Tuolla tuonnempana on lähettämäni kuva säästöpuuryhmän kaatuneesta haaparyppäästä. Käyttöä kuoriainekselle näyttää olevan.
Tuolla tuonnempana on lähettämäni kuva säästöpuuryhmän kaatuneesta haaparyppäästä. Käyttöä kuoriainekselle näyttää olevan.
Luonto
Hirvihavainnot 0.
Kuvan syömärit katselevat maailmaa huomattavasti hirveä matalammalta. Onneksi edes ne ovat säilyttäneet henkensä. Pääosaa näytelmässä on esittänyt vakohäntäpeuranaaras vasoineen. Ovat alkaneet palautua runsaan kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen.
Kun tuo hirvi/0 vilahti keskustelussa, on todettava , että ainakaan kilometrin säteellä ei ensimmäistäkään eikä jälkiä haapojen ympärillä. Eilisen päivän kymmenen kilometrin metsäsamoilun reitillä näkyi vain yhdet jäljet ja nekin vain pistäytyivät seuramme mailla. Toisella reunalla aluetta havainnot yhtä harvinaisia. Koiranohjaaja vietti niillä kulmilla metsässä kokonaisen päivän eikä koira saanut yhtään kontaktia hirviin.
Kylän joutilaat salametsästäneet hirvet.Niin on ainakin Lieksa Ilomantsi Tuupovaara akselilla.
Onhan tuo näkymä ihan tuttu, rungot ovat valkeita aika nopeaan. Omien säästöpuiden oksat pureskelivat pienemmät, mutta rungon tyviosassa oli hirvien papanoita. Valkohäntäkin kaluaa, mutta noin järeän rungon kaluamista läheltä tyveä en ole itse nähnyt.
Päätehakkuussa jätin vanhojen haapojen säästöpuuryhän. Useissa oli palokärjen koloissa asukkaita, telkkä ja kottarainen ainakin. Nauhotin säästöpuiksi. Hakkuun aikana yhdestä kolosta kurkkasi liito-orava, kun motokuski löi kouran tyveen ja hakkuu keskeytyi siihen. Myöhemmin jokin Ely antoi ohjeet suurentaa säästöpuuryhmää ja jättää liitely-käytävää kohti pystymetsää.
Ensimmäinen kesämyrsky riepotteli koko jätetyn alueen. Haapoja katkeili pesäkolojen kohdalta ja ainakin telkkä ja liito-orava jäivät kodittomiksi, osa puista kaatui kokonaisena. Esittelin tutulle piiperölle, miten kävi. Hänhän pillastui, he..tin jätkä, että olisi pitänyt tehdä jatkuvan kasvatuksen hakkuu, niin haavat olisivat pysyneet pystyssä. Ehkä olisivat, ehkä eivät.
Satavuotias kuusikko, joka lahosi tyvestään enemmän kuin kasvoi latvastaan, eikä siinä ollut muuta suojeluarvoa. Uskoi lopulta, kun näytin isoja kantoja ja pieniä kantoja, ettei sitä talousmetsänä olisi voinut käsitellä toisin.
Sanoin, että siinä alkavat olla pian metsäni viimeiset haapapuut vaaka-asennossa, uusia ei tule. Kävelytin pitkin metsiä ja sanoin, että laske alle 20-vuotiaat haavat ja pihlajat. Muutama vanha järeä löytyi, mutta ei yhtään yli puolitoistametristä haapaa tai pihlajaa. Alle metrisiä kuolleita tai puolikuolleita tupsulatva-haapoja oli paljonkin. Huolestui liito-oravan kohtalosta, mutta ei minun. Onkin kuulemma jokin liito-orava life projekti käynnissä, missä aidataan haapa-alueita, jotta sadan vuoden kuluttua olisi jossain pesäkolopuu liito-oraville.
Vastaavaa pökkelöä löytyi omalta maalta. Sillä erotuksella, että ne oli vielä tarkemmin syöty. Kaadoin alkutalvesta ja jätin talveksi kuivumaan. Keväällä oli kevyttä käsitellä, kun mönkkärillä vein pois. Minulle jäi mysteeriksi, mikä ne oli syönyt.
Ei ole haapa nykyään ongelma, kun ne syödään tarkkaan pois.
