikanenhan se siellä katseli tiukasti silmiin ja keinutti vartaloaan. Menimme pois ja jonkin ajan kuluttua poikanen oli siirtynyt emon ohjaamana rantatörmän kasviston suojaan.
Googletin tutkimuksen, jossa kerrottiin, että lapinpöllö on kaikkein tehokkain pyytäjä. Saalistaa sulan maan aikana 700 myyrää. Paljonkohan saalistaa pariskunta, joka kasvattaa vaikkapa 5 poikasta. Menee varmaan 5000 kappaletta. Mutta tosiaan on pieni lottopotti, jos tuollaisen siivekkään saa taimikkonsa viereen.
Metsän vakituisista asukkaista on pidettävä huolta.
10 pistettä!
Miten pönttö on kiinnitetty puuhun?
Rautalangalla kahdesta kohtaa ja 4kpl puukapuloita väliin jottei puu vahingoitu.pöllö taitaa olla tehokas myyrien ja hiirien syöjä.
Pöllö on tehoton myyrien syöjä! Helmipöllö painaa 120-200 grammaa eikä syö vuorokaudessa kahta myyrää enempää. Sitäpaitsi niitä on koko maassa vain muutamia tuhansia.
Mutta kettu on tehokas, Asko Kaikusalo (metsälehti makasiini 1/2008):
”Kun aikoinani ähelsin Ojajoen koeasemalla, häkeissä majaili erilaisia myyränsyöjäpetoja tutkimustarkoituksessa. Kerran testasin huvikseni, kuinka monta myyrää repolainen voi yhtä kyytiä syödä.
Jääkaapissa oli röykkiö koepyynneissä kertyneitä karvaisia pikkuvainajia, myöhäsyksyisiä metsä- ja peltomyyriä. Tarjoilin niitä yksi kerrallaan puuhkahäntäiselle kasvatille. Kirjanpitoni mukaan kettu ahmi kahden tunnin aikana kaksikymmentäseitsemän (27) myyrää. Siinä vaiheessa testi oli keskeytettävä, koska koemateriaali tutkijan jääkaapista loppui.”
No niin aina sitä oppii uutta.oliko testissä muita yhtä ahnaita syöjiä?
Minä olen joskus seurannut, kun pöllöpariskunta haki yhtenä iltana uudistusalalta useampia kymmeniä myyriä poikastensa ruuaksi.
Todellinen onnenpotku, jos saa pöllön asumaan taimikkoonsa. Ikävä kyllä pöllökanta on harva, eikä asukkaita riitä joka paikkaan.
Älä portimo viitsi valehdella.
Tuo ketun kahden tunnin annos on yksi kilogramma. Kettu painaa vähintään viisi kiloa.
Tuolla valehtelemallasi myyrämäärällä pöllöt olisivat kuolleet ähkyyn. Peltomyyrä painaa keskimäärin 50 grammaa. Ja ne myyrät ovat juuri peltomyyriä uudistusaloilla, mikäli KETUT, SUPIKOIRAT, NÄÄDÄT ja MINKIT on sieltä tapettu. Mutta jos ne ymmärretään (juuri niin, YMMÄRRETÄÄN) jättää rauhaan, niin uudistusaloilla ei ole yhtään myyrää. Myyrät ovat silloin ydinhabitaateissaan, peltomyyrät pelloilla ja metsämyyrät metsissä (ja kanalinnut ovat silloin niillä myyrättömillä ja pedottomilla uudistusaloilla).
Kettu on hyvä tappaja kun se ei tapa pelkästään nälkäänsä. Se tappaa kaiken eteensä tulevan varastoon ja varmuudenvuoksi.
Ketun jäljet taimikossa hymyilyttää, mutta enemmän olen ollut iloinen kun keväällä ja kesällä näen kyitä luikertelemassa taimien seassa, kyyt on tehokkaita myyrien poistajia se on tullu huomattua!
Pöllö kaiketi kerää varastoon niitä myyriä. Ei sekään
elä vain ”kädestäsuuhun”.
Kettu tehokkaampi myyränsyöjä, mutta kannattaa suosia pöllöjäkin.
