Olin kaatamassa mökkitontilta haapaa saunapuiksi. Haapa oli hiukan kallellaan ja arvelin jotain voivan tapahtua, jos vaikka sattuu lahoa olemaan. Suojapaikka oli katsottu valmiiksi, mutta kirves unohtui puuta vasten kaadettavan taakse, tosin selvästi sivussa oletetusta kaatumissuunnasta.
Puu halkesi kun noin puolet oli sahattu ja kimposi kohden Fiskarssia, jolle kävi huonosti.
Haavassa oli jonkinlaista rengaslahoa, ydin oli irti pintaosasta.
Kirves oli jätetty nojaamaan pystyyn jätettävää puuta vasten siis ei sille puolelle, jolle puu kaatui) eikä kaadettavan puun oletetulle kaatumislinjalle. Puun kaatuessa sen tyvi kimposi vinosti taaksepäin ja osui kirveeseen.
Noin saattaa haavan kanssa käydä, marraskuulla kaatelin noin sata haapaa rinteestä johon moto ei ylettynyt, suurimmasta päästä kaksi teki tuon saman. Toinen repesi noin neljän metrin korkeuteen ja tyvi mätkähti siltä korkeudelta kannon viereen. Onneksi ei ollut työkaluja alla. Kantoon jäi ikään kuin surffilauta pystyyn.
Ei taida enää kirves takuun piikkiin mennä. Taitaa olla melkein ainoita tyylejä, millä tuon varren saa hajalle. Tärkeintä kuitenkin ettei kaataja ole tuossa kunnossa.
Se kaatokolo. Se kaatokolo. Ei kannata sahaa säästellä kun haapaa kaataa. Kun kaatokolo lähentelee puun vahvuuden puoltaväliä se eliminoi nuo temput. Tuo kaatokolo on kuin majavan alkuharjoitus ja maistelu että olikos se vielä hyvää.
Minulla on nimittäin majavan tuolla tavalla syöty mutta huomattavasti syvemmälle ja jo melkein vuoden pystyssä eikä se ole vieläkään kaatunut. Mutta ei ole haljennutkaan.
Olen kyllä todellakin täysi noviisi näissä hommissa, mutta eikö tuossa kannossa ole vähän kuin kaatokolon jälkeä näkyvissä? Ei kai kukaan kaatele tuollaisia isoja puita muuten kuin vähintään yhden kolon (kröhöm!) taktiikalla?
Kisin kommenttiin että tuossahan noita kaatokoloja näyttäisi olevan jopa moneenkin suuntaan?
Pitopuu on ainakin jo ollut olematon ja toispuoleinen.
Jos kaatosuunta alunperinkin on ollut tänne suuntaan josta kuvakin otettu ja mihin kaato on suuntautunutkin. Silloin ainakin kuvan mukaan tiirattuna kaatokolosahaus olisi ollut aivan suora vastaansahaus. Tulisi jopa mieleen että kaadossa on käytetty tunkkia apuna joka selittäisi repeämisen.
Eihän tuossa muuta kuin kaatovirhe,tai jos haapa ollu kallellaan ja tylsä ketju joka ei ole leikannut riittävän tehokkaasti,niin on päässyt puu repeämään.
Olisikohan tuota kantoa sahailtu sen jälkeen tasaisemmaksi kun pahin shokki oli ohi? Siihen kai jäi jonniimmoinen viuhka pystyyn sen rysäyksen jälkeen..?
Kaipa siinä on ollut viuhka koska puu on revennyt ja pakittanut tyven tuonne kaatosuuntaa vastaan. On kaatunut tuon viuhkan varassa, kiertynyt, irronnut viuhkasta ja RÄKS.
Muuten on kyllä käynyt viuhka kun on vain kirves poikki…
Hyvä tuuri että ei tyvi viennyt sinua mennesään, jos kuva pitää paikaa mennyt monta metriä taaksepäin. eli pito puu ei ole pitännyt kiinni hyvän näkoinen kanto eli ihan normi kaato olis ollut kysessä mut joku virhe tapahtunut .onko tuuli viennyt vai mikä
Kyllä siinä reilu kaatokolo oli. Pystyyn jäi parin metrin säippä, joka on sahattu pois. Harrastelijanakaan en ole niin tietämätön, etten turvallisuudesta huolehtisi. Suojapaikka eli iso kuusi vieressä oli katsottuna. Kuva on vain muistutuksena, että haapa ja joskus kuusikin voi tehdä temput.
Eihän siinä kannossa juuri lahoa olekkaan. Puulta ei kyllä tarvii lähteä mihinkään mutta jos jotain kummaa touhutaan on kyllä pareen siirtyä ja reilusti. Tuo vain ei ole mennyt esitetyllä tavalla. Puu ei sälpää millään noin jos ensin tehdään kaatokolo ja lähdetään kaatosahaukseen vastapuolelta normaalisti. Tuohan on haljennut aivan kummasta paikasta. Eli se tunkki??
