Kuvissa n 40 vuotiasta karumman puoleisella MT:llä olevaa männikköä, jossa tarkoitus teettää toinen harvennus.
Aina ennen olen teettänyt harvennusten ennakkoraivaukset totaaliraivauksena. Nyt annoin ohjeeksi jättää puolenkymmentä pientä riistapuskaa/ha ja sahata välit täysin puhtaaksi. Tarkoituksenani on että näitä puskia ei harvenneta ollenkaan ja niistä tulee n 20 v kuluttua tulevan päätehakkuun jättöpuuryhmät.
Itse en olisi nuollut omaa metsää noin puhtaaksi. Tuollainen noin pieni alikasvos ei vielä liiemmin hakkuutakaan haittaa tuollaisessa jo harvennetussa metsässä.
Hakkuu olisi onnistunut jollakin lailla ilman ennakkoraivaustakin.
Mutta jos nyt jättää n. kolmemetrisen hieskoivuvitelikon raivaamatta niin se on aikanaan päätehakkuussa jo kallis työläs raivattava.
Päätehakkuussa? Mitäs me nyt veikattais, että mihinkähän kokoon kolmimetrinen hieskoivu kasvaa 30 vuodessa?
Ja siis sinänsä hyvin ajateltu, oli nämä jättöpuut nyt sitten säästöpuita tai siemenpuita. Puska ympärillähän auttaa yleensä aina isoa puuta pysymään pystyssä aukolla.
Meidät on yritetty aivopestä teollisuuden tarpeisiin. Noilla pikku pyöräkkeillä yritetään pestä omatunto puhtaaksi niin mo ja teollisuus.
En olisi raivannut ollenkaan. Ei kukaan edes tuollaiseen sitä ole vaatimassa. Kyllä tylsää puupeltoa on turha tehdä. Mutta parempi nuo vähätkin jäämään kuin ei lainkaan. Riistahan noista irrallisista pienryhmistä ei hyödy mitään. Pitäisi olla edes nauhamainen kaistale väleissä.
Hieno männikkö täydet pisteet.
Miksi aina puhutaan riistasta? Itse jättänyt pitkiä tiheikköjä ja aina kun ohi menee niin sieltä lähtee monenlaisia lintuja. Sitä kai se luonnon monimuotoisuus on.
Hienoa jälkeä olette tehneet. Nuo riistatiheiköt voisivat olla suuremmatkin. Itse olen ne tehnyt sellaisiin kohtiin jossa ei ole harvennettavaa puuta. Vaikka jonkun puun tai puuryhmän ympärille.
Eihän tuo alikasvos juurikaan hakkuuta olisi estänyt mutta minusta olit hyvin ajatellut tulevaa. Olen samaa mieltä että uudistamisessa ne olisivat olleet tiellä. Eihän ne kuitenkaan olisi samaa vauhtia kasvanut varjostuksen alla.
Hienoa jälkeä olette tehneet. Nuo riistatiheiköt voisivat olla suuremmatkin. Itse olen ne tehnyt sellaisiin kohtiin jossa ei ole harvennettavaa puuta. Vaikka jonkun puun tai puuryhmän ympärille.
Eihän tuo alikasvos juurikaan hakkuuta olisi estänyt mutta minusta olit hyvin ajatellut tulevaa. Olen samaa mieltä että uudistamisessa ne olisivat olleet tiellä. Eihän ne kuitenkaan olisi samaa vauhtia kasvanut varjostuksen alla. Toisaalta jäähän nyt tilaa motomiehelle tehdä laatuharvennus kun tyvet ovat hyvin esillä.
Sikarin linjoilla kyllä olen minäkin. En pidä ollenkaan riistamaininnasta luonnossa. Eläimiä, lintuja, nisäkkäitä mutta jälleen metsästäjät ovat ryöstäneet luontaiset nimikkeetkin. Nämähän on meidän kattojärjestömme eli MTK:n lempitermejä kun yritetään tehdä metsästyksestä yleishyväksytty harrastus. Jopa välttämättömyyshyödyke.
Valopuu alikasvoksena ei tuota kuin pienikoloista raippaa. Päätehakkuussa arvioidaan korjuukuluja, pienet rungot alentaa kantohintaa. Jokunen kuusi sinne tänne olisi ok.
Riistasta puhuminen on minustakin väärin, mutta onneksi luonto ei sitä tiedä.
Kyllä se riista tai linnut ja nisäkkäät sinne luontoon kuuluvat halusitte sitä tai ei. Riista on yleisnimike yleensä syötävälle tai muuten metsästävälle luonnossa kasvaneelle nisäkkkäälle tai linnulle.
Ei kai se pahitteeksi ole vaikka niillekin tehdään mieleinen elinympäristö mikäli se vain on mahdollista. Samapa se tehdäänkö ne niin kuin jesse että jättää ojan varret hakkaamatta tai sitten jotenkin muuten.
Tuntuu ainakin hyvä vetovoima olevan noilla ojanvarsilla. Ja viileät suosammaleiset kuivat ojan pohjat kovasti mieluisia makuupaikkoja. Ja tuossa alalla tosi suojaisiakin. Kuusen oksathan vielä nätisti peittävät ojan puolellakin makooksijan.
Tämän päivän metsäkoneet kun menee tämmöiseen männikköön hakkuulle niin riistapöheiköt jää kaatuvien puiden ja koneiden alle, jos jonnekkin niitä pöheiköitä haluaa jättää niin leimikon reunoille, luonto kasvattaa kyllä niitä äkkiä lisää ei huolta.
Asiallista jälkeä minunkin mielestäni. Näkyvyys on hyvä ja riistalle omat piilopaikkansa sopivissa olosuhteissa. Mukava mennä marjaan ja sieneenkin ,kun löytyy lähitulevaisuudessa ,mitä kerätä.
Nykyään jätetään riistatiheiköiksi ja säästöpuuryhmiksi ajatellut paikat käsittelemättä jo taimikkovaiheessa ,mutta homma on onnistunut näinkin,tosin työläämmän kaavan kautta ,kun raivattavaa on ollut enemmän ja tavara paksumpaa.
Kummasti tuo ennakkoraivaus edelleenkin hiertää mieliä ,vaikka se oikein toteutettuna palvelee eniten metsänomistajaa. Korjuutyön laatu paranee huomattavasti,kun työn toteuttaja näkee selkeästi tehdä oikeat valinnat niin puiden ,kun ajourien suuntauksen ja sijoittelun suhteen. Kolhutkin jäävät vähemmälle. Työskentely risukossa on sama ,kun tekisi työtä hämärässä tai lähes pimeässä . Täyttä lottoa koko homma.
Eikait tuollaisilla yksittäisillä pienillä ns. riistatiheiköillä ole riistalle tai luonnonelukoille mitään merkitystä. Niillä on lähinnä vain merkitystä raivaajan omatunnolle. Kauttaaltaan pitää suojaa linnuille olla, että ne aluella viihtyy.
Monesti omantunnon juttuja, tai sitten halutaan säästää kun jätetään ennakkoraivuut tekemättä. Hulluutta molemmat! Ja sitten haukutaan konekuskit kun näyttää huonolta.
2.harvennuksessa on jo ajourat valmiina. Silloin on helpompi tehdä näkemäraivauskin ja jättää enemmän aluskasvustoa. Toimii se niinkin. Kuusikoissa varsinkin metsän sulkeutuessa myöhemmin lehtipuualikasvos tukehtuu yleensä valonpuutteeseen .
Puuki oikeassa. Tuota vain ei mo:t ymmärrä käyttää hyödykseen. Kakkosharvennukselle tai päätehakkuuseen on ajourat jo olemassa joten näkemäraivaus säästää alikasvosta ja antaa hyvät jatkomahdollisuudet uuden metsän kasvatukseen. Minulle ei ainakaan ole motokuskit valittaneet etteikö näkemäraivaus riitä.
Näin ketjun aloittajana muutama kommentti.
Itselläni metsätalousyrittämisen tarkoitus on tehdä bisnestä ja luontoarvoja otan huomioon siinä sivussa jos ne eivät haittaa yrittämistä.
Minulle nyt ennakkoraivauksen käytetty 4 h/ha eli kustannuksena 144 e/ha on sijoitus. Sen tuotto tulee nyt heti hakkuussa parempana katkontana ja ehkä pikkaisen myös kantohinnassa. Myöhemmin sijoitua tuottaa suurempana tukkipuun tuotoksena ja myös tulevien raivauskustannusten säästönä.
Yleensä on järkevää tehdä työ kuin työ siinä vaiheessa kun se on helppoa ja halpaa. Hieskoivu ja pihlaja kyllä sinnittelevät hengissä täystiheän männikön alla mutta eivät tuota kunnolla myyntikelpoista puuta joten niiden säästämisestä ei ole hyötyä.
”Tämän päivän metsäkoneet kun menee tämmöiseen männikköön hakkuulle niin riistapöheiköt jää kaatuvien puiden ja koneiden alle”
Tuntuu melko oudolta tuo ajatus että metsänomistaja olisi ikäänkuin sivustakatsoja omassa puukaupassaan ja motokuski määräisi miten hakkuu tehdään. Ainakin minulla kauppaa tehdessä molempien osapuolien hyväksymät ehdot on otettu yleensä melko hyvin huomioon hakkuissa. Jos näin ei tapahdu niin asia selvitetään sitten normaalin reklamaatiomenettelyn kautta. On turha jupista myöhemmin jos mo ei osaa pitää puoliaan kaupanteossa ja työn valvonnassa.
Ammattimiehiähän ne motokuskit yleensä ovat, mutta silti vain tekemässä ohjeiden mukaista työtä eikä toteuttamassa jotakin omaa missiotaan metsänkäsittelyssä. Onpa kyse sitten vaikka mo:n haluamasta tai harvennusvoimakkuudesta tai riistapuskien varomisesta hakkuissa niinkuin tässä tapauksessa.
Juuri näin. Motokuskit ja muutkin metsässä työtä tekevät toteuttavat metsänomistajan toivomukset. Jos toivomuksia ei ole niin silloin tehdään hyvien metsänhoitosuositusten mukaan.
Hyviä metsänhoidon suosituksia noudatetaan ellei korjuuohjeisiin ole toisin sovittu . Toiveet on löydyttävä korjuuohjeista , koska juridisesti metsänomistajalla ei ole työnjohto-oikeutta työn toteuttajaan nähden. Vastuun kantajia ei tahdo löytyä ,jos homma menee pieleen isännän antamilla ohjeilla.
Jos halutaan muutos työtapaan ,on otettava yhteys korjuuesimieheen tai ostotoimihenkilöön.
Minä nytkään ohjeistanut lainkaan alikasvoksen suhteen mutta niin siellä vain notkopaikassa nätit kuusentaimet edelleen pystyssä ja tien varren alispuustokin aika pitkälti ehjä. Yhdestä kohtaa on moto tielle tullut (tai ajokone) Mutta ilman ohjeistustakin jos alikasvosta on ei ehdointahdoin tuhota luulisi kannattavan. Onhan tuo maisema aina paremman näköinen aukolla jos ne alikasvokset hiukan pehmittää näkymää.
Silloin on mielestäni onnistuttu jos ohikiitävä kiireinen mökkiläinen ei autostaan huomaa edes hakkuuta tehdyn.
Metsälehden taimikko-tiedeliitteessä mainittiin Luken johtavan tutkijan toimesta, että riistatiheikköjen avulla voidaan ohjata hirvien laiduntamista. Niiden avulla mäntytaimikot saattavat säästyä tuhoilta. Ohjaako kuvan 3 riistatiheikkö hirvien laiduntamista ja suojaako se lähistöllä olevat mäntytaimikot? Mikä on sen toimintaperiaate, miten se ohjaa hirvien liikkeitä?
Jospa se tarkoitti riistatiheiköillä esim. pajua ym. sälää kasvavia peltoheittoja ja muita sakeana lehtipuuta kasvavia reunametsiä yms. tureikkoja . Muutama lehtipuupuska/ha ei vaikuta vielä mitään hirvien käyttäytymiseen.
Pienillä riistatiheiköillä ei ole mitään merkitystä riistalle eikä millekään muullekaan luontokappaleelle jos koko muu ala nuollaan puhtaaksi. Pieni näkemäraivaus riittää yleensä hyvin. Kyllähän se aluskasvos paljon särkyy hakkuussa ja sitäkin kautta vähenee.
Tuohon suorittavan kommenttiin sen verran että minusta kyllä pitäisi riittää että metsänomistaja antaa hakkuutoiveet motokuskille. Minä olen aina pyrkinyt joustavuuteen. Kun isäntä palstalle tulee ja antaa toiveet niin ei tule kuulonkaan että kun toiveita ei ole korjuuohjeessa niin sitten en niitä toteuteta.
En usko että suorittavakaan haluaa ylimmääräistä byrokratiaa metsään, vaikka kyllähän se on hyvä jos toiveet on korjuuohjeissa niin epähän jälkipuheita tule.
Metsuri motokuskilla terve asiakassuhteen vaalintatapa.
Pientä hienosäätöä voi tietysti tehdä, mutta kun kauppa eli sopimus on tehty, sen mukaan mennään. Jossain tulee vastaan se, että työmaalla suoraan motokuskille annetut ohjeet alkaa vaikuttaa ostajan etuihin.
Raivaiksesta olen samaa mieltä siinä, että vaikka ns. riistatiheikkö on parempi kuin ei mitään, kannattaisi noiden puskien lisäksi jättää koko alalle sinne tänne alikasvoskuusia yms. luontoarvojen kannalta merkityksellistä rakennetta. Edelleenkään se ei tarkoita raivaamatta jättämistä tai motokuskin työn vaikeutumista. Kuvan kohteessa tosin taisi olla lähinnä hieskoivua, joten sillä alikasvoksena tuskin on käytännössä mitään merkitystä.
Motokuskin kuuluu ilmoittaa hakkuun aloittamisesta. Tuohon numeroon kannattaa soittaa ja kertoa miten hakkuu on ostomiehen kanssa sovittu, ei ne nuo metsätoimihenkilötkään aina kaikkea muista. Jotkut kirjaavat metsässä ylös mitä sovitaan ja tekevät parhaansa ohjeiden siirtymiseksi ja joillekin, vaikka laittaa sähköpostissa ohjeet ei ohjeiden välitys motomiehelle asti vaan luonnistu. Siksi viisain erityistoiveet ilmoittaa. Noilla koneilla saadaan huippujälki ja toiveet toteutuu varmaan helposti, jos olosuhteet ovat tällaiset kuten kuvissa.
Korjuuohjeissa on runsaasti tilaa selvitellä asioita ennakkoon,joten kannattaa käyttää sitä mahdollisuutta. Aika usein isännän ”erityistoiveet” ovat pyyntöjä tehdä ylisuuria ja oksaisia pihapuita , yksittäisiä tuulenkastoja kaukana palstan ulkopuolella tai harventaa karttaan piirretyn kuvion ulkopuolelta raivaamatonta osiota ,jonka ostotoimihenkilö on edellä mainitusta syystä rajannut pois käsiteltävästä palstasta.
Aha, mulla oli viime harvennukselle ohje kuskille, että jättää maksimissaan 1000 runkoa hehtaarille alaharventaen, olisivat jättäneet ostomiehen kanssa sovitusta poiketen noin 1200 ja ajokone olisi tehnyt jonkun klaapin. En tiedä miksi nämä harvennuskäytännöt vaihtelevat, liian tiheässä asennossa tuppaa ajokonekin tekemään väkisin kolhuja. Toiselle pikku kuviolle ohjeistin että poistaa kaikki koivut kuusten päältä ja muutoinkin keräilee tukkirunkoja myös havupuista ja että ajourat tälle kuviolle on nauhoitettu. Oliko aiheettomia toiveita, minusta ei ja ainakin itse olin hakkuujälkeen tyytyväinen.
Riippuu puuston koosta ,montako runkoa hehtaarille jätetään . Koealamittaus selvittää ,onko toimittu oikein. Jos on pieniä runkoja ,jätetään 1200 ja vähän isompia niin jätetään 900. Paikanpäällä käymättä on mahdoton sanoa ,kumpi vaihtoehto on oikea. Koneen koealamittausohjelma kertoo suoraan kumpi.
Koivujen poistaminen kuusten päältä on ihan jees edellyttäen ,että työväline on riittävänkokoinen kyseiseen hommaan. Pienillä koneilla työskenneltäessä isot koivut jäävät pystyyn ,kun koneen ominaisuudet eivät riitä niiden käsittelyyn.
Suulliset ohjeet sisältävät riskin niissä tilanteissa ,jolloin tilalla on useita omistajia ja erilaisia mielipiteitä metsän käsittelystä . Korjuun toteuttaja on äkkiä käräjillä ,jos poikkeaa työohjelman ohjeista. On olemassa tapaus ,jossa yrittäjä tuomittiin sakkoihin ja korvauksiin ,kun oli kaatanut toisen omistajan pyynnöstä puun ,jota toisen omistajan mielestä ei olisi saanut kaataa. Tähän hommaan yrittäjä oli käyty erikseen suullisesti pyytämässä.
Tuollainen tulee eteen seuraavassa kaupan kohteessa eli koivikon ensiharvennus ja kuusialojen yliskoivujen poisto. Se vain mietityttää miten saada merkittyä kuusiala/alat niin että motolla huomioidaan työtavan muutosalue. Kun kuusikkoala on reunoiltaan harvempi ja sinällään hiukan vaikeampi hahmottaa.
Olen katsellut kymmeniä ensiharvennuksia alueella ja käyn tarkistamassa siksi aina heti aluksi miten hakkuuta suoritetaan. No nyt oli konemies tehnyt vain muutaman tunnin ja häipynyt, mutta kyllähän tuosta heti huomasi että liian tiheäksi jää ja tilaisuuden tullen isoja pois ja kaksi pientä tilalle. Penkasin kuitukasoista 4 suoraa 5 metrin pätkää, missä latvaläpimitta reilu 15 cm. Eli tuon jälkeen alaharvennettiin ja jäävä puusto noin 17 cm keskiläpimitalla ja puusto on kauttaaltaan suoraa. Siis pystyssä noin 120 mottia/ha. Huomautin myös puhelimessa noista tukkien siirtymistä ja oli puitu sitten näkösälle jokunen kappale epäkurantteja tukkeja, ikäänkuin tasoihin meni. Asiallinen ja täsmällinen palaute heti aluksi, kuten metsä masa on neuvonut ja kun kuvio oli totaaliraivattu, ei tuossa mitään epäselvää ollut.
Totta se on että mitään ylimääräisiä hakkuita en minäkään suostunut tekemään. Varsinkaan pihapuihin en koskenut jos niitä ei ollut erikseen työmääräyksissä. Noissa pihapuu hommissa on vastuukysymykset aika ongelmallisia ja vahingot voivat olla suuria. Olen aina sanonut isännälle että vastuu on hänen ja siitä tehdään paperi. Asian selväksi saamiseksi. Samoin jos aletaan tehdä ylimmääräisiä hakkuita niin nekin on sovittava ostajan kanssa.
Mutta leimikon hakkuun erityistoivomukset jotka tulevat isännältä niin olen pyrkinyt toteuttamaan
Aika usein isännän ilmoittamat tuulenkaadot ovat osoittuteuneet sen verran lahoiksi , että ainespuuksi niistä ei ole. Tänä vuonna erityinen ongelma lumituhopuiden kanssa , kun talvisista lumen murtamista puista karisee jo kaarna. Niitä ei voi kuitupinoonlaittaa isäntien hartaista toiveista huolimatta tukin teosta puhumattakaan.
Hakkuun muuttaminen kaupanteon jälkeen alaharvennuksesta yläharvennukseksi pelkillä suupuheilla on ripustautumista ravattuun köyteen.
Kannattaakin ostomiehelle laittaa aina sähköpostilla hakkuussa sovitut asiat yksityiskohtaisesti ennen kaupan sopimista, tällöin työmaaohjeet ovat takuulla sovitut, eikä sopimusta siten ”laajenneta” työmaakäynnillä.
Kyllä tuo tuntuu jo aika oudolta jos työn luonnetta voi tuosta vain muuttaa kesken työn. Tuskin sellaisia konehemmoja onkaan joka tuohon suostuu. Tai sitten on suoritustaso kyllä vielä koulun jälkeistä epävarmuutta. Kyllä ennen työn alkua pitää työohjeet selvät olla. Siksi pyrin aina kun mahdollista käymään heti aamulla työn alkuun palstalla jutulla aloittajan kaas.
Ylä ja alaharvennus kannattaa erottaa eri kuvioiksi kartalle, joka näkyy motokuskille ja erottaa kuviot vielä maastossa kuitunauhalla. Sitä varten nuo tietokoneet on, että kartat ja työmääräykset on tallessa ja kaikille kuskeille samat. Usein on ongelma, että suullisesti sovitut asiat muuttuvat matkan varrella.
Ihmeellisiä osto – korjuu – ja konehenkilöitä teillä on. Ei voi muuta kuin ihmetellä, onko ne kaikki – kuten myös metsänomistaja ihan ”pystymetsästä revitty”?
Kun Me täälläpäin teemme metsäkauppaa, niin jos käydään metsässä, niin kuviolla koukkaamisen jälkeen (liputus voidaan tehdä tarvittaessa) – onkin asia selvä. Ammattilaiset tekevät hakkuun niinkuin se parasta on, eikä ”Katkontaohjeita” tarvita.
Varastopaikka on yleensä selvillä jo ennen metsään menoa.
Itse en alkaisi ennen hakkuun alkua neuvomaan ammattikuskia. Päinvastoin – Kun antaa pienen kehumisen kanssa hänelle ”avaimet”, hän tekee vielä tarkempaa työtä kuin olisi muuten tehnyt.
Todelliset puukaupan tekijät ovatkin aivan eri juttu jätkä kuin sinun kuvitteelliset. Jos haluaa metsäänsä stantartiläpösen jossa se rumuus korostuu niin kauan kun ympäröivät metsät kaadetaaan niin siitä vain anna vapaat kädet.
Kauppakirjaan kannattaa merkitä erityistoiveet esim. jäävän puuston tiheyden suhteen. Samoin puiden omistusoikeuden siirtyminen vasta maksettaessa, jos on epävarmuutta ostajan rahatilanteesta tms.
Tukkien mittalistan näyttäminen hakkuun jälkeen on nykyään ollut kuulemma nihkeää. Senkin voi lisätä paperille lisähuomautuksena ennen kaupantekoa, niin ei jää epäselvyyttä.
Kalibrointituloksen motokuskit näyttää yleensä mielellään myyjälle jos sitä pyytää nähtäväksi.