Tässä ainoa hoitotoimenpide on ollut ennakkoraivaus . Omistaja piti työtä kalliina , mutta ilman raivausta kymmenkunta hehtaaria harvennuksia olisi jäänyt kokonaan tekemättä .
Tietysti on fiksumpiakin tapoja ulkoiluttaa raivaussahaa .
Huomenissa pitäisi olla nähtävillä kuva , jossa on oltu oikeaan aikaan liikkeellä .
Kuvan näkymä rajoittuu tähän palstaan . Siinä puulaji , joka on istutettu , voi hyvin . Tässäkin näkymä olisi toinen , jos olisi toimittu samoin .
Monesti saivarrellaan sillä , mihin aikaan kesästä taimikko pitäisi raivata . Enemmän tulisi keskittyä raivaamaan edes oikeana vuonna .
Siellähän onkin jo ensikuusi niin terhakasti pystyssä !
Osaako suorittava sanoa, mikä on ollut/on tällä hetkellä kyseisen kuvion omistustapa? Eli asuuko omistaja metsiensä lähellä vai onko kyseessä ns. kaupunkilaismetsänomistus?
Kyllä tuokin on varmaan viljelty aikoinaan, mutta tuskin on edes perkausta tehty taimikkovaiheessa.
Näissä kohteissa näkyy hyvin Metsäkeskuksen ja MHY:n saamattomuus ja laiskuus.
Niin, ei aivan parasta motiivia metsänomistajalle anna kuusen liki sata vuotta kestävä kasvu. Siinä vain moni tuppaa mieluusti unohtamaan koko jutun. Kun uudistusvelvoite on hoidettu eikä mutinoita ole perään kuulunut on ehkä juuri jätetty sinne ”herran haltuun”. Voipi paikoin olla onnekastakin jos lehtipuu kasvaa hyvin ja saa jopa nopeamman tilinkin vielä. Mutta hiukan kun joku kävisi avittamassa edes kerran.
Lopeta jo Jesse tuo satavuotishöpötys kuusen kasvatuksessa. Jos kuusta kasvatetaan, ei tarvita puoltakaan siitä, ja kolmekymppisestä harvennetaan jo puolet tukkia.
Ei se kuusi Puuntakunen Jeessin menetelmillä esittämälläsi tavalla kasva. Jos esim. raivaus on vaan tuhtausta voi sitä päätehakkuuta tosiaan sen 100 vuotta odotella:-)
Tuollaisten uudistustulosten käsittelyssä pitäisi kuitenkin ottaa ”järki käteen” ja hyväksyä se tosiasia, että esim. tuollaisella pohjalla Hieskoivun kasvu hidastuu, kun se alkaa olla yli kymmenmetrinen.
Rauduskoivu sitä vastoin petraa kasvussaan. Täälläkin taitaa olla porukkaa, joka ei pysty tunnistamaan noita koivulaatuja muusta kuin lehtien sahalaidoista, joten sellaisten toiminta koivikossa pitäisi lailla kieltää.
kaikkein hölmöintä on kuitenkin satsata jopa tonneja uudistamiseen viljelemällä ja jättää hunningolle sen jälkeen.
Yksityismetsälain henki kuitenkin pitää sisällään hoitovelvoitteen uudistamisvelvoitteen jatkeeksi.
Tuotahan on ”hengen” mukaan alettu hoitaa nyt kun siitä jo osaltaan saadaan tuloakin.
Jätkä on erittäin oikeassa.
Tulo ei valitettavasti kata edes raivauskustannuksia .
Siinä vain nähdään ettei kuusen kasvatuksessa ole mitään mieltä. Ensin hakataan kalliit taimet maahan ja sitten niiden hoito on vieraalla liian kallista. Joten lehtipuu olisi pitänyt heti valita ja sillä olisi sentään päästy jo tuossa kasvatusiässä todelliseen tuloon ja raivaus olisi todennäköisesti ollut tapeeton. Jos varhaisperkaus on hoidettu.
Edelliselle sivulle vastaan , etyä kyseessä on etäomistus . Nyt metsää hoidetaan ammattilaisvoimin .
Jesse voi vilkaista huomenna tämän alueen viereiseltä kuviolta napattua kuvaa . Siinä taimikko kasvaa kohisten , kun kasvatusketjun askelmerkit on asetettu kohdalleen .
PS. Koivuakin kasvaisi maassamme yllinkyllin , jos taimikoita perattaisiin edes nimeksi . Riukuuntuminen on pilannut monta hyvää koivikon alkua .
Tässä on kulunut uudistamisesta suunnilleen sama aika , kun
” puun takusen ” tapauksessa . Tulokset puhukoot puolestaan
Kaikilla maamme metsänomistajilla ei ole samat mahdollisuudet tuhtata metsissä ettei kaikki asiatkaan aina ole vain niin tai näin ja syyllistävä sävy jota suorittava ”viljelee” työkseen on täysin turhaa. Metsiä tehdään monilla tavoilla ja sehän on myös luonnon rikkautta se. Kun tulos pääosin menee seuraavaan polveen ymmärrän hyvin satsauksen haluttomuuden. Kun se seuraavakin saa kuitenkin sieltä tulosta ja paljon pienemmällä panoksella tuotettuna kuin suorittavan malli-ihanne-mo. Emme tule vieläkään tälläkään puuntarpeella tarvitsemaan pelkkiä tehohössötuotettuja kuusitukkimetsiä. Tarpeet kaatavat tyystin suuntaan jota suorittava ei näytä huomaavan.
Olisipa mielenkiintoista nähdä Jees-miehen hybridehaavikko, joka on kasvanut parikymmentä vuotta pituutta joka vuosi 2,5 metriä ja paksuutta 4 – 5 senttiä.
Lienee jo sarjassa ylisuuri tavara, jonka tyvipölkyt eivät enää mahdu hakkuriin, eikä tietenkään voi kuorimarummussa kuoria, koska rumpu ei kestä sellaisia järkäleitä.
Ei se alkuvuosina vielä mutta kymmenkunnan vuoden jälkeen se on kyllä menoa eikä nokitusta.