Esimerkki kun taimikonhoito tehty liian varovaisesti. Eniten ihmetyttää kun reilu 10v sitten tehdyn taimikonhoidon on tehnyt ammattimetsuri ja tietenkin kemeratuetkin on saatu. Aika vaikea harvennuksessa saada enää tasaista metsää jäljelle ja lumituho riski on suuri.
Jos kuvio on kokonaan tuollaista, tekisin harvennuksen ”2-vaiheisena”. Ensimmäinen kuitenkin niin, että latvustot osin jo vapautuvat.Alispuita enimmin pois. Kuvion reunoihin jättäisin tuulille tottuneet isoimmat, kuin on mahdollista. Tasaisuus ei ensimmäisessä olisi tärkeää, vain pulskistuminen. Toisessa harvennuksessa katsoo sen puolen sikäli mikäli metsä antaa myöten.
Männikössä olisi tarpeellista pyrkiä tasapituuteen niin, että vierekkäisten puiden korkeudessa ei olisi paria metriä isompaa eroa. Koko kuviota ajatellen latvusten korkeus saa toki aaltoilla, mutta rauhallisin lainein.
Onko tuossa edes harvennettavaa. Vajaatuottoinen metsä.
Oho, mitähän lie tuo arto nauttinut jo tähän aikaan perjantaita?
Yksi kuva voi toki antaa hyvinkin väärän käsityksen koko leimikosta, mutta minusta ainakin tuon kuvan perusteella aloitus on provo, ja arton kysymys on siten aivan asiallinen.
Nyt käsitän vielä vähemmän. Onko perjantai todella näin rankka ilta palstalaisille?
Kuva läheltä kuvion reunaa ja takana harvennettua metsää joka tehty edellisen omistajan aikaan. Tältä kuvioita lähtee varovaisellakin hakkuulla 40m3 hehtaarilta eli kertymää on. Sitä en vaan voi ymmärtää miten taimikonhoidossa on niin vaikeaa ammattilaisillekkin harventaa puuryhmät että jäisi edes se metri väliä. Tässäkin kohteesta MHY on ottanut vielä suunnittelutuetkin, työnjohdon pitäisi viimeistään ohjeet antaa ja valvoa että työ tehdään kunnolla.
Liika nuukuus usein syynä, ei raaskita kaataa, vaan jätetään tulevaisuuden ratkaisuja odottamaan. Kyllä tuostakin metsä syntyy, rimppanat pinoon.
Pitää huomioida että Kemera ei määrittele jäävää puuston määrää mitenkään nuukaksi vaan sietää hyvin parituhatta/ha. Itse tein aika lähelle sitä ja läpi meni. Tarkastettu juttu. Eli minulla kasvaa aivan samalla tyylillä männikkö enkä kyllä ole ollenkaan huolissani. Hyvin näyttää kasvavankin.
Männikköä kuuluukin kasvattaa tiheässä taimikossa, jotta alaoksat jäävät hennoiksi. Puiden kokoa on kuvasta vaikea arvioida mutta näyttäisi, että ensiharvennus on myöhässä.
Yhden kuvan perusteelle siihen on jätetty th:ssa säästöpuuryhmä. Vai oliko koko palsta samanlaista ?
Vastaavaa harvennettiin 10 vuotta sitten. Liian tiheässä kasvanutta männikköä, jossa kuusia seassa. 5-7 vuotta lumi katkoi puita ja tuuli kaatoi, mutta nyt paria pienaukkoa lukuunottamatta paikalla kasvaa todella hieno tukkimetsä.
Hyvä tuostakin tulee, normaali harvennus vaan ja sitten seuraamaan. Kerää tuhot pois, jos niitä tulee.
Jees; kemeraa sovelletaan harvennusmallien mukaan. 2000r/ha jos keskiläpimitta on yli 13cm ei pitäisi hyväksyä. Säännöissä mainitaan hyvän metsänhoidon mukainen arvostelu, joka on tietysti hieman tulkinnan varainen mutta perustuu harvennusmalleihin. Tarkastaja tietysti katsoo myös kokonaisuutta.