Ei siinä mitään tunkkia ollut. Puu oli valmiiksi kallellaan sopivaan suuntaan. Syystä tai toisesta pinta ja sydän olivat irti toisistaan. Keskeltä noin kolme tuumaa paksulti sydäntä oli omana osanaan.
haluan tietää yksityiskohdat tarkasti. Olit siis tekemässä kaatosahausta tuolla toisella puolella, kun puu lähti liitämään yllättäen. Mikä oli tarkka sijaintisi? Mihin suuntaan pakenit? Oliko saha käynnissä koko ajan? Paljonko oli aikaa reagoida? Tuossa olisi voinut käydä sahaajalle tosi kehnosti.
Siis mikä oli marssijärjestys sen jälkeen kun huomasit homman karkaavan käsistä?
Luulen että tyvi on käynyt muutaman metrin korkealla ja sieltä jysähtänä silmänräpäyksessä alas,onko saha kappaleina,no pääasia että japine on kunnossa.Vaaratilanteessa moni yrittää pelastaa sahansa vaikka tärkeintä ois itsensä pelastaminen.
Tuo e-h:n kuvaus ainoa edes jotenkin looginen jos ei kerran tunkilla pakotettu. Vaikka se sydän olisi irtopainos tarvitaan silti jotain ylimääräistä tärskyä ennenkuin puu noin kummasti halkeaa. Tuon vaaramomentti on kyllä ollut tosi järkky. Siinä kyllä tapahtuu paljon ja nopeasti joten saattaa kyllä olla ettei kovin tarkkoja havaintoja kerkeä edes rekisteröimään.
Taitaisi tuolla Ironin tavalla tulla oikein juoksuaika metsurille. Ilmankos Ironissa on joskus hiukan tupannut pintaan tuontyypin haluja tänne palstakirjoitteluunkin. Silloin on varmaan ollut monta kaatoa päivään. Eiköhän yleensä pari taka-askelta kuitenkin riittele. Ja sitten tarpeen mukaan suuntaa ja määrää. Jos alkaa tökkiä.
Jos tuossa etureunassa on kaatokolo, niin se on kyllä melko vaatimaton. Itte on yleensä sahannut reilusti koloa ja parhaimmassa tapauksessa puu on jo pikkasen menossa oikeaan suuntaan etenkin jos sattuu olemaan kaatosuunta etelään ja oksat sinnepäin. Toki pitopuuta tarttee olla ja jos on järeä puu, niin sitten on oikeasti olennaista kattoa tuulen suunta. Väärään suuntaan kallistuvaa körilästä ei enää pelasta mikään ja jos tarttee olla varma kaadosta niin vinssin vaijeri vaan reilusti kiinni ihan ekaksi ja siihen pikkunen esikännitys ja sitten voi huoletta sahata. Siltikin kaikkea voi sattua. Koskaan ei voi ihan huoletta vaan päästellä menemään.
Onkohan tuo jossain myrskyssä saanut nenilleen valmiiksi? Solurakenne hajallaan sisäpuolelta ja sitten sanoi poks kesken sahauksen?
Täällä kävi Asta myrskyn jälkeen seuraavana päivänä yhden koivun kanssa joka oli pahasti kallellaan vähän samansuuntaisesti. Kaatokolo oli reilu ja pitopuuta jäi vielä paljon jäljelle kun sanoikin koivu poks ja silloin lähti. Onneksi ei tyvi ollut leuassa.
Olin kaatamassa mökkitontilta haapaa saunapuiksi. Haapa oli hiukan kallellaan ja arvelin jotain voivan tapahtua, jos vaikka sattuu lahoa olemaan. Suojapaikka oli katsottu valmiiksi, mutta kirves unohtui puuta vasten kaadettavan taakse, tosin selvästi sivussa oletetusta kaatumissuunnasta.
Puu halkesi kun noin puolet oli sahattu ja kimposi kohden Fiskarssia, jolle kävi huonosti.
Haavassa oli jonkinlaista rengaslahoa, ydin oli irti pintaosasta.
Ymmärsinköhän mitään tuosta… Eli jätit (unohdit) kirveen nojaamaan kaadettavaa puuta vasten ja puu kaatuikin sinne päin? Melkoinen sattuma, kirveelle!
Taisit vähän säikähtää?
Kirves oli jätetty nojaamaan pystyyn jätettävää puuta vasten siis ei sille puolelle, jolle puu kaatui) eikä kaadettavan puun oletetulle kaatumislinjalle. Puun kaatuessa sen tyvi kimposi vinosti taaksepäin ja osui kirveeseen.