Menköön Jesse itse pöllönpesälle heinäkuulla. Myyrää kyllä uppoaa, kun on kaksi aikuista ja puolikymmentä kasvavaa poikaista. Pöllönpojat on ruuan suhteen aivan pohjattomia.
Mitä isompi pöllö, sitä enemmän ruokaa tarvitaan. Kerrankin huuhkajan pesällä oli aseteltu sievästi riviin myyriä ja kaatopaikalta pyydettyjä rottia, joita lapsukaiset eivät vielä jaksaneet syödä.
Vielä sekin, että pöllönpönttöjen laittaminen on parasta luonnonsuojelua. Pikku pöllöille parhaita paikkoja olisivat haavat, joihin palokärki on tehnyt pesäkolon.
Ymmärtääkseni erikoisesti varpuspöllö on tehokas myyräntappaja. Pyydystää syksyllä myyriä varastoon talven varalle. Niinpä kannattaa ripustaa useampia pönttöjä samalle alueelle: lintu käyttää näitä sitten varastoinaan. Itse ripustin kolme pönttöä eräiden avohakkuualueiden ympäristöön reilu vuosi takaperin, mutta havaintoja pesinnöistä ei toistaiseksi ole. Toisaalta vielä ei ole ollut kiirettäkään, alat ovat uudistumassa luontaisesti ja siemenet vasta itivät laikkuihin viime kesänä. Mahdollisten myyrätuhojen kannalta kriittiset vuodet ovat vasta edessäpäin.
Pöllönpönttöjen ripustamisella ei varmaankaan ole suurta merkitystä pöllö- tai myyräkantaan laajemmin, mutta paikallisesti ehkä merkittävältä myyrätuholta voi välttyä. Mukavaahan se olisi saada sympaattinen pikkupöllö asustamaan palstalleen. Ja kun vielä kyseisen eläinlajin kanta on vahva, niiin ei liene uhkaa siitä, että lajin pesiytyminen hankaloittaisi metsätalouden harjoittamista 🙂
Kesäpaikkani suuressa ns. ”kotikuusessa” olevassa pöntössä pesi eräänä kesänä helmipöllö. Sain seurata kuinka pöllöt veivät noin varttitunnin välein myyrän poikasille. Saalistuspaikkana oli parin sadan metrin päässä olevan autiotalon ”pakettipelto”. Näytti olevan ehtymätön paikka, sillä en huomannut, että pöllöt olisivat poikenneet muualle saalistamaan. Pihapiirin tiaiset, kirjosiepot, leppälintu ym saivat olla aivan rauhassa, sillä helpompi oli varmaan saalistaa niitä myyriä. Enpä tullut tarkemmin seuranneeksi jatkuiko se myyräralli läpi kesäisen yön, sillä itsekin menin nukkumaan. Päiväsaikaan pöllöt lmeisesti nukkuivat. Olivat tottuneet lasten ääniin eivätkä häiriintyneet liikkumisista ja äänistämme.
Sitten myöhemmin poikasten lähdettyä pesästä, 5 vuotias kuopuksemme oli kurkistanut varaston alle ja tuli ihmeissään sanomaan, että mikä peikko se on tuolla varaston alla. No, selvisihän se, lentokyvytön pöllönpoikanenhan se siellä katseli tiukasti silmiin ja keinutti vartaloaan. Menimme pois ja jonkin ajan kuluttua poikanen oli siirtynyt emon ohjaamana rantatörmän kasviston suojaan.
Googletin tutkimuksen, jossa kerrottiin, että lapinpöllö on kaikkein tehokkain pyytäjä. Saalistaa sulan maan aikana 700 myyrää. Paljonkohan saalistaa pariskunta, joka kasvattaa vaikkapa 5 poikasta. Menee varmaan 5000 kappaletta. Mutta tosiaan on pieni lottopotti, jos tuollaisen siivekkään saa taimikkonsa viereen.
Mukava kun jaksatte näitä juttuja kirjoitella ja saattaa sieltä jotain oppiakkin. Kiitos!