Pohjois-Satakunnan palstalle tuli haavikon alle kohtalaisen hyvä mäntytaimikko. Kiitos mätästyksen. Nyt vain aihetta mietintään. Mitä tehdä haavoille?
Pohjois-Satakunnan palstalle tuli haavikon alle kohtalaisen hyvä mäntytaimikko. Kiitos mätästyksen. Nyt vain aihetta mietintään. Mitä tehdä haavoille?
Metsänhoito
Haavat on rinnankorkeudelta suurelta osin vioitettu hirvien kalvamisella mutta niiden arvoon se ei suurta tee. Mutta mäntytaimikon säästyminen hirvien syönniltä on hämmästyttänyt. Kun kävin kuvaamassa oli juuri kahden hirven läpikulkujäljet. Yhtään ei ollut mäntyihin kajonneet. Nuo haavat ovat vielä kovin kevyitä kooltaan, yhden kuitutapin tavaraa. Suurta intoa poistoonkaan ei sen puolesta vielä ole. Paikoin mäntytaimikko on isompikin kuin kuvassa. Kumman sopuisaa kasvua sanoisin.
Onko haavat hybridiä vai suomalaista? Jos männikkö on hyvä, kattava ja maaperä sopiva, raivaisin haavat pois ja jättäisin vain säästöpuita. Hiukan ylimääräisiä sinne, missä tilaa on. Niitä voi myöhemmin kaadella jäniksille.
Iso haapa on kurja kaataa ylispuuna ja männyn vaakasuorat oksat ei kestä iskuja. Nyt se ei vielä varjosta pahasti ja menee raivurilla nurin. Mutta haapa kasvaa nopeasti ja ensi kesänä männyn kasvu voi jo kärsiä. Houkuttelee turhaan hirvieläimiä.
Kiitos jesse! Todella mielenkiintoinen keissi. Taidan vinkata tästä metsäntutkijoille… Tuossa pitäisi tosiaan piakkoin päättää kumpaa jaksoa halutaan ensisijaisesti kasvattaa. Haapa saattaa aiheuttaa männyntaimiin männynversoruoste-epidemian.
Männylle sovelias kasvupaikkahan tuo on. Jätä muutama haaparyhmä säästöpuuksi, jotka kaulaat muutaman vuoden päästä. Muut haavat laitat nurin nyt heti. Syntyvät vesat raivaat sitten taimikonhoidon yhteydessä. Roudupilla pääsisit kyllä vähemmällä, mutta sitähän sinä Jesse et käytä.
Kasvupohja on melkein kaikkialla muualla tuollakin kasvupaikalla rehevämpi kuin tuo kuvan ala. Tuohan on alas loivasti laskevaa rinnettä. Ylhäällä tarkkaan katsoen näkeekin kalliot. Tuossa mänty aivan todella ok. mutta rehevämmissä aloissa myös kuustakin joukossa. Niissä männytkin jo isompia. Miettinyt itse myös haapojen vain harventamista manutyönä ja pyrkiä jättämään enemmän kuin vain säästöpuut haapaa. Nuo ovat hybridihaapoja joten aivan tuhota pelkästään maahan ei todellakaan. Ne on selässä kannettu pitkän matkaa istutuspaikalle ennen kuin tie saatiin palstan viereen asti. Täällä ei ole missään esiintynyt männyn versoruostetta ja epäilenkin ettei hybridihaapa taida siinä olla aivan ongelmaisin. Nuoret haavathan ovat aika nopeakasvuisia ja lehdet jonkinverran erilaisia, ainakin isompia kuin normaali metsähaavassa. Mänty voi aivan hyvin ja vaikka on pientä muutakin vitikkoa ei syöntiongelmaa. Paitsi kalvaminen ja jokusen pienen h-haavan taitto.
Tiedän Jees, että tykkäät touhuta omatoimisesti ja haluat pelastaa hybridihaavat myös.