Tämä kuvio jos olisi joutunut kemera tarkastukseen niin ei varmasti olisi läpi mennyt. Tiheitä puuryhmiä todella paljon ja poistumaan ei ole paljoa ollut. Motolla aika vaikea poistaa alle puolen metrin väleillä olevia puita ettei jäävä puu kolhiintuisi. Ja todennäköisyys että täysin toispuoleinen puu juuriltaan ja latvukseltaan säilyisi pystyssä tulevat vuodet on aika pieni.
Hirvituho alueilla kemera sääntökin joustaa taimikonhoidossa, eli hyväksyy suosituksia korkeamman runkotiheyden !
Vanhan kemeran aikainen th. Kuitenkin varmaan tuolloinkin olisi hylsy tullut tarkistuksessa, kun kerta siltä näyttää. Sehän on voinut olla ensimmäinen taimikon perkuu ja hirvien takia tosiaan jätetty runkoja varalle enempi kenties energiapuu hakkuuta ennakoiden. Alle 5 metrisen männyntaimikon harvennus 2000 runkoa/ha tiheyteen voi olla josku paha virhe.
En aivan ole samaa mieltä pihkatapin kanssa. Antaa enemmän hakkuun valinnanvaraa ja kelpaa aina koska kertymää tulee. Toisin kuin noissa kroiseissa taimikon hoidoissa.
Olisi tämäkin kuvio pitänyt harventaa jo aiemmin mutta ei tainnut pystykaupalla kelvata edellisen omistajan aikaan. Viereinen tielaita kuvio kyllä oli kelvannut, on voinnut vaikuttaa asiaan että siihen oli saanut kemerat. Kyllä tähänkin vielä hyvän metsän saa, pitää vaan harvennus tehdä kahdessa osassa ja hyväksyä kasvutappiot. On ihan riittävästi kokemusta hakkuista kun tälläinen tehdään oikeaan aikaan, silloin hehtaari kertymä on aika onneton ja muutenkin hakkuu hidasta kun runkoja pitää vielä reilusti jättää tuhojen varalle. Omassa metsässä viitsii vielä puuhastella, muille en enää talkootöitä tee.
Jos puita on raivauksen jälkeen metrin tai alle etäisyydellä toisistaan ,on jotain päin hell… pahasti pielessä. Normaalikokoisen ihmisen on mahduttava kulkemaan kädet levällään taimien välistä. Vielä tuolloinkin puusto on liian tiheässä. Puiden kehittyminen toispuoleiseksi aiheuttaa lähes varman luonnontuhon kyseisten runkojen kohdalla ennen päätehakkuuta.
Olen tehnyt täsmälleen samat havainnot avaajan kanssa. Taimikot on raivattu liian varovasti ja hakkuuta edeltävät ennakkoraivaukset samalla muotilla. Hakattavalla kuviolla on vielä näidenkin toimenpiteiden jälkeen reilusti enemmän runkoja ,kun on alunperin istutettu. Sitten ihmetellään ,kun syntyy korjuuvaurioita eikä metsästä saada kunnollista.
Nykyinen ”kaikki ylimääräinen pois ” varhaisperkauksen yhteydessä on jo askel parempaan suuntaan. Kun taimikko vielä myöhemmin harvennetaan asianmukaisesti , eivät avauksen kaltaiset vahingot toistu.
Omilla mailla toteutan ”hiukan” tiheämpää kasvatusmallia kun Suorittava, metri noin esim riittää itselle mainiosti puiden väliksi, taitava motokuski pienellä kaatopäällä varustetulla motolla osaa ja pystyy näitä tekemään kyllä ensiharvennuksessa ilman sen suurempia vaurioita/lumi/myrskytuhoja, kertymä hakkuilla sitten mukava lisä.. Mutta kukin tavallaan en siitä ala sen enempää väittelemään..
Kyllä metrin välein olevia puita pitää pystyä motolla poistamaan. Tiheys mitataan 4m kepillä.
