En osaa sanoa, ei oo oma. Noin yleensä näillä leveysasteilla hallatuhot on marginaalisia. Mikä tuosta on kuusentaimia vienyt niin arvaukseni on sananjalka. Tunnistettavaa maanmuokkausta en nää, joten ei ainakaan isot mättäät.
Vois olla viisasta ottaa neulasnäyte kevättalvella ylimmän kolmanneksen, tai mieluimin latvaoksien kärjistä ja pyytää analyysiä. Valistunut arvaus on boorin puute.
Kannattavan kuusenkasvatuksen tärkein asia Keski-Suomen, Pohjois- ja Etelä-Savon sekä Pohjois-Karjalan viljavilla kivennäismailla on ravinnetasapainon hallinta.
Vielä 1980- luvulla pidettiin kuusentaimikoitten juromista normaalina ja kannattavana kasvatusikänä 80 vuotta. Tällä kaavalla sitten laskettiin noita kasvukäyriä ja kannattavuutta. Tämä on auttamatta vanhentunutta tietoa.
Nyt pidetään normaalina sitä, että kuusentaimi lähtee kasvuun heti, saavuttaa metrin pituuden 3 – 4 vuodessa, on 3 – 4 metristä viimeistään kymmenvuotiaana, antaa ensiharvennuksessa n. 80 m3/ha, toisessa harvennuksessa yli 100 m3/ha ja on päätehakkuukypsää 50 vuotiaana, jolloin pinoon tulee n. 300 m3, josta tukkia jotain 70 – 80 %.
Näihin tuloksiin pääsee, jos käyttää jalostettua taimiainesta asianmukaisesti muokatulla OMT- maapohjalla, eikä ravinne-, halla-, hyönteis yms. tuhoja ilmene, ja taimikon varhaisperkaus ja nuorenmetsän raivaussahahoito tehdään ajallaan.
Kasvuhäiriöt pudottavat saalista jo lievänä yli 10 %. Jos kasvuhäiriöt vaivaavat kuusikon pohjapinta-alasta 80 %, niin tuottotappio on jo liki 50 %.
Lähde: Rikala: Puiden kasvuhäiriöt viljavilla kivennäismailla. Metlan tiedonantoja 934, ja omat kokemukset.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Onko kuusentaimet kärsineet halloista?
En osaa sanoa, ei oo oma. Noin yleensä näillä leveysasteilla hallatuhot on marginaalisia. Mikä tuosta on kuusentaimia vienyt niin arvaukseni on sananjalka. Tunnistettavaa maanmuokkausta en nää, joten ei ainakaan isot mättäät.
Pahalta ravinnehäiriöltähän tuo näyttää.
Vois olla viisasta ottaa neulasnäyte kevättalvella ylimmän kolmanneksen, tai mieluimin latvaoksien kärjistä ja pyytää analyysiä. Valistunut arvaus on boorin puute.
Noista kuusen ravinnehäiriöistä olis paljonkin kerrottavaa metsälaidun- ja Kaski-Suomen viljavilla hakamailla puuta kasvattavilla.
Mitä rehevämpi niin sitä pahempi on vääristymä, sanoo nimimerkki ”kokemusta on”.
Kannattavan kuusenkasvatuksen tärkein asia Keski-Suomen, Pohjois- ja Etelä-Savon sekä Pohjois-Karjalan viljavilla kivennäismailla on ravinnetasapainon hallinta.
Vielä 1980- luvulla pidettiin kuusentaimikoitten juromista normaalina ja kannattavana kasvatusikänä 80 vuotta. Tällä kaavalla sitten laskettiin noita kasvukäyriä ja kannattavuutta. Tämä on auttamatta vanhentunutta tietoa.
Nyt pidetään normaalina sitä, että kuusentaimi lähtee kasvuun heti, saavuttaa metrin pituuden 3 – 4 vuodessa, on 3 – 4 metristä viimeistään kymmenvuotiaana, antaa ensiharvennuksessa n. 80 m3/ha, toisessa harvennuksessa yli 100 m3/ha ja on päätehakkuukypsää 50 vuotiaana, jolloin pinoon tulee n. 300 m3, josta tukkia jotain 70 – 80 %.
Näihin tuloksiin pääsee, jos käyttää jalostettua taimiainesta asianmukaisesti muokatulla OMT- maapohjalla, eikä ravinne-, halla-, hyönteis yms. tuhoja ilmene, ja taimikon varhaisperkaus ja nuorenmetsän raivaussahahoito tehdään ajallaan.
Kasvuhäiriöt pudottavat saalista jo lievänä yli 10 %. Jos kasvuhäiriöt vaivaavat kuusikon pohjapinta-alasta 80 %, niin tuottotappio on jo liki 50 %.
Lähde: Rikala: Puiden kasvuhäiriöt viljavilla kivennäismailla. Metlan tiedonantoja 934, ja omat kokemukset.