Tutkippa voisitko pelastaa mäntyjen tai kuusien latvoja pystykarsimalla hybridihaapoja. Leikkaan ja hoidan lehtipuita karsimalla varhain keväällä tai heinä-elokuussa. Huhtikuun puolivälistä heinäkuun alkuun en ainakaan leikkaa mahlovia kuten koivua ja vaahteraa. Haapa saattaisi onnistua myös muutenkin keväällä. Siisti karsintajälki ja leikkuujälki (tai hienosahajälki) kyljestynee haavalla nopeasti.
Saattaisit onnistua kasvattamaan hybridihaavan ohella ison määrän tervelatvaista havupuuta samalla kuviolla.
Mielenkiintoinen aihe jesseltä. Samoja havaintoja olen myös huomannut n. 1,5:n männyntaimikossa, jossa jokunen haapaylispuu. Pienissa männyn taimikoissa on kyllä tullut vastaan männynversoruosteen vaivaamia mäntyjä, mutta yleensä ne tulee taimikon varhaishoidossa tullut sahattua pois.
Kuvan perusteella männyntaimet on kasvavan ja terveen näköisiä, onko tässä nyt niin, ettei hirvet ole koskeneetkaan mäntyihin, vaan haapoihin ?
Just näin on metsä-masa käynyt. Haapoja on kalvettu rinnankorkeudelta mutta olen myös tietoinen kuten kuitupuunkasvattaja että haapa kylestää nopeasti ja toipuu lähes saman kesän aikana jatkamaan kovaa kasvuaan. Se virhekohta toki jää. Kuitupuunkasvattaja siinä karsinnassakin oikealla ajatuksella. Mänty pääsee aika hyvin ilman karsintaakin lykkimään jäykkien oksien välistä ylös. Haapa ei paljon tuulessa oksiaan vatkaa. Ainoastaan latvustaan. Tuo haapaerä mikä Harjavallasta lähtee jalostukseen Kaskisiiin on suurelta osin pystykarsittua. Isojakin oksia on poistettu. Näkee nyt sitten kun hakkuu tulee minkälaista tavaraa siitä tulee kasalle. Otan tietysti kuvia siitäkin.
Tuosta mahlomisestakin tuli mieleen että katkaisin tosiaan pihapiirin vaahterasta oksan pois tieltä kun poltinpuukasalla touhuilin. Jossain kohtaa ihmettelin että mistä tuota vettä jään päälle tulee kun maastosta ei näyttänyt tulevan. Se vaahteran oksan katkokohta ihan oikeesti tiputti ihan solkenaan nestettä. Maistoin ja totesin että vaahteran neste on makeampaa ja parempaa kuin koivun. Olen siitä jonkun kerran nyt hörppinyt muutaman maistiaisen aina puutyömaan lomassa.
Tuohon varhaisperkaus kaikki roskapuu pois pelastas männyt. Tuki eurot taskuun.
Tuo on vähän nippanappa kemerasovelias. Sitä roskapuuta on kuitenkin hiukan nirkosesti, vielä.
Jos olisi minun palsta ja noin hyvä männyntaimikko, raivaisin pienemmän risukon pois ja pukittaisin kylmästi haavat kuivumaan pystyyn. Mutta jos jees haluaa välttämättä säilyttää haavat, tee kuten kuitupuunkavattaja ehdottaa, suorita haavoille pystykarsinta. Nyt varovainen, ja mäntyjen kasvaessa niin ylös, kuin yltää.
Jos alueella on risua kauttaaltaan, kuin kuvassa, kyllä kemeraperusteet täyttyvät.
Kerrohan Toloppa sitten mikä siinä on rytöä? Kyllä tuolla hoitotoimiin ryhdytään kun se on tarpeen. Lähivuosina.
Mänty pienenä taimikkona sietää hiukan varjostusta, mutta valon tarve kasvaa. Jos molempia aikoo kasvattaa, pitää haapoja harventaa reippaasti. Hybridihaavasta en mitään tiedä, joten en osaa verrata sen kannattavuutta mäntyyn.
