Oli laitettu enskat ja toistat samaan kasaan puulajista ja laadusta riippumatta. Näitä kasoja oli useita lyhyellä matkalla. Ei näkynyt kokopuuta yhdessäkään kasassa ja tulevaisuudessa vielä vähemmän.
Oli laitettu enskat ja toistat samaan kasaan puulajista ja laadusta riippumatta. Näitä kasoja oli useita lyhyellä matkalla. Ei näkynyt kokopuuta yhdessäkään kasassa ja tulevaisuudessa vielä vähemmän.
Puukauppa
Taitaa tämä hiilijuttu ja Ruotsin malli kannustaa siihen, että kun ennen korjattiin mahdollisimman tarkoin kantoja myöten, nyt ”otetaan vain paistit” ja loppu jätetään metsää. Ennen tätä sanottiin tuhlaamiseksi, mutta nyt se on ”hiiliviisasta”.
Hyvin kuvaava kustannustietoinen vastakkainen käytäntö myhistyksen mallille. Siinähän muutaman motin nökkösillä saadaan runsain rukkasenkuvin vain tappiota kaikkiin työvaiheisiin.
Tässä menettelyssä ravinteet jää metsiin, latvuksia juurenniskain suojaksi, työtehoa käsittelyvaiheisiin.
Varmaan ollaan nähty emergianpuun huippuhinnat vähäksi aikaan varmaan nuo puut on myyty huippuun. Jännä nähdä kaventuuko vaiko kasvaako tukin jakuidun hinta suhteessa energiapuuhun. Kyllähän se olisi toivottavaa, että näin kävisi sillä jos tuo kuva toteutuu tarkottaa se ankeita aikoita ainespuulle ja sen tekijöille.
Minä saan rahaa sitä enemmän mitä vaikeampaa pusikkoa. En ymmärrä miksi tämä ei toimi samalla tavalla metsäkoneilla. Eikös päätehakkuun tekemisestä saa per kuutio vähemmän rahaa kuin harvennuksen tekemisestä? Tavallaan miksi tämä logiikka loppuisi kun mennään vielä pienempään tai jopa raivauksiin asti? Ainut kuka voi hyötyä metsäkonealalla on aito yrittäjä joka itse hinnoittelee työnsä ja saa sitä kaupaksi e. Energiapuumetsään. Taitaa tulla ainespuun hinnat melko annettuna.
Voihan siitä työstä saada enemmän rahaa, mutta kun se ei vastaa kasvaneita kustannuksia ,se on laiha lohtu. Siinä leikissä loppuvat rahat ja terveys. Alle 70 litran puiden nyplääminen koneellisesti ei elätä.
Kuvassa ei ole tarvinnut käyttää erikoiskoneita eikä lisälaitteita. Jälkeäkin on syntynyt ihan eri tavalla verrattuna ”printeisiin” kokopuukohteisiin. Ei ole mennyt koneen eikä kuskin aika hukkaan ja molemmat ovat hankkineet hintansa.
Tämän tyyppinen metsien käsittely tulee yleistymään ,kun aletaan purkamaan kädettömien perikuntien omistamien metsien hoitorästejä isommasta päästä. Pienemmät jäävät odottamaan kypsymistään. Luonto hoitaa ,kun ihminen ei kykene tai halua. Ihan ilmaiseksi. Sato korjataan sitten ,kun korjuu kannattaa. Kannattavuutta parannetaan yhdistämällä pienet tavaralajierät energiapuuksi. Ei ole laatuongelmia ja homma etenee.
Tavallaan jos kaikki annetaan valmiina eli metsä group osoittaa työmaan ja hinnan niin voihan se olla, että se ei vastaa kustannuksia. Mutta jos yrittäjä sopii asiakkaan eli metsänomistajan kanssa millä hinnalla se ostaa energiapuut niin eikö se silloin saa siitä haluamansa ja tarvittavan korvauksen? Saanhan minäkin rahani vaikka metsä on pientä ja risukkoista ja siitä ei tule edes energiapuuta. Kokopuukin syntyy samalla koneella kuin kaikki muukin, mitään erikoiskoneita ei tarvita. Giljotiinin ovat aika marginaalia mutta tarpeellisia yksittäiskohteilla.
Kyllä se niin on, että volyymi, minkä pystyy käsittelemään ja saa käsiteltäväkseen, ratkaisee kannattavuuden pitkällä tähtäimellä. Eli kohteet pitää olla sellaisia, joissa saa määrää aikaiseksi ja kohteita pitää olla riittävästi.
Entäs jos volyymit pienenee ainespuussa jos pukkaa jotain taantuman kaltaista niin paraneeko vai vähentyykö kannattavuus jos tekee myös energiapuuta itse jinnat sopien?
” Mutta jos yrittäjä sopii asiakkaan eli metsänomistajan kanssa millä hinnalla se ostaa energiapuut niin eikö se silloin saa siitä haluamansa ja tarvittavan korvauksen? Saanhan minäkin rahani vaikka metsä on pientä ja risukkoista ja…”
Suorittava porras kertoikin osan, enkä availe avo/harv. hinnoittelun logiikkaa.
On täysin selvää, että risun puristelijat ovat aivan liian monen tekijän armoilla. Jos hinnoittelu olisikin kustannusperusteista, pystyynhän jäisivät isolta osin ilman Metkoja. Siihen ketjuun verraten kyllä raivaajat valjaineen ja henkseleineen painivat höyhensarjassa.
