Polttopuuta jää paljon lannoitteeksi metän pohjalle. Osa palstasta on sellaista, että suurin osa on pystyyn kuivanutta. Mutta kuka ostaa kuusta polttopuuksi, kun herkkup*****t polttavat vain seulottua 2 mm toleranssilla katkottua koivua?
Ehkä ajokustannukset voisi saada.
Eipä liikahda lehtikään tuossa metsässä. Kuollut metsä. Kumma kyllä viherpipertäjien toiveunia. Itse en noin tylsää metsää kyllä tavoittele enkä raivaisi noin tyynikään. Jotain elukoiden suojaa ja pientä lehtipuuta sun muuta elonmerkkiä kaipaisi. Ja tuo kuusikko nurin vaan mahdollisimman nopsaan!
Siksipä sitä raivataankin, että motokuski suostuu tiputtamaan koneen ritilöiltä. Niitä tavallisia tapauksia, että omistajat ikääntyneet ja kuolleet. Ei ole tehty mitään kymmeniin vuosiin.
Jos 10 senttiset rungot ovat kuivuneet, tuskin ne juurikääpää levittävät. Varma en tosin ole, täytyykin katsoa, antaako kirjallisuus tähän vastausta. Jos rungot sinnittelevät hengissä, runko kelpaa jos ei kuiduksi niin ainakin energiaksi.
Ajattelitko harvennusta vai päätehakkuuta? Kuutioita on vähän (n. 250?) kun viimeiset 20 vuotta on liian tiheänä kasvanut. Siksi harvennuksesta ei tukkia juurikaan tule. Maaperä vaikuttaa periaatteessa rehevältä, mutta kivisyys haittaa. Suurin kysymys on kasvun elpyminen, jos puustoa harventaa. Pienet latvukset ja puuston korkea ikä ovat huono yhdistelmä. Lannoitus menee minusta tuossa kohteessa hukkaan. Mutta ehkä alaharvennuksen jälkeen jää kasvatuskelpoisia puita riittävästi jäljelle, jotta päätehakkuuta voi 15 vuotta lykätä. Moni asia, kuten leimikon koko ja viereisten kuvioiden käsittely vaikuttaa siihen, mitä kannattaa tehdä.
Omistaja tietysti päättää, mitä tekee, ei ole minun palsta. Joillakin kuvioilla voisi harvennus olla paikallaan, osa on selvää päätehakkuukamaa. Tyvestä suurimmat liki metriä. MHY-henkilö oli kertonut käydessään, että metsurihommiksi menee suurimmat, liian isoja motolle.
Seuraavaksi alkaa kauan sitten (ehkä 50 v) ojitetun suon raivaus. On niin tiheätä, ettei meinaa läpi päästä eikä edes näe ennen raivausta mitä siellä on. Paikoitellen voi arvailla olevan tukkikokoistakin tavaraa, sen vähän mitä sinne näkee. Palsta on kaikkiaan parikymmentä hehtaaria, raivannut olen noin puolet. Viikonloppuhommina ei tule paljoa valmista.
Gla, tämä saattaa päinvastoin olla oikeinkin hyvä lannoituskohde. Vaikea sanoa yhden kuvan perusteella, mutta jos jäljelle jää valtapuusto jolla elävää latvusta 30-40% niin lannoittamalla kasvun voi todella saada vauhtiin. Kannattavuutta parantaa se, että yhden tukin puut järeytyvät järjellisessä ajassa kahden tukin rungoiksi. Nimenomaan kivisillä mt-pohjilla (hiukan karu) lannoitus auttaa erityisesti.
Tottakai kuvion lumi ja tuulituhoalttius pitää miettiä. Voi olla, että kannattaa odottaa 4-5 vuotta ja sitten lannoittaa.
Tässäkin ketjussa puhutaan taas ennakkoraivauksessa poistettavan puuston lannoittavasta vaikutuksesta. Sillä ei ole mitään merkitystä. Alikasvoksesta vapautuva ravinnemäärä on täysin olematon. Moninkertaisesti tärkeämpää on alikasvoksen poistamisesta seuraava maaperän lämpötilan nousu. Sillä on merkitystä.