Eihän se kuituna kannattavuudessa ainakaan huonompi ole mäntyyn verrattuna kun hinta kuituna huippii samoissa mutta kuten näetttekin kasvu hiukan ripeämpää tahtia kyllä. Karussakin pohjassa kuten kuvassa. Olen minä noita ennenkin jo männyn pohjissa isoiksi kasvattanut ja tulos on juuri sitä kun pitääkin eli kahdessakymmenessä vuodessa hyvää päätehakkuutavaraa. Harvennustarvetta tosiaan pitää aika tarkasti seurata, tuo alkuunlähtöharvuus kuitenkin antaa hiukan pelivaraa. Noin kolmen metrin istutusväli kuitenkin.
Kyllä nuo männyt alkavat maistua hirville, kun haapa vähän kasvaa. Ei mene montaa vuotta. Ehkä jopa tulevana talvena. Sitten ei tarvitse miettiä ,kumpaa jättää.
Kerro perustelut suorittava. Ei haavan kasvu tuossa kohtaa asiaa miksikään muuta. Enää ne eivät ole pystyneet haapoja taittamaan vaan vain kalunneet runkoja. Sitähän ne vastakin pystyvät tekemään. Mäntyihin kajoamatta. Männyt ovat kyllä yltäneet hangen yläpuolelle nytkin reippaasti.
Haapa on makosampaa hirville kuin männyt tuossa vaiheessa. Kun haavikko varttuu, niin kuori paksunee ja kovenee, sitten alkaa maistua männytkin. Antasin sinuna kaikkien puiden olla ja katsosin , kun niin käy kuitenkin, jos et usko muuten. Laita sitten muutaman vuoden päästä kuva samasta kohtaa, niin mietitään taas porukalla miten olisi kannattanut tehdä.
Jos tuossa yleensäkään aikoo noita mäntyjä kasvattaa, niin tänä vuonnahan alue on raivattava eikä vasta lähivuosina. Jesse ei meitä tietenkään voi nyt uskoa, mutta antaa miehen itsensä tulla samaan johtopäätökseen.
Kyllä tuohon tuki tulee. Syksyllä vesakko ainakin metrin mäntyjen yli.
On tässä tarkoitus seuraavaksi alkaakkin tuolla Pohjois-Satakunnan palstalla Kemeroita tutkailla. Sain nuo H-vallan ja Porin Noormarkun palstan alkuvuodesta kuntoon. Nyt tuonne ja onhan tuolla heti seuraava kuvio kiireellisempi tuosta pohjoisen suuntaan. Siellä todella pitäisikin olla jo katastrofi päällä. Haapa myös ylisenä, kaikkea muuta alla. Laitan siitä kuvan kun tästä siellä peremmällä kuljeksin. Nyt jo on kulku varmasti helpompaa.
Hyvin on vielä männyt säilyneet, onkohan hirvet siellä erirotua kuin täällä. Nimittäin tuppaa hirvilauma taimikon hoitoon tulla, jolloin mäntyjen latvoista aloittava, sitten jälkiruuaksi lehtivesakolla laidunnus tuppaa jatkua.
Sehän tässä metsäkupsa on todellakin itteäkin hämmästyttänyt. Aiemmin ei tästä ole ollut haavan kanssa kokemusta koska vasta näissä etäkohteissani on käytetty maan muokkausta. Harjavallan ja Noormarkun vastaavilla ei ole muokattu haapa-alaa. Ne ovat melko puhtaita alustaltaan.
Puukin kommentti kyllä harkinnan arvoinen. Mutta kai minä tuon pikkusälän varmasti jossain kohtaa syksyllä raivaan pois.
Jos jätät syksyyn,tulevat hirvet varmasti lehtivesakon kannoista lähtevän aromin houkuttelemana paikalle ja käyvät taimikossa myös talvella. Kevätraivauksella pienennät ko riskiä. Kanto ei tuoksu enää syksyllä . Kesällä hirvi ei juurikaan mäntyyn kajoa ,kun on parempaakin syömistä tarjolla.