Eiköhän se syöjä selviä hampaiden jälkien leveydestä puun pinnalla, jos ei ole muita jälkiä ja jätöksiä. Hirvet on syöneet yleensä ainakin tyvien paksut kuoret kaatuneista/kaadetuista haapapuista.
Rusakot
Syyskuun puolivälissä ei näkynyt vielä yhtään hampaan jälkeä. Nyt pienet sorkat olivat tikanneet puuryhmän lähiympäristön mullokselle ja kuori kadonnut parempiin suihin. Veikkaan haapojen päätyvän täysin kaljuiksi hyvissä ajoin ennen joulua.
Pupujussia minäkin arvailin ensin. Karsittu puu eikä ollut käännelty. Jos olisi hirvi, niin luulisi kääntelevän puuta ja jyrsisi molemmat puolet.
Noita juurakkoon kaatuneita ei paljon käännellä.
Kyllä nyt pitää käydä vetämässä moottorisahalla yksi haapa lisää nurin ja riistakamera paikalle. Kun katsoo lähintä haapaa, niin on vaikea kuvitella, että pupujussi vetäisi noin pitkää vaakavetoa levein hampain. Toisaalta oksanhankaan rungon alle hirven on aika hankala ujuttaa turpavärkkiä.
Paha kaataa ,kun kaikki on nurin. Riistakamera kyllä löytyy runsaan 150 metrin päästä. Sen kuvissa esiintyy päivittäin vhpnaaras vasoineen .
Miksi vasat eivät esiinny pakastimessa?
Metsästäjän järjestämä peurojen ruokintapaikka. Kyllähän nuo aika vaatimattomalla koneella nurin on saatu lykittyä ja siinähän sitä piisaa sorkallisilla jyystettävää. Jos nuo olisi tuuli kaatanut olisi tuo takametsäkin paljon pahempaa raiskiota.
Niin, aika harvoin ne lehdettömät haavat tuulessa kaatuu. Kuuset näkyy puolestaan pysyneet oikein hyvin pystyssä!
On ollut liian painava ajokone kuormineen tuolle kelille , tehnyt isot ajourapainumat. Ei siinä pysy silloin säästöpuut pystyssä.
Kuvat sivulla 4′ säästöhaavat pötköllään” ja sitä seuraava kovia kokeneesta kuusivoittoisesta säästöpuuryhmästä ”säästöpuista lahopuiksi” kuuluvat samaan kokonaisuuteen . Kuvissa nämä haavat näkyvät tyvipuolelta kuvattuna aamuhämärissä.
Havat kaatuivat ihan luonnollisesti kovassa tuulessa. Sama myräkkä harvensi reilusti säästöpuita. Myöhemmin rytöä on syntynyt lisää toisesta suunnasta henkineen puhurin surauksena .
Lehti oli puussa ,kun myräkkä osui kohdalle.
Onkos elukat syöneet lehdetkin, kun niitä ei ole maassakaan?
Tutun näköistä jälkeä. Rusakko, peura ja hirvi noita on minulla tehnyt. Tuossakin voi olla useampi laji ollut asialla.
Aina ei kuitenkaan runkoja kaluta. Eräänkin tuoreehko auko kaatunut säästöhaapa on säilyttänyt kuorensa. Koivuntaimet on kyllä syöty.
Onhan tuo hirvien jälsiminen aika erikoinen tapana. Muutaman vuoden välein jollain aloilla minullakin haavikon runkoja kalutaan pystyyn ja sitten saattaa mennä montakin vuotta ettei ollenkaan. Mutta se yksikin kerta on aika tuhoisa kun haapa saa vaurion niin kohta alkaa tummua ja lahovika pääsee vauhtiin. Jos kylestyy jää virhe piiloon mutta tulee kyllä ilmi joko sellukuorimossa tai sahalaitoksessa. Tukkina se on aina siitä kohtaa pilalla.
Löytyisikö liito-oravasta ja haapojen puutteesta vihdoin yksi sellainen kysymys, jonka avulla saisi luonnonsuojelijat hirvieläinkannan napakamman hoidon tueksi metsänomistajille?