Onko sinulla tiedossa tutkimusta aiheesta? Minulla on se käsitys, että iäkkään kuusen kyky reagoida harvennukseen on heikko. Jos latvus on ylitiheyden myötä supistunut liikaa, käytännössä selvästi alle 50 prosentin, ei puu pysty hyödyntämään parantuneita olosuhteita. Yhteyttäminen jää heikolle tasolle, eikä silloin ravinteetkaan kulje liukkaasti.
Olisi hienoa, jos olen väärässä. Minulla on pieni kuusikkokuvio, joka on aikanaan liian tiheänä kasvanut. Pohja tosin on pääosin omt, mutta ainakaan se ei ole mitään kasvun riehaantumista harvennuksen seurauksena saanut aikaan. Ikää puustolla on n. 60 vuotta. Veikkaan kuvan puustoa lähes saman ikäiseksi.
Hhmm mistä tulee väite ettei kuusi pysty riehantumaan kasvuun iällä yli 60..80v. Katselin viime kevään kuusenkantoja ja siellä kannoista katsoen huonon kuitupuun mitalla ollut n 100v kuuset olivat valoon päästyään alkaneet kasvattaa lustoaan ja ihan kivaan tukkimittaan päästy. Samaa olen katsonut aiemminkin joskus riukuikään pääsy ollut likim100v ja siitä vaan kuusi vuosi vuodelta päässyt tukkipuuksi. Olisi kiva tietää mihin perustuu tuo väite että kuusikko ei oikealla pohjalla elvy. Ehkäpä sitä kasvua on odotettu sellaisella pohjalla jossa kuusi ei luontaisestikaan superkasvuun yllä.
Se perustuu vain ja ainoastaan minun havaintoihini. Tietysti kasvu paranee, muttei sille tasolle, jolla se hoidetussa metsässä olisi. Mutta kuten sanottua, lainkaan ei harmita, jos olen väärässä. Edelleen vain ihmettelen sitä, mistä ylitiheyden seurauksena alta 30-40 prosentin latvuksella yli 20 metrinen puu uutta latvusta kasvattaisi niin nopeasti, että kasvukin voisi elpyä.
Hmm täällä flunssa päällä- Se kuusen kasvun toipuminen perustuu mun ajttelulla siihen että tulee valolatvusta lisää se. kun harvennettu alkaa saamaan valoa.
Se minkä takia taas vanha kuusikkovaltapuu ei elvy harvennuksessa johtuu siitä että ei kestä valoshokkia, koska valtapuussa on niin paljon neulasta.
Olen ajatellut siten että alikasvos elpyisi mutta valtapuiden harventaminen ja lihottaminen voi johtaa puiden kuivumiseen helpostikin. Siksi en suosi vanhan kuusikon harvennuksia, kaikki pieninä aukkoina nurin ja uudistus.
Mistäkö uutta latvusta?
Kasvu tapahtuu neulasissa ja lannoitus lisää nopeasti ja voimakkaasti neulasmassaa. Lannoitettujen neulasten pinta-ala on huomattavasti verrokkia suurempi. Ei latvuksen korjaantumiseen tarvita uusia vihreitä metrejä vaan neulasmassaa.
Ok, ja ylös kasvavat neulaset siis lisää myös omalta osaltaan tietysti läpimittakasvua. Kuinkahan moni metsänomistaja tajuaa neulasten typen lannoittavan vaikutuksen. Neulasten typpi on muistaakseni 2% ja runkopuussa 0,2% painosta kuoressa puolet enemmän, jotenka neulaset sinällään ovat tehokasta lannoitetta, samoinkuin puun kuori. Niin ja jos tuota puunkuorta jätetään tuonne maatumaan on lannoitevaikutus hyvä kasvulle. No joku tutkija voisi kertoa tarkemmin tämän apuharvennuksen dynamiikkaa…..
Jostain olen saanut sellaisenkin käsityksen, että vain vihreissä lehdissä ja neulasissa on ravinteita. Puu kerää ravinteet talteen ennen kuin lehdet ja neulaset keltaisena putoaa. Leppä ja jokin jalopuu on poikkeus. Kuusen neulaset eivät siis lannoita maaperää kuin hakattaessa. Ylipäätään tuo ravinteiden tulo maaperään on vähän kaksipiippuinen juttu. Maastahan ravinteet pääosin ovat peräisin, joten ylitiheän puuston harventaminen ei maaperää varsinaisesti lannoita. Siinä vain palautetaan tilanne sille tasolle, jolla sen kuuluukin olla. Kasvureaktioon vaikuttaa harvennuksessa moni asia, joten lannoittavaa vaikutusta ei kasvusta voi päätellä.