Tässä paljon enää ennen taimetuksia kerkiä. Katsotaan, en kuitenkaan edelleenkään usko hirvien enää yhtään aktivoituvan koska ei tähänkään asti ole kelvannut. Kunhan vain metsästäjät hoitavat hommansa ja vähentävät karjaa. Siellä ei ennen paljon talvehtimista ole esiintynyt, nyt esiintyy.
Vasat syntyy keväällä, metsästyskausi alkaa syksyllä ja silloin koitetaan pitää hirvikanta nykytasolla. Ei siis metsästäjät paljon tuon taimikon riskiin vaikuta. Huono juttu, mutta tässä tilanteessa eletään ja sen mukaan täytyy koittaa toimenpiteet suunnitella.
Hirvillä on hyvä muisti. Kun jossain on taimikko, jossa on haapaa tai muuta niille maittavaa lehtipuuta olemassa, laittavat paikan muistiin. Tulevat sinne aina silloin ruokailemaan, kun seudulla liikkuvat. Tämä Jessen taimikko on nyt sellainen. Vaikka alueen nyt vapauttaisi kokonaan lehtipuista, hirvet tulevat vanhasta muistista hyvälle ruokapaikalle. Syövät sittten mäntyjä, kun muuta ruokaa ei enää olekaan. Tämän takia männylle uudistettavat alat on pidettävä alusta alkain vapaana lehtipuusta. Tässä Jessen tapauksessa voi olla alueen suoja-aitaaminen edessä.
Raivaat puolet nyt ja loput muutaman vuoden päästä niin selviää mikä on paras ratkaisu. Mahdollisesti jätettävät haavat riviin niin on helppo napsia energiaksi 7:n vuoden päästä.
Visalla asiaa-kin kyllä mutta mikäpä estää jatkaa valitsemalla tiellä ja pitää se lehtipuu siinä syöntivärkkinä edelleen. Aitaamista ei tarvitse enää tehdä kun se siellä jo on mutta pois virrasta se on ollut jo muutaman vuoden. Nyt outo motokuski tuhosi yhden sivun aidan kuusen harvennuksessa. Ajoi kylmästi koko sivun aidan päällä toki sen ilmoittaen. Syyllistyi samalla tämän kuvan kuviolla ajeluun tuhoten taimikkoa oikein urakalla myös. Mutta kaikkea sattuu ja näyttää kuuluvan ajan henkeen. Olen kyllä hiukan huomautusta pistänyt eteenpäin. Mielestäni se kuvio jota tehdään pitää riittää. Ennenkin on hiukan käyty taimikkokuvion puolella jos sellainen on naapurikuviona ollut mutta tämä oli kyllä maksimisuoritus. Jäiset muovikepit tietysti poikki tai linkussa ja nauhat missä sattuu risujen alla. Kerkesin työn alkuun hiukan keräämään nauhaa pois mutta aitatolppia ei saa jäisestä maasta irti vieläkään pitkään aikaan.
Jos muoviaita on vanha ja tarpeeton ja valmiiksi pätkinä ,motokuski tekee kuten parhaaksi näkee. Kuvio on koetettava harventaa kokonaisuudessaan kantavilta maapohjilta käsin. Varastolle mennään suorinta ja kantavinta reittiä pitkin ,vaikka välille osuisi taimikko. Jos muuta reittiä ei ole erikseen merkitty ,käytäntö on tämä.
Kannattaa siis keräillä romuaidat palstalta ennen hakkuuta ja merkata mieleisensä reitti palstalta varastolle etukäteen ostotoimihenkilön kanssa , jos on erityistoiveita. Jos reittiä ei ole merkityy ,motokuski ajelee varastolta palstalle suorinta tietä.
