Tuo on HYVÄ. henkilökohtaisesti työntäisin ykkös-sahauksessa laippaa hieman syvemmälle pitopuun takana, mutta hyvä noin.
10 pistettä ja papukaijamerkki. Ei ole vaaraa vänkäriin sahaamisesta.
Kertauksen vuoksi tein. Ei välttämättä olisi tarvinnut. Saman verran kai tuossa tarvii sahata kun ”normaalissa” kaatosahauksessa, että bensaa palaa sama määrä.
Kun tuollaisen kannon päällä on oikea 25 metrinen tukkipuu, joka pitää kaataa vasten luontaista kaatumissuuntaa, niin noin tehden homma ei mene tunaroinniksi.
Ylempi aina ensin , vänkäri tai koukku jää oikeaan asentoon, ei luista sivuun . Sitten sahaus alta . Onnistuu pientenkin runkojen kaato oikeaan suuntaan ongelmitta. Tienvarret, ojanpenkat, linjanlaidat.
Savottamies sanoo sen yhden salaisuuden, joka ei ole Harjavallassa vielä auennut. Pieniläpimittaiset puut ovat usein kaikkein viheliäisempiä kaadettavia. Sanoisin, että ison kanssa aina pärjää, mutta pienten kanssa on oltava taitoa.
Ylempi sahaus ensin. Se tehdään kuin ihan normaali kaatosahaus aloittaen pistämällä. Usein tuon kokoisissa puissa tönään laipan läpi asti ja käytännössä keskeltä puuta. Sitten viimeistellään pitopuu, vedetään terää sopivasti ulospäin ja sahataan 2/3:osaa läpimitasta poikki. Rautaa väliin ja loppu sahataan mielellään kuvan mukaisesti vinoon. Eikä rauta helähdä!
Joskus sahaan väärässä järjestyksessä, kun 15 cm puu on hieman kallellaan päinvastaiseen suuntaan (ei kaadu itsestään, eikä tuuli paina yllättäen):
– Ensin poikkisahaus niin pitkälle kuin mahd., mutta rako ei ala menemään kiinni.
– Vänkäri rakoon.
– Kaatokolo.
– Puu vänkärillä nurin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Tuo on HYVÄ. henkilökohtaisesti työntäisin ykkös-sahauksessa laippaa hieman syvemmälle pitopuun takana, mutta hyvä noin.
10 pistettä ja papukaijamerkki. Ei ole vaaraa vänkäriin sahaamisesta.
Eikä hirtä terä.
Paljon turhaa tuhtaamista tuon kokoluokan puun kaas. Kyllä se vähemmälläkin pensanpoltolla kaatuu.
Kertauksen vuoksi tein. Ei välttämättä olisi tarvinnut. Saman verran kai tuossa tarvii sahata kun ”normaalissa” kaatosahauksessa, että bensaa palaa sama määrä.
Kun tuollaisen kannon päällä on oikea 25 metrinen tukkipuu, joka pitää kaataa vasten luontaista kaatumissuuntaa, niin noin tehden homma ei mene tunaroinniksi.
Niin mutta kun Harjavallassa kaajetaanki puut Zetorilla.Ei tarvi tuhtailla.
Siellä on avuttomuus huipussaan.
Kumpi tehdään ensin, alempi vai ylempi sahaus?
Minä sahasin ylemmän ensin.
Ylempi aina ensin , vänkäri tai koukku jää oikeaan asentoon, ei luista sivuun . Sitten sahaus alta . Onnistuu pientenkin runkojen kaato oikeaan suuntaan ongelmitta. Tienvarret, ojanpenkat, linjanlaidat.
Savottamies sanoo sen yhden salaisuuden, joka ei ole Harjavallassa vielä auennut. Pieniläpimittaiset puut ovat usein kaikkein viheliäisempiä kaadettavia. Sanoisin, että ison kanssa aina pärjää, mutta pienten kanssa on oltava taitoa.
Ylempi sahaus ensin. Se tehdään kuin ihan normaali kaatosahaus aloittaen pistämällä. Usein tuon kokoisissa puissa tönään laipan läpi asti ja käytännössä keskeltä puuta. Sitten viimeistellään pitopuu, vedetään terää sopivasti ulospäin ja sahataan 2/3:osaa läpimitasta poikki. Rautaa väliin ja loppu sahataan mielellään kuvan mukaisesti vinoon. Eikä rauta helähdä!
Joskus sahaan väärässä järjestyksessä, kun 15 cm puu on hieman kallellaan päinvastaiseen suuntaan (ei kaadu itsestään, eikä tuuli paina yllättäen):
– Ensin poikkisahaus niin pitkälle kuin mahd., mutta rako ei ala menemään kiinni.
– Vänkäri rakoon.
– Kaatokolo.
– Puu vänkärillä nurin.