Tässä luvatut kuvat (pääkuva ja kakkonen) otettuna samoilta jalansijoilta. Uran reunassa on vanha oja. Liittyy siis viitisen sivua taaksepäin oleviin kuviin.
Lisänä pari uutta jossa esimerkkiä uran teosta muualla missä on ollut paremmin jätettävää puustoa.
Minusta tässä on motokuski tehnyt sen mitä tehtävissä on. Semmosta taikuria tuskin on joka tästä olisi huipputuottoisan tai edes kohtuullisen kasvatusmetsikön tehnyt. Kasvaa se luonnostaankin, mutta aikaa ottaa.
Kuinka metsään on noin raakasti jäänyt jäänyt rankatavaraa josta on näemmä vaan ajettu yli? Onko tuolta vaan napattu kuitu tyveltä ja loppu poljettu alle?
Nuoren jo riukuutuneen kasvatusmetsän puusto on tosiaan pitkän sujakkaa, koska latvuksen osuudeksi jää suhteellisen paljon juoksumetrejä. Kuidun minimilatvamitta määrittää kuidun teon ainespuuksi. Jos rungossa olisi 5,5 m ainestavaraa, silloin siitä ei saa kun yhden pitkänkuidun ja kaksi lyhyttä kuitua, josta toinen menisi jo alamitaksi.
Tässä markkina tilanteessa olisi edullisempaa myydä vastaava leimikko energiarankana, (jos on paikallista kysyntää) jonka latvaläpimitta on n. 3cm ja hintakin on kilpailukykyinen tavaralajiin verrattuna. Metsään jäävän latvuksen määrä korostuu jos tararalaji kaupassa esim. koivukuidulla on kiinteä pituusmitta.
Kun tehdään pelkkää ”kolmosta”, on jälki tuollaista. Hyvin tuttu näkymä menneiltä vuosilta . Kaikki toimijat eivät käytä koivun kohdalla pitkiä mittoja. Kyllä se joskus vähän syletti ,kun tyvestä sai vain 10-litraisen pökäkeen ja loppu jäi metsään mätänemään. Oli odotettu energiapuukorjuuta ,mutta se vaihtoehto ei toteutunut. Siksi olenkin kehottanut hoitamaan ylimääräiset räipät ajallaan raivaussahalla.
Rientäisin kyllä silmät kiiluen tekemään alueelta polttorankaa. Helposti saisi vuoden polttopuut puolikuivana. Vain latva poikki ja pinoon. Ajo maatiaisella, mönkkärillä tai vaikkapa moottorikelkalla; saisi niillekin jotain hyödyllistä tekemistä.
Täälläpäin tuommoiset tehdään energiapuuksi ja isäntä kääräisee hyvät rahat lompsaansa. Eikös tuommoiseen tule bonuksena vielä kemeratkin?
Visakallio, Kemera kohde näyttää olevan. Motomies on tehnyt hyvää työtä kun on puinut latvukset uralle suojaamaan juristoa, koska kaupassa ei ollut tarvetta energiapuun talteenotolle.
” Hyvä polttopuun talteen otto kohde edelleen ”
Moni on kuvitellut ,että kuvan olosuhteista korjataan energiapuuta. Näin ei kuitenkaan tapahdu ,jos kuvio on pieni,huonojen kulkuyhteyksien takana tai kaukana käyttöpaikasta. Energialaitokset ovat myös valitelleet pieniläpimittaisesta puusta tehdyn hakkeen huonosta laadusta verrattuna järeämmästä tavarasta tehtyyn hakkeeseen.
Eilen katselin ,kun paikallinen lämpölaitos haketti järeää koivukuitua/3 metristä tarpeisiinsa. Terminaalissa ei ole laihaa tavaraa tänä vuonna nähty.
Pyörälenkillä osui silmiini kaikkia puulajeja sisältävä järeä kuitukasa ,jonka osoite näytti olevan energialaitos. Hyvin näyttivät paksut männyn tyvilumpitkin kelpaavan hakkeeksi. Niistä olisi hätäisimmät sahanneet vielä lautojakin. Kuva pinosta ilmestyy lähiaikoina.
Näyttää siltä ,että risujen kanssa ei ole enää aikaa näperrellä ,kun materiaalia tarvitaan paljon .
Kovin on erilainen maailma siellä 100 kilometrin päässä kuin täällä.
Mikä heikentää hakkeen laadun jos läpimitta on ohut?
Kuoren suhteellinen osuus kokonaistilavuudesta kasvaa kun läpimitta pienenee. Vaikka kuoren lämpöarvo on hyvä, siitä tulee tuhkaa noin kaksinkertainen määrä suhteessa puuaineeseen. Se voisi olla yksi syy miksi pieniläpimittainen tavara ei ole niin haluttua. Toki kustannuksetkin logistiikassa ja haketuksessa kasvaa.