Jos ensiharvennus tehdään ajoissa hoitoharvennuksena, eikä maksimoiden kiertoajan kuitupuukertymää, puut pysyvät hakkuun jälkeen paremmin pystyssä. 50 sentin välein kasvaneet rungot joutuu kyllä molemmat poistamaan ensiharvennuksessa ja sikäli noin lähekkäin ei puita kannata jättää edes varhaisperkuussa. Riittää kuitenkin että niille jääville puille on kehittynyt latvus ja juuristo tasaisemmin. Poistaisin ensiharvennuksessa kuvan puskasta ainakin vasemmalta kaksi vierekkäin olevaa ja oikealta kolme vierekkäin olevaa ja ehkä puskan paras puu sitten joutuisi kuitukasaan.
Maapohjan olosuhteetkin vaikuttavat paljon siihen, miten puut pysyvät pystyssä.
Miten motokuskit suhtautuvat siihen, kun katkaisee ennakkoraivuulla tuollaisenliian lähellä kasvavan kuitupuun valmiiksi ja vetää tyven metrin päähän niin että puu jää nojalleen vieri puuta vasten?
Luulenpa,että mikäli asia on etukäteen sovittu, kuski nappaa sen kouraan. Kaikkiahan se ei voi napata…
Kuvan oikealla olevasta kolmen ryhmästä kokenut konemies nappaa kaksi vasenta vaikeuksitta, jos/kun ura on sopivassa hollissa. Nykysertissä kun pökkelökantoja on jätettävä lisää, tuohon niitäkin on hyvä soveltaa.
Energiapuunipsuttimella kaappaa tarvittaessa kerralla parikolme vierekkäistä puuta pois ja paras latvuksinen jää ryhmästä pystyyn.
Joskus tuntuu että suorittavalla on aina kaikki päin hel….iä! Jos ei tuota kuvan metsää pysty motolla tekemään on ollut jo liian kauan väärällä alalla.
On metsiä, metsänomistajia ja koneen käyttäjiä laidasta laitaan. Itsellä on vakihakkaajana ammattilainen, joka isolla koneella ja isolla kourallakin saa useimmiten kolhimatta jopa 20 cm vierestä puun poistettua. Ensin sujauttaa liki poikki tyvestä ja sitten ylempää painaa puun nurin. Selvintä tietysti ja parasta lopputuloksen kannalta olisi, että raivurin käyttäjä raivailisi aikanaan niin, ettei puuryhmiä olisi kiinni lähes toisissaan,kun konehakkuu sitten aikanaan tulee.
Kyllähän kahden rinnakkain olevan puun osalta toisen poistaminen pitäisi sujua niin, että jos väli on puoli metriä, ei kolhimista tapahdu, jos kuski niin haluaa.
Mutta kun on kyse aloituskuvan tapaisesta ryhmästä, taikka Anttoonin metrin välein istuteuista puista, niin onhan se selvää, että siitä on vaikea ottaa välistä puu vahingoittamatta viereisiä runkoja.
Eli tuollaiset puurivit hoituisivat parhaiten ottamalla rivin päistä puita pois, mutta keskeltä ei se ole helppoa – eikä aina mahdollistakaan.
Taimikonharvennuksessa pitää käyttää järkeä – ja koealamittakeppiä, ettei puita jää liian tiheään.
Kun se ei käy palstan neropateille, he maksakoot selvää rahaa huonosti hoidetun metsänsä korkeammista hakkuukuluista.
Ettei vain olisi ollut kyseessä mhyn:nenergispuubisnestä ruokkiva ratkaisu. Homma meni pieleen ja metsä osittain pilalle ,kun energiapuulle ei ollutkaan enää kysyntää. Kun näitä vahinkotapauksia on tullut useita itsellekin korjattavaksi , on edellä mainittu epäilys herännyt. Kokonaan hoitamattomat puskat vielä ymmärtää ,mutta kemeran tukemana vajaaksi jätettyjä hankkeita ei.