Kun palstalla on ylispuiden (koivut) poiston aikaiset ajourat selvästi näkyvissä ihmettelen suuresti kyllä tällaista uuden ladun avaamista. Ei se kyllä mikään romuaita ollut. Vielä viime kesänä kävin kierroksen ja kunnostelin aidan ihan ryhtiinsä. Toki se talvella muovikepeillä nojottaa sinne ja tänne mutta en kyllä ymmärtänyt hänen toilauksiaan. Kantavuutta oli joka paikassa. Täysin teloilla oleva moto eli molemmissa, niin tunkkilavetissa kuin peräpäässäkin telat. Hiukan ihmettelin kun hänen ensimmäinen ajatuksensa kait oli alkaa sohlata poikittain pitkää kapeaa sarkaa kun soitto aidasta tuli heti alkuun ruvetessa. Mutta lähti sitten vanhaa ajouraa harventamaan mutta tämä lopetuskierros toisen kuvion rajassa oli outo veto kyllä. Eihän minulle taloudellista tappiota tule mutta turhaa tavaran tuhoa kuitenkin.
Jos nuo haavat ovat istutettuja hybridihaapoja niin ilman muuta niitä pitää viedä eteenpäin. Männyt ovat vain bonus tuohon toimeen. Jos mäntyjä haluaa jättää niin sen verran tekee tilaa että ne pystyy kasvamaan. Olishan se sääli että tässä vaiheessa haavat nurin kun ne kerran on sinne istuttanut.
Just noin Metsuri motokuski. Kyllä haavat johonkin asentoon kasvatetaan. Voisi vaikka ajatella että ensiharvennuksella ne järeinä toisivat hiukan lisävaluuttaakin. Ei kuitenkaan liian järeiksi ettei iske jättöpuumania. Mäntyjä on sopivasti syytä harvennella ja autella oksien lomasta ylös. Mielenkiintoinen sekamelska jokatapauksessa tuli. Nyt tietää ainakin ettei h-haavan kasvattajan kannata muokata lainkaan. H-vallan palstoilla ei tätä kaksimetsäisyyttä esiinny.
”Mutta jos jees haluaa välttämättä säilyttää haavat, tee kuten kuitupuunkavattaja ehdottaa, suorita haavoille pystykarsinta. Nyt varovainen, ja mäntyjen kasvaessa niin ylös, kuin yltää.”
Tarkentaisin vielä, ettei tulisi vain turhaa työtä: Pystyynkarsinta ihan latvan huippuun asti, eli jokaisen oksa pois.
Kunn jonkinlainen tavoite on saada kuitukelpoista energiapuuta, ei mahjavuodot haittaa, vaikka niistä laho runkoon syntyykin.
Kun haapoja on kuvan mukaan parisataa / ha, ei niillä ole – eikä tule taloudellista merkitystä. Poiskorjuu maksaa enemmän kuin puiden arvo.
Jätkällä harittaa pahasti. Tuhat hehtaarille on haapoja silloin istutettu eikä noista paljon tuhoutunut. Kyllä siellä ainakin 800kpl kasvaa aivan mainiosti. Mitään noin järjetöntä karsintaa ei tietenkään vaan vain männyn latvan edestä alimpia pois.
Kun katsoo kuva, niin siinä kaksi ”yhden kuitutapin” haapaa on vallannut reilusti yli aarin alan.
Luultavasti Satakunnassakin hehtaari muodostuu sadasta aarista.
Se on kuule DA-DA valheella lyhyet jäljet.
Etualalla on ainakin kolme pienempänä taitettua h-haapaa joista yksi jopa pensastunutkin. On selvää että ne ovat jääneet jälkeen ja ovatkin joutilaita poistettavia. Muuten aivan normaali 2,5-3:n metrin istutusväli koko alalla. Jossa tietysti on menty myös mättäiden mukaan. Joka mättääseen on pyritty istuttamaan aina.
Haapa ja männyntaimikko on ollut minulla huono yhdistelmä. Sopivan kostea kesä on otollinen männynversoruosteelle, joka vaatii isännäkseen haavan. Silloin voi olla lähes täystuho männyissä. Tauti vikuutta pahasti taimen niin pahasti, että tyvitukki tulee olemaan mennyttä.