Se on metsänomistajan ja asiakkaan välinen sopimus miten se hinta vastaa kustannuksia. Sinulle annettava hinta ei varmasti ole samakuin jos neuvottelet puunmyylän kanssa millä hinnalla teet kuin ison yhtiön joka antaa jokapäiväisen työn. Silloinhan sinä tingit, jotta saat sen volyymin mutta energiapuu on pienempi volyymista ja ei niin tärkeää ja jos se syntyy siinä sivussa niin voit ottaa sen lihavamman hinnan.
Mehtäukko, en minäkään tee samalla hinnalla yksityiselle, tottakai sen on korkeampi mutta aavistuksen matalampi kuin yhtiön. Nykyisin en juuri jouda yksityiselle tekemään mitään. Olettekohan oikeita asiantuntijoita kertomaan näistä energiapuuasioista?
Kun tuolle risujen keräilylle laitetaan käypä hinta , ei palvelua osta kukaan. Aikoinaan syntyi valtava meteli ,kun hinta pantiin kohdalleen ja isännälle lankesi iso lasku energiapuun korjuusta ,vaikka hän odotteli muhkeaa tiliä. MHY: n porukka operaation toteuttajana oli pitkään ihmisten hampaissa ,kun unelma romuttui. Kyse oli kuitenkin vain markkinoinnin avulla luodusta harhakuvasta maanomistajan päässä. Sama tuntuu vaivaavan AR:aa vieläkin. Energiapuunkorjuu on metsänhoitomuotona kallein mahdollinen työlaji . Jos sitä halutaan ,on löydyttävä valmiutta maksaa myös kulut. Hyväntekeväisyytenä ei konetyötä ole varaa tehdä.
Muistutan vielä että metsän kunnosta ja kunnostamisesta vastaa yksinomaan metsänomistaja. Ei kannata elää harhakuvitelmissa ,että hoitohommat kiinnostavat raaka-aineen ostajaa. Sen pääprioriteetti on hankkia vain raaka-aine mahdollisimman kustannustehokkaasti. Juuri näin ,kuten kuvassa on toimittu.
Suuremmille yrityksille poltettavan puutavaran hankinta voi aiheuttaa kansainvälisesti mainehaittaa ,jonka johdosta ne ovat pesemässä käsiään energiapuubisneksen suhteen eivätkä hanki energiapuuta enää merkittäviä määriä. Ei varsinkaan erikseen.
Jos asiakas saa arvion energiapuunmäärästä ja hinnan minkä se siitä saa niin kenelläkään ei luuloja eikä kuvitelmia. Jos sen jälkeen kauppa käy ja korjaaja on puutarjoukseensa laskenut millä se sen tekee niin siitä saa kaikki haluamansa. Ilmeisesti tämä on vaikea ymmärtää, että kun työstä sovitaan käypä hinta ni ei tekijät valita, kummallisia mielikuvia omaavat tuntuvat vain valittavan.
Tuo on ihan totta varmaan, että hakkuut siirtyvät sinne missä on helpompaa, tällä hetkellä tuntuu tiloilta missä tehdään 5-varhaisperkauksia, lähtee nyt paljon istutuskuusta, lähinnä kuitua ja tukkia energiapuuksi. Suurempi saanto vähän kompensoi kevyempää raivausamta kun nuo pienet kannot on siellä lähinnä ongelmana kun ne ei lopeta vesomista.
”.. Olettekohan oikeita asiantuntijoita kertomaan näistä energiapuuasioista?..” On kerrottu sitä tosi-asiaa, että metsänomistajien luulot jättää itselleen kuuluvat raivaussahatyöt koneilla ryllättäviksi metkojen turvin, ovat kaukana tavoitteesta.
Kuka lähteekin moiseen on valintansa, mutta yrittäjien sitoutuminen niin kalliisti siihen työntekijöidensä ja kaiken rekvisiitan kanssa vaatisivat monivuotiset pitävät kustannusvastaavat sopimukset.
Kemerakohteet tulivat aikanaan energiapuuvaihtoehdon piiriin sen vuoksi ,että kunnollisia energiapuukohteita oli niukasti tarjolla. Oli alunperin tarkoitus korjata puuta järeistä ja pilalle menossa olevista kemera-kohteista.
MUTTA! Kemeraehtojen sisältämä vaatimus korjata puutavara aina rinnan korkeudelta neljän sentin läpimittaan asti vei toiminnan pahasti sivuraiteille ja pohjan pois kannattavalta toiminnalta. Surkuhupaisinta oli ,että käsiteltävän taimikon vieressä kasvanut sopiva monilajinen energiapuumetsä jätettiin hakkaamatta, kun toimenpiteeseen ei saatu tukea! Moto toimi raivaussahan korvikkeena taimikossa.
Jo alunperin olisi oistettavalla puustolla pitänyt olla järkevä minimiraja kokonsa suhteen. Nyt kemera saneli rajan aivan liian alas.
Edellä mainittu ei haitannut tekijää , kun työ toteutettiin tuntiveloituksella. Tilanne muuttui ,kun siirryttiin mitään kyselemättä tekemään työ kilokaupalla. On ihan eri asia kerätä kiintomottia vastaava puumäärä 5-litran rasteista verrattuna esim . ensiharvennuskokoisiin 70-litran runkoihin , jotka nekään eivät ole kultakaivos. Tilavuutta pitää löytyä enemmän. Töitä piti kuitenkin tehdä huonoillakin ehdoilla , kun koneet oli hankittu ,eikä kaikki päässeet hommista kunnialla eroon. Oli vain tehtävä ,mitä oli tarjolla. Raivaussatyötä motolla. Onneksi viimein on alkanut järki voittaa.