Kyllä noita haapoja piisaa. Nykyisin ne ovat juuri niitä joita jätetään säästöpuiksi. Tällä hetkellä ei monikaan yhtiö niitä mielellään vastaanota ainakaan isompia määriä. Onhan jo fsc sertifikaatista edellytys juuri isojen haapojen säästöstä. Tuosta hirvieläinkannan hoidosta metsänomistajien tueksi niin ketäpä ne pääosin ovat kuin metsänomistajia.
Ei piisaa enää nuoria haapoja, kaik syödään täällä. Entisenä luonnonsuojeluliiton jäsenenä olen sinne päin yrittänyt selittää, että omalla tontilla ei ainkaan ”luontokato” johdu avohakkuista vaan ylitiheistä leukaperistä. Ovat ihan katsoneet itsekin, mutta jotenkin se on hankalaa heille myöntää.
Metsätaloutta harjoittavat metsänomistajat haluavat tietysti hirvielänkannan tasolle, jossa ammatin harjoittaminen on mahdollista, eli pienemmäksi, kuten metsuri motokuskikin toteaa. Jäävät valittevasti vähemmistöön.
Sitten on näitä metsästäviä metsänomistajia, jotka eivät harjoita metsätaloutta, kuten meidän hirvipomo täällä, jotka haluavat kantaa ylöspäin.
Olen kolmena vuonna käynyt rhy:n hirvipalavereissa ja siellä ei kyllä mitenkään vakuuttunut että isoa hirvikantaa ajaa pelkästään maattomat metsästäjät. Kyllä siellä suurta ääntä piti ihan normi metsänomistajat. Itse syyllistyin arvostelemaan hirvien säästämistä ja aika moiset haukut sain. Nyt en sitten ole niissä käynytkään. Meillä ainakin metsänomistajat ovat enemmistönä metsästysseuroissa. Etelä-suomen suurilla hirvialueilla ei taida edes seuraan päästö jos ei tuo maita tullessaan.
Kyllä sitä haapaa vaan edelleen vastaanotetaan ja siitä jopa maksetaan. Olen juuri tänään käynyt oston kanssa tutustumassa tilan puustoon ja lähipäivinä tarjontaa perästä. Isoa ja vielä isompaa. Jos olisin silloin päästänyt hirvet vapaasti tuhoamaan ne olisi aika vähän myytävää sillä palstalla. Kaksikymmentä vuotta juuri nuorimmat, vanhempi palsta kaksikymmentäyksi ja päätehakkuu yhtaikaa kumpaankin. Katsotaan mitä tuleman pitää mutta puulaji se on myyntipuissa kuten muutkin. Ei kannata kyllä hirville syöttää pystyssä eikä maassa.
Paljonkos on nyt Jesse niillä alueilla motteja hehtaarilla?
Varmempaa kehua vasta hakkuun jälkeen niitä motteja. Arviot on arvioita. Mutta ei nuo alat aivan huimia ole lukuisten alkuvaikeuksien jälkeen. Pellonmetsitysaloja nyt hakattavat päätehakkuut. Mutta sai siinä nuoren oston hämilleen. Ei ollut kuulemma noin isoa haavikkoa edes nähnyt.
Sahuuttaisin ehjät haapatukit lankuiksi tai hirsiksi. Kuitupuuna menevät puoli-ilmaiseksi. Itsellä on yksi 0,5 ha;n haapatukkipuukuvio pellon reunassa. Sekametsässä sitten paljon isompia haapoja n. 100 kpl.
Meneekö Jesse latvat ja oksat energiaksi?
Keskustellaan noista sitten kun alkaa olla valmista kauppaa. Ainakin on syytä nyt myydä tai kohta on haavikot suojelussa sataprosenttisesti. Sen luokatonta touhua nämä kaikki WWF:t sun muut hassiset ajaa EU:ssa.