Tarkempaa tietoa voi kysellä käyttäjiltä . Paras hyötysuhde saavutetaan kuitenkin käyttäjien kertoman perusteella järeästä puusta tehdyllä hakkeella. Siksi venäläinen hake oli haluttua .Hävikki ja korjuun korkeat korjuukustannukset ovat myös heikentämässä kovin pienen puun kilpailukykyä. Polttoainetta ja aikaa tuotettua kuutiota kohden kuluu kohtuuttoman paljon.
Pienen puun saanto (eh) on sellutehtaallakin heikompi kuin vanhan puun. Energiatiheys käyttäytynee samoin.
Eihän pienemmästä puusta tehty hake tietenkään yhtä hyvää ole kuin isommasta puusta tehty, mutta ei siitä juuri ongelmaa tule, sillä energialaitoksilla tavara sekoitetaan tarvittaessa sopivaan suhteeseen. Isot laitokset ovat melko tunnottomia hakkeen laadulle. Uudemmat voimalat lisäksi käyttävät kuivan hakkeen sijasta märkää tavaraa.
Risusta tulee enemmän tuhkaa, lämpöarvo/kilo suunnilleen sama mutta risuhakkeen tilavuuspaino pienempi kuin umpipuusta tehty hake. Kyllä järeä koivu kuivana hakkeena on poikaa. Tämä siis omana kokemuksena, periaatteessa samat lainalaisuudet isoissakin laitoksissa.
Pienehkö ala kaukana tiestä. Hoikkaa riukua tiukoissa puskissa josta ei kuutioita kerry. Siinä lienee syyt ettei kannattanut keräillä epuksi.
Muistan tuon kuvion 90-luvulta, kävelin läpi ajokoiran perässä. Laiha koira vielä meni lihveikön välissä, itsellä oli vähän hankalampaa vaikken kovin leveäharteinen olekaan.
Ei ole kukaan puuttunut leveähköön ajo-uraankaan…?
Eihän tuo ajoura mikään leveä ole kun katsoo missä pyörät ovat kulkeneet.
metsä.masa:”Kuidun minimilatvamitta määrittää kuidun teon ainespuuksi. Jos rungossa olisi 5,5 m ainestavaraa, silloin siitä ei saa kun yhden pitkänkuidun ja kaksi lyhyttä kuitua, josta toinen menisi jo alamitaksi.”
Onko otettu kehityksessä muutama kymmenen vuotta taaksepäin?
Hakataanko jossain kehitysalueella edelleenkin tiukasti kole-metristä koivukuitua?
Tähän asti on 5,5 metrisestä kuitupätkästä ollut mahdollista tehdä kaksi kpl 2,75 metristä pölliä, taikka yhden 2,8 metrisen ja toisen 2,7 metrisen, eikä minimiläpimittaa aliteta.
Toisaalta esiin tulee mopokuskien ja mopokoneen yksinkertainen aivokoneisto: Mopo tehdä räväyttää sen helvetin tarkan ja kaliproidun mittalaitteensa kanssa tyvestä kolmosen – ja s oli siinä. Kuski ei älyä puuttua toimintaan!
Entäs sitten ,kun on tehnyt sen 2,75:n ja 2,50 senttistä ei tulekaan? Parempi pyy pivossa ,kun kymmenen oksalla ja antaa koneen päättää ,mitä rungosta tulee. Tapahtuu nopeammin ja tarkemmin ,kun ihmisen arpomana. Kolmonen on lisäksi päämitta ,eikä lyhempiä apumittoja sallita määräänsä enempää eli ei kahta apumittaa yhdestä rungosta.Toki niitäkin ”räätäleitä” löytyy ,jotka aikansa kangasta leikeltyään eivät saa enää kankaasta sitä ,mitä oli tarkoitus. Kasa täynnä apumittoja ja siitäkin huolimatta saanto vähenee.
Manuaikaan oli mahdollista mitata koko runko-osuus ensin ja sitten vasta päättää katkontakohdat. Tukilla varsinkin toimi hyvin. Motolla on niin kiire näemmä, että saanto on toisarvoinen seikka.
Toki tuo mahdollisuus on edelleenkin ,jos haluaa tehdä kaiken itse. Enää ei ole kuitenkaan metsureita eikä hankintahakkuisiin kykeneviä metsänomistajia. Helpointa sitä saantoa on kuitenkin parantaa estämällä metsän riukuuntuminen. Ei nuo riukumetsät ole mukavia kenellekään.