Kuusen tyveltä on kuori lähtenyt siitä kohtaa, johon haavan tyvi osui.
Noin saattaa haavan kanssa käydä, marraskuulla kaatelin noin sata haapaa rinteestä johon moto ei ylettynyt, suurimmasta päästä kaksi teki tuon saman. Toinen repesi noin neljän metrin korkeuteen ja tyvi mätkähti siltä korkeudelta kannon viereen. Onneksi ei ollut työkaluja alla. Kantoon jäi ikään kuin surffilauta pystyyn.
Ohhoh, huonoa tuuria. Mutta mitä teit kirveellä tuossa hommassa?
Kirves oli mukana, koska haavasta piti tulla (ja tulikin) pino saunapuita ihan siihen viereen. On mökkitontilla parikymmentä metriä mökistä.
Ei taida enää kirves takuun piikkiin mennä. Taitaa olla melkein ainoita tyylejä, millä tuon varren saa hajalle. Tärkeintä kuitenkin ettei kaataja ole tuossa kunnossa.
Se kaatokolo. Se kaatokolo. Ei kannata sahaa säästellä kun haapaa kaataa. Kun kaatokolo lähentelee puun vahvuuden puoltaväliä se eliminoi nuo temput. Tuo kaatokolo on kuin majavan alkuharjoitus ja maistelu että olikos se vielä hyvää.
Minulla on nimittäin majavan tuolla tavalla syöty mutta huomattavasti syvemmälle ja jo melkein vuoden pystyssä eikä se ole vieläkään kaatunut. Mutta ei ole haljennutkaan.
Olen kyllä todellakin täysi noviisi näissä hommissa, mutta eikö tuossa kannossa ole vähän kuin kaatokolon jälkeä näkyvissä? Ei kai kukaan kaatele tuollaisia isoja puita muuten kuin vähintään yhden kolon (kröhöm!) taktiikalla?
Kappas huomaan, että kappalejako on alkanut toimia.
Mutta tuo kirves. Miten niin loppu. Tapellessahan tuo on vielä ihan hyvä. Pitävät vain täytyy oilla kintaat, ettei lipsahda kädestä.
Tuo varsihan taitaa olla ontto. Jospa siihen saa vuollun nupin poran ja ruuvien kanssa, että katsoo ennenkuin heittää kaivoon.
Ties kuinka hyvä vuolukirves siitä vielä kehittyy
Kisin kommenttiin että tuossahan noita kaatokoloja näyttäisi olevan jopa moneenkin suuntaan?
Pitopuu on ainakin jo ollut olematon ja toispuoleinen.
Jos kaatosuunta alunperinkin on ollut tänne suuntaan josta kuvakin otettu ja mihin kaato on suuntautunutkin. Silloin ainakin kuvan mukaan tiirattuna kaatokolosahaus olisi ollut aivan suora vastaansahaus. Tulisi jopa mieleen että kaadossa on käytetty tunkkia apuna joka selittäisi repeämisen.
Eihän tuossa muuta kuin kaatovirhe,tai jos haapa ollu kallellaan ja tylsä ketju joka ei ole leikannut riittävän tehokkaasti,niin on päässyt puu repeämään.
Olisikohan tuota kantoa sahailtu sen jälkeen tasaisemmaksi kun pahin shokki oli ohi? Siihen kai jäi jonniimmoinen viuhka pystyyn sen rysäyksen jälkeen..?
Kaipa siinä on ollut viuhka koska puu on revennyt ja pakittanut tyven tuonne kaatosuuntaa vastaan. On kaatunut tuon viuhkan varassa, kiertynyt, irronnut viuhkasta ja RÄKS.
Muuten on kyllä käynyt viuhka kun on vain kirves poikki…
Hyvä tuuri että ei tyvi viennyt sinua mennesään, jos kuva pitää paikaa mennyt monta metriä taaksepäin. eli pito puu ei ole pitännyt kiinni hyvän näkoinen kanto eli ihan normi kaato olis ollut kysessä mut joku virhe tapahtunut .onko tuuli viennyt vai mikä
Kyllä siinä reilu kaatokolo oli. Pystyyn jäi parin metrin säippä, joka on sahattu pois. Harrastelijanakaan en ole niin tietämätön, etten turvallisuudesta huolehtisi. Suojapaikka eli iso kuusi vieressä oli katsottuna. Kuva on vain muistutuksena, että haapa ja joskus kuusikin voi tehdä temput.
Lisäys vielä. Pistosahauksella ei lahoa purua tullut. Oli vaan muuten höttöpuu.