Nyt on haapapuolesta senverran tiedossa että arviolta 625m3 puutavaraa on H-vallan kuvioilta lähdössä ja 400m3 siitä haapaa. haapahan on kasvanut sekana muun puun kanssa ja lähes puhdasta haavikkoa on vain vanha peltoheitto ja niistäkin vain puolet. Mäen toisella puolen on puolet hiestä suhtkoht ja kaikki nyt pois. Uusiksi on helpompi laittaa koska haapavesaa tulee riittämiin myös koivupuolitteisessa. Kesäkohteella touhutaan ja arvatenkin aika mojovan pitkät kasat puutavaraa tulossa lanssiin. Laajennussuuntakin katsottiin jo valmiiksi. Mursketta toimittaa ostaja. Alkaa tuo tuhannen motin vuosimyynti lähes toteutua koska vielä tässä kuussa pohjois-satak. leimikot katsotaan myös. Sikäli suunnitelman mukaan ja yhteistyökumppani ei ole pettänyt. Asiallista kauppaa vuodesta toiseen ja vaikka henkilöt vaihtuvat aina löytyy osaamista ja kaupanteon halua.
Sitten riistakameraa haapa-aukon reunaan ja lisäksi riski virtalahde vehkeeseen ja iiiiso muistikortti. Tapahtumia tulee riittämään. Saat ikioman eläintarhan halusit tai et.
Mitäpä sen väliä. Kyllä siitä tulevasta vesaikosta riittää jakoonkin mutta itseasiassa jätin kyllä tarkoituksella latvusmassan maastoon ihan elukoidenkin iloksi ja riesaksi samalla. Suojaavat vesakkoa koska kulku vaikeutuu. Haavassa on voimakasta oksitusta latvassa ja se toppaa tehokkaasti isonkin elukan liikehdintää. olen itseasiassa suojannut yhden rauduskoivikon tällaisella latvus/tonttiryönäpuulla. Ja toimii.
Tahtoo vain ne roinat säilyä maassa seuraavat kymmenen vuotta. Siinä joutuu nostelemaan kinttujaan korkealle se, joka menee muutaman vuoden kuluttua sinne haavanoksien ja latvojen sekaan taimikkoa raivaamaan! nimim. Uudet housut hankkinut
Visa tuossa kyllä oikeassa. Onhan se sitten myös raivauksen riesa mutta kaikkea ei voi saada aina parhain päin. Alan sitten parin-kolmen vuoden sisään käyttää poltinpuuna latvustavaraa niin saan edes kulkukelpoisia väyliä mistä raivata. Kolmen metrin baanan voi rakentaa miten päin vaan kun tuhat on se uustuotannonkin kasvatustiheys.
Puuki tuolla ylempänä sahauttelisi. Noh mikäettei kun ei vain laske mitä sekin jysti maksaa. Tuollaiset heitot puoli-ilmaiseksi menosta ovat vain ja ainoastaan tietämättömän propakandaa. Sen saman euron/vuosi kasvatuspalkkion minä haavoista saan kun muistakin puulajeista. Siinä kun pitää todellakin oivaltaa tuotteen valmistumisaika, ja se on lyhyt. MTV:n mainosta lainatakseni: Kasvata massaa, se lihottaa kassaa! Ja enpä olisi toista päätehakkuuta siltäkään alalta ottanut (siis kahden pellon välin entinen metsäosuus) millään muulla kasvatuspuulla, kolmanteenkin vielä pieni teoreettinen mahdollisuus.
Syntyneet kulut pitää myös muistaa vähentää tuloista. Jos vielä aikoo vaihtaa puulajia jossain vaiheessa, kulut lisääntyy huomattavasti haapavesakon torjunnan takia. On niitä muitakin mahdollisuuksia metsänkasvatuksessa olemassa kuin vain kuitupuuhaapojen kasvatus nopeuttaa kiertoaikaa ja lisätä tuloja. Lankkujen sahuuttaminen on pieni kustannus siihen verrattuna mitä niiden arvonnousu voi parhaimmillaan olla.
En aio puutavarayhtiöksi enkä edes joppariksi. Se olkoon muiden puuhia. Se mitä noista eristä olisi lankkutavaraa tullut on aikamoinen arvoitus. Laatu ei ollut mikään parasta haapaa, haavalle luontainen maaperä ei aivan ole. Nyt bulkkina kaikki lähtee ja joka kuutiosta hinta. Kulut on kaikissa puun kasvatuksessa ja siinä ei eroa. Haapa on taimena hiukan kalliimpi mutta vain tuhat/ha menekki. Plussa tulee uudistuksen kustannusten puuttumisena ja sehän täälläkin eniten on porua aiheuttanut. Raivaus on jopa helppoakin käytäväajoa raivurilla. Puulajin vaihtoa tapahtuu nytkin koska aion kaivella luontaisia kuusen taimia kasvuun heti haapojen lähdön jälkeen. SIIS, kasvata massaa, se lihottaa kassaa! Tosiasia. Lisäksi hiilen sidonta kasvun kovuudessa aivan omaa luokkaansa. Kaskisten kemihierre tekee niistä erikoissellua joka menee erikoispaperien valmistukseen. Varmaan moneen muuhunkin mutta siitä en tiedä enempää.
