En minä kuusettumisesta tiedä, mutta johonkin tuonsuuntaiseen kuin sinäkin pyrin metsänhoidolla minäkin. Monissa yhteyksissä valitellaan metsien huonoa kuntoa, mutta minkäs teet kun huonosta lähtökohdasta ei hyvää hetkessä tee. Kun kuitenkin saa aloittaa hyvissä ajoin ennen eläkevuosia, ehtii lopputuloksestakin nauttimaan. Sinun ikääsi en tiedä, mutta rahasto vaikuttaa hyvin hoidetulta.
Komeata tukkimännikköä. En tiedä kuusimottisen ikää ja että miten lähellä ne eläkepäivät häämöttävät. Kyllä tuo varmaankin senverran vielä kasvaa, että siinä kiinni olevan rahan ostovoima säilyy. Oletkos kuitenkin ajatellut sitä vaihtoehtoa, että laittaisit puu pinoon kun männyn hinta seuraavan kerran tyydyttää, puurahat sijoitukseen ja uusi hyväkasvuinen nuori männikkö tuottamaan uutta puuta.
Nykyisin ei ole enää harvinaista, että eläkeellä ollaan 20 tai 30 vuotta normaalin työuran jälkeen. Jos ikää on nyt viidenkympinkin paikkeilla niin hakkamalla nyt saatat ehtiä saada tuosta vielä ensiharvennustulojakin omanan elinaikanasi. Pääomahan ei häviä mihinkään vanhan metsän uudistushakkuussa, se vain muuttaa olomuotoaan ja kerrytää parempaa tuotttoa jossakin toisessa sijoituksessa.
Yksi mahdollisesti kannattavakin vaihtoehto olisi ostaa puukauppatuloilla keski-ikäistä metsää, josta saisi päätehakkuutuloja sitten aikanaan eläkkeellä ollessaan.
Omat ”eläkevakuutukseni” ovat pääasiassa 30-50 vuotiaita männiköitä ja kuusikoita joten vanhimmat ovat sopivasti uudistusikäisiä sitten kun jään eläkkeelle n 15 v päästä jos elonpäiviä riittää.
Se jää nähtäväksi mikä tuon arvo on 15 vuoden päästä jolloin on aika anoa eläkkeelle.
Puuta on ostettu ennenkin ja varmasti ostetaan jatkossakin.
Jonkunlainen odotusarvo tuolla on siis tulevaisuudessakin.
Täällä on perinteisesti pidetty metsää hakkaamattomana ”pahan päivän varalle”. Pientä ”pirunkuretta ” senverran oli että laitoin tuon kuvan, kun yleensä tuppaa kuvat olemaan harvennuksilta ja hoitorästeiltä.
Minäkin tein juuri niin, että säästelin tukkimetsää kunnes jokunen vuosi sitten hakattiin aukoksi. Silloin tuli 15 v täyteen eläkkeellä oloa.
Lähes ylijäreäksi kasvanut puusto houkutteli ostajan, omien sanojensa mukaan, tarjoamaan hyvän hinnan myöskin ensiharvennusleimikosta. Eikä kaupantekoon tarvittu MHY:n ”apua”.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Siinäpä se Kainuulainen eläkerahasto, ja taustalla on ”järvikin ihan rannassa”. Pienivastaisku ”kuusettumiselle”.
En minä kuusettumisesta tiedä, mutta johonkin tuonsuuntaiseen kuin sinäkin pyrin metsänhoidolla minäkin. Monissa yhteyksissä valitellaan metsien huonoa kuntoa, mutta minkäs teet kun huonosta lähtökohdasta ei hyvää hetkessä tee. Kun kuitenkin saa aloittaa hyvissä ajoin ennen eläkevuosia, ehtii lopputuloksestakin nauttimaan. Sinun ikääsi en tiedä, mutta rahasto vaikuttaa hyvin hoidetulta.
Komeata tukkimännikköä. En tiedä kuusimottisen ikää ja että miten lähellä ne eläkepäivät häämöttävät. Kyllä tuo varmaankin senverran vielä kasvaa, että siinä kiinni olevan rahan ostovoima säilyy. Oletkos kuitenkin ajatellut sitä vaihtoehtoa, että laittaisit puu pinoon kun männyn hinta seuraavan kerran tyydyttää, puurahat sijoitukseen ja uusi hyväkasvuinen nuori männikkö tuottamaan uutta puuta.
Nykyisin ei ole enää harvinaista, että eläkeellä ollaan 20 tai 30 vuotta normaalin työuran jälkeen. Jos ikää on nyt viidenkympinkin paikkeilla niin hakkamalla nyt saatat ehtiä saada tuosta vielä ensiharvennustulojakin omanan elinaikanasi. Pääomahan ei häviä mihinkään vanhan metsän uudistushakkuussa, se vain muuttaa olomuotoaan ja kerrytää parempaa tuotttoa jossakin toisessa sijoituksessa.
Yksi mahdollisesti kannattavakin vaihtoehto olisi ostaa puukauppatuloilla keski-ikäistä metsää, josta saisi päätehakkuutuloja sitten aikanaan eläkkeellä ollessaan.
Omat ”eläkevakuutukseni” ovat pääasiassa 30-50 vuotiaita männiköitä ja kuusikoita joten vanhimmat ovat sopivasti uudistusikäisiä sitten kun jään eläkkeelle n 15 v päästä jos elonpäiviä riittää.
Se jää nähtäväksi mikä tuon arvo on 15 vuoden päästä jolloin on aika anoa eläkkeelle.
Puuta on ostettu ennenkin ja varmasti ostetaan jatkossakin.
Jonkunlainen odotusarvo tuolla on siis tulevaisuudessakin.
Täällä on perinteisesti pidetty metsää hakkaamattomana ”pahan päivän varalle”. Pientä ”pirunkuretta ” senverran oli että laitoin tuon kuvan, kun yleensä tuppaa kuvat olemaan harvennuksilta ja hoitorästeiltä.
Minäkin tein juuri niin, että säästelin tukkimetsää kunnes jokunen vuosi sitten hakattiin aukoksi. Silloin tuli 15 v täyteen eläkkeellä oloa.
Lähes ylijäreäksi kasvanut puusto houkutteli ostajan, omien sanojensa mukaan, tarjoamaan hyvän hinnan myöskin ensiharvennusleimikosta. Eikä kaupantekoon tarvittu MHY:n ”apua”.