Tosiaan puun kuoressa on 0,5% typpipitoisuutta ja sitähän on puun massasta kuitenkin jonkinlainen osa. Koko puussa jotain 0,2% on typpeä. Ei se ole suinkaan vain niin että lehtivihreässä neulasissa vain olisi typpeä.
Mielestäni kantojen raastojen sijastae enemmän energiaa tulisi suunnata metsänhoidollisen oikea aikaisen harvennuksen suuntaan tai sitten tällaisiin kuvan osoittamiin töihin, vuosia unohdettujen palstojen saamiseen taas tuottavaan kuntoon….
Tuohon raivaustähteiden lannoitusvaikutukseen sanoisin, että raivauksessa kasvatettavaksi jätettävä ei ehtine ottaa kaikkea maan kasvuvoimaa, vaikka kasvaisi alusta asti yhtä harvassa, vaan raivausjäte on kyllä lannoitus.
Raivasin kahteen kertaan oman kovasti vesakkoa ottavan männyntaimikon (>1,5m silmässä) nyt noin 5m pitkän. Toisesta raivauksessa, joka oli pekästään koivunvesaa ja pajua, tuli kyllä merkittävä määrä biomassa lannoiteksi samalla.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Ennakkoraivausta tehty syyskuussa. Juurikäävän takia otettu vain tyvestä alle 10-senttiset. Ehkä tulee pakkasien aikaan raivattua nuo isommat.
Näyttää hyvältä !
Älä päästä konetta, anna kasvaa täysitiheänä.
Talvella polttopuuta, haloiksi vaan Fiskarsilla ja ahkiolla tien varteen.
Polttopuuta jää paljon lannoitteeksi metän pohjalle. Osa palstasta on sellaista, että suurin osa on pystyyn kuivanutta. Mutta kuka ostaa kuusta polttopuuksi, kun herkkup*****t polttavat vain seulottua 2 mm toleranssilla katkottua koivua?
Ehkä ajokustannukset voisi saada.
Ei 10 senttisiä kannata raivata.
Jos kuusikko on tiheyden takia hukannut latvojaan lumituhoissa? Pystyynkö ne pitää jättä kun ei kuiduksi kelpaa kuivuneena.
Eipä liikahda lehtikään tuossa metsässä. Kuollut metsä. Kumma kyllä viherpipertäjien toiveunia. Itse en noin tylsää metsää kyllä tavoittele enkä raivaisi noin tyynikään. Jotain elukoiden suojaa ja pientä lehtipuuta sun muuta elonmerkkiä kaipaisi. Ja tuo kuusikko nurin vaan mahdollisimman nopsaan!
Siksipä sitä raivataankin, että motokuski suostuu tiputtamaan koneen ritilöiltä. Niitä tavallisia tapauksia, että omistajat ikääntyneet ja kuolleet. Ei ole tehty mitään kymmeniin vuosiin.
Tämä ei ole edes täystiheäkään, kunnon metsässä ei kasva mikään vihreä!
Erittäin hidaskasvuinen kuusikko näkyy olevan. Taitaa olla männyn maalla? Onko iästä tietoa? Aiotko lannoittaa?
Kyllä maapohja on kuuselle sopivaa. Kasvanut liian tiheänä ja osa kuollut pystyyn. Kuvan paikka ei ole läheskään tihein palstalla.
Jos 10 senttiset rungot ovat kuivuneet, tuskin ne juurikääpää levittävät. Varma en tosin ole, täytyykin katsoa, antaako kirjallisuus tähän vastausta. Jos rungot sinnittelevät hengissä, runko kelpaa jos ei kuiduksi niin ainakin energiaksi.