Jessen kanssa samoilla linjoilla. Tänään hankittu euro on parempi kuin huomenna hankittu. Tarjoilin haapatukkia myyntiin, hirsitarpeiksi olisi kelvannut pikkuisen alle energiapuun hinnan. Pystyssä ovat edelleen, katsotaan miten käy. Jos vaikka pörriäishotelliksi vuokraa.
Jäähän minulle haapaa tämän erän jälkeenkin jos sellainen mielenhäiriö sattuu kohdalle että tekee mieli lankkutaaplariksi. Jopa parempilaatuista kun mennään selkeästi vanhoihin metsäpohjiin joista olen kuusikot päätehakannut. Haavalla näyttää olevan hiukan koivun tyyppinen viehtymys sekametsässä parempaan laatuun. Mutta ainakin nyt ostajakin sanoutui irti tukin luokittelusta kaupan teossa. Haapa on hiukan arvoitus tulevassa eli sillä olisi iso rooli tarjolla mutta ongelmia on liikaa vielä. Hyviä puolia on paljon mutta kun niistä ei vielä saada hintaa. Ja se toinen, se huonompi on jo monta kertaa mainittukkin, hirvet. Kierrän itsekkin haavikon ja jos jossain hiukankin kolopuun elkeitä aion ne kyllä suojele ja säästä-nauhoittaa. Annoin myös luvan tekopökkelöihin.
Mikäpä siinä sitten, kun kerran laatu on e-puuta ei kannata sahaamaan alkaa. Kustannuksiin kuuluu mm. aitauksen aiheuttamat kulut , tarkistusmatkat ym. Mutta pääasiahan on että on itse tyytyväinen .
Voin kokemuksesta sanoa, että hakkuun jälkeen syntyvä haapavesaikko tulee olemaan kuin huumetta hirville. Sakean vesaikon haju on niin voimakas, että se houkuttelee seutukunnan hirvet paikalle. Toivottavasti Jessen aidat silloin pitävät. Yksi ratkaisu voisi olla jättää jokin osa alueesta aitaamatta, ja tehdä siitä hirville vakituinen laidun. Silloin hirviseuruekin tietäisi, mistäpäin hirviä etsiä.
Joku kyseli ,miksi kuvan ”jyrsijät” eivät ole pakastimessa. Aikansa ottaa ,mutta yksi on menossa jäätymään. Allekirjoittaneella ei ole osuutta asiaan. Onneksi löytyy kavereita jotka jaksavat vahtia. Ei onnistunut ekaistumalla eikä vielä toisellakaan…
Puuki, olenko jostain e-puusta puhunut? Kyllä ne jalostukseen lähtevät aivan samoin kuin muukin lehtipuu alalta. En aivan ymmärrä miksi asioiden kanssa Puukin mielestä pitäisi tahia ja tuhrata loputon työmäärä josta korvausta ei juurikaan ole odotettavissa. Kuten itse sahauttamista ja varastointia ja kuljetusta yms. Aitauksen aiheuttamat kulut tulevat nyt takaisin siltä osin kuin ne minua edes koskevat. Aidathan kustansi Riistakeskus. Niitähän ei ole ollut enää toiminnassa vuosikausiin kuin ”kotipalstalla” yksi aita ihan akkujen kunnossapidon vuoksi. Muut on sekä purettu että olemassaolevat lähinnä ohjaavina aidanpätkinä joilla hiukan hillitty elukoiden turhaa aloilla ramppaamista. Esim. peuran sorkka näyttää kaivavan haapapuun juuret ihan paljaiksi pehmeämmässä maassa. En aio uusaidata mitään enää.
Siinä on jättöpuut tyypillisessä asennossa, kun nuo sahailee polttopuuksi ja kone polkee oksat murakkoon. Visakallokin ehkä pääsee tuosta oksien yli.