Eihän siinä kannossa juuri lahoa olekkaan. Puulta ei kyllä tarvii lähteä mihinkään mutta jos jotain kummaa touhutaan on kyllä pareen siirtyä ja reilusti. Tuo vain ei ole mennyt esitetyllä tavalla. Puu ei sälpää millään noin jos ensin tehdään kaatokolo ja lähdetään kaatosahaukseen vastapuolelta normaalisti. Tuohan on haljennut aivan kummasta paikasta. Eli se tunkki??
Ei siinä mitään tunkkia ollut. Puu oli valmiiksi kallellaan sopivaan suuntaan. Syystä tai toisesta pinta ja sydän olivat irti toisistaan. Keskeltä noin kolme tuumaa paksulti sydäntä oli omana osanaan.
japine hyvä,
haluan tietää yksityiskohdat tarkasti. Olit siis tekemässä kaatosahausta tuolla toisella puolella, kun puu lähti liitämään yllättäen. Mikä oli tarkka sijaintisi? Mihin suuntaan pakenit? Oliko saha käynnissä koko ajan? Paljonko oli aikaa reagoida? Tuossa olisi voinut käydä sahaajalle tosi kehnosti.
Siis mikä oli marssijärjestys sen jälkeen kun huomasit homman karkaavan käsistä?
Luulen että tyvi on käynyt muutaman metrin korkealla ja sieltä jysähtänä silmänräpäyksessä alas,onko saha kappaleina,no pääasia että japine on kunnossa.Vaaratilanteessa moni yrittää pelastaa sahansa vaikka tärkeintä ois itsensä pelastaminen.
Tuo e-h:n kuvaus ainoa edes jotenkin looginen jos ei kerran tunkilla pakotettu. Vaikka se sydän olisi irtopainos tarvitaan silti jotain ylimääräistä tärskyä ennenkuin puu noin kummasti halkeaa. Tuon vaaramomentti on kyllä ollut tosi järkky. Siinä kyllä tapahtuu paljon ja nopeasti joten saattaa kyllä olla ettei kovin tarkkoja havaintoja kerkeä edes rekisteröimään.
No tekevälle sattuu.
Pääasia että ukolle ei käynyt mitenkään.
Eipä sitä kannata jäädä puun juurelle ihailemaan kaatoa vaan ottaa reilusti etäisyyttä.
Taitaisi tuolla Ironin tavalla tulla oikein juoksuaika metsurille. Ilmankos Ironissa on joskus hiukan tupannut pintaan tuontyypin haluja tänne palstakirjoitteluunkin. Silloin on varmaan ollut monta kaatoa päivään. Eiköhän yleensä pari taka-askelta kuitenkin riittele. Ja sitten tarpeen mukaan suuntaa ja määrää. Jos alkaa tökkiä.
Jos tuossa etureunassa on kaatokolo, niin se on kyllä melko vaatimaton. Itte on yleensä sahannut reilusti koloa ja parhaimmassa tapauksessa puu on jo pikkasen menossa oikeaan suuntaan etenkin jos sattuu olemaan kaatosuunta etelään ja oksat sinnepäin. Toki pitopuuta tarttee olla ja jos on järeä puu, niin sitten on oikeasti olennaista kattoa tuulen suunta. Väärään suuntaan kallistuvaa körilästä ei enää pelasta mikään ja jos tarttee olla varma kaadosta niin vinssin vaijeri vaan reilusti kiinni ihan ekaksi ja siihen pikkunen esikännitys ja sitten voi huoletta sahata. Siltikin kaikkea voi sattua. Koskaan ei voi ihan huoletta vaan päästellä menemään.
Korjataan toi edellinen, ei tartte esikännitystä. Esijännitys riittää. 🙂
Aiheellinen korjaus, Hiluksi.
Jälkeen päin voi olla mukava sitten skoolata onnistuneen operaation kunniaksi.
Onkohan tuo jossain myrskyssä saanut nenilleen valmiiksi? Solurakenne hajallaan sisäpuolelta ja sitten sanoi poks kesken sahauksen?
Täällä kävi Asta myrskyn jälkeen seuraavana päivänä yhden koivun kanssa joka oli pahasti kallellaan vähän samansuuntaisesti. Kaatokolo oli reilu ja pitopuuta jäi vielä paljon jäljelle kun sanoikin koivu poks ja silloin lähti. Onneksi ei tyvi ollut leuassa.
kisi, minun tyylillä voi skoolata sekä ennen että jälkeen ilman riskejä. 🙂
Tarkennusta edelliseen. Nollan alkoholiprosentin juomilla tuo skoolaus onnistuu turvallisesti ennen ja jälkeen metsuroinnin.
Hiluksi hallitsee korjailut ja tarkennukset.
No kiitos vaan.