Ajattelitko harvennusta vai päätehakkuuta? Kuutioita on vähän (n. 250?) kun viimeiset 20 vuotta on liian tiheänä kasvanut. Siksi harvennuksesta ei tukkia juurikaan tule. Maaperä vaikuttaa periaatteessa rehevältä, mutta kivisyys haittaa. Suurin kysymys on kasvun elpyminen, jos puustoa harventaa. Pienet latvukset ja puuston korkea ikä ovat huono yhdistelmä. Lannoitus menee minusta tuossa kohteessa hukkaan. Mutta ehkä alaharvennuksen jälkeen jää kasvatuskelpoisia puita riittävästi jäljelle, jotta päätehakkuuta voi 15 vuotta lykätä. Moni asia, kuten leimikon koko ja viereisten kuvioiden käsittely vaikuttaa siihen, mitä kannattaa tehdä.
Omistaja tietysti päättää, mitä tekee, ei ole minun palsta. Joillakin kuvioilla voisi harvennus olla paikallaan, osa on selvää päätehakkuukamaa. Tyvestä suurimmat liki metriä. MHY-henkilö oli kertonut käydessään, että metsurihommiksi menee suurimmat, liian isoja motolle.
Seuraavaksi alkaa kauan sitten (ehkä 50 v) ojitetun suon raivaus. On niin tiheätä, ettei meinaa läpi päästä eikä edes näe ennen raivausta mitä siellä on. Paikoitellen voi arvailla olevan tukkikokoistakin tavaraa, sen vähän mitä sinne näkee. Palsta on kaikkiaan parikymmentä hehtaaria, raivannut olen noin puolet. Viikonloppuhommina ei tule paljoa valmista.
Gla, tämä saattaa päinvastoin olla oikeinkin hyvä lannoituskohde. Vaikea sanoa yhden kuvan perusteella, mutta jos jäljelle jää valtapuusto jolla elävää latvusta 30-40% niin lannoittamalla kasvun voi todella saada vauhtiin. Kannattavuutta parantaa se, että yhden tukin puut järeytyvät järjellisessä ajassa kahden tukin rungoiksi. Nimenomaan kivisillä mt-pohjilla (hiukan karu) lannoitus auttaa erityisesti.
Tottakai kuvion lumi ja tuulituhoalttius pitää miettiä. Voi olla, että kannattaa odottaa 4-5 vuotta ja sitten lannoittaa.
Tässäkin ketjussa puhutaan taas ennakkoraivauksessa poistettavan puuston lannoittavasta vaikutuksesta. Sillä ei ole mitään merkitystä. Alikasvoksesta vapautuva ravinnemäärä on täysin olematon. Moninkertaisesti tärkeämpää on alikasvoksen poistamisesta seuraava maaperän lämpötilan nousu. Sillä on merkitystä.
Onko sinulla tiedossa tutkimusta aiheesta? Minulla on se käsitys, että iäkkään kuusen kyky reagoida harvennukseen on heikko. Jos latvus on ylitiheyden myötä supistunut liikaa, käytännössä selvästi alle 50 prosentin, ei puu pysty hyödyntämään parantuneita olosuhteita. Yhteyttäminen jää heikolle tasolle, eikä silloin ravinteetkaan kulje liukkaasti.
Olisi hienoa, jos olen väärässä. Minulla on pieni kuusikkokuvio, joka on aikanaan liian tiheänä kasvanut. Pohja tosin on pääosin omt, mutta ainakaan se ei ole mitään kasvun riehaantumista harvennuksen seurauksena saanut aikaan. Ikää puustolla on n. 60 vuotta. Veikkaan kuvan puustoa lähes saman ikäiseksi.
Hhmm mistä tulee väite ettei kuusi pysty riehantumaan kasvuun iällä yli 60..80v. Katselin viime kevään kuusenkantoja ja siellä kannoista katsoen huonon kuitupuun mitalla ollut n 100v kuuset olivat valoon päästyään alkaneet kasvattaa lustoaan ja ihan kivaan tukkimittaan päästy. Samaa olen katsonut aiemminkin joskus riukuikään pääsy ollut likim100v ja siitä vaan kuusi vuosi vuodelta päässyt tukkipuuksi. Olisi kiva tietää mihin perustuu tuo väite että kuusikko ei oikealla pohjalla elvy. Ehkäpä sitä kasvua on odotettu sellaisella pohjalla jossa kuusi ei luontaisestikaan superkasvuun yllä.
Se perustuu vain ja ainoastaan minun havaintoihini. Tietysti kasvu paranee, muttei sille tasolle, jolla se hoidetussa metsässä olisi. Mutta kuten sanottua, lainkaan ei harmita, jos olen väärässä. Edelleen vain ihmettelen sitä, mistä ylitiheyden seurauksena alta 30-40 prosentin latvuksella yli 20 metrinen puu uutta latvusta kasvattaisi niin nopeasti, että kasvukin voisi elpyä.
Hmm täällä flunssa päällä- Se kuusen kasvun toipuminen perustuu mun ajttelulla siihen että tulee valolatvusta lisää se. kun harvennettu alkaa saamaan valoa.
Se minkä takia taas vanha kuusikkovaltapuu ei elvy harvennuksessa johtuu siitä että ei kestä valoshokkia, koska valtapuussa on niin paljon neulasta.
Olen ajatellut siten että alikasvos elpyisi mutta valtapuiden harventaminen ja lihottaminen voi johtaa puiden kuivumiseen helpostikin. Siksi en suosi vanhan kuusikon harvennuksia, kaikki pieninä aukkoina nurin ja uudistus.
Mistäkö uutta latvusta?
Kasvu tapahtuu neulasissa ja lannoitus lisää nopeasti ja voimakkaasti neulasmassaa. Lannoitettujen neulasten pinta-ala on huomattavasti verrokkia suurempi. Ei latvuksen korjaantumiseen tarvita uusia vihreitä metrejä vaan neulasmassaa.
Ok, ja ylös kasvavat neulaset siis lisää myös omalta osaltaan tietysti läpimittakasvua. Kuinkahan moni metsänomistaja tajuaa neulasten typen lannoittavan vaikutuksen. Neulasten typpi on muistaakseni 2% ja runkopuussa 0,2% painosta kuoressa puolet enemmän, jotenka neulaset sinällään ovat tehokasta lannoitetta, samoinkuin puun kuori. Niin ja jos tuota puunkuorta jätetään tuonne maatumaan on lannoitevaikutus hyvä kasvulle. No joku tutkija voisi kertoa tarkemmin tämän apuharvennuksen dynamiikkaa…..
Jostain olen saanut sellaisenkin käsityksen, että vain vihreissä lehdissä ja neulasissa on ravinteita. Puu kerää ravinteet talteen ennen kuin lehdet ja neulaset keltaisena putoaa. Leppä ja jokin jalopuu on poikkeus. Kuusen neulaset eivät siis lannoita maaperää kuin hakattaessa. Ylipäätään tuo ravinteiden tulo maaperään on vähän kaksipiippuinen juttu. Maastahan ravinteet pääosin ovat peräisin, joten ylitiheän puuston harventaminen ei maaperää varsinaisesti lannoita. Siinä vain palautetaan tilanne sille tasolle, jolla sen kuuluukin olla. Kasvureaktioon vaikuttaa harvennuksessa moni asia, joten lannoittavaa vaikutusta ei kasvusta voi päätellä.
Tosiaan puun kuoressa on 0,5% typpipitoisuutta ja sitähän on puun massasta kuitenkin jonkinlainen osa. Koko puussa jotain 0,2% on typpeä. Ei se ole suinkaan vain niin että lehtivihreässä neulasissa vain olisi typpeä.
Mielestäni kantojen raastojen sijastae enemmän energiaa tulisi suunnata metsänhoidollisen oikea aikaisen harvennuksen suuntaan tai sitten tällaisiin kuvan osoittamiin töihin, vuosia unohdettujen palstojen saamiseen taas tuottavaan kuntoon….
Olet oikeassa, korjaan lauseeni muotoon, jotta se vastaa sitä mitä yritin sanoa:
Jostain olen saanut sellaisenkin käsityksen, että neulasista ja lehdistä vain vihreissä on merkittäviä määriä ravinteita.
Tuohon raivaustähteiden lannoitusvaikutukseen sanoisin, että raivauksessa kasvatettavaksi jätettävä ei ehtine ottaa kaikkea maan kasvuvoimaa, vaikka kasvaisi alusta asti yhtä harvassa, vaan raivausjäte on kyllä lannoitus.
Raivasin kahteen kertaan oman kovasti vesakkoa ottavan männyntaimikon (>1,5m silmässä) nyt noin 5m pitkän. Toisesta raivauksessa, joka oli pekästään koivunvesaa ja pajua, tuli kyllä merkittävä määrä biomassa lannoiteksi samalla.