Niin varmasti pääseekin yli, mutta on toki hieman eri asia, kun on laitettu vähän isonpi ala haapoja nurin.
Rakennuspuuksi olen joskus haapoja myynyt n. 2 x paremmalla kantohinnalla kuin kuitupuun ostajat maksavat.
Sahapuuna ne haapatukit menee samalla tavalla kuin muutkin sahapuut, jos sitä jalostusta harrastaa. Yhtiöt erottelee hyvät tukit itse erilleen joten se arvolisä menee yleensä niille suurimmaksi osaksi.
Rautakaupassa kuluttajahinta kunnon haapalankulle on ihan mukava ; n. 4200 €/sahatavarakuutio.
En aikonut perustaa rautakauppaakaan. Se ”kaksi kertaa parempi hinta” hupenee kuluihin aika nopsaan. Senverran sahurilla on tullut käytyä. Koivutukin hinnan alapuolella ei enää paljon varaa ole kun tulee nyt saatu kuituhinta vastaan. Visa kyllä oikeassa, aika korkea ja kova este niille saroille kyllä tulee. Ne kun hiukan käy vielä juontokouralla reunoille sijoittamassa tullee aika mukava ”panssarieste” elukoille. Syököön sieltä ulkopuolelta kaarnat päältä.
Saattaa jäädä juontokouralla siirtämättä. Siinä on aika hitaat liikkeet ja muutenkin kömpelö. Olisi pitänyt puida oksat ajouralle ja tallata ajokoneella, ne menis 3m riveihin ja urien välit olis oksista vapaat.
Mitäpä lisäkuluja siitä tulisi. Puhuin rakennuspuiden 2 x :sista kantohinnoista (hirsiksi) . Se tarkoittaa suomeksi että puut myydään pystyyn.
Rautakaupan hinta oli vain yksi esimerkki miten haapapuun arvokin voi kasvaa jalostusketjussa.
”Joku kyseli ,miksi kuvan ”jyrsijät” eivät ole pakastimessa. Aikansa ottaa ,mutta yksi on menossa jäätymään. Allekirjoittaneella ei ole osuutta asiaan. Onneksi löytyy kavereita jotka jaksavat vahtia. Ei onnistunut ekaistumalla eikä vielä toisellakaan…”
Sitten on niitä, jotka jättää ampumatta, vaikka tilaisuus olisi.
Kuuluu lajin luonteeseen harkita ja jättää tarpeen tullen ampumatta. Viikonlopun ainoa havaintoko olisi pitänyt laittaa lihoiksi? Ampumatonta laukausta ei tarvitse katua .
Tolopalla aika kumma käsitys juontokourasta. Kyllä sillä nyt aika sujuvaa työskentely on, kunhan sen osaa. Olen joskus vienyt tuosta naapurista puolet isoa pihakuustakin kourassa kylän syrjän omalle kappaleelle maatumaan. Oli niin karmea oksaturilas ettei ollut mieltä alkaa karsia edes polttopuiksi.
Kun haavoista on kysymys, niin olisiko kuitenkin järkevintä puida ainakin oksat urille, kuten Tolopainen esitti, ja jättää vain latvat uran ulkopuolelle, jos haluat välttämättä niitä juontokouralla siirrellä ja hyödyntää. Alkaa muuten emännyys pitkästyä yksin kotona ja katsella nuorenpia miehiä!
Annan korjuuyhtiölle aivan vapaat kädet tehdä kuinka parhaaksi vain näkevät. Ei tuo asia ole vielä ajankohtainen. Kesähakkuu ja haapahan on vahvajuurinen, ei korjuuongelmia. Jatkotoimet tehdään sitten tarpeen ja halukkuuden mukaan. Jokatapauksessa aika hyvä jatkohyöty on myös monenkin talven poltinpuut perään. Haapahan on loistava klapitaavara, olen kyllä senverran jo tutustunut aiheeseen. Helppo halkoa ja kuivuu kyllä hyvin kesän aikana. Hieno myös kahauttaa avolava parkkiin omalle haapapellolle kun murskeutetaan ensimmäiseen peltoheittoon asti. Lanssi tulee aika hulppea. varautumaa jo seuraavaan